{ Arkisto } Syyskuu 2010

Vaan ei valitettavasti mulla, mä jatkan eri duunien kanssa painamista hullun tavalla hamaan tulevaisuuteen. :P Sen sijaan tämä tyttö on kyllä lomansa – tai rennommat aikansa – ansainnut, joten viime lauantaina juhlistettiin asiaa Moderndayhippien residenssissä.

Sekä sisko että minä oltiin varastolla aamuvuorossa, joten iltapäivällä oli pakko ottaa lyhyehköt kauneusunet. Sen jälkeen olikin jo aika kammata naama ja vaihtaa vaatetusta, joskus kuuden jälkeen ilmestyi rakas avomiehenikin paikalle. Hieman aikataulusta myöhässä (innostuin siivoamaan siskon keittiötä…) lähdettiin tallustelemaan kohti bilepaikkaa, matkalla piti vielä poiketa huoltoasemalla täyttämässä unohtunut lotto (ei tullut prkl meille voittoa, kun joku pohojammaalainen sen seitsemän miljoonan potin nappasi).

Matkalla innostuin räpsimään kuvia ties mistä, ja lisäksi pakotin kullan ottamaan musta syksyn pakollisen lehtienheittelykuvan. Sulauduin aika hyvin maisemaan vihreine sukkahousuineni, jotka tosin eivät kuvissa ole yhtään niin kirkkaat kuin luonnossa – ja jotka itse asiassa eivät ole edes mun, vaan lainattu Felinen kaapista.

Iloitsen kesän loppumisesta paitsi siksi, että se oli ihan tarpeeksi pitkä ja kuuma, myös siksi että pystyy taas käyttämään maihareita. Olen edelleen aikamoisen in lööv mun ruusukalloisiin Doc Martensehin, mutta nyt on alkanut pikkasen houkuttaa joidenkin ihan perusmaihareiden hankkiminen niiden rinnalle. Tällaiset (tai ainakin hyvin samantyyppiset) hyppykengät mulla oli varusmiesaikana ja ne olivat kyllä hyvät jalassa. Varustelekassakin on pari mielenkiintoista mallia, esimerkiksi vähän toisenlaiset hyppykengät (yhyy, sitä ei olekaan enää mun kokoa!) tai sitten pidempivartiset versiot. Harmi kun molemmat liikkeet ovat pääkaupunkiseudulla niin ei pääse ihan helposti sovittamaan.

Kengistä takaisin lauantai-iltaan. Päästiin lopulta onnellisesti määränpäähämme, vaikka sitten hieman mutkien kautta. Istuskeltiin iltaa boolista ja muista tarjoilusta nauttien, juttua riitti ja kämpässä olevia iiiiihania kenkiä oli pakko sovittaa suunnilleen jokaista paria. En ollut siis aiemmin illan emäntämme luona käynyt, joten lienee hyväksyttävää että sekosin kevyesti siellä kenkähyllyjä katsellessa – varsinkin kun suurin osa jalkineista oli mulle sopivaa kokoa.

Selailin paikan päällä otettuja kuvia, mutta totesin sitten materiaalin julkaisukelvottomaksi, kun en ole blogissa tavannut aiemminkaan julkaista ei-bloggaavien kavereiden pärstäkuvia. Joka tapauksessa ilta jatkui jossain kohtaa kaupunkiin ja baariin, josta me kullan kanssa lähdettiin yöpuulle joskus vähän ennen kolmea. Hauskaa oli, kiitosta vaan Moderndayhippielle sekä muille paikalla olleille!

(Lehtikuvan otti kulta, muut minä itse. Klik klik kuvia isommiksi.)

Perjantai-illalla oli tosiaan sitten viimeisten Luonnon helmassa -näytösten aika, tällä kertaa Turussa ja paikkahan oli Kauppatorin välittömässä läheisyydessä sijaitseva Vimma. Aamupäivä meni Salossa kampauksessa ja meikissä, paikkana AmiStyle ja tekijöinä siis ammattikoulun opiskelijoita. Ihan niin taidokkaita lookeja ei tullut kuin viimeksi, mutta hyvähän se on tulevien hiusalan toivojen saada harjoitusta.

Kolmen paikkeilla selviydyttiin vihdoin Felinen kanssa Turkuun asti, kun mun näytöskuntoon laittamisessa pikkasen kesti… Lähinnä siksi, että istuin suunnilleen tunnin lämpörullat päässäni kun kukaan ei huomannut aloittaa mun kampausta enkä tiennyt kenelle oikein olisin asiasta vinkannut. Onneksi selvisin lopulta ulos kampaamosta, meikkiä tosin piti kotona vähän korjailla.

Vimmassa vedettiin pari harjoituskierrosta, ensin ihan vain koreografiat ja myöhemmin pukujen kanssa. Tällä lavalla oli helpompi olla ison helman kanssa, varsinkin kun seuraava lavalle menijä odotti aina sermin takana lavalla – pystyin asettelemaan “peräni” hyvin kun olin jo noussut lavan tasolle. Lavan reunoille ripoteltujen ruusujen kanssa tosin oli pientä probleemaa, meinasin kääntyessäni pyyhkäistä kukkasia mukanani.

Kuudelta oli ensimmäinen näytös ja kahdeksalta toinen. Nämä kuvat on jälkimmäisestä ja kuvaajaksi nakitin kullan, joka otti itselleen hyvän sijainnin ja saikin yllättävän hyviä otoksia aikaiseksi. Herra kun ei pahemmin osaa kameraa säädellä, joten mun aiemmin laittamilla asetuksilla mentiin koko setti läpi.

Siinä vielä hieman lisäkuvaa suunnittelijamme tuotoksista, väritkin ovat aika lailla oikeanlaiset. Oikealla alhaalla näkyy hyvin miten jättimäinen – ja upea! – mun joutsenen peräni oikein oli.

Oikean yläkulman seepra-asu oli ihan mahtava! Tuollaisen topin kun saisin omaan kaappiini, pystyisin sanomaan saman tien useamman vaihtoehdon miten sitä voisi yhdistellä kivasti mun jo olemassa oleviin vaatekappaleisiin. Eikä tuon asun hamekaan ole hullumpi, vaikken itse nilkkapituisia helmoja suosikaan.

Yllä myös ainoa miesmallimme, jolla ainakin Plazan näytöksissä oli urheasti meikkiäkin silmissä. Tuollaiset haaremihousut voisin huolia itselleni, paitsi ehkä jossain hieman simppelimmässä kuosissa. Tai no, olisihan tuollainen oranssikirjavakin aika ihanan kreisi. Mä tosin saattaisin näyttää hieman leveämmältä alakropastani.

Tässä vielä yksi makeimmista mekoista, Sinin tekemä sekä esittelemä musta perhosmekko. Älyttömän upea tuo perhosselkäosa ja muutenkin erittäin onnistunut look! Voi kunpa mäkin pystyisin tepastelemaan tuollaisilla tappajakoroilla… Typerät jalkaongelmat.

Näytöksen lopuksi tultiin vielä kaikki lavalle ja jokainen sai ruusun ryhmän opettajalta. Ihana yllätys, tykkään saada randomisti jostain kukkia (tai kukan). Oli kyllä hieno kokemus olla tällaisessa mukana, mutta pakko myöntää ettei musta olisi oikeaksi malliksi (ulkomuotoni lisäksi, siis). Hatunnosto niille, jotka sellaista jaksavat tehdä.

Viimeisen vedon jälkeen puvut pakattiin ja kiikutettiin kuljetettavaksi takaisin Saloon. Yhdeksän jälkeen päästiin lähtemään Vimmasta ja suunnattiin pienellä porukalla Red Hot Chilisiin syömään. Nyt oli pakko valita listalta aurajuustohampurilainen, joka vei kielen mennessään. Nälkä lähti myös ja tilalle tuli jumalaton ähky, joka helpotti vasta joskus seuraavana päivänä. Selvisinpähän ilman aamupalaa töissä sen pari tuntia ennen ekaa taukoa.

Tässä vielä lähikuvaa päivän kampauksesta (ja ripaus silmämeikistäkin):

Päähärpäke oli amiksen opettajan idea, ilmeisesti siksi kun oppilaiden vääntämässä suht pikaisessa (niillä oli koulupäivä loppumassa) nutturassa pinnit olivat turhan paljon näkyvillä. Kieltämättä tuo päässä mun runaway bride -fiilis kasvoi entisestään… Korviksia mulla ei siis näytöksessä ollut, ne laitoin vasta jälkeenpäin korviin. Olivat muuten ihkauudet tuolloin, sillä ne lähtivät mun mukaan Glitteristä kun tunnin tauon aikana pikaisesti pyörähdettiin tyttöjen kanssa kaupoissa. Olen kovin tykästynyt noihin ja harkitsen vakavasti vastavien hankkimista myös jossain muussa värissä.

Kuvasta voi bongata lisäksi uuden hiusvärin, ei ole mitään vihertävää enää! Halusin vähän tummentaa kesän haalistamaa väriä ja päädyin lopulta vaaleanruskeaan punamahonkiin. Kestoväriä tuo ei ole (en harrasta niitä enää), joten saa nähdä miten pitkään kuontalo pysyy punertavana. Kovasti ainakin pidän hiuksistani nyt.

Piti eilen laittaa muoti-iltaselostuksen yhteyteen Skanssissa sinä iltana päällä ollut asu, mutta unohdin enkä muistanut koko asiaa ennen kuin nyt (ai miten niin lyhyt muisti?). Torstainahan vietettiin valtakunnallista Pukeudu Punaiseen Päivää, joten illan asun perusta oli sopivasti ennalta määrätty. Tuli meinaan ihan hippasen kiire, kun työpäivä venyi turhan pitkäksi enkä meinannut millään päästä irti tietokoneesta…

Kirkkaanpunaiset jalat olivat ihan must, se nyt vaan on järjettömän kiva väri sukkiksissa. Yläosissa mulla ei punainen ole mitenkään hallitseva väri, mutta raitapaita sopi fiilikseen – varsinkin laivastonsiniseen jakkuun (joka on hihoista nykyään ihan hullun tiukka?! Kuvittelisin että mulle on rasvaa kertynyt enemmänkin vatsan seudulle…) yhdistettynä. Alaosaksi mustaa niin shortsien kuin kenkienkin muodossa, kaulaan siniharmaa pikkuhuivi ja päähän hattu piilottamaan ei-todellakaan-vastapestyt hiukset.

Olin kerrankin erittäin tyytyväinen nopeasti kokoon kyhättyyn asuun, vaikka yleensä juuri ne tuppaavat floppaamaan täysin. Edes jakun hihojen tiukkuus ei haitannut, kun Selectedissä oli niin lämmin että otin aika äkkiä saapumisen jälkeen jakun kokonaan pois.

Tuo Helsingin reissulta ostettu hattu on muuten täyttä rakkautta! ♥ Viime aikoina en ole pahemmin tainnut poistua kotoa muuten kuin “Sherlock Holmes” (= miehen mielipide hatusta) päässäni… Ja olen oppinut vihdoin olemaan hiukset auki! Kesällä yritin, mutta aina laitoin hetken kuluttua haituvat jotenkin kiinni kun ne alkoivat ahdistaa vapaana heiluessaan. Ehkä se on viilenneet säät, ehkä hiusten nykyinen pituus, ehkä Tigin suihke – joka tapauksessa hyvä näin. Hyväksyn nykyään myös hiusteni kaikkea muuta kuin piikkisuoran olemuksen, mikä helpottaa hiuskriisejä huomattavasti.

(Raidallinen t-paita Gina Tricot; jakku, huivi, leggingsit ja pöllösormus H&M Divided; satiinishortsit Seppälä; hattu Monki; kengät Vagabond Thelma; laukku (kaverilta lainassa) Tapas. Kameran takana Feline.)

Happoradio – Asemalla [2003]

Viime torstaina suuntasin illalla Feline mukanani Skanssiin ja Selectedin liikkeeseen, jossa oli kyseisen merkin ja Olivia-lehden järjestämä muoti-ilta. Tilaisuuteen piti ilmoittautua ennakkoon, mutta mitään nimiä (enkä nähnyt keneltäkään papereitakaan kysyttävän vaikka tapahtuma oli K18) ei kyllä missään vaiheessa kyselty. Ainoa ero normaaliin oli se, että oviaukon yläosassa oli printattu A4 suljemme poikkeuksellisesti klo 19.

Tarjolla oli kuohuvaa sekä sydänkarkkeja, ja kaikkea riitti loppuun saakka. Alkuun oli hivenen tiivis tunnelma, mutta iso osa porukasta katosi paikalta puolessa tunnissa. Syyskuun Oliviassa mainitun Selected Femme/Homme -muotiasiantuntijat päivittävät tyylisi syksyyn olisin kuvitellut tarkoittavan pientä katsausta syksyn muotiin tai vastaavaa, mutta edes minkään sortin tervetuloa-toivotusta ei paikalla kuultu.

Tiedä sitten mitä tuolla em. lauseella oikeastaan tarkoitettiin.

Ilta koostui skumpan lisäksi arvontaan (mikä tyyli kolmesta miellyttää eniten) osallistumisesta sekä -20% alennuksella shoppaamisesta – ei mitään sen kummempaa siis. Kieltämättä olin pikkiriikkisen pettynyt, olen joskus Jyväskylässä ollut SpiritStoren vastaavassa tilaisuudessa ja siellä oli yhtä jos toista pientä ohjelmaa illan aikana.

Kutsussa mainostetut kauneuslahjat olivat käytännössä testerit jostain uudesta meikkivoiteesta sekä Avril Lavignen hajuvedestä. Niin ja uusimman numeron Oliviaa sai ottaa halutessaan mukaansa – niitä oli vinot pinot suunnilleen kaikkialla mihin katseensa käänsi.

Joitakin artikkeleita käytimme sovituskopin puolella, mutta noin yleisesti valikoima ei ollut mielestäni kovin innostava. Esimerkiksi Lotalla usein nähdyn ja oletettavasti kaikin puolin mahtavan kasmirneuleen olisin mieluusti ottanut sovitukseen (ja ehkä kotiinkin), mutta mitään vastaavaa en Skanssin liikkeestä löytänyt.

Lämpimän ja toimivan neuletakin mentävä aukko vaatekaapissani on siis edelleen. Varsinkin kun kolme vuotta sitten ostettu ja pariin kertaan karkuteille joutunut mutta aina kotiin löytänyt H&M:n musta perusneuletakki alkaa näyttää kauhtumisen merkkejä… On sitä kyllä käytettykin järjettömän paljon, siinä mielessä kestävyys on aika hyvin viidentoista euron neuleelta.

Saatettiin me vähän jotain ostaa, kuten hienosta paperikassista voi päätellä. Sisko löysi kaipaamansa mustat hihat (eli boleron) sekä ekstrana ylemmässä kuvassa näkyvän rannekorun ja isot korvikset, kaikki Piecesin. Oma vaatekaappini täydentyi täydellisen harmaalla perustopilla, joka on kerrankin tarpeeksi pitkä ja ilman painijaselkämystä. Miehelle toin tapahtumasta mielettömän hienon t-paidan, katsotaan josko joku päivä saisin napattua siitä kuvan – se on täydellinen! Ja mieskin onneksi tykkäsi.

Olen edelleen hengissä enkä vieläkään ole ehtinyt istua koneen ääreen oikein ajan kanssa. Loppuviikon suhasin Turun ja Salon väliä, oli näytösjuttuja ja lomabileitä ja yhden aamuvuoron verran töitäkin. Kahteen ensin mainittuun palaan jossain kohtaa vielä tarkemmin.

Jottei tämä postaus jäisi täysin vaille tarkoitusta, läiskäisen tähän muutaman ilotulituskuvan viikko sitten sunnuntailta. Se oli nimittäin viideskymmenes Turun päivä silloin ja sen kunniaksi iltayhdeksältä taivas täyttyi mitä upeimmista valoilmiöistä. Kuvat nappasin ihan vain omalla parvekkeella seisten, Samppalinnanmäeltä taisivat raketit ampua.

Nyt odottelen sekä Huippiksen alkua että miehen kokkaileman ruuan valmistumista (itse lopettelin vasta päivän duunit jokin aika sitten). Hyvältä ainakin tuoksuu, maha kurnii jo. Mitenköhän sitä oppisi syömään säännöllisesti? Tai edes painottuen päivään – ei niin kuin meillä yleensä käy, että safkaa aletaan miettiä vasta kuuden maissa ja kello on suunnilleen aina vähintään kahdeksan ennen kuin ruoka on valmiina lautasella. Huoh.