{ Arkisto } Marraskuu 2009

21.11.2009
23:56

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

Edellisestä päivityksestä on jälleen viikko, pöh. Asiaa olisi kovastikin, mutta kun ei missään välissä tunnu olevan aikaa saada sitä kirjalliseen muotoon tänne blogin puolelle. Viikko meni tiistaita lukuun ottamatta töiden parissa, iltavuoroviikolla ei ikinä ehdi tehdä muuta kuin nukkua ja käydä töissä. Illalla väsyttää aina pirusti ja aamulla tulee vitkuteltua heräämisen kanssa niin, ettei ennen töihin lähtöä sitten ehdikään tehdä muuta kuin syödä ja käydä suihkussa/kaupassa tms. Toisaalta hyvähän se vaan on, että töitä toistaiseksi riittää.

Apulanta @ Klubi

Tasan viikko sitten lauantaina oli tosiaan Apulannan keikka Klubilla. Oltiin kumpikin selvinpäin liikenteessä, mikä sinänsä oli huono vaihtoehto – känniääliöt ärsyttää kahta kauheammin kun on itse vesiselvä. Tällä kertaa pääosan örveltäjistä muodosti nuoremmat kuulijat, mutta mukaan mahtui pari vanhempaakin rasittavaa tapausta – tietystikin juuri siinä meidän lähistöllä. Katosivat onneksi paikalta keikan puolivälin paikkeilla, ei tullut ikävä. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että keikoilla ei pitäisi myydä alkoholia lainkaan tai vaihtoehtoisesti ikäraja olisi jotain tyyliä 20-35… Vaikka taitaa niitä örveltäjiä löytyä ihan jokaisesta ikäluokasta. Mä en vaan jaksa käsittää, miksi joku lähtee keikalle kännäämään – musiikkiahan sinne mennään kuuntelemaan.

Hur som helst, keikka oli hyvä ja jatkossa täytyy kyllä käydä useammin Apista kuuntelemassa muuallakin kuin festareilla. Setti sisälsi mun mielestä yllättävän vähän biisejä uusimmalta albumilta, jotenkin olisin kuvitellut niitä esitettävän useammankin kappaleen verran. Vanhoista mieltä lämmitti erityisesti Teit meistä kauniin, Armo ja Maanantai, joista viimeiseksi mainittu soitettiin ihanassa keltapunaoranssissa valaistuksessa (kuva alla). Kuvamateriaalia ei pahemmin tullut näpsittyä: sijaintimme lavaan nähden ei ollut paras mahdollinen, joten päätin kerrankin ihan oikeasti keskittyä keikkaan enemmän kuin kuvaamiseen.

Maanantai

Niin kirjoitin liikaa eilen taas
Kirjoitin sulle uudestaan
Pitäisi muistaa uskaltaa
Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee
Odotus viimein palkitsee
Lajinsa parhaat selviytyy
Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

14.11.2009
18:30

Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa

Tämä viikko todellakin tuntui vain katoavan johonkin, sillä tein kaiken kaikkiaan viisi yövuoroa peräkkäin. Milloinkohan viimeksi olen mahtanut edes tehdä täyden työviikon, varmaan vuoden 2006 kesätöissä… Noh, seuraava palkkakuitti ainakin näyttää hyvältä! Parempi onkin, sillä joulukuun alussa pitäisi maksaa vajaan 200 euron mätkyt, kun ehdin kuitenkin jonkun verran toiminimelläni tienata viime vuonna ennen inttiin lähtöä. Toiminimellekin tulee muuten taas käyttöä, kun pääsen auttelemaan yhtä mainostoimistoa nettiprojekteissa – mikä on kerrassaan mahtavaa. Mikäli työtilanne alkaa selvästi parantua, niin kohta voin vihdoin ilmoittaa työkkäriin, etten enää ole vain osa-aikaisesti töissä.

Yöt siis olin töissä ja aamupäivästä iltapäivään nukuin, joten vapaahetkeni sijoittuvat alkuiltaan. Eräänä iltana päätin vihdoin testata äipältä saamaani lasista piirakkavuokaa – ja taitojani, mä kun en ole pahemmin kokkaillut oikeastaan mitään muuta kuin perussapuskaa. Sain viikonloppuna omenoita, jotka nyt ovat pilkottuina pakastimessa. Helppo sulattaa ja käyttää esim. piirakkaan milloin vain.

Itsetehty!

Ensimmäinen omin käsin tekemäni omenapiirakka oli ulkomuodoltaan ehkä hieman epäilyttävä, mutta maku ei ollut hullumpi. Maistui töissä aamuyön ekoina tunteina ja lopusta huolehti kulta kotona, ei meinaan ollut seuraavana päivänä kuin pari hassua palasta jäljellä. :) Onnistunut kokeilu siis, seuraavan kerran yritän sitten saada tuotosta vähän nätimmän näköiseksi. Juustopiirakkaakin voisi tehdä joku päivä, ehkä jopa kinkun kera. Tässähän alkaa ihan innostua leipomisesta!

Viime yönä tuli vedettyä unta palloon kevyet 12 tuntia, ehkä ensi yönä riittäisi jo normaalit yöunet. Tänään en tosin pääse ajoissa nukkumaan, sillä tämän lauantai-illan ohjelmaan kuuluu Apulannan keikka inttikaverin kanssa. Olen nähnyt Apiksen muualla kuin festareilla tasan kerran ja sekin taisi olla joskus vuonna -98, joten odotan mielenkiinnolla minkälaisen setin heittävät illalla.

Zen Café – Laiska, tyhmä ja saamaton [2005]

9.11.2009
18:22

Ei ole kiire sanoo sanaakaan

Viime viikon torstaina tosiaan oltiin iltateellä tädin ja hänen miehensä luona, mummikin oli siellä. Pitäisi kuulemma pitää jotain tupaantuliaiskahvitteluja sukulaisille, jotta pääsisivät katsastamaan meidän uudehkon kodin. Ei muuten olla kaveritupareitakaan järjestetty vielä, ehkä sellaiset voisi sopivasti yhdistää pikkujouluihin, kun nyt muutenkin joulunalusaikaa eletään. Kun vain jaksaisi ruveta häseltämään…

Illan teehetki

Oli ihan pakko laittaa tuo ylläoleva kuva tänne, ihastuin niin kuvan tunnelmaan. Tuollainen teepannu olisi toivelistalla, pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille kirje..? Pari muutakin juttua kelpaisi enemmän kuin mainiosti, mm. kunnollinen ja toimiva kännykkä, uusi hajuvesi (Givenchyn Ange ou Demon Le Secret olisi täydellinen!), keittiövaaka sekä voileipägrilli. Kulta tahtoisi Moccamasterin, saa nähdä putkahtaako sellainen jouluna paketista – toiveita on kyllä esitetty tietyille tahoille.

Viikonloppu hujahti jälleen nopeasti ohi, parin aamuvuoron seurauksena nukutti ihan kunnolla kumpanakin yönä. Eilen päivällä oltiin isänpäivälounaalla ja -kahvilla, kahta erilaista täytekakkuakin tuli mätettyä nassuun. Viime yönä en sitten nukkunutkaan yhtään, sillä sain vihdoin tehtyä kokonaisen yövuoron (ja kaksi tuntia tuplapalkalla, jee). Tulin tänä aamuna seitsemän maissa kotiin eikä ensin meinannut millään tulla uni silmään, mutta lopulta vaivuin muutamaksi tunniksi unten maille. Ensi yöksi menen taas töihin, nyt näyttäisi yleisesti hieman paremmalta tuo töiden määrä kuin aiemmin syksyllä.

Kuisma Pöperö

Loppuun vielä pari kuvaa tädin kissasta Kuismasta, joka torstaina vietti iltaa meidän kanssa. Herra näytti välillä siltä, että läppäsee kohta tassulla kameran linssiä – ei tainnut kissa olla parhaalla mahdollisella kuvaustuulella. Uteliaisuus kuitenkin voitti hetkittäin ja nenä piti tunkea lähes kameraan kiinni.

5.11.2009
18:23

Ensilumi

Töistä lähtiessä taivaalta leijaili tämän syksyn ensimmäiset kunnon lumihiutaleet. Kotona parvekkeen kaidekin oli kevyesti valkoinen, vaikka eipä se tuossa varmaan kauaa pysy kun ei kuitenkaan ole pakkasta vielä. Mun mielestä ihan hyvä näin, toistaiseksi en kaipaa sen alempaa lämpötilaa. Ja on ollut ihana syksy, kun on satanut suhteellisen vähän! Toisin kuin viime syksynä, kun aina leireillä tuli vettä kuin aisaa…

Ensilumi

Lähdetään kohta kullan kanssa Raisiossa käymään, tädin ja tämän tulevan miehen luokse on tarkoitus mennä ja samalla reissulla pitäisi auto tankata. Olen tänään herännyt klo 4.10, joten hippasen jo väsyttää. Huomenna täytyy herätä vielä vähän aikaisemmin, että ehdin hakea työkaverin matkaan mukaan. Onneksi kohta on jo perjantai ja viikonloppu!

4.11.2009
15:47

Pyhäinpäivä aka Halloween

Long time no see, sanoisin. Viime viikko katosi vauhdilla johonkin, töihin todennäköisesti (tein kerrankin neljä täyttä vuoroa). Tällä viikolla onkin ollut hiljaisempaa, maanantaina olin aamuvuorossa mutta tiistaina ja tänään olen vapaalla. Huomiseksi sain vuoron, toivottavasti töitä riittää eikä porukkaa laiteta kesken vuoron kotiin kuten välillä käy.

Viikonloppu oli aika mahtava! Lauantai-illaksi ajeltiin kullan plus Faithingin kanssa Saloon, jonne meidät oltiin kutsuttu juhlimaan Halloweenia. Rakastan kaikenmoisia naamiaishippoja, joten iltaan kuului tietysti teeman mukainen pukeutuminen. Itse olin kuoleman ballerina ja asu onnistui mielestäni hyvin, vaikken sitä kovinkaan paljon suunnitellut etukäteen. Äipän tekemä(?) valkoinen tyllihame ja balettisäärystimet löytyivät siskolta, seitin hämähäkkeineen ostin hetken mielijohteesta kauppareissulla Prismasta ja kaiken muun kaivoin omista kaapeistani. Meikin tein itse ja upean balleriinanuttura on Faithingin käsialaa.

Halloween!

Kultsin pukeutuminen oli vielä lauantaiaamulla auki, kunnes yhtäkkiä keksittiin tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe: sikainfluenssa. Kullan kaverilta saatiin lainaan possuhattu, josta laitettiin roikkumaan nenäliina. Nenään hieman tekoverta ja poskiin vielä H1N1-tekstit, niin asu sai kelvata. Toteutus olisi voinut olla parempikin, jos vain olisi ollut enemmän aikaa, mutta ainakin tuolla pääsi ilmaiseksi sisään baariin (naamiaisasu päällä siis ei tarvinnut maksaa kuin narikka).

Hyytelöt

Feline oli tehnyt viinahyytelöitä, jotka näyttivät tosi kivoilta mutta ainakaan mun makuaisti ei niille lämmennyt. Värikkäät maistuivat lähinnä hammastahnalta, jossa oli alkoholin jälkimaku. Paria erilaista kuitenkin tuli maistettua, turkinpippuriversio ei ollut ihan yhtä kamalaa mutta aikamoista tavaraa sekin. Ei millään pahalla rakas sisko, mutta jospa seuraavalla kerralla unohdettaisiin hyytelöistä alkoholi kokonaan? ;)

Dance, dance, dance

Kaiken kaikkiaan ilta oli hauska, järjestäjille kovasti kiitoksia paikan hankkimisesta ja hienojen koristeluiden hoitamisesta! Napostelupuolelle oltiin saatu lahjoitus Arnoldsilta (useampi laatikollinen donitseja) ja lisäksi Feline oli leiponut poikkiksensa kanssa sormia, joissa oli siis manteli kyntenä päässä. :) Enemmänkin olisi voinut jotain syödä, ainakin jos ottaa huomioon seuraavan aamun päänsäryn… Oltiin kyllä aiemmin päivällä käyty Amarillossa syömässä, mutta se ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. Btw, taidan tästä lähin boikotoida Amarilloa: hinnat ovat nousseet järkyttävästi, ristikkoperunat ovat kadonneet kokonaan, en saanut sitä mitä tilasin… Entinen Amarillo oli niin paljon parempi!

Koristeluja

Bileissä oli myös pienimuotoista ohjelmaa, nimittäin pari kilpailua. Ensimmäiseksi kilpailtiin siitä, kuka saa nopeiten jalkovälissä roikkuvan kynän osumaan kaljapulloon. Jotenkin olen onnistunut missaamaan tällaisen kisan kaikilla synttäreillä ym. ja kokeilin hommaa nyt ensimmäistä kertaa. Tiedä sitten mitä tapahtui, mutta ensin voitin naistensarjan ja finaalissa rökitin vielä miestensarjan voittajan Draculan! Palkinnoksi sain kuohuviinipullon, jota suihkutettiin näyttävästi halki tanssilattian ja joka sitten katosi nopeasti parempiin suihin. Seuraavaksi järjestetyn limbokisan jätin muille ja keskityin toimimaan valokuvaajana, mä kun olin luvannut yhdelle pirskeitten järjestäjälle kameran räpsyvän ahkeraan tahtiin. Kyllä niitä kuvia olikin niin omassa kuin A:nkin kamerassa, enemmän kuvamateriaalia on nähtävissä naamakirjassa jos osaa etsiä.

Kuun vaihteessa oli muuten eräs tärkeä päivä, nimittäin seurustelun vuosipäivä. Ensimmäinen vuosi kullan kanssa tuli täyteen, monen monta toivottavasti vielä edessä! Hassua kyllä miten rakastunut olo on edelleen, vaikka arki on alkanut aikaa sitten. Nyt varsinkin kun asutaan saman katon alla nähdään tietysti todella paljon, mutta verrattuna vanhoihin juttuihin se ei ahdista yhtään. Sen sijaan hymyilen itsekseni joka kerta, kun avaan yhteisen kodin ovea. ♥

(Kuvat © minä tai joku seurueestamme)

Joseph Arthur – Nuclear Daydream [2006]

Scroll Up