{ Arkisto } Heinäkuu 2010

Eilisilta ei sitten mennytkään ihan niin kuin olin ajatellut. Miestä väsytti niin ettei hän alkuillan torkkujen jälkeen jaksanut enää lähteä mihinkään, vaan painui mieluummin pehkuihin. Meillä tämän viikonlopun majaillut kaveri lähti joskus seiskalta Naantalissa käymään, mutta pääsi erinäisten kommellusten seurauksena takaisin Turkuun vasta joskus yöllä.

Olisin kovasti ollut lähdössä kaupunkiin, vaan ei yksin tullut lähdettyä mihinkään. Sen sijaan istuin koneella bilevaatteet päällä, tukka laitettuna ja meikit naamassa, juoden valkoviiniä mansikoilla höystettynä. Hyvää mutta yksinäistä.

Puoliltaöin luovutin ja siirryin minäkin unten maille. Mies oli tosin jossain vaiheessa herännyt nälkäisenä, syönyt ja jumahtanut koneelle. Tuli kuitenkin siinä samoihin aikoihin nukkumaan, ja vedettiinkin iloisesti melkein kellon ympäri unta palloon. Havahduin joskus aamuseitsemältä ja tajusin, ettei kaveri ole soittanut ja tullut nukkumaan. Oli kuulemma herännyt aamulla Kupittaanpuistosta tutun porukan seurasta, onneksi kesäyö oli lämmin.

Oli ehkä ihan hyvä, että jäin kotiin enkä lähtenyt illalla enää käymään missään. Jo vaatteita valitessani mieleen nousi ahdistuksenpoikanen, kun kaikki vaatteet näyttivät ihan kamalalta päällä. Olen tämän vuoden puolella lihonnut kolmisen kiloa, se todella näkyy ja tuntuu. Olo on jatkuvasti kuin porsaalla, vanhat lempivaatteet eivät mahdu päälle ja erityisesti näin helteillä shortsit jalassa pyrin välttelemään peilejä, jotten näkisi reisiäni joissa selluliitti mellastaa enemmän kuin koskaan.

Kaikesta tästä huolimatta en pysty kontrolloimaan syömisiäni, saatika sitten repimään itseäni liikkumaan. Tällä viikolla sentään sain vihdoin ostettua uudet juoksukengät, joten nyt mulla ei enää ole tekosyitä olla lähtemättä lenkille! Vanhojen kanssa ikävää oli se, kun jo muutaman kilometrin lenkki sai jalat niin perhanan kipeiksi – ei pahemmin tehnyt mieli lenkkeillä.

Tänään on aivan järjettömän kuuma, ulkona meinaa läkähtyä varjossakin. Sunnuntaifiilis on vahvempi kuin aikoihin, ehkä kun nyt on pitkästä aikaa ollut täysin vapaa viikonloppu töistä. Täytyy ehkä kehitellä jotain kivaa tekemistä, kunhan tämä postaus tästä valmistuu. Illaksi voisi lähteä kotikotiin uimaan ja toivottavasti myös saunomaan, näin kesäisin voisi saunoa vaikka joka päivä. Kultsilla alkoi kolmen viikon loma, mäkin toivon ehtiväni jossain välissä pitämään muutamia vapaapäiviä. Huomiselle ainakin on vielä hommia, saa nähdä miten loppuviikko jatkuu.

(Kuvituksena väsynyt Dharma alkuviikolta.)

Olen ihan huumassa kesästä! Vaikka on hiostavan kuumaa koko ajan ja koti on kuin huono sauna, tykkään ihan mielettömästi kaikesta juuri nyt. Tämä taitaa olla ainoa viikko sitten toukokuun puolivälin, kun en tee 6-7 työvuoroa – vihdoin mäkin olen ehtinyt vain olla ja nauttia tästä ihanasta vuodenajasta. Keskiviikosta torstaihin olin siskon kanssa kotikotona, mukana myös kamera ja sen kanssa vietinkin jonkun aikaa kierrellen ympäri tiluksia. Tämän postauksen kuvamateriaali on siltä reissulta, olen rakastumassa uudelleen ihanaiseen 35mm objektiiviini. ♥

Täydellinen kesäfiilis syntyy spontaaneista päätöksistä. Sitä ajattelee käyvänsä kavereiden kanssa parilla jokilaivassa, mutta lopulta päätyy jokirannan kautta Edisonin biljardipöydän ääreen ja sieltä edelleen Forteen – astumatta jalallaan yhteenkään jokilaivaan. Hyvä biisi toisensa perään kajahtaa ilmoille, paljon muistoja kesältä ’08 ennen inttiin lähtöä. Tanssitaan pilkkuun asti, jolloin lähdetään kävelemään kohti kotia. Aurinko on nousemassa, on jo suht valoisaa. Vaikka eipä näin kesäisin missään vaiheessa vuorokautta taida kovin pimeää ollakaan.

Kamerasta löytyy kuvia aamuyön kotimatkalta, asetukset ovat olleet ihan keturallaan mutta kuvista välittyy se tunnelma. Väsynyt, iloinen, onnellinen. Ilta oli täynnä naurua, kuulumisia, muistoja – ihania ihmisiä. Voi kunpa vielä joskus saisi kerättyä inttikaverit saman katon alle, voisi viettää edes yhden illan vanhalla tutulla porukalla.

Parhautta on kävellä pitkin kaupungin katuja lämpimänä kesäyönä, jolloin ei tarvitse edes laukkuun varoiksi sujauttanutta pitkähihaista. Päällä alkukesästä Lindexin aletangolta mukaan lähtenyt erilaisista materiaalipaloista kasattu rakkausmekko, jalassa eilen kotiin saapuneet rakkauskengät ja kynsissä uusi rakkauslakka: täydellinen harmaa. Laitoin kerrankin huulipunaa, mikä paransi fiilistä entisestään. Rouge Passion toimii aina, pitäisi vain opetella käyttämään sitä useamminkin.

Tänään iltapäivällä oli tarkoitus mennä jonnekin ulos istuskelemaan, mutta päädyttiin sittenkin kiertelemään ruuhkattomaan Skanssiin. Illan ohjelmasta ei vielä ole tietoa, mutta seuraavaksi ainakin menen suihkuun virkistäytymään ja sitten vaihdan päälle jotain kotivaatekertaa kivempaa. Varmaan jonnekin kaupungille suunnataan – minne ja millä porukalla, se on toistaiseksi arvoitus. Toivottavasti tulee yhtä hyvä, ellei parempikin, reissu kuin eilen.

Mitäköhän kehittelisin tänään asukseni? Luottomekon statuksen ansainnut palamekko jouti eilisen seurauksena pyykkikoriin, se on siis poissa laskuista. Ehkä tuolta kaapista jotain kelvollista löytyy, ainakin niin voisi kuvitella siellä majailevan vaatemäärän huomioon ottaen.

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Mulla on pitkään jatkunut laukkuongelma, jota sivusinkin tuossa keväämmällä. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei mulla ole varaa sijoittaa yli satasta laadukkaaseen laukkuun – sen verran on tullut tehtyä muita, enemmän tarpeellisia hankintoja tyyliin tietokone, järkkäri sekä nyt viimeisimpänä sohva (joka toivottavasti saadaan huomenna!). Tästä syystä toivoisin löytäväni jostain sellaisen ns. välimallin laukun, ei ihan halvin ja heikoin yksilö muttei kuitenkaan mikään kovin hinnakas. Lainasin silloin Merefestillä ollessani kaverin laukkua, johon tykästyin kovin ja joku tuon tyyppinen olisi täydellinen lisä nykyiseen laukkuvalikoimaani.

Pikkulaukkuja mulla on yllin kyllin eikä lyhythihnaisista isommista veskoistakaan varsinaisesti ole pulaa. Olkalaukut ovat käytössä mun mielestä kaikista käytännöllisimpiä, mutta alan olla jo hippasen kyllästynyt kahteen, kumpaakin hyvin paljon käytettyyn vaihtoehtooni. Ei sillä ettenkö kyseisistä laukuista tykkäisi, mutta kaipaamani yksilö olisi jotakin näiden kahden väliltä. Ei niin iso ja mohlo kuin Marimekko, muttei myöskään yhtä pieni ja jäykkä kuin Vespa-laukku.

Keräsin ah-niin-upeaan kollaasiin muutaman veskan Friis & Companylta, valitettavasti noistakaan ei mikään ole täsmälleen sellainen kuin tahtoisin. Harmi sinänsä kun ovat nettipuljun alessakin, n. 30-35 euroa kukin. Aitoa nahkaa tuskin on alle viidenkympin laukuissa tarjolla, mutta onneksi kaikki tekonahkalaukut eivät ole niin muovisen tuntuisia. Pitäisi kyllä ehdottomasti päästä hipelöimään ihan livenä, näppituntuma vaikuttaa kuitenkin aika paljon.

Sinänsä Aim shoulder bag on kelvollisen oloinen, on pitkää hihnaa eikä koko ole minimaalinen taikka mitenkään mohlo. Koristetikkaukset sen sijaan eivät sytytä, ilman niitä tuo olisi erittäin varteenotettava. Sass shoulder bag on hieman pienempi ja siinä on hienompi olkahihna, mutta mikä ihmeen ketjuhässäkkä siihen on tarvinnut tyrkätä? Alin String bag on aivan mahtavan muotoinen ja kokoinen, mutta voi elämä noita koristuksia! Hapsua ja ketjua, ei mulle kiitos.

Näiden perusteella täydellinen veska mun mieleen olisi siis muodoltaan ensimmäisen, kooltaan viimeisen ja olkahihnaltaan keskimmäisen sekoitus. Mistäköhän sellaisen löytäisi? Ja tiedän kyllä, ettei F&C ole paras paikka etsiä suht simppeliä laukkua, mutta esimerkiksi perusketjuliikkeissä vastaan ei ole tullut mitään sinne päinkään. Taidanpa kuitenkin ratsata keskustan liikkeet heti kun vain töiltäni ehdin kaupunkiin ennen kauppojen sulkemisaikaa (huomenna toivottavasti).

(Laukkujen kuvat: Friis & Co)

Juanes – Mi Sangre [2004]

Muistin yhtäkkiä nähneeni viime yönä unta että joku, en muista kuka, oli miettinyt bloggaamisen aloittamista ja mä tietysti kannustin, että joojoo nyt blogi pystyyn. Tarjouduin jopa tekemään ulkoasun, mikäli hän joskus päättäisi todella perustaa oman blogin. Nyt kyllä vähän vaivaa se, kuka kumma oikein oli kyseessä… Vai olikohan tämä edes unta?

Olen viime aikoina nähnyt muutenkin ihan kummallisia unia, enimmäkseen jollain tapaa armeijaan tai sieltä tuttuihin ihmisiin liittyviä. Milloin mut on yhtäkkiä passitettu takaisin inttiin, milloin olen kertaamassa, milloin kadottanut vaununi ja ryhmäni… Ehkä se on tämä aika vuodesta, heinäkuussa oli kaksi vuotta lähtö sekä vuosi sitten paluu. Intti oli silloin pari vuotta takaperin mun unissa monta kuukautta ennen varsinaista palvelukseenastumista, vaikken edes osannut kuvitella minkälaista siellä todella olisi. Jotain mun alitajuntani kuitenkin tahtoi keksiä, mutta sitä en muista miten hyvin unet lopulta vastasivat todellisuutta.

Vielä yksi kaunis, joka kerta koskettava lainaus kappaleesta nimeltä Hetken tie on kevyt. Tämä Tehosekoittimen biisi tuli mulle tutuksi keväällä ’05, kun tapasin erään bändistä diggaavan pojan ja hengailtiin kevät yhdessä. Se suhde kaatui mun kypsymättömyyteeni, mutta suhde Tehikseen on säilynyt. Sama häiskä muuten tutustutti mut bändiin nimeltä Viikate viemällä mut keikalle niitä kuuntelemaan – se oli suuren rakkaustarinan alku.

Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.

Joskus nuo lauseet itkettivät yksinäisyydestä, nyt ne voisivat itkettää onnellisuudesta. Onneksi meidän yhteinen tiemme kestää pidempään kuin hetken. ♥

Tehosekoitin – Golden Greats [2002]

Vaihteeksi muutama kissakuva jälleen, tällä kertaa mukana myös maalla asuvat omat kissat. Ensimmäisenä kuitenkin mustavalkoinen, niin ikään maaseudun kissaherra Pate, joka on esiintynyt blogissa aiemminkin. Aikamoinen linssilude, kunhan vain malttaa välillä pysähtyä niin että kamera ehtii tallentaa kuvaan muutakin kuin liikkuvan kasan karvaa.

Kohta kymmenestä ikävuodestaan huolimatta meidän omat kissat ovat toisinaan kuin mitäkin pentuja, etenkin Dharma saa ihan ihme lapsellisuuskohtauksia suunnilleen päivittäin. Viime viikolla neiti tassutteli päättäväisin askelin sohvapöydän alla olevaan tomaattilaatikkoon, joka oikeasti yrittää ajaa paperinkeräyslootan virkaa. Siellä se kieriskeli ja pyöriskeli ties miten kauan ennen kuin kyllästyi, hyvin ehti nappasta läjän kuviakin. Tahtoi varmaan vaan olla seurallinen, sillä me siskon ja siskon kaverin kanssa oltiin kaikki jossain siinä pöydän lähistöllä.

Porukat kotiutuivat perjantaina prätkäreissultaan ja koska ei aiemmin ehditty, mentiin eilen illalla kullan kanssa kotikotiin saunomaan ja jäätiin yöksikin. Aamulla kaikki muut lähtivät kukin omiin töihinsä, itse heräilin joskus ennen kymmentä ja aloin myös tehdä töitä (etätyön ihanuus!). Heti avattuani ulko-oven kuului naukaisu ja kummatkin kissat tepsuttivat sisälle syömään. Miska tahtoi melkein saman tien takaisin pihalle, mutta Dharmaa taisi väsyttää kun se asettautui nätisti sohvalle nukkumaan.

Siinä koneella näpytellessäni satuin jossain vaiheessa vilkaisemaan sohvalle, kerällä nukkuvasta kissasta ei enää ollut tietoakaan vaan neiti uinui umpiunessa pitkin pituuttaan. Eikä muuten reagoinut mun lähestymiseen ja kameran räps-ääneen muuten kuin venyttelemällä makeasti ja kääntämällä päätä vielä vähän oudompaan asentoon. Siinä se lötkötti pitkälle iltapäivään, taisi olla vähän univelkoja kissalla.

Pakko muuten kehaista tähän loppuun vielä sellaista ihmevempelettä kuin FURminator, josta luin Nelliinalta aiemmin keväällä. Aitoa ja alkuperäistä furminaattoria en minäkään hankkinut, mutta paikallisesta lemmikkikaupasta runsaalla kahdellakympillä löytynyt vastaava laite toimii aivan loistavasti meidän kissoilla. Aiemmin kammatessa piti melkeinpä pitää hanskoja kädessä, kun Miska tykkäsi aina hetkittäin käydä käteen kiinni ja purra sekä potkia sitä. Furminaattorikopiosta kummatkin kissat tuntuvat todella tykkäävän, ainakin kehräys on kova! Ja harjatessa vääntyillään ja kääntyillään niin, että varmasti saa harjattua joka paikasta.

Harjan idea on siis napata pois kaikki irtokarvat sekä pohjavillaa niin, ettei turkki kuitenkaan vahingoitu millään tavalla. Tämä taas vähentää niin karvojen irtoamista ja pöllyämistä kaikkialle kuin myös irtokarvojen joutumista eläimen suuhun. Koska meillä kissat ovat paljon ulkona, harjaan niitä useimmiten pihalla – harjatessa meinaan sitä karvaa lähtee aivan tuhottomasti. Tähän asti kissat ovat saaneet furminaattorikäsittelyn suunnilleen kerran viikossa-parissa, aina karvaa irtoaa kyllä ihan tarpeeksi mutta mun mielestä ainakin kissojen turkit ovat selvästi aiempaa kauniimmassa kunnossa.

Hyvin sijoitettu parikymppiä, tosiaan.

Keane – Perfect Symmetry [2008]