{ Arkisto } Huhtikuu 2010

Osa blogimaailmasta vietti viime lauantaita Helsinki-miitissä, mutta mäpä osallistuinkin paljon parempiin pirskeisiin – polttareihin! Mua seitsemän vuotta vanhempi tätini astelee kuukauden kuluttua alttarille, toivottavasti keväisen kauniina toukokuun päivänä. Viikonloppuna oli vuorossa yllätyskekkerit tulevalle morsiamelle, hyvin onnistuttiinkin järjestelemään ja tapahtuma tuli tädille ihan puskien takaa.

Päivä alkoi Raisiosta eräältä huoltoasemalta, josta sankari kaapattiin pakettiauton kyytiin ja kuljetettiin silmät sidottuina ensimmäiseen kohteeseen. Tunti meni porukalla zumbaten, itse tosin keskityin kuvien räpsimiseen. Tuplavalotus on tosi jees ominaisuus uudessa kamerassa!

Zumbasta siirryttiin Kerttulan liikuntamaisemiin, jossa ensimmäiseksi ohjelmassa oli piknik urheilukentän keskellä. Päivä oli aurinkoinen mutta ihan mielettömän tuulinen, onneksi kentältä löytyi evästelyä varten hieman suojaisampi paikka jonkun katoksen vierestä. Eväänä oli patonkia, juustoja, viinirypäleitä yms. sekä tietysti kuohuvaa juomaa. Piknikin jälkeen suunnattiin kävelylenkille Raision maastoihin ja matkan aikana tuleva morsian sai erinäisiä tehtäviä suoritettavakseen, minkä puitteissa kävimme mm. Kukkatalossa. Metsäisemmällä osuudella silmiin osui pientareelta sinivuokkoja, en olekaan moneen vuoteen niitä päässyt kuvaamaan.

Iltapäivällä Raisio sai jäädä taakse ja matkustettiin maalle mun kotikotiin, jossa juotiin kahvit ja vähän vatsatanssittiin siskon opastuksella. Sitten sauna odotti jo lämpimänä ja morsiusvalmiina, joten vaihdettiin sisätilat ulkosalle. Uima-allashan meillä on saunan vieressä, mutta näin alkukeväästä vesi ei montaa astetta ole vielä ehtinyt lämmetä. Iskä oli halunnut yllättää polttariporukan ja hankkinut saunan viereen kylpytynnyrin, jonka vesi oli suunnilleen ruumiinlämpöistä. Tynnyri saavutti suuren suosion ja tuulen yhä puhaltaessa oli ihana lillua lämpimässä paljussa!

Saunassa tehtiin morsiustaikoja, ja morsiamella oli tietysti oma spesiaali paikkansa lauteilla. Täti myös pääsi juoksemaan alasti saunan ympäri kattilankansia paukuttaen, kuten morsiussaunassa usein on tapana. Naapurit varmaan miettivät, että nyt me ollaan lopullisesti niksahdettu… :) Varmaan pari tuntia meni saunoessa, aika hyvin murisi maha kun vihdoin selviytyi takaisin sisälle. Illan menyy koostui broilerikiusauksesta, fetasalaatista ja dippiherkuista, puna- ja valkoviinitonkatkin oli hankittu. Olisi tehnyt mieli ottaa useamman kerran lisää, mutta kahden lautasellisen jälkeen mahaan ei enää kertakaikkiaan mahtunut.

Loppuilta istuskeltiin porukassa, visailtiin ja naurettiin vedet silmissä. Puolenyön maissa lähdettiin vielä pyörähtämään paikallisessa, sakki osallistui parin biisin verran karaokeiltaan. Muut vielä jatkoivat Turkuun baariin, mun matka katkesi siinä kohtaa ja jäin kotikotiin yöksi. Päivä oli ollut hauska mutta pitkä, ei tarvinnut kauaa unta odotella kun pään painoi tyynyyn.

Kent – Röd [2009]

Aamulla paistoi aurinko, lenkillä ollessani paistoi aurinko ja satoi rakeita, iltapäivällä satoi vettä. Melkein jo angstasin, etten tänäänkään pääse ulos testailemaan uutta kameraa, mutta onneksi sadepilvi väistyi ja alkuillasta aurinkokin taas tuli esiin. Käveltiin kullan kanssa Cittariin hakemaan parit kaljat ja siiderit, mä valitsin huomiseksi saunajuomaksi kaksi uutuussiideriä. Maistuukohan mangomelonisiideri yhtä hyvältä kuin mangomelonijäätelö?

Bongasin hauskan tarran erään (sähkö?)pömpelin kyljestä, näin meillä Turussa. Ei kyllä ollut tällaista muissa samanlaisissa pömpeleissä, niissä luki asia pelkästään tylsästi kirjakielellä. Kotimatkalle napattiin Hesestä mukaan uutuushampurilainen nimeltä Kuuma Kalle, ihan mukavan tulinen setti oli juu. En ehkä kokonaista pystyisi syömään, mutta tuollainen muutama haukku oli ok kultsin mussuttaessa loput onnellisena suuhunsa.

(Klik klik isommaksi!)

Päivitin tänään Facebook-statukseeni “Ei tuota uutta kameraa voi kuin rakastaa palavasti!!! ♥”, mikä kuvaa hyvin alkutunnelmia uuden kameran kanssa. D90 tuntuu samalta kuin D70s, mutta on niin paljon enemmän. Tänään kuvatessa oli paketissa tullut 18-105mm putki, joka vaikuttaa oikein hyvältä. Valovoima nyt ei tietystikään ole 35mm tasoa, mutta riittänee moniin tilanteisiin. Yllättävän hieno bokeh uudessa zoomissa kyllä, ei vanhassa D70s:n 18-70mm kittilinssissä sellaisesta ollut tietoakaan. Olen jopa ehtinyt tutkailla hieman D90:n manuaalia – joka muuten on tuplasti D70s:n ohjekirjaa isompi – ja testailin mm. videoleikkeen kuvaamista sekä tuplavalotusta. Jälkimmäistä olen kaivannut useaan otteeseen, mahtavaa että nyt digikamerani kykenee siihen!

Vagabondin uutiskirjeestä bongasin superherkulliset tennarit ihanissa karkkiväreissä, samainen Sweet as Candy -setti löytyy siis Vagabondin blogistakin. Tunnustan: pari kertaa näitä on tullut hipelöityä kenkäkaupassa, mutta Converset veivät erävoiton tässä kohtaa.

Olisihan nuo tietysti All Stareja kevyemmät ja toki paljon namimman väriset… Taidan pysytellä kaukana kenkäkaupoista, etteivät esimerkiksi mintunvihreät Eliset vain vahingossakaan eksy mukanani kotiin asti. Olen muuten selkeästi alkanut hyväksyä sen, ettei mun jaloille parane enää pahemmin korkokenkiä käyttää – ennen läähätin kaikkia erilaisia korkkareita, nykyään luon ihailevat katseeni matalampiin kenkiin. Edistystä.

(Kuva: Vagabond)

Vihdoinkin se on täällä, nimittäin mun uusi digijärkkärini! Vanha D70s pääsee nyt ansaitulle eläkkeelle, kestihän yhteinen taipaleemme kuitenkin noin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta sekä 26 000 ruutua. Uusin perheenjäsen on D70s:n isoveli, runsas puolitoista vuotta sitten julkistettu D90. Iän takia pohdiskelin juuri tämän rungon hankintaa useamman kuukauden, mutta Nikon ei inahtanutkaan uusien järkkärimallien suuntaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei ollut turha ostos mulle – sen verran paljon enemmän D90 sisältää kaikkea kuin kesällä 2006 ostettu D70s.

Kooltaan D90:n runko on hieman D70s:n runkoa pienempi ja kevyempi, selkeästi suuremmalla näytöllä tietysti. Takana olevat namiskat on saatu järkevämpään järjestykseen ja ylimääräinen hukkatila on hävinnyt kehityksen mukana, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Olin ensin kahden vaiheilla hankkiako pelkkä runko vaiko joku zoomillinen paketti, vanhan kameran kittilinssihän sai viime syksynä käsittelyn vihaiselta kukkaselta ja sen jälkeen olen käyttänyt lähes koko ajan silloin ostamaani 35-millistä kiinteäpolttovälistä objektiivia. Rajalassa oli onneksi paketteja mistä valita ja mukaani lähti 18-105mm ƒ/3.5-5.6 VR -zoomilla varustettu paketti. Tuntuu muuten todella oudolta käyttää zoomia pitkästä aikaa!

Jossain vaiheessa D70s:n jälkeen Compact Flash -muistikortti on vaihtunut Secure Digitaliin, joita markkinoilla on myynnissä jo todella nopeita suurella kapasiteetilla. Itse päädyin myyjän suosituksesta SanDiskin Extreme HD Video SDHC -korttiin, johon mahtuu 16 GB:n edestä tavaraa. Vanhassa kamerassa kortin kapasiteetti oli hurjat 2 GB ja hintakin silloin 2006 monta kymppiä enemmän kuin tämä 16-gigainen pikkukaveri nyt kustansi.

Testikuvia olen napsinut vasta muutaman, tämän postauksen kuvat kaikki ovat D70s:llä otettuja. Kunhan nyt vain aurinko tulisi taas täälläkin suunnalla esiin, valoisuus on niin paljon inspiroivampaa kuin tällainen sateinen harmaus. Viikonloppuna on tiedossa mukavaa häppeningiä, joten siellä viimeistään uusi kamera pääsee ensimmäistä kertaa tositoimiin.

Eilen oli ehkä erikoisin päivä pitkään aikaan, harvinaislaatuinenkin: osallistuin muotinäytökseen mallin enkä valokuvaajan roolissa! Desthea kysyi mua ja Felineä jo kuukausia sitten malliksi näytökseen, jota oli järjestämässä kevääksi. Jotenkin sitä ajatteli päivän koittavan joskus hamassa tulevaisuudessa, kunnes yhtäkkiä viime viikolla tajusi sen olevan ihan kohta. En kamalasti muistanut asiasta stressata etukäteen – kaipa mä jotenkin kuvittelin, että olemalla ajattelematta koko juttua opin alitajuisesti kävelemään kuin oikea malli. :) Karu totuus iski näytöspäivän aamuna, kun olin edelleen yhtä tönkkö kuin aiemminkin. Mutta mitäpä siitä, enhän mä mikään ammattimalli olekaan.

Hiukset ja meikin meille laittoi Hiushuone Kerho, kaikille tuli tummahko silmämeikki ja hiukset ylös krepatuilla yksityiskohdilla. Hihittelin siinä tuolissa istuessani, ettei mun hiuksissa ole kreppiä nähty sitten 90-luvun, ja pikkasen ehkä pelotti mitä sieltä tulisi. Pääosalla tytöistä oli kampaus tyyliin hiukset kiinni “möykyssä” korkealla takana, mutta mä sain onneksi vähän jotain erilaista. Oikealle puolelle päätä tuli letti, jonka pää hävitettiin vasemman puolen kreppi-/tupeeraushässäkkään – toispuoleinen tukka oli ihana! Pinnejä mun päässä ei ollut kuin kolme, mutta lakkaa varmaan pullollinen. Yllä kuvat sekä sivulta että takaa, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi.

Päivä oli pitkä, Klubille mentiin siskon kanssa puoliltapäivin ja kotona olin joskus kymmenen maissa illalla. Välissä sentään käväistiin hakemassa patongit ja muutenkin hyörittiin siellä täällä. Isoin osa ajasta meni hiustenlaittoon ja meikkiin jonottamiseen, laitettavia kun kuitenkin oli parisenkymmentä. Kyseessähän oli siis tapahtuma nimeltä Fashion 2010 by 10, jossa oli mukana kymmenen turkulaisen suunnitelijan tuotoksia. Malleilun lisäksi tein tapahtuman julisteen Desthean ideoinnin pohjalta, periaatteessa ensimmäinen koskaan tekemäni mainosjuliste.

Näytökset olivat kello 19 ja 21, niiden välissä ehti mm. napata hieman purtavaa sekä ottaa peilikuvia Klubin vessassa. Harjoituksissa lavalle meno jännitti aika tavalla, mutta ei se lopulta ollutkaan yhtään niin kamalaa. Kommenttia sain niska kyyryssä kävelemisestä, minkä korjaamiseen pyrinkin varsinaisissa näytöksissä erityisesti keskittymään – hymy tuli automaattisesti, kun yleisön edessä keikistely nauratti niin paljon. Mun piti alun perin olla pelkästään Desthean mallina, mutta jotenkin päädyin parin muunkin suunnittelijan malliksi ja loppujen lopuksi olin yhteensä neljässä eri vaatekerrassa lavalla.

Alla olevassa kollaasissa on mm. kuvat jokaisesta mun neljästä sisääntulosta, kaikki otti ensimmäistä näytöstä seuraamassa ollut kulta. Samassa näytöksessä olivat myös porukat, mun kummitäti sekä mummi + kuvaajaksi houkuteltu Felinen (ja mun) vakistalkkeri ;) Envia. Toivottavasti jossain vaiheessa saan Enviankin kamerasta kuvia, ovat varmasti erilaisia kuin kultsin hätäpäissään nappaamat (no ei kai, olihan siellä monta tarkkaakin otosta).

Mahtava kokemus oli, vaikka en mä malleilua jaksaisi työkseni tehdä. Tuskin sittenkään, vaikka olisin pitkä ja hoikka ja luonnonkaunis ja niin edelleen. Lisäesiintyminen ei kyllä olisi pahaksi mulle, kun en pahemmin ole missään esiintynyt suuremman yleisön edessä. Kiitokset Desthealle tapahtuman järjestämisestä ja meidän mukaan ottamisesta, hauskaa oli!