{ Arkisto } Helmikuu 2010

17.2.2010
23:41

Vastakohtien värimaailmat

Tarkoitus oli tänään tehdä kaikenlaista, mutta johonkin päivä taas hujahti. Aamupäivä meni mukavasti jutustellessa, kun Sansu oli käymässä. Edellisestä tapaamisesta oli vaihteeksi kulunut ihan liian kauan, vaikka kotiemme välillä on matkaa vaivaiset muutama kilometri. Iltapäivällä jumautin takapuoleni tietokonetuoliin ja väsäsin siskolle uuden blogileiskan. Vähän siinä vielä on fiksattavaa, mutta kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen lopputulokseen ja ilmeisesti niin on siskokin.

Mulla on ollut joku ihmeen inspiraatiopuuska, pää on koko ajan täynnä erilaisia ideoita eikä aika meinaa millään riittää toteuttamaan niitä. Tällä viikolla työn alla on ollut oma portfolioni, jonka avulla olisi helpompi hakea oman alan töitä – sellaiset houkuttaisivat kovasti nyt pienen tauon jälkeen. Vielä ei ole portfolio ihan julkaisukelpoinen, mutta hyvin lähellä ollaan jo.

Object Collectors Item MARCH/APRIL 2010

Pukeutumisen suhteen olo ei ole ihan niin inspiroitunut, vaikka uusia vaatekappaleita odottaa useampikin kaapissa käyttöön pääsyä. Tällä hetkellä mielessä pyörivät eräs Cheap Mondayn reikäneule sekä JC:n seminahkaleggingsit, joita on hehkuttanut ainakin Piret. Kyseinen Lainahöyhenissä-blogi on muutenkin ihan käsittämättömän inspiroiva!

En ole tainnut koskaan julkaista blogissani minkään sortin muotikuvia, mutta törmätessäni näihin Object Collectors Itemin kuviin merkin Facebook-sivulla mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kuvissa on kerrassaan upea värimaailma! Tuossa ylemmässä kuvassa linnut tekevät kuvasta täydellisen, viimeaikainen innostus lintuihin ei ainakaan helpottanut tämän kuvan jälkeen. Alla olevan kuvan neule taas on aivan ihana, voisin mä tuollaisenkin ottaa sen CM:n reikäpaidan sijasta. Tai miten olisi molemmat? :)

Object Collectors Item MARCH/APRIL 2010

Jospa nyt olisin ylikäyttänyt ihana-sanaa tarpeeksi… Vielä nopea tsekkaus lemppariblogien päivityksiin ja sitten unten maille. Huomisaamuna suunnataan kultsin kanssa auto kohti Tamperetta ja mennään moikkaamaan Akkikia perheineen. Viime kerrasta on jo muutama kuukausi, ihan superia siis nähdä taas pitkästä aikaa! Onni-vauvakin täytti viime viikolla vuoden, hurjaa miten nopeasti aika on mennyt. Nyt adjö!

(Kuvat: Object Collectors Item)

16.2.2010
22:06

Punaista huuliin

Kotikotona viime lauantain kauppareissulla nappasin alekorista mukaani -50 % tarralla varustetun huulipunan, jota olin pyöritellyt käsissäni pari kertaa aiemminkin. Hintaa en löytänyt mistään ja kassaneidin määrittäessä hinnaksi 5e – josta siis lähti puolet vielä pois – ei tarvinnut kauaa jahkailla. Mulla oli ennestään Rimmelin vähän samantapainen huulipuna, jostain superalesta sekin joskus hankittu, joka kuitenkin on punaisuudeltaan vähän liian tumma. Uutukainen on selkeästi kirkkaampi mutta silti suht syvä punainen.

Passion red

Uusi puna on siis Maybellinen Hydra Extreme -sarjaa, sävyltään 49 Rouge Passion. Ja mikä mahtavinta, huulipuna tuoksuu ihan vesimelonilta! Kulta ei tosin ollut samaa mieltä mun kanssa, tiedä sitten kuvittelenko mä vesimelonifaniudessani koko jutun… Joka tapauksessa, ei tuoksu ainakaan sellaiselta perushuulipunalta.

Lähivuosina olen ollut aika surkea käyttämään huulipunaa, useasti huulille eksyy kiilto helppoutensa ansiosta. Mukavampaakin huulikiilto on silloin kun ollaan kullan kanssa yhdessä liikenteessä, voi vaihtaa pusuja ilman että puna siirtyy pojan huulille/poskille. Tähän en ole keksinyt ratkaisua huulipunan voitoksi, ehkä pitäisi vain olla pussailematta?

Punahuuli

Kullan mielestä huulipuna oli “aika överi”, mutta mä tykkään. Kuvassa tosin näyttää vähän oudolta, kun muuta meikkiä ei ole. Mullahan on edelleen menossa laserleikkauksen jälkeinen meikkauskielto, kaikkea muuta voi naamaan tunkea mutta silmät on jätettävä rauhaan. Vaikka eipä Rouge Passion mitään huimaa silmämeikkiä seurakseen kaipaa, muuten saattaisikin tulla vähän överi vaikutelma. Ruotsalaisen Lindan tänään esittelemä meikki on mun mielestä tosi onnistunut, silmät ovat näyttävät mutta eivät kuitenkaan riitele kirkkaan huulipunan kanssa. Oi miksi mä en osaa meikata noin hyvin?!

Lopuksi vielä sarjassamme “jaksaa ihmetyttää”: miten kynsilakkapullon viimeiset tipat on tarkoitus saada pullosta ulos? Kuvassa Mavalan Super Base -aluslakka, joka kyllä yllätti positiivisesti käytössä mutta loppua kohden maku hieman laimeni. Tällä hetkellä lakka on niin vähissä, että korkin ollessa suljettu suti yltää juuri ja juuri jäljellä olevaan lakkaan. Ensimmäiseen kynteen tököttiä tulee siis loistavasti, mutta loput yhdeksän ovatkin sitten pullon kääntelyä ja heiluttamista.

Vähissä on

Miksei sutia yksinkertaisesti voida tehdä sen verran pidemmäksi, että viimeisetkin rippeet saisi pullon pohjalta helposti pois? Kysyy nimimerkki “ihmettelenpä vain”.

(Toim. huom. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan tuotteiden hinta on huvennut ihan omasta pussista. En tosin pistä todellakaan vastaan, mikäli jokin taho mulle tahtoo lähettää testattavaksi jotain, sähköpostitse voi ottaa yhteyttä. Kiitos ja hyvää illan jatkoa.)

Lady GaGa – The Fame Monster [2009]

14.2.2010
17:28

Kyllä maalla on mukavaa

Viikonloppu on jälleen vierähtänyt maaseudun rauhassa, mun kotikotona siis. Ei me muuten varmaan siellä joka ikinen viikonloppu ravattaisi, mutta arkiöiden patjalla nukkumisen jälkeen on niin mahtava päästä edes yhdeksi tai kahdeksi yöksi sänkyyn nukkumaan. Ei, ötökkäongelma ei edelleenkään ole ratkennut – itse asiassa nyt örkkejä on ruvennut mönkimään jostain raosta esiin vähän väliä. Naapureiden ovilla ollaan käyty eikä kukaan ainakaan tunnustanut kärsineensä samanlaisesta ongelmasta, ilmeisesti siis ovat pelkästään meidän vaivana. Ensi viikolla täytyy varmaan roudata nykyiset patjat ja peitot tuhottavaksi sekä irrottaa lattialistat ja pistorasiat – ja myrkyttää makuuhuone läpikotaisin. Nämä kuukaudet ovat kyllä olleet tuskaisia, tekisi vain mieli polttaa kaikki tavarat ja muuttaa pois. En tahdo edes arvailla, miten pitkään epäluuloisuus jatkuu örkkien lopulta kadottua…

Talvipäivä

Tänään kävin aamulla pihalla kuvailemassa, taivas oli harmaa mutta ihan mukavaa oli pomppia lumihangessa kameran kanssa. Mitään ihmeellistä kuvasaalista en saanut, vaikka räpsin kymmeniä ruutuja, mutta sellaista se toisinaan on. Odotan jo malttamattomana uuden kameran hankintaa, kun töitä vaan nyt olisi tarpeeksi että pystyisi tekemään tämän vähän suuremman hankinnan. Nikonin D90 vaikuttaa tällä hetkellä lupaavimmalta ehdokkaalta, mutta katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan.

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä kotia kohti, auto tosin täytyy laittaa hetkeksi lämppäriin ennen. Iskä teki fetasalaattia, joten sen kimppuun seuraavaksi – nam! Namia oli myös eilen kaupasta ostamamme sydänmunkit, vaikka marsipaanisydän ei ihan ollut mun makuun. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä pulla, ja suhteellisen suloinen myös ulkoisesti:

Ystävänpäiväpulla

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Yhtä upeitahan ne ystävät tosin ovat vuoden jokaisena päivänä, joten muistetaan kertoa se useamminkin kuin kerran vuodessa tänä tiettynä päivänä.

12.2.2010
20:11

Operaatio: eroon silmälaseista

Mä näen!!! Ilman minkäänlaisia apuvälineitä siis. Silmät leikattiin eilen iltapäivällä ja nyt on jo “haukan katse”, kuten lääkärini tämän aamuisessa kontrollissa totesi. Tuntuu kyllä aivan uskomattomalta, kun katselee ympärilleen ja näkee kaiken selvästi. Digiboksin kellon hellan äärestä, television tekstit sohvalta, kaistaopastukset paljon ennen risteystä… Kulta on jo pari kertaa ihmetellyt miten pitkään jaksan hehkuttaa em. asioita. :) Onhan tämä kuitenkin omalla tavallaan ihmeellistä ihmiselle, joka on viimeiset kymmenen vuotta nähnyt kaiken sumeasti!

Palataanpa tämän viikon maanantaihin, jolloin mulla oli varattuna ensimmäinen aika Turun Silmäexperteille. Kyseessä oli esitutkimus, jossa kartoitettiin silmien sen hetkinen tilanne erilaisilla kuvauksilla ja mittauksilla. About tunnin verran kun ronkitaan ja osoitellaan valoilla silmiä niin olo on aika sekava enkä mä ainakaan meinannut saada pidettyä silmiä auki. Inhottavinta oli silmänpaineen mittaus, jossa puhallettiin pieni suihkaus ilmaa muutama kerta kumpaankin silmään. Mielenkiintoisinta oli sarveiskalvon paksuuden mittaus ultraäänellä, silmään kun oli aiemmin laitettu puuduttavia tippoja ja oli hullua, kun tajusi lääkärin koskevan silmän pintaa vähän kynän tapaisella laitteella ainoastaan siitä, että näkökenttä ikään kuin aaltoili. Huvittavinta oli ehdottomasti mustuaista laajentavat tipat, lähinäön sumentumisesta muutamaksi tunniksi huolimatta jaksoin aina hihitellä peilikuvaani – näytin lähinnä pelästyneeltä peuralta lautasen kokoisine pupilleineni.

Esitutkimuksen yhteydessä sain useamman reseptin, ja kotiin meninkin sitten mukanani muovikassillinen erilaisia silmätippoja. Antibioottisilmätippojen käyttö aloitettiin kaksi päivää ennen leikkausta silmätulehdusten ennaltaehkäisemiseksi, kostutustippoja suositeltiin käytettävän päivän tai jopa viikon ajan ennen leikkausta kolmesti päivässä – itse aloitin ne samalla kuin antibioottitippojenkin. Piilolinssit oli unohdettava viikkoa ennen esitutkimusta ja leikkausta samoin, mikä ei mulle ollut mikään ongelma kun toimenpiteet olivat samalla viikolla.

Torstaipäivällä menin paikalle tuntia ennen leikkausaikaa, siinä vielä tiputeltiin lisää silmätippoja olikohan se nyt 10 minuutin välein ja lisäksi sain rauhoittavan lääkkeen, joka rentoutti silmäluomien turhaa jännitystä. Ensimmäiseksi leikattiin oikea silmä ja vasen peitettiin, sen jälkeen osat vaihtuivat. Operaation ajan olin makuuasennossa lämmin peitto päällä ja stressilelu (jota unohdin puristella :P) kädessä, tärkeintä oli keskittyä katsomaan punaista vilkkuvaa valoa. Ajankulusta en osaa varmaksi sanoa, mutta voisin arvioida olleeni leikkauspöydällä suunnilleen vartin verran. Kaikessa lyhykäisyydessään homma meni niin, että ensin silmän pintaan höylättiin läppä, joka siirrettiin syrjään ja sitten sarveiskalvon kudosta haihdutettiin kylmävalolaserilla sopiva määrä. Tuntui kyllä hurjalta, kun laseroinnin aikana nenään tunkeutui vähän kuin palaneen muovin käry! Lopuksi läppä siirrettiin takaisin paikoilleen ja päälle laitettiin vielä piilolinssi suojaamaan läppää ensimmäisen vuorokauden ajaksi. Leikkauksen jälkeen sain nenälleni aurinkolasit, jotka päässä loikoilin lepohuoneessa vajaan tunnin verran. Sinne tuotiin tarjottimella teetä, leipää ja muutama vohvelikeksi (juomatoivomus ja mahdolliset ruoka-aineallergiat oli kysytty aiemmin), olipa tarjottimella pikarillinen konjakkiakin vaikka sanoin etten sitä tarvitsisi. Tunnin kuluttua lääkäri vielä tarkisti silmät ja aurinkolasit vaihdettiin teipattaviin suojakilpiin, jotka päässäni lähdin kotiin.

Kärpänen?
(Kuvan nappasi kulta.)

Eikö olekin kivat läpyskät? ;) Kotona menin lääkärin määräyksestä muutaman tunnin päiväunille, heräilin joskus kuuden-seitsemän maissa ja istuin hetken koneella sekä katsoin televisiota. Tekstit näki jo hyvin, mitä nyt suojakilpien takia piti vähän fiksata sopivaa katselukulmaa. Aamulla vihdoin sain ottaa kilvet pois, olo oli vähän pöllämystynyt mutta oli mahtavaa, kun näki selkeästi minne tahansa katsoikaan. Aamupäivällä kävin tosiaan kontrollissa, jossa tarkisteltiin samalla tavalla silmiä kuin silloin esitutkimuksessa ja myös suojapiilarit otettiin pois. Lukiessa katse välillä vähän pomppii, mutta muuten näkö on todella hyvä ja saavuttaa lopulliseen tilansa 1-3 kuukaudessa. Kuukauden päästä on vielä yksi kontrollikäynti, jossa tutkitaan ovatko silmät parantuneet odotetulla tavalla.

Leikkauksesta viikko pidetään suojakilpiä öisin, jottei vahingossakaan ronki silmiä unissaan. Saunaan ei ole asiaa viikkoon, uimahalliin saa mennä kuukauden kuluttua. Tärkeintä on olla hieromatta silmiä kahteen kuukauteen, jottei läppä vahingossakaan liiku paikaltaan. Silmämeikkiä tulee välttää viikon verran, ja sen jälkeenkin meikki on poistettava ylhäältä alaspäin suuntautuvin liikkein. Hikeen asti rasitusta ja pölyisiä/savuisia paikkoja tulee välttää viikon ajan, minkä takia mun varastohommat on nyt viikon verran jäissä.

Uudet arskat
Sain eräällä messukupongilla kunnon aurinkolasit kaupan päälle, nyt kelpaa kuljeskella kevätauringossa!

Yhteenveto: Näin vuorokauden jälkeen voisin todeta, että hinnastaan huolimatta ehdottomasti kannattavaa! Vaikkei mulla silmälasien vahvuudet olleet suuret, elämä on täysin erilaista ilman laseja. Enää ei tarvitse kärsiä piilareiden kanssa herkistä silmistä taikka päänsärystä sankalaseilla. Aurinkolaseja tottakai täytyy käyttää tiiviimmin kuin ennen (aina ulkona valoisassa etenkin ensimmäisen vuoden ajan), mutta se on vain hienoa kun vihdoin pystyy käyttämään aurinkolaseja! Turun Silmäexperteistä mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa ja Minna Sandberg-Lall on ehdottomasti asiansa osaava lääkäri. Mun kohdalla leikkausmenetelmä oli siis LASIK, joka on helpoin ja ainakin Silmäexperteillä yleisin menetelmä. Leikkaus on kivutonta ja parantuminen nopeaa, toisin kuin esimerkiksi PRK-tekniikalla leikattaessa. Kipeää omasta mielestäni teki ainoastaan se, kun operoinnin jälkeen silmän ympäriltä poistettiin suojaavat teipit, ja pakko myöntää, että kyllä hammaslääkärillä on ikävämpää käydä.

The Kooks – Konk [2008]

11.2.2010
11:29

Levi’s ja laser

Silloin blogiristeilyllä viimeisen illan päätteeksi järjestettiin arvonta, jossa palkintona oli mm. Adobe Photshop Elements -ohjelmia sekä Tigin tuotepaketti. Mun arpaonnessa ei yleensä ole kauheasti hurrattavaa, joten yllätyin täysin kun nimeni yhtäkkiä sanottiin. Voitin Levi’s-farkkupaidan, josta sai jopa valita mieleisensä koon, ja eilen hain paketin lähipostista kotiin. Tällaisesta vaatekappaleesta on siis kyse:

Farkkupaita

Mä en oikein ole lämmennyt farkkupaitatrendille – muistelen vieläkin kauhulla ala-asteen 5. ja 6. luokkaa, jolloin kuljin jatkuvasti jättiteepparissa (mitä suurempi sen parempi!) ja siinä päällä farkku-/flanellipaita. Niiden koosta kertoo hyvin se, että mun kyllästyttyä farkkupaidan otti käyttöönsa äiti, joka kuitenkin on useamman koon mua isompi… On kuulemma vieläkin äipällä kyseinen paita vaatehuoneessaan. Voittamani farkkupaita muistuttaa jossain määrin ala-asteaikaista paitaani, mm. nepparit ovat hyvin samanlaiset, mutta malli ja koko ovat sentään erilaiset. Nähtäväksi jää, päätyykö Leviksen versio mulla käyttöön asti vai onko sillä kenties muunlainen tulevaisuus.

Paketissa oli yllättäen muutakin kuin pelkkä farkkupaita. Punaisella Check-teemalla varustetun henkarin (paitakuvassa), silitysnesteen ja tekstiilisaippuan lisäksi laatikosta löytyi Cat Powerin levy, jonka kansigrafiikka ainakin näyttää houkuttelevalta. Kyseinen artisti ei ole mulle ennestään tuttu, joten mielenkiinnolla odotan hetkeä kun ehdin tutustua nyt hyllystäni löytyvään Jukebox-albumiin.

Checkcheckcheck

Tämän postauksen otsikon jälkimmäinen osa viittaa mun elämässä tänään tapahtuvaan muutokseen, silmien laser-leikkaukseen. Runsaan puolen tunnin päästä mun pitäisi olla paikalla (meiltä on siis n. 10 minuutin kävelymatka), ja yhdeltä mun silmät olisi tarkoitus operoida. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että pian voin unohtaa silmälasit vuosiksi! Vähän tässä jo jännittää, mutta eiköhän se ole ihan normaalia.

YleX Tänään

Scroll Up