{ Arkisto } Kesäkuu 2010

Tällainen meille kotiin? ;)

Lähdin eilen alkuillasta Uuteenkaupunkiin inttikaverini luokse, siellä kun oli tänä viikonloppuna kesänaloitustapahtuma Merefesti. En ole aiemmin kyseisillä markkinoilla käynyt, vaikka Ugissa on tullut joskus kesäisin poikettua mm. prätkäajeluiden merkeissä. Varsinainen ohjelma jätettiin suosiolla väliin, mutta pyörittiin muuten rannassa sekä eilen illalla että tänään päivällä.

Valmistauduttiin iltaan niin huolella – tai hitaasti – että kaupungille lähteminen hieman venähti. Ehdittiin sentään jonkun aikaa istuskella Kahvelin terassikatoksessa ennen kuin suunnattiin Aquariuksen yökerhoon tanssahtelemaan. Porukkaa oli liikenteessä ihan pipona, jonotettiin varmaan vartti tihkusateessa ulkona ja sisällä sai jonottaa pienen ikuisuuden saadakseen juotavaa. Tanssilattialla oli koko ajan tungosta ja suosituimpien biisien soidessa tanssiminen oli lähinnä pientä hytkymistä juuri siinä kohtaa missä sattui olemaan.

Ihan hauskaa kuitenkin oli, ja nukkumaan päästiin erinäisten kommellusten jälkeen joskus viiden jälkeen aamuyöstä. Tänään heräiltiin puolenpäivän maissa, syötiin vähän aamupalaa ja mentiin jälleen rantaan. Kierreltiin markkinakojut, joista suurin osa oli sitä samaa mitä Suomen kesässä kaikilla markkinoilla ja festareilla on. Jaksoin ihmetellä kaikkia tuotteita, jotka olivat niin selkeitä kopioita kalliimmilta merkeiltä – mm. Nominationin rannekorut ja Guessin lompakot oli kopioitu näyttämään todella samanlaisilta. Onko tällainen ideoiden varastaminen ihan oikeasti sallittua?

Kojut eivät tarjonneet mitään mielenkiintoista, joten jatkoimme toiselle rannalle etsimään ruokapaikkaa. Matkan varrelta bongattiin vanhan tavaran kauppa, jossa oli myynnissä hullun paljon ties mitä ihania juttuja. Himoitsin tuota alemmassa kuvassa näkyvää valkoista valaisinta, josta tuli etäisesti Yki Nummen Lokki mieleen. Paremminhan tuo Henrikillä myytävä valaisin sopisi meidän budjettiin, lokki kun ei useamman sadan euron hinnastaan johtuen ole ihan heti hankintalistalla, mutta jäipä valonlähde tällä kertaa ostamatta.

Syömäpuoli hoidettiin Captain’s Makasiinissa, valitsin viime kesänä hyväksi havaitun talon burgerin ja hyvin maistui tälläkin kertaa. Ehkä seuraavaksi voisin kokeilla pizzaa? Näyttivät nimittäin todella herkullisilta, kun pöytäseurani sellaiset tilasi. Vaikkapa aurajuustoa ja kinkkua, mmm… Taidankin ylipuhua kultsin, että huomenna tehdään ruuaksi pizzaa.

Ennen rannasta lähtöä käytiin vielä makeiskojussa ostamassa metrilakua, sitten jatkettiin matkaa ihan muihin juttuihin. Tähän palaamme seuraavalla kerralla, jolloin luvassa on todennäköisesti myös kiva pieni (karvainen) kuvapläjäys. Arvaako kukaan mistä on kyse?

P.S. Olin sitten epähuomiossa käyttänyt täsmälleen samaa otsikkoa kuin sisko, hups. Ilmeisesti alitajuntani piti otsikkoa niin hyvänä, että se piti omaankin blogiin saada. :P Tuli kyllä vähän n00b-olo, kun mulle tästä yhtäläisyydestä huomautettiin… Noh, aina ei voi olla ihan kaikki valot päällä ja aistit terävimmillään.

På finska: tuliaiset itselleni Tukholmasta siis. Vaikka kierreltiin ehkä joku tuhat kauppaa, vastaan tuli aika vähän mitään todella mielenkiintoista. Omat hankintani taisivat olla kaikki normaalihintaa edullisemmin, joskin mitään varsinaisia alerekkejä oli todella hintelästi muualla kuin Monkissa.

(Toppi ja huivi yht. 75 kr / Monki; Dependin minilakat yht. 39 kr / Cubus.)

Keskustan Monkissa käytiin sellaisena ajankohtana, ettei porukkaa ollut vielä paljonkaan liikenteessä, joten hyvillä mielin roudasin sovituskoppiin hullun läjän sovitettavaa – taisivat olla yläosia kaikki. Mukaan lähti loppujen lopuksi ainoastaan raidallinen seilorihenkinen toppi sekä jättisuuri seeprahuivi, kumpikin muistaakseni -75% alennuksella ja yhteensä maksoivat siis about kahdeksan euroa.

Cubuksesta ostin Dependin minilakat yhteistarjouksesta, limenvihreää olin himoinnut aiemminkin ja kynnenvahvistajaa halusin koittaa ihan vain siksi, että OPI:n vastaavista saa eBayssakin pulittaa yli kympin. Kynsijuttujen lisäksi ostin mustan ihan peruspaidan (49 kr), joka oli hieman pidempi ja aivan ihanan pehmeää, hyvin laskeutuvaa materiaalia.

(Mustat korkkarit 149 kr / Skopunkten; ballerinat 100 kr/ Vagabond.)

Kummatkin kengät tarttuivat mukaan Barkarbyn reissulta ja yhteensä verottivat matkakassaa runsaan 25 euron edestä. Oranssit ballerinat löytyivät Stockholm Quality Outletin Vagabondin liikkeestä, noita taisi olla keväällä ja kesällä ’08 myynnissä? Kokeilin Vagabondilla ties miten monia kenkiä, mutta nuo olivat ainoat just mun jalkaan passelit. Mustat peruskorkokengät multa on aina puuttunut, joten melkein kiljahdin riemusta kun löysin Skopunktenilta täydellisesti jalkaan sopivat korkkarit eikä runsaan 15 euron hintakaan päätä huimannut. Mun jalat eivät yleensä koroista tykkää, mutta nuo tuntuvat jalassa paremmilta kuin yhdetkään jo omistamani korkokengät.

Viimeisenä esittelyvuorossa on ehkä se paras osuus, koru jonka perään olen kaihoisasti katsellut jo hyvän aikaa. Joulupukki ei ilmeisesti viime jouluna ollut toiveitani kuunnellut, ja vaikka ihania lahjoja sainkin niin kyseinen koru jäi paketeistani uupumaan.

(Pronssinen Kalevala Korun Vellamo-riipus 56 € / Silja Galaxy.)

Silmäni iskivät upeaan Vellamo-riipukseen takastulomatkalla laivan lahjakaupassa, juurikin enemmän mieleeni olevana pronssinsävyisenä. Koska Tukholmassa en kovin paljon mitään ostellut, budjetissa oli vielä sopivasti varaa runsaan viidenkympin iki-ihanalle korulle – ja maissahan tämä maksaa yleensä siinä 70 euron pintaan.

Vellamo tunnetaan suomalaisissa kansantaruissa vedenhaltijana, Ahdin puolisona, ja Kalevalassa vedenemäntänä. Kerrotaan, että vedenneidolla on pitkät vyötärölle ulottuvat hiukset. Päivi Harjuhaahdon suunnittelemassa korussa Vellamon hiuskiehkura on kuvattu kauniina filigraanikuviona. Sen muodossa voi nähdä myös aaltojen keinuvaa liikettä. Uskomusten mukaan Vellamo näyttäytyy pääasiassa miehille ja kalastajan onkeen tarttuessaan voikin pyrkiä miehen puolisoksi.
(Lainaus: Kalevala Koru)

Rakastan uutta koruani aivan suunnattomasti ja toivon, etteivät tiemme koskaan erkane. Vellamo roikkuu kaulassani tälläkin hetkellä ja mitä todennäköisimmin tulee viettämään aikaa siinä hyvin paljon. Nahkanauha kuulemma alkaa käytössä hiljalleen nuhraantua, mutta sen ilmeisesti saa vaihdatettua uuteen mikäli katsoo asian tarpeelliseksi.

Seuraavaksi vuorossa Tukholman reissun osa kaksi eli viime viikon lauantai. Heräiltiin joskus puoli yhdeksän pintaan paikallista aikaa, tai no mä olisin varmaan koisinut iloisesti vielä pari tuntia mutta muut olivat jostain syystä kamalan virkeitä. :) No, olihan siinä ehtinyt jo kymmenisen tuntia nukkua kuin tukki, joten aiottua aikaisemmin nouseminen vain teki aamusta kiireettömämmän. Suihku ja aamupala tekivät gutaa eikä edes meikkiä tarvinnut hutaista kiireessä.

Yhdentoista maissa hyvästeltiin yöpaikkamme emäntä ja huristeltiin bussilla Slussenille, jossa vaihdettin tunnelbanaan ja vietiin jälleen tavarat Cityterminaleniin säilöön. Pyörittiin tosin varmaan vartti ympäriinsä, kun ei meinattu löytää vapaata isoa säilytyslokeroa, johon kaikki tavaramme mahtuisivat. Tiedä sitten oliko se normaalia lauantairuuhkaa vai oliko kaikki jättilokerot maraton-kansan romppeita täynnä, onneksi kuitenkin saimme omamme.

Lauantain kierroksen aloitimme keskustasta, pyörin tunnin verran yksikseni Felinen ja Envian käydessä ainakin jossain cyber-kaupassa pyörtyilemässä. Tsekkasin parit perusketjut, joissa oli suunnilleen samat vermeet kuin Suomenkin liikkeissä, mutta Cubus yllätti ja teinkin siellä pari hyvää ostosta. Treffattuani tytöt pyörähdin nopsaan vielä H&M:n Homea myyvässä liikkeessä, jossa ostokset tehtiin kivasti magneettien avulla (ks. ylin kuva). Mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan, mutta oli hauska käydä hypistelemässä H&M-sisustustavaraa ihan livenä.

Keskustasta lähdettiin kävelemään suuntana Gamla stan ja matkalla poikettiin Rockzonessa, josta jatkettiin eteenpäin mm. verkkoa ja mekkoa mukanamme. Gamla stanissa ei tällä kertaa vietetty sen enempää aikaa kuin mitä meni läpi kävelemiseen ja Saturn Returnissa piipahtamiseen, vaan jatkettiin lampsimista Södermalmille. Götgatanilla käytiin kyllä useammassakin kaupassa, mutta siinä vaiheessa kai väsymys alkoi painaa sen verran ettei oikein jaksanut enää keskittyä. Ei siis muuta kuin jalkoja lepuuttamaan (ja mahaa täyttämään) välipalan merkeissä, ja sen jälkeen askeleet takaisin keskustan suuntaan.

Kaupunkiin päästyämme kello taisi olla jotain viiden paikkeilla, kaupat alkoivat mennä kiinni ja jalkoja särki – paitsi Felinellä, näköjään neljän euron tossut voivat joskus olla ne parhaimmat jalkineet. Pyörittiin jonkun aikaa Åhlensilla, istuttiin (ja naurettiin) tavaratalon kahvilassa sekä ennen lähtöä käytiin vielä ruokaosastolla hakemassa vähän syötäviä tuliaisia (lähinnä itsellemme). Sitten hilpaistiin noutamaan tavarat säilytyksestä ja ajettiin tunnelbanalla Gärdetille Siljan terminaalin läheisyyteen.

Luultiin joutuvamme odottelemaan laivaan pääsyä tunnin verran, mutta ei ehditty check-inin jälkeen montaakaan hetkeä viettää terminaalissa kun Feline huomasi, että laivaan pääsikin jo sisään. Silja Galaxy on ulkoapäin ehkä symppiksin risteilyalus koskaan: sinistä taivasta, valkoisia pilviä, kirahveja, pingviinejä! Ja oli muuten sisältäkin paljon esim. Europaa siistimpi ja tyylikkäämpi plus kirahveja näkyi sielläkin seinillä. :)

Koska laivan lähtöön oli vielä aikaa, huoahdettiin hytissä ja koitettiin vähän virkistyä. Satamasta irtautumisen jälkeen käytiin tax freessa ja hajuvesi- ym. myymälässä, sen jälkeen kello alkoikin jo lähestyä puoltayötä. Envia väsähti eikä enää jaksanut hillua missään, me Felinen kanssa käytiin tutkailemassa laivan tarjontaa ja meininkiä. Pelattiin erä ilmakiekkoa ja naurettiin lähes vedet silmissä, minkä jälkeen tankattiin itsemme patongeilla (joita väitettiin bageleiksi?!). Discoonkin kurkattiin, mutta siellä oli – yhdeltä yöllä – alle kymmenen ihmistä joten unohdettiin se ja painuttiin hyttiin nukkumaan.

Sunnuntaiaamulla kahdeksan jälkeen oltiin takaisin Turussa, väsyneinä mutta onnellisina. Kiitoksia matkaseurasta tytöt, toivottavasti lähdetään joskus uudestaankin! Jos vaan vielä huolitte mut mukaan, vaikka haluankin käydä about jokaisessa kaupassa ja Monkissa sovitan järjettömän kasan vaatteita… Ehkä ensi kesänä?! ;)

Amanda Jenssen – Happyland [2009]

Julkaistavia Tukholman kuvia tuli valituksi sen verran monta, että päätin tehdä kaksi postausta viime viikkoisesta reissusta – tässä tulee siis ensimmäinen osa. Lähdettiin Felinen ja Envian kanssa matkaan siis torstai-illalla Silja Europalla, päästiin todella halvalla kun käytettiin vähän äipän kortille kertyneitä bonuspisteitä. Europalla on tullut käytyä monen monta kertaa eikä laivassa itsessään ollut mitään uutta, joten hoidettiin heti alkuun alta pois pienimuotoiset tax free -ostokset ynnä muut pakolliset laivatsydeemit (kuten hajuvesien tuoksuttelu).

Laivan irrotessa satamasta oli ihana aurinkoinen kesäilta ja laivan kannella olikin paljon porukkaa istuskelemassa – useimmiten juotava tai kamera kädessä – laivan lähtöä katsellen. Me hengailtiin tovi ilta-auringossa, kunnes siirryttiin tax freen ja hytin kautta syömään. Salaattipöytä ei ollut ihan yhtä hyvä kuin joskus aiemmin, mutta paljon kaikkea hyvää saatiin lautasille kasattua. Pikkuiset croissantit olivat paitsi herkullisia myös mielettömän söpöjä!

Perjantaiaamulla oltiin perillä aamukuuden jälkeen paikallista aikaa, kovin oli hiljainen kaupunki siihen aikaan. Ajeltiin tunnelbanalla T-Centraleniin ja heitettiin matkatavarat säilytykseen, sitten vaan haahuilemaan pitkin Tukholman katuja kauppojen aukeamista odotellen. Aamuvarhain ilma ei vielä ollut kovinkaan lämmin, joten matkan varrelle osuneessa Mäkkärissä istuttiin tovi jos toinenkin aamupalan varjolla.

Tunnelbana-asemilla on muuten mitä upeampia maalauksia seinillä, ainakin alimpana kulkevan sinisen linjan tasolla. Yllä olevan kollaasin ensimmäinen kuva on Kungsträdgårdenin asemalta, siellä oli vaikka mitä muitakin järjettömän hienosti koristeltuja seiniä.

Ennen kello kymmentä (ja useimpien liikkeiden aukeamista siis) ehdittiin vielä kävellä Drottninggatanin loppuosaa edestakaisin muutaman korttelin verran. Löydettiin sattumalta aivan ihana puisto keskeltä kerrostaloja, jotenkin ihan hullua että niinkin ison kaupungin ydinkeskustassa oli sellainen viheralue. Kauniita kukkia ja kivoja puskia, suihkulähde keskellä ja mitä muuta vielä!

Perjantaina kierrettiin keskustassa vain muutama kauppa tyyliin Monki, Weekday sekä pari Vagabondin liikettä. Iltapäivällä palattiin T-Centraleniin, jossa hypättiin lähijunaan ja otettiin suunnaksi Barkarby ja Stockholm Quality Outlet. Harhailtiin tosin hyvä tovi lähiseudulla ennen kuin löydettiin perille asti, olin meinaan kirjoittanut muistilappuuni että junasta pitäisi jäädä Jakobsbergissä. Eipä sillä että Barkarbyn asemaltakaan olisi ollut lyhyt kävelymatka outletiin, mutta onneksi olin kirjoittanut ylös myös bussin numeron – sitä hyödynnettiin kumpaankin suuntaan kulkiessa.

Stockholm Quality Outletissa vietettiin parisen tuntia, lukuisista netistä lukemistani jutuista huolimatta paikka ei ollut kovin ihmeellinen. Omalla pakko tsekata -listalla oli Vagabond, Filippa K ja Acne eikä mikään niistä onnistunut vakuuttamaan sen enempää kuin outletin muutkaan putiikit. Vagabondilla olisin kuvitellut olevan myynnissä esim. viime syksyn mallistoa, mutta pääasiassa pöydät notkuivat kesän 2008 ja 2009 valikoimaa. Yhden pikkuostoksen kyllä tein, mutta voi mistä saisin itselleni omat Ramonat?! Vagabondin nettikaupasta kyllä saisi täyteen 119 euron hintaan, mutta kun en ole varma pitäisikö koon olla 38 vai 39… Eikä sen hintaisia monoja kannata ehkä sovittamatta shoppailla. On huutava vääryys, ettei kyseisiä kenkiä ole näkynyt Turussa missään Vagabondia myyvässä liikkeessä. >:/

Paluumatka outletista Tukholman keskustaan oli mutkitteleva, mutta perille päästiin lopulta onnellisesti. Käveltiin ensin ympäriinsä kunnes napattiin bussi Barkarbyn asemalle, mistä tarkoituksena oli jatkaa matkaa lähijunalla T-Centraleniin. No tottakai siinä välillä oli tapahtunut jokin onnettomuus ja junat olivat myöhässä, sitten vielä kun päästiin junaan niin se menikin vain pari asemanväliä ja kääntyi takaisin. Sundbybergissa koko junakansa vaihtoi siis tunnelbanaan – joka oli “yllättäen” jokseenkin täynnä.

Onneksi matka ei ollut pitkä ja päästiin keskellä T-Centralenin perjantai-illan ruuhkaa noutamaan tavarat säilytyksestä sekä niiden kanssa vielä tunnelbanalla Slussenille. Siellä vaihdettiin kulkupeli bussiin ja köröteltiin Gustavsbergiin, jossa yöpaikkamme oli. Illalla jalat huusivat hoosiannaa ja muutenkin väsytti järjettömästi, joskus kymmenen pintaan kaaduttiin uupuneina unten maille. Muista en tiedä, mutta mä ainakin simahdin saman tien.

Tukholmasta on selvitty hengissä, kirjoittelen reissusta myöhemmin – nyt olisi vihdoinkin niitä hääkuvia näytettävänä! Tässä postauksessa on varmaan enemmän kuvia kuin mulla on koskaan aiemmin missään blogissa ollut, mutta en vain nähnyt mielekkääksi lätkäistä pelkkää muutaman kuvan kollaasia. Sen sijaan tässä tulee yksittäisiä otoksia useampi, ja koitan vähän jotain selitystäkin runoilla väliin.

Runsas viikko siinä hurahti ennen kuin sain käytyä vajaat puolitoista tuhatta kuvaa läpi, ei meinaan ollut ihan mikään muutaman minuutin homma. Kuvamäärä karsiutui lopulta noin 750 otokseen, joista sata on sellasia omia höpöhöpöruutuja. Itse en ymmärrettävästi esiintynyt kuin murto-osassa kuvia, niistäkin tosin useimmassa olin kaikkea muuta kuin edustava. Alan uskoa, ettei kullasta ja musta ole edes mahdollista ottaa yhteiskuvaa, jossa kumpikaan ei näyttäisi täysin urpolta…

Aloitetaanpa sepustus siis. Kuvassa ylempänä tuskin on mitään epäselvää, riisiähän siinä Felinen kädessä. Viereisessä kuvassa (klikkaamalla näkee isompana) taas on hääpari juhlapaikan pihalla, täti kun vaihtoi sukunimeä avioliittoon astuessaan niin hääjuhla aloitettiin ampumalla vanha sukunimi taivaan tuuliin. Sen jälkeen kilistettiin tuoreen avioparin kunniaksi ja viivyttiin pihalla mummin maljapuheen verran, kunnes siirryttiin koleasta kevätsäästä takaisin sisätiloihin juhlimaan.

Keli tosiaan oli koko päivän harmaa ja sateinen, olikohan lämpöasteitakaan edes kymmentä – mutta ilmoista viis, kun tunnelma on lämmin ja iloinen! Mun tehtävänä oli ottaa viralliset hääpotretit, joita räpsittiin kahteen otteeseen. Kummallakin kerralla kävi niin hyvä mäihä, että juuri kuvaamisen aikana oli tauko sateesta ja saatiin kuin saatiinkin ihan mukava läjä kuvia. Tätä ennen olin kuvannut kahdet häät, hyviä otoksia toki on joka kerta tullut mutta on mulla vielä paljon oppimistakin. Pitäisi kyllä ainaisten kasvilähikuvien ja kissannenien sijasta harjoitella enemmän ihmiskuvausta… Malleista vaan on pikkasen pulaa, ketään vapaaehtoisia?

Vessojen läheisyydessä oli hauska pikkukori täynnä juttuja, joista juhlahumussa saattaa joskus tulla puutetta. Jos iskee jokin muukin hätä, niin älä näitä käyttämättä jätä kehotettiin korin vieressä olevassa viestissä. Ja koristahan löytyi siis hiuslakkaa, kurkkupastilleja, sakset ym. mahdollisesti tarpeellista tavaraa. Ihana idea!

Hääkakku oli perinteisen kermakakun sijaan juustokakku tai joku sen tapainen, osaan taas tosi hyvin tunnistaa ruokalajeja mutta oli joka tapauksessa aivan mielettömän hyvää! Juhlan teemaväri vihreä näkyi kakuissa limeviipaleiden muodossa ja ylimmällä tasolla olevassa kakussa oleva hääpari ei ollutkaan perinteinen mustavalkoinen pariskunta vaan vihreänsävyiset Shrek ja Fiona. Myös kahvikupeissa olevat lautasliinat olivat suunnilleen samaa limenvihreää kuin muutkin vihreät jutut.

Jossain kohtaa iltaa sisään syöksyi sukkahousuihin naamioituneita miehiä, jotka veivät morsiamen mennessään. Tämän jälkeen hullaantui meidän naisista koostuva polttariporukka ja myös sulhanen ryöstettiin. Jotta hääpari saataisiin takaisin, käännyttiin anoppien puoleen: tehtävänä oli kirjoittaa paperille kolme syytä miksi halusi morsiamen/sulhasen osaksi omaa sukuaan.

Syyt olivat hyviä eikä voittajaa osattu tässä kohtaa ratkaista, joten mun toimiessa onnettarena arvottiin sulhanen palaamaan ensin. Ennen kuin saatiin morsiankin takaisin paikalle, oli sulhasen vuoro kirjoittaa oma listansa aiheesta minkä syiden seurauksena olimme paikan päällä juhlimassa tätä liittoa. Kynä sauhuten sulhanen kirjoitti sellaiset perustelut, että morsian palautettiin saman tien. :)

Pidettiin sopivassa välissä tottakai myös oma pienimuotoinen photoshoot, kun kerran oli ykköset päällä ja muutenkin normaalia hehkeämpi fiilis. Feline oli nätti kuin mikä punaisessa pallomekossaan, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kampaus on muuten inttikaverini väsäämä, mulla oli samantyyppinen mutta ehkä hieman yksinkertaisempi ja ilman kukkasia tai mitään härpäkkeitä (olisi mennyt överiksi mekossa olevan kukan kanssa).

Illan viimeiset tunnit menivät aika pitkälti musiikin ja tanssin merkeissä. Bändi soitti kaikenlaisia kappaleita ja milloin tanssilattialla pyörähteli pareja valssin tahtiin, milloin porukka jammasi ringissä jonkun menevämmän biisin mukana. Musiikki soi, jalat vipattivat ahkerasti ja nauru raikui – ei olisi meno enää voinut siitä parantua.

Humppaaminen ei ole kullan ja mun vahvin laji ja lähinnä sotkedutaan vain omiin tai toistemme jalkoihin, mutta kovasti houkuttaisi mennä joskus tanssikurssille ja opetella edes ne perustanssit. Mähän en lukiossa osallistunut lainkaan vanhojentansseihin ja kultakin on ammattikoulun käynyt, joten tanssiopetus olisi meille kummallekin ihan tarpeen. Toivottavasti tulisi mentyä jo aiemmin, mutta viimeistään ennen omia häitä sitten.

Hauskaa oli juhlia sukulaisten kanssa ja jos ei olisi väsymys painanut sen verran paljon olisi taatusti harmittanut, kun kello tuli niin paljon että oli aika jättää juhlapaikka taakse. Serkut jaksoivat tuntia aiemmin lähteä pirskeistä vielä kaupunkiin baariin, mutta me suunnattiin suoraan kotiin – jotain lähemmäs kaksi yöllä kello taisi silloinkin jo olla. Mahat täynnä herkkuja oli hyvä kellahtaa unten maille pitkän päivän jälkeen.

Tähän loppuun vielä katsaus hääparin asujen yksityiskohtiin, jotka oli selvästi mietitty viimeiseen asti tarkkaan. Siinä missä limenvihreä oli ruokasysteemien pääväri, asuissa se oli oranssi. Morsiamen alun perin valkoiset kengät oli värjätty oranssiksi mekossa olevan koristenauhan mukaan. Oranssi väri toistui myös kummankin vanhempien sekä kaason, bestmanin ja morsiusneidon asuissa kukkasen muodossa.

Suvi Teräsniska – Särkyneiden sydänten tie [2008]