{ Arkisto } Heinäkuu 2010

2.7.2010
23:44

Aika kultaa muistot

Tasan vuosi sitten vietin viimeistä iltaa Säkylässä, tutussa kolmannessa kasarmirakennuksessa pääportilta laskettuna. Varusmiespalvelusta oli takana kolmesataakuusikymmentäyksi päivää ja edessä yksi. Olo oli yhtä aikaa sekä innostunut ja helpottunut että surullinen ja haikea.

Olin ollut edeltävät pari kuukautta sitä mieltä, että onhan tämä touhu nyt jo nähty – kotiin kiitos. Kuitenkin sen TJ0-päivän lähestyessä aloin aavistaa, että niitä 362 päivää tulee vielä ikävä. Ja erityisesti niitä ihmisiä, joiden kanssa se koko vuosi oli vietetty. Yhdessä oli koettu niin järjettömän hienoja kuin myös totaalisen hajottavia hetkiä.

Yksityiskohtia

Ensimmäiset viikot kotiutumisen jälkeen olivat hämmentäviä, kuin ei olisi tajunnut ettei ihan oikeasti tarvitse enää yhtenäkään sunnuntai-iltana mennä takaisin Säkylään. Ja olin niin onnellinen, kun ei tarvinnut! Jossain kohtaa ajatukseen tottui, ylipäänsä normaaliin eläämään tottui, ja päällimmäisenä mielessä oli mm. kullan kanssa yhteen muuttaminen sekä työn etsintä. Elämän muututtua arkisemmaksi tuli ensimmäiset ikävöivät muistot, voisihan sitä mennä takaisin hetkeksi jos se olisi mahdollista. Kovin paljoa en kuitenkaan näille mietteille uhrannut, tulihan meille muutakin ajatuksen aihetta esimerkiksi ötököiden muodossa.

Kevättalvella lukiessani aina välillä jostain jonkun pähkäilemistä vapaaehtoishakemuksen ja valintatilaisuuden ja ties minkä suhteen olin ehkä hieman surullinen. Mä en voi enää hakea varusmiespalvelukseen: en täyttää hakupapereita, en jännittää valintatilaisuutta, en odottaa palvelukseenastumismääräystä, en elää uudestaan ensimmäistä päivää kurkkusalaateissa. En vaikka kuinka tahtoisin. Nyt vain odotellaan kertauskutsua, tiedä miten monta vuotta siihenkin vielä menee. Eikä se kuitenkaan ole sama asia kuin varsinainen varusmiesaika, koska siellä ei enää ole niitä samoja tuttuja naamoja.

Viimeinen ilta varusmiehenä

Mä en tainnut koskaan kirjoittaa minkäänlaista yhteenvetoa palveluksestani, vaikka tarkoitus kyllä oli. Näin vuoden jälkeen osaan jo listata joitakin intin käymisen selkeitä plussia. (1) Pystyn toimimaan periaatteessa minkälaisten ihmisten kanssa tahansa, mikään ei vedä vertoja sille erilaisten persoonien kirjolle joka armeijassa oli. Ja koska inttiaikana tutustui niin moneen ihmiseen, (2) mulla on nykyään tuttuja vähän joka kaupungissa. On kyseessä melkein mikä paikka tai asiayhteys tai ihminen tahansa, se liittyy hyvin usein tavalla tai toisella johonkin armeijakaveriin.

(3) Luottamus omaan itseensä ja kykenemiseensä on parempi. Hankalien asioiden edessä saatan ensin epäröidä ja hetken päästä tuumata että whatthehell, jos olen armeijavuodesta selvinnyt niin selviän kyllä mistä vaan. Olen nykyään myös ehkä aiempaa avoimempi, ja (4) intti on loistava keskustelunaihe oikeastaan kenen tahansa kanssa. En siis kälätä enää (onneksi!) koko aikaa inttijuttuja tai mitenkään muutenkaan mainosta armeijan käymistäni, mutta joissain tilanteissa se tulee sivulauseessa ilmi – minkä jälkeen keskustelu yleensä käännetään siihen ja saan vastata läjään mitämiksimilloinmissä-kysymyksiä.

Vaikutuksesta (5) työelämään en oikein osaa sanoa, mutta asiaa on sivuttu jokaisessa käymässäni työhaastattelussa enkä ole kokenut sen ainakaan huonontaneen mahdollisuuksiani paikan saamisessa. Eräässä haastattelussa mulle tuumattiin, että “susta huomaa et oot armeijan käynyt, kun oot tollanen määrätietoinen ja topakka“.

Punkkakirjoituksia

Ihmisten lisäksi ikävöin muutamia Puolustusvoimien hienoja välineitä kuten esimerkiksi paseja (ajatella että sanon näin!), villakauluria, m05-talvitakkia, smurffipuvun housuja, pannuhaalaria sekä kenttälakkia. Niin ja palvelusmaihareitani! Voi ne kun saisin takaisin niin olisin ikionnellinen. Taidan ruveta metsästämään vastaavia jostain armeijavaruste- sun muista sellaisista mestoista.

Vertailuksi linkki vuoden takaisiin fiiliksiin aiheesta. Se vielä on pakko sanoa, että päivääkään en ole katunut palvelukseen hakeutumistani. Elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs entinen mäkikotka taisi joskus lausua.

(Kuvat ovat joko omastani tai jonkun inttikaverin kamerasta, musiikki omistettu alik Salolle.)

Cheek – Kuka sä oot [2008]

1.7.2010
23:49

Siivousintoilija

Huolimatta flunssaisesta olosta siivosin tänään “pitkästä” aikaa, puolentoista viikon aikana oli ehtinyt jo kerääntyä aika tavalla pölyä hyllyjen päälle ja nurkkiin. En osaa sanoa, onko normaalia siivota koko kämppä kerran viikossa – itse olen niin tehnyt varmaan siitä asti kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa. Jollain kierolla tavalla pidän siitä tunteesta, kun heiluttaa imuria antaen pölypapanoille kyytiä. Sen näkee niin selvästi, kun pölyinen pinta muuttuu puhtaaksi. Ja voi sitä tunnetta, kun siivousurakka on valmis ja koti hohkaa puhtauttaan! Neljäkymmentäkuusi neliötä on juuri sopiva määrä siivouksen kannalta, tiedä sitten jaksanko siivota yhtä innolla sitten joskus kun meillä on vaikkapa se haaveiltu ~80 neliön rivitalokolmio.

Vaihdoin myös lakanat, aiemmin keväällä saamamme Marimekon ruskea Kaivo pääsee ensimmäistä kertaa käyttöön. Jossain ruokakaupassa oli kampanja, jossa ostoksista leimoja keräämällä sai lakanasettejä hieman edullisemmin, äiti oli ihana ja osti meille em. settiä kaksin kappalein. Nukutaan tosin yleensä yhdellä peitolla, mutta ainakin molemmat saavat nyt samanlaiset tyynyliinat.

Kaivo

Odotan jo hetkeä, jolloin saan mönkiä kaivon syleilyyn – rakastan puhtaiden lakanoiden tuoksua ja tuntua. Eikä varmaan tarvitse mainita, miten ihanaa on kun on sänky jossa nukkua? Vaikka vielä usein pelottaa luteiden paluu, on se vaan niin järjettömän hieno fiilis mennä nukkumaan sänkyyn eikä patjalle lattialle. Ei auta muu kuin toivoa parasta, ettei ötököistä ole jatkossa enää ongelmia.

Tarkoitukseni oli tänään käyttää ilta rästissä oleviin nettihommiin, esimerkiksi omiin portfolio-tyyppisiin kotisivuihini jotka muuten ovat kunnossa mutta varsinaiset työnäytteet puuttuvat vielä. Sen sijaan jumahdin lukemaan mm. Visuaalisesti vaativaa kottaraista, jonka selaaminen aiheuttaa aina inspiraation orastuksia mielessä. (Mulla on siis tapana lukaista löytämäni uusi blogi kokonaan läpi ennen kuin “hyväksyn” sen blogilistalleni.) Miten joku voi osata sekä kirjoittaa niin hyvin että tuottaa sellaista visuaalista materiaalia, joka hätkähdyttää justtollasestatykkään-tavalla joka kerta? Tämän lisäksi jaamme ilmeisesti myös ihastuksen Objectiin, jonka valikoimaa käyn säännöllisesti plaraamassa Stockan One Wayssa.

Nyt juon oranssista seepratölkistä kaatamani valkoviinin loppuun ja sitten kääriydyn kaivon syleilyyn odottamaan unta. Mikä tuskin on kaukana, sillä tukkoinen olotila saa lähestulkoon nukahtamaan tähän paikkaan. Jos jotain tällä hetkellä toivon niin sitä, että huomisaamuna herätessäni flunssa olisi tiessään ja olo kaikin puolin terve. Tällainen ei terve muttei varsinaisesti kipeäkään -fiilis on aivan hanurista, varsinkin näin kesäaikaan.

1.7.2010
14:03

Kynnet koreaksi

Eräänä päivänä tuli jostain mieleen, että voisinpa kuvata kaikki kynsilakkani blogiin ja ehkäpä kirjoittaakin niistä vähän jotain. Itse tykkään lukea kaikkia tällaisia esittelypostauksia, joten ainakin omasta mielestä on kiva joskus myöhemmin muistella mitä kaikkea kaapeissa onkaan majaillut. Mun perfektionistisella järjestelmällisyydellä tämän esittelyt tekeminen oli erittäin mukavaa, kun sai järjestellä lakkoja ryhmiin yms. :) Mistäköhän aiheesta sitä kirjoittaisi seuraavaksi tällaisen..? Kuvat saa klikkaamalla hieman isommaksi.

Minilakat

Värikkäät minilakat
  • Depend sävyt nro 83, 160 ja 196.
  • Mavala sävyt 62 Milano, 210 Red Diamond, 203 Night Club ja 131 Flashy Violet.

Vähän arvokkaammat

Ei ihan halpikset
  • Make Up Store sävy Cha-cha.
  • Essie sävy Mint Candy Apple.
  • Gosh sävy Pink Lady (voitettu joskus blogiarvonnassa).
  • OPI Alice in Wonderland -minilakat Mad as a Hatter, Thanks So Muchness! ja Off with her Red! sekä normaalikokoinen Teal the Cows Come Home.
  • China Glaze sävy Four Leaf Clover.

Lumenea ym.

Lumene
  • Lumene Quick & Chic sävyt 52 Pimeän taa ja 22 Palava sydän.
  • Lumene Long-lasting sävyt 545 Pinnan alla ja 527 Seuraan sinua (jälkimmäinen on vähän niinkuin ikuisuuslainassa äipältä).
  • Lumene Natural Code sävy 25 Little miss.
  • Anytime sävyt 16 Soitto ja 8 Auringonkukka.

Sekalaista

Sekalaiset
  • Oriflame Pop Glam sävy Energetic Peach.
  • Rimmel Lasting finish sävyt 236 Green Grass ja 014 Jazzed Up.
  • Maybelline Colorama, kummastakin sävyn numerot ja nimet jotenkin kuluneet pois.
  • Maybelline Water Shine sävy 11 Plum Temptation (tämä saattaa olla vanhin kaikista!).
  • H&M sävyt Silver ja Fashionista.
  • La Femme Beauty sävyt 129 Ultra Green ja 29 Ebony.

Hoito- ym. lakkoja

Muut kuin värilliset
  • Essien Fill the gap! -aluslakka.
  • Yves Rocherin kovettava hoitolakka sekä läpinäkyvä monivitamiinilakka.
  • Mavalan Scientifique liuskottumista vähentävä kynnenkovettaja.
  • Dependin Powerflex Nail Strengthener toimii myös aluslakkana.

Tässä oli siis kaikki kynsilakkani yhtä tällä viikolla tehtyä aleostosta lukuun ottamatta, mutta siitä todennäköisesti kerron myöhemmin. Onhan noita vuosien varrella “muutama” kerääntynyt kaappiin, mutta onneksi tykkään vaihdella kynsien väriä kerran-pari viikossa. Joitakin vanhoja lakkoja on ollut pakko heittää pois, kun eivät ole enää tahtoneet tulla purkista ulos. Muistattehan muuten, että kynsilakkaputelit kuuluvat ongelmajätteeseen eivätkä tavalliseen roskikseen!

Scroll Up