{ Arkisto } Heinäkuu 2010

20.7.2010
19:31

Aion tuntea sen uudestaan, kuinka maailma pyörii paikallaan

Kuten lupasin, hieman sepustusta sekä kuvamateriaalia lauantaiselta Choralen keikalta. Kuvat ovat kaikki joko mun tai Felinen ottamia, itse en ottanut kameraa mukaan lainkaan vaan ajattelin meidän pärjäävän siskon Canonilla. Hyvin pärjäsi, ja niin pieni kamera kaulassa pystyi hyvin jammailemaankin kuvailun välissä. Apinassa ei ollut porukkaa mitenkään ihan mielettömästi, joten päästiin helposti aivan lavan eteen keikan alkaessa.

Taas päivä ohi on ja ootan iltaa alkavaa

Setti alkoi varmaankin Choralen tunnetuimmalla biisillä Univiidakko, josta oli tehty uusi versio. Sitä seurasi erinäisiä kappaleita, joista yksikään ei ollut mulle ennestään tuttu. Suurin syy on varmastikin se, etten ole ollut kovin hereillä yhtyeen liikkeiden suhteen enkä tiennyt viime syksynä julkaistusta Toisenlainen-albumista lainkaan. Sen sijaan 2005 julkaistua Unimaailmaa on tullut vuosien varrella renkutettua kerran jos toisenkin.

Party starting dancing in the sand

Suureksi pettymyksekseni vanhemmalta albumilta ei soitettu yhtään biisiä, ei edes singlenä julkaistua Sade-kappaletta, joka on yksi ehdottomista suosikeistani Choralelta. Tietyllä tapaa ihan ymmärrettävää, kun naissolistikin on välissä vaihtunut, mutta soittaahan esimerkiksi Nightwishkin keikoillaan myös vanhempaa tuotantoaan vaikka uudessakin riittäisi valinnanvaraa.

Uudistettu Univiidakko sen sijaan kuultiin kahdesti, sekä ensimmäisenä että ihan setin lopussa viimeisenä. Tämä oli mun mielestä aika outoa, en ole koskaan tainnut missään keikalla kuulla samaa biisiä kaksi kertaa. Kyseinen kappale toki on Choralen suosituimpia, mutta turhaa tuollainen tuplasoitto silti. Mieluummin olisi lopussa kuullut jonkun vanhemman levyn biisin – vähän niin kuin extrana ja yllätyksenä pitkäaikaisemmille kuuntelijoille.

Aikaa kun on, voi lentää aurinkoon

Kappaleiden outous hieman söi keikkafiilistä, varsinkaan kun uusi tuotanto ei ole ihan niin mukaansa tempaavaa kuin vanhemman levyn sisältö. Kyllähän niitä tanssi mukana, mutta jotain jäi puuttumaan. Onneksi esityksissä oli sentään hieman eroavaisuuksia, piristävää oli mm. kitaristin ja kosketinsoittajan duona vetämä ainut englanninkielinen kappale Welcome To Partyland keikan loppupuolella.

Nykyinen naissolisti Susannah ei ainakaan näin livenä yltänyt aiemmin laulajana toimineen Lydian tasolle ja nyt harmittaakin kovasti, kun en koskaan ehtinyt nähdä Choralea livenä ennen Lydian lähtöä bändistä.

Oon sulle fantasiaa, pelkkää unelmaa

Energiaa Choralelta ei puutu, joten keikalle lähtisin toki uudestaankin. Sitä ennen tosin etsisin käsiini uusimman albumin ja kuuntelisin sitä ahkerasti, jotta osaisi biisejä edes joten kuten. Ja pitäisin sormeni ristissä, jotta keikalla kuultaisiin uusien kappaleiden lisäksi myös sitä vanhempaa tuotantoa.

18.7.2010
20:45

Hidas ei oo hölmö, nopeet luulee vaan

Ja helle senkun jatkuu, en enää edes muista millaista on elää lämpötilan ollessa alle +25°C. Öisin ulkona viilenee noin kahteenkymmeneen, mutta meillä kämpässä lämpötila pysyy useaa astetta lämpimämpänä läpi yön huolimatta siitä, miten monta räppänää täällä on auki. Päivällä sentään tilanne kääntyy toisin päin eikä sisällä usein yli kolmeakymmentä ole, onneksi. Avoimesta parvekkeenovesta puhaltava tuulenhenkäys saa tämän luukun pysymään sellaisena semi-viileähkönä, paitsi iltapäivästä ja alkuillasta kun aurinko on tällä puolella taloa.

Niin paljon kuin kesästä pidänkin, kaipaisin kyllä sellaista raikastavaa sadetta ja ehkä joitakin asteita matalamman lämpötilan. Noh, näitä hellepäiviä on hyvä muistella sitten syksyllä päivien lyhentyessä ja sateen ropistessa ikkunoihin. Jollain kierolla tavalla alan hiljalleen jo kaivata kirpeitä syyskelejä…

Haukotus

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen edellispäivänä, tarkoitus oli jaaritella postaus valmiiksi samana iltana mutta enpä ole pahemmin koneella ehtinyt istua. Oman alan hommista olen tällä hetkellä vähän niin kuin lomalla, joten on hyvää aikaa – ei lomailla vaan tehdä enemmän vuoroja varastolla. Nyt loppuviikosta tein pari vuoroa ja voi että, miten jalat huutavat hoosiannaa siitä kahdeksan tunnin kävelystä! Taidankin illalla laittaa taas jalkapöytiin jotain viilentävää tököttiä, jospa vaikka olisivat huomenna paremmat. Vuorot ovat myös olleet aika hikisiä, varastossa kun on lämpötila keikkunut yli +28 asteessa ja hikikarpalot putoilleet poskille jo pelkästä paikallaan seisomisesta.

Eilen jäin iltavuoron jälkeen Saloon, kävin vain nopeasti siskon luona suihkussa sekä laittamassa itseni kuntoon ja suuntasin tyttöjen kanssa viihteelle. Tiemme vei Apinaan, jossa puolenyön jälkeen lauteille nousi Chorale (ja joku Dcx, josta en niinkään innostunut). Palaan keikkafiiliksiin kuvien kera tuonnempana.

Pesu

Huomiseksi ei ole mitään suunnitelmia, kerrankin näin. Vähän houkuttaisi hilpaista kotikotiin, äiti on lomalla ja voisi auttaa mua muutamassa ompeluprojektissa. Sitä paitsi siellä pääsee uimaan, mikä on näin kesällä pelkkää plussaa.

Kuvituksena tällä(kin) kertaa perheemme karvaisempi naukuva jäsen männä viikolta. Eräänä helteisenä kesäiltana Miska oli nukahtanut pihalla olevien kottikärryjen alle, ilmeisesti se oli sopivan varjoisa paikka alkuillan unihetkeen. Ja voi millaisia haukotuksia sekä venytyksiä tulikaan, kun hiivin lähistölle kameran kanssa ja kissa heräsi siihen. Ylemmässä kuvassa on selvästi kotikulmien kunkku, pelottava leijona!

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]

15.7.2010
13:27

Kuuma kesäilta louhoksilla

Viime elokuussa vieraillessani Taivassalon louhoksilla ensimmäistä kertaa tiesin, että sinne on joskus päästävä uimaan. Asiasta oli inttikaverin kanssa puhetta jo alkukesästä, mutta vasta tämä menossa oleva helleputki sai meidät vihdoin liikkeelle. Tiistaina mun saatua työjutut valmiiksi hypättiin kullan kanssa autoon ja hurautettiin Taivassaloon, jossa treffattiin uimaseuramme.

Ensimmäisiä näkymiä

Paikka oli juuri niin upea kuin muistinkin ja vesi edelleen aivan käsittämättömän turkoosia sekä niin kirkasta että rannalta näki vedessä uivan kropan liikkeet. Monttu on myös syvä – joku puhui kuudesta metristä – joten kallioilta uskaltaa hypätä melkein mistä kohtaa tahansa, ne harvat kivikkoiset kohdat kyllä näkyvät veden kirkkauden ansiosta.

Uskaliaimmat kiipeävät runsaan kymmenen metrin korkeuteen nousevalle kalliolle ja tulla molskauttavat sieltä alas, kuten kulta alla olevassa kuvassa. Itse tyydyin noin metrin pudotukseen ja sekin oli mulle ihan tarpeeksi, mä kun en ole koskaan ollut mikään vesipeto enkä edes osaa sukeltaa ilman että pidän nenästä kiinni…

Turkoosia

Päivä oli sinänsä aivan täydellinen viettää rannalla, hemmetin kuuma oli mutta onneksi tuuli jonkun verran. Vaikka vesi oli lämmintä, se kuitenkin vilvoitti oloa ja virkisti muutenkin kaikin tavoin. Oltiin louhoksilla suunnilleen puoli kuudesta kahdeksaan eli iltapäivän polttava aurinko oli jo muuttunut hieman lempeämmäksi.

Alkuun paikalla oli meidän lisäksi ehkä kymmenkunta ihmistä, mutta viisareiden edetessä porukkaa alkoi ilmestyä enemmän. Missään vaiheessa siellä ei kuitenkaan ollut sellaista loputonta ihmismassaa, joka on täysin normaalia esim. Maskun hiekkakuopilla kesän jokaisena vähänkään lämpimänä päivänä. Tehdessämme lähtöä paikalle pölähti pari siskon kautta tuttua kaveria, mikä yllätti täysin – en vain ollut ajatellut olevan mahdollista, että törmäisin tuttuihin tuollaisella syrjäisellä uimapaikalla.

Paarmoja pörräsi ympärillä kyllä vähän liiankin kanssa, oli niin sellaisia normaalikokoisia kuin ihan jättimäisiäkin. Mun hullut huitomiset eivät tuottaneet toivottua tulosta, vaan ainakin kolmesta kohtaa pääsi joku pureskelemaan. Joskus aiemmin mulla on paarmat saaneet puremillaan aikaiseksi sellaisia kivoja kämmenenkokoisia patteja, hippasen pelotti miten tällä kertaa käy. Muuten ei kutiamista kummempaa, mutta eilen bikinialaosan vyötärönauhan kohdille osunut puremajälki muuttui laajalta alalta punaiseksi ja turposi osittain niin kuin siellä olisi ollut mehupilli sisällä. Yön aikana onneksi helpotti eikä tänään näytä enää yhtään niin pahalta.

Molskis!

Kotimatkalla pysähdyttiin Taivassalon keskustassa kaupassa, jäätelöä oli pakko saada ja ostettiin sitten muutakin evästä loppuillaksi. Mun on muuten tehnyt mieli mangomelonista Pingviinituuttia eilisestä lähtien, jokohan tänään kävisi sellaisessa kaupassa josta saisin tuota himoitsemaani jätskiä… Jossain kaupassa on joka tapauksessa käytävä, sillä lupauduin menemään varastohommiin yöksi ja meillä kaapit huutavat tyhjyyttään eväsmahdollisuuksien suhteen. Eikä täällä kyllä oikein mitään varsinaista ruokaakaan ole.

Näin kuumalla ei tosin mikään kuuma pahemmin maistu, joten ollaan viime aikoina vedetty eri versioita salaatista. Eilen oli aika loistava setti: jäävuorisalaattia, kanaa, avokadoa, paprikaa, kurkkua, viinirypäleitä, kuorittuja auringonkukansiemeniä sekä fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia öljyssä. Oijoijoi, maha alkoi kurnia pelkästä ajatuksesta! Ehkäpä tehdään tänäänkin salaattia, ei siihen taida pystyä ollenkaan kyllästymään.

(Musta olevat kuvat otti kulta, muut minä itse.)

14.7.2010
22:16

Kuin maaseutumaisema kesäyöllä, kun on tyyntä ja usva leijuu veden päällä

Vallitsevat helteet alkavat hiljalleen sulattaa aivoja, ajatus ei kulje suuntaan eikä toiseen. Viime päivinä olen – parin max. kuuden tunnin työpäivän ohella – maannut auringossa, uinut turkoosissa vedessä, juonut litroittain vettä, syönyt jäätelöä ja vain nauttinut kesästä. Lenkille en ole saanut itseäni pakotettua, aamulla herätessä on jo yli +25°C ja illalla on aivan poikki niin kuumuudesta kuin päivän tapahtumistakin. Sen sijaan olen viettänyt pari iltaa uudella & maailman ihanimmalla sohvalla katsoen elokuvia (mm. tämän) ja mutustaen popcornia taikka tummia viinirypäleitä. Leffafiilistä ovat täydentäneet pimenevä mutta samalla kuitenkin niin valoisa ilta, parvekkeelta vienosti käyvä koko asuntoa viilentävä tuulenhenkäys sekä kylmä Coca-Cola Zero.

Sleeping city

Ehkä mä joku päivä jaksan taas istua koneellakin pidempään kuin hetken ja saan kirjoiteltua tänne enemmän, kuvien kera tottakai. Eiliseltä uintireissulta muistikortille tallentui paljon kuvamateriaalia, jota laitan taatusti jossain vaiheessa tännekin. Huomenna ehkäpä, jos vaikka tänään jaksaisi vielä valita sopivat otokset. Toisaalta – väsynyttä kesäläistä houkuttaisi kovasti könytä jo sänkyyn ja lukea mielenkiintoista kirjaa, kunnes silmät alkavat lupsahdella niin että kirja on pakko laittaa syrjään.

(Kuva viime perjantain kaupunkireissulta.)

12.7.2010
16:53

Summer sales

Sain viikonloppuna vihdoin kuvattua alelöytöjä, joita olen nyt viime aikoina tehnyt. Toisinaan aleista ei tunnut löytyvän yhtikäs mitään mielenkiintoista, joskus taas kaappi täydentyy vaikka millä ihanalla jutulla. Ja uusien artikkeleiden hankkiminen tietää luonnollisesti sitä, että vanhemmat ja vähemmälle käytölle jääneet on aika viedä kirpputorille – kunhan vain osaisin luopua niistä… On käsittämättömän vaikeaa laittaa eteenpäin sellaisia vaatteita, jotka joskus ovat olleet niin kovin rakkaita mutta joita ei enää tule syystä tai toisesta käytettyä. Eikä asiasta tee yhtään helpompaa edes ajatus, että joku toinen saattaisi käyttää niitä ihan yhtä suurella rakkaudella kuin itse silloin joskus.

Pyrin edelleen päivittämään vaatekaappiani sellaisilla artikkeleilla, joita voi helposti yhdistellä eri tilanteiden vaatimalla tavalla jo omistamiini vaatekappaleisiin. Oikeanlaiset materiaalivalinnat, sopiva koko ja yhdisteltävyys ovat ne määreet, joilla vaatteeni nykyään valitsen – moni ihana vaate on jäänyt kauppaan huonon materiaalin taikka vaikean yhdisteltävyyden takia. Kerrataanpa nyt mitä kriteerit täyttäviä juttuja tämän kesän aleista on löytynyt.

Kesän alevaatesaalis

Beiget perushousut (tai opettajahousut, kuten kulta niitä kutsuu) tarttuivat mukaan Myllyn Lindexiltä, -70% alelapulla varustettuna maksoivat noin 12e. Malli pikkasen leventää mun jo valmiiksi kurvikasta perää, mutta ainakin pökät ovat ihan unelmat jalassa. Mitään tällaisia housuja mulla ei ennestään ole, joten hankinta mietitytti hieman, mutta tuumailin että jos ei pitkinä versioina tule käyttöä niin sitten pätkäistään shortseiksi (shortsit = ♥!). Turhaan ehkä pelkäsin, ovat meinaan päätyneet useasti jo jalkaan viileämpinä hetkinä.

H&M:ltä kaappiini päätyivät mustat normaalihintaiset shortsit (hurjat 10e maksoivat) sekä alerekiltä vitosella Dividedin siniset polvimittaiset lököhousut, jotka malliltaan ovat ehkäpä haaremihousujen serkut. Jälkimmäiset pääsivät lähinnä kesäkotihousuiksi, kun helteiden alkuvaiheessa tuskailin pitkien fleece- ym. kotihousujen kanssa ja shortsit taas ovat liian lyhyet tietokoneella ollessa (tuoli raapii paljasta ihoa ikävästi).

Paitaosastoa kasvatin parilla raitapaidalla. Skanssin Vilasta löytyneessä Objectin paidassa (n. 10e) on hauskasti erilaisia raitoja eri osissa paitaa sekä lisäksi jännät hihat ja takana pieni rypytys. Hansan Onlysta taas nappasin about kuudella eurolla peruspaidan, jossa on yksityiskohtina pieni tasku edessä ja nappirivi selkäpuolen alareunassa.

Asusteita alesta

Asustepuoli täydentyi lähinnä Lindexin valikoimasta. Isohko organic cotton -pääkallokassi kustansi kolmisen euroa ja oli normaalihintainen, solmuvärjätty huivi -70% alennuksella 4,50e ja niittirusetti taisi olla suunnilleen 1,50e. Olen joskus siskolta lainannut tuollaista hiusrusettia ja se oli niin kiva, että nyt oli ostettava itsellekin. Niittimäinen muovirannekoru on Seppälästä (2e), myöhemmin tosin alkoi epäilyttää olikohan tuo nyt ihan tarpeellinen hankinta… Päätyy lähiaikoina toteutettavaan kirppisreissuun mukaan, mikäli emme löydä yhteistä säveltä.

The Body Shopista olisin voinut kahmia vaikka mitä ihania voiteita sun muita, mutta pidin järjen mukana ja ostin ainoastaan papaija-huulivoin vitosella. On muuten mahtava tuote! Ja tuoksuu aivan taivaalliselta. Kynsilakat ovat kummatkin Sokokselta, Lumenen Kevätkepponen 3,90e ja Mavalan New York 3,50e. Olen ihan rakastunut noihin sävyihin, tälläkin hetkellä mulla on ensin mainittua varpaissa ja jälkimmäistä sormissa.

Vagabond-täydennykset

Myös kenkäuutuudet – Vagabondin, kuinkas muutenkaan – ovat täyttä rakkautta! Ruskeasävyiset Elise-kangaskengät ostin Skanssin K-kengästä, olivat -15% eli kolmekymppiä ja rapiat jäi maksettavaksi. Ramona-solkinilkkureita olin kuolannut useamman kuukauden jo merkin nettikaupassa odotellen niitä aleosastolle, mutta kun alehinnat julkaistiin ja Ramonat katosivat kaupasta pariksi päiväksi kokonaan, päätin että tilaisin ne joka tapauksessa jos ne vielä jossain tulevat vastaan. Ilmestyiväthän ne sinne sitten takaisin, joten tilaus lähti menemään vaikka yli satasen hinta pikkasen kirpaisikin. Lohduttauduin ajatuksella, että parempi yhdet arvokkaammat mutta hyvät kengät kuin useammat edullisemmat ja jalat hajottavat popot.

Kenkäpakettia odottaessani hieman huolestutti, jos olinkin kuvitellut nilkkureiden upeuden ja joutuisin pettymään saatuani sellaiset vihdoin jalkaani. Toisin kuitenkin kävi ja rakastuin kenkiin saman tien, kun sain ensimmäisen kaivettua ulos laatikosta. Jalassa t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-t, tuoksuvat huumaavasti nahalta ja kilisevät ihanasti kävellessä – mitä muuta voisi edes toivoa?! Havaitsin kenkien passaavan hyvin myös kesään, ainakin perjantaisella baarireissulla toimivat loistavasti eivätkä jalat väsyneet yhtään. Vähän tietysti pelotti tanssilattialla, että joku hyppäisi kengille tai ne kolhiintuisivat muuten mutta onneksi mitään ei käynyt.

Soljet

Vielä hieman lähempää kuvaa solkiyksityiskohdista. Ovat ne vaan niin ihanat, huokailuttaa ihan kun näitä kuvia katselee! Tässähän melkein alkaa jo odottaa loppukesää ja alkusyksyä, jolloin kelit viilenevät ja Ramonat pääsevät paremmin käyttöön. Mun syyskenkävalikoima on aika täydellinen: Ramonat, Muscatit, Thelmat ja Dr. Martensit.

Nyt kuitenkin on vielä kesä ja helteet – ja Vagabondin Saphiret, nuo täydelliset kesäsandaalit. Seuraavaksi siirryn ulkosalle ja unohdan tietokoneiden olemassaolon, adios!

Scroll Up