{ Arkisto } Syyskuu 2010

23.9.2010
23:31

Aura Street Market 2010

Sunnuntaina Feline oli flunssan osalta vähän paremmassa kuosissa ja poikkesi kotikotoa tullessaan iltapäiväksi meille. Lähdettiin sitten puolenpäivän jälkeen käymään kaupungilla tyllihameostoksilla (siskolle, mulle viidessä eri värissä riittää toistaiseksi) sekä Brinkkalassa viikonloppuna olleessa Aura Street Marketissa.

Aloitettiin kierros kuitenkin aivan muissa merkeissä, nimittäin samoissa tiloissa olevan Brinkkalan Gallerian näyttelyllä. Esillä oli Therese Sunngrenin ja Hans G. Hästbackan yhteinen valokuvainstallaatio Metamorphosis, kokoelma erilaisista palapeleistä luotuja sekoituksia. Paloiltaan samanlaiset palapelit olivat muuttuneet kuviensa puolesta uudenlaisiksi, surrealistisiksi tilanteiksi. Hauska idea eikä toteutuskaan hullumpi, pakostikin jäi miettimään mistä kuvasta minkäkin palapelin “ylimääräiset” palat olivat.

Kannattaa muuten tsekata Sunngrenin portfolio, joka on paitsi sisällöltään mielenkiintoinen myös ulkoasultaan yksinkertaisen tyylikäs ja kivasti WordPressilla toteutettu.

Aura Street Market 2010

Palapelit katsottuamme bongattiin heti ensimmäiseksi Mielikuvituskirahvin pöytä, johon oli tullut uutuutena myyntiin mm. ihania pipoja. Jutskailtiin siinä Santun kanssa tovi, kunnes lähdettiin (ensin vastavirtaan, eh heh) kiertämään muutkin myyntipisteet.

Yono @ ASM '10 Aika paljon oli lastenvaatteiden ja muiden lapsille suunnattujen juttujen myyjiä, olisin saattanut seota kaikista kivoista jutuista mikäli mulla olisi tarvetta lapsitavaralle.

Olisin kaivannut Turku Design Now! -porukan yrityksiä, varsinkin kun olin ajatellut vihdoin hankkia jonkun mahtavan laukun joko Klo Designilta tai KUI Designilta. Täytynee siis piipahtaa joku kerta siellä Kulma 2011 Design Shopissa, tulee tosin kiire kun nyt tuota linkkiä kaivaessani huomasin em. tuotteiden olevan myynnissä enää syyskuun loppuun.

Onneksi paikalla oli sentään Yono (kuvassa) ja lisäksi pari muutakin kiinnostavaa korumyyjää. Hypistelin monenlaista korvisparia ja sitäkin useampaa kaulakorua, mutta mitään ei loppujen lopuksi lähtenyt kotiin saakka. Liikaa vaihtoehtoja enkä koskaan saa päätettyä mitä tahtoisin kaikista eniten, huoh. (On mullakin ongelmat, hehe.) Myös Saanan ja Ollin tuotevalikoimaa ihastelin jälleen, mutta tämän huushollin tulevien sisustusjuttujen suhteenkaan mulla ei vielä ole mitään selkeää visiota.

Sunnuntainakin muuten oli sellainen ihan outo sää, auringonpaiste ja sade vuorottelivat ja välillä esiintyivät yhtä aikaa. Esimerkiksi lähtiessämme kävelemään Brinkkalasta kotiinpäin oli aurinkoista ja aika lämmintäkin, mutta Aninkaistenmäkeä kavutessa oli pilvistä ja tuuli puhalsi turhankin viileästi. Kuin tilauksesta silmiin osui erittäin sopiva katutaidepläjäys:

Katutaidetta

Nyt nukkumaan, huomenna täytyy taas olla ajoissa Salossa kampausta ja meikkiä varten. Viimeiset näytökset huomenna perjantaina Turussa, illalla kello 18 ja 20 Vimmassa. Ei maksa mitään eikä ole ikärajaa, tuokaa tututkin mukananne! :)

23.9.2010
12:40

Remember the feelings, remember the day

Tämä(kin) viikko on – yllättäen – ollut taas kovin kiireinen, eilenkään en ehtinyt koneelle lainkaan. Kaikenlaista olisi mielessä tänne blogiin päivitettäväksi, mutta täytyy nyt tyytyä naputtelemaan näitä juttuja joitakin päiviä jälkikäteen.

Viime perjantaina meidän piti Felinen kanssa lähteä iltapäivällä ajelemaan kohti pääkaupunkia, mutta siskorukka oli niin flunssainen ettei ollut tarpeeksi kuosissa keikkailuun. Ilmoitin sitten kullalle, että hei kun tuut kotiin niin lähdet sitten mun kanssa Helsinkiin. Ei ehkä vastannut pojan suunnittelemaa viikonlopun aloitusta, mutta kuulemma ihan mukavaa oli tehdä tällainen minireissu kahdestaan.

Matkalla oli todella kummallinen sää: välillä aurinko paistoi kirkkaasti ja yhtäkkiä taas tuli vettä taivaan täydeltä. Ei liene yllätys, että näkyi sateenkaari? Ja itse asiassa kaksikin jopa:

2x sateenkaari

Mutkien kautta saatiin auto parkkiin Ruoholahteen, jossa hypättiin metroon ja hurautettiin keskustaan. Kulta pyöritteli ihmeissään päätään laskeutuessamme alas metrolle ja mumisi jotain elokuvamaisuudesta – tajusin sitten vasta kysyä eikö poika ollut aiemmin metrossa ollut. Ei kuulemma ollut edes nähnyt muuta kuin elokuvissa, joten siitä tuli sitten kultsin ensimmäinen metromatka. Täytyy joskus viedä herra tutustumaan Tukholman, Pariisin tai Lontoon metroon…

Keskustassa mä halusin ehdottomasti käydä tutustumassa viime keväänä avatuissa Monkin ja Weekdayn liikkeissä, poikettiin myös Aleksanterinkadun H&M:ssä tsekkaamassa Suomen ainoa H&M Home -myymälä. Mitään tahtoosaada-juttuja ei pahemmin tullut vastaan (pankkitili kiittää!), mutta yhden hankinnan tein: etsimäni hattu löytyi vihdoin Monkista! Olen haaveillut tuollaisesta “hassusta hatusta” pitkään eikä vastaavia ole näkynyt missään, yleensä kaikissa on ihan liian leveä lieri. Nyt kuitenkin tuli juuri oikeanlainen vastaan, vieläpä siedettävään kahdeksantoista euron hintaan.

Aleksanterinkadulta käppäiltiin Forumiin, jossa mä kävin ensin kuolaamassa kenkiä Vagabond-liikkeessä ja sitten taltutettiin pikkunälkä Arnold’silla. Bagelit mahassa otettiin suunnaksi The Circus, jonne jonotettiin hetki viileässä syysillassa bilevaatteissaan hytiseviä tyttösiä ja niiden kännihöpötyksiä hihitellen. :) Sirkuksen keikkailta oli tanssimusiikkipainotteinen ja paikalle houkutellut nimi Cascada, joka on pitänyt mun henk.koht. amispoppisuosikeissani kärkisijaa jo useamman vuoden. Toimii loistavasti myös lenkkimusiikkina!

Cascada I

Ennen illan pääesiintyjää odotellessa lavalle nousi vajaan tunnin ajaksi K-System, jota en ole tainnut muutamaa radiossa soinutta biisiä enempää kuunnellut. Ihan ok musiikkia, vaikkakin mun korvaan kappaleet olivat keskenään aika samanlaisia. Joka tapauksessa passeli lämppäri saksalaiselle eurodancelle kyllä.

Tapahtumaan sai myös alaikäiset lippuja, minkä seurauksena paikka oli jaoteltu sallittuun ja K-18 alueeseen. Lavan edusta (= tanssilattia) oli tietystikin kaikille avoin, K-18 paikkoja olivat lähinnä baaritiskien ympäristöt. Sinänsä ihan toimiva systeemi, sillä tanssilattialla ei kukaan heilunut tuoppien kanssa kuten tuollaisilla baari-/klubikeikoilla yleensä. Yleisö tietysti oli osittain hyvinkin nuorta, mutta ärsyttävimpiä tapauksia oli ennemminkin ne juuri täysi-ikäistyneiltä näyttävät, jotka olivat mitä ilmeisimmin unohtaneet käytöstavat. Kummallisinta oli, että miespuoliset osasivat kyllä käyttäytyä mutta nuorten naisten käytöksessä oli todellakin toivomisen varaa.

Cascada II

Cascada aloitti puolisentuntia annetusta showtimesta myöhässä, mutta eipä kello silloinkaan ollut vielä kuin puoli kymmenen. Tuollaisissa ikärajattomissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne alkavat yleensä ajoissa eikä tarvitse odottaa mihinkään puoleenyöhön ennen kuin artisti ilmestyy lavalle, missä kohtaa iso osa yleisöstä on jo aivan lärvit.

En osannut odottaa mitään, mutta silti armeijapukuiset miehet saivat yllättymään lavalle astellessaan. Koppalakit ja takit vaihtuivat melko pian verkkopaitoihin ja keikan aikana hepuilla näkyi ties mitä pientä lisäasustetta kuten kaasunaamarit. Tanssia pojat kyllä osasivat! Laulaja näytti suunnilleen siltä kuin ajattelinkin, tosin esimerkiksi yhtyeen nettisivuilla olevat kuvat on a) otettu pari vuotta sitten tai b) käsitelty aika rankalla kädellä – sen verran nuoremmalta näyttää kuvissa kuin livenä.

Cascada III
Cascada IV

Cascadan setti oli harmiksi yllättävän lyhyt (n. 45 min) ja tuntui loppuvan juuri kun päästiin vauhtiin. Uusimmat hitit kuten Pyromania, Evacuate The Dancefloor ja What Hurts The Most kuultiin tottakai, vanhemmasta tuotannosta (jota olen siis eniten kuunnellut) tuli Everytime We Touch, Bad Boy sekä useamman biisin pätkistä (mm. Miracle, Truly Madly Deeply) koottu kokonaisuus. Ensimmäisen levyn lemppareistani jäin kaipaamaan Ready For Love– ja Wouldn’t It Be Good -kappaleita, mutta niitä nyt ei muutenkaan ole kauheasti missään soitettu.

Yhteenvetona keikkatarjonta oli Helsinki-reissun arvoinen, The Circus paikkana ei mitenkään erikoinen vaikka nettisivujen perusteella voisikin kuvitella muuta. Ehdottomasti menisin Cascadaa kuuntelemaan uudestaankin, mieluiten ehkä jossain festareilla tms. – voisi sinänsä toimia jopa klubikeikkaa paremmin. Vielä kun pääsisi toisen amispoppilempparini eli Groove Coveragen näkemään livenä… Moonlight Shadow livevetona, oih!

(Kaikki kuvat © minä itte.)

Cascada – Evacuate The Dancefloor [2009]

20.9.2010
14:08

Luonnon helmassa, osa 1

Palataanpa ajassa taaksepäin viime viikon torstaihin. Köröttelin aamupäivällä bussilla Saloon, ensimmäiset tunnit paikan päällä vierähtivät kampaamossa näytösmeikkiä ja -hiuksia odotellen. Meitä malleja oli kaiken kaikkiaan parisenkymmentä, joten ihan hujauksessa ei sen kokoisen porukan päitä saatu laitettua näytöskuntoon.

Tästä lähdettiin liikkeelle…

Kampaajan käsittelyssä

…ja tällainen oli tulos. Koska olin näytöksessä joutsen, kampaus pidettiin simppelinä mutta uljaana. Päälaelle koottu isohko nuttura sopi siis erinomaisesti suunnitelmaan! Ja oli muuten sen verran iso, että esimerkiksi autoon asettuessa tukka osui koko ajan johonkin. (Sain muuten kommenttia eräältä vanhemmalta kampaajalta, että kuontaloni näyttää vihertävältä. Perhana, taas. Hiusten vihertymisestä on näköjään tulossa jokakesäinen ongelma.)

Entäs meikki sitten: oranssia tottakai joutsenen nokan mukaan. Ajatuksena oli saada oranssin kaveriksi vähän enemmän vielä mustaa, mutta tällä kuitenkin mentiin:

Näytösmeikki x 3

Kollaasissa mukana myös Felinen ja Moderndayhippien meikit, hurjat irtoripset neideillä kyllä oli. Harkitsin ensin oransseja sulkaripsiä, mutta päädyin sitten selkeästi pienempiin strasseilla koristelluihin ripsiin. Nekin olivat ihan tarpeeksi raskaat tällaiselle ehkä kahdesti irtoripsiä käyttäneelle. Voisi ehkä opetella käyttämään lisäripsiä useamminkin. Niin ja tuollainen kirkkaiden luomivärien paletti on kyllä saatava!

Torstain näytökset olivat siis iltapäivällä Plazassa, lava oli pienempi kuin keväällä Klubilla mutta onneksi myös vähemmän kiikkerä. Alun perin meidän kolmen piti olla kaikkien yhtä aikaa lavalla, mikä kuitenkin osottautui mahdottomuudeksi joutsenasun helman koon puolesta. Hyvä kun yksinäni mahduin pyörähtämään lavalla, sen verran oli tuota perää mukana. :)

Lavalla

Ensimmäisessä näytöksessä kuului pahaa enteilevä kräts heti lavalle päästyäni, kun helma jäi kiinni lavan reunaan. Onneksi mitään sen suurempaa vahinkoa ei syntynyt, ja toisella kerralla koitin sitten parhaani mukaan varoa noustessani lavalle. Pikkasen sitä taas jännitti ihmisten edessä keekoilu, mutta ihan ok se tuntui menevän ja saatoin ehkä jopa muistaa hymyillä.

Kolme lintua

Näytösten jälkeen sentään saatiin otettua kuva, jossa näkyy kaikki Moderndayhippien tekemät asut. Vasemmalta siis riikinkukko, joutsen sekä korppi.

Tällä viikolla on edessä vielä kolme näytöstä, joista kaksi viimeistä on perjantaina illalla (klo 18 ja 20) Turussa. Kannattaa ehdottomasti tulla paikalle katsomaan upeita asuja! Tarkemmat tiedot tapahtumasta voi tsekata Facebookista.

(Kameran takana joko minä, Feline taikka H.)

19.9.2010
21:39

Houkutus

Tämä viikko oli taas vaihteeksi aivan järjetöntä hulinaa, koko ajan piti olla jossain menossa tai vaihtoehtoisesti istua kotona koneella ja tehdä töitä. Sen ajan mitä en viipottanut missään tai ollut kotihommissa, rentouduin pääasiassa nukkuen (öisin) sekä mm. sivistin tietämystäni kahden leffan verran: alkuviikosta ruudulla pyöri Napoleon Dynamite ja tänään siskon houkuttelemana Twilight.

Ensin mainittu oli kaikessa hullunkurisuudessaan oikeastaan aika hellyyttävä, mikä varmasti on aika yleinen reaktio. Jälkimmäinen taas oli jotenkin kummallinen, mutta kuitenkin sen verran kiinnostava että jossain vaiheessa täytyy katsoa myös ne jatko-osat. Sitä vellovaa Robert Pattison -hehkutusta en kyllä ymmärrä, mun mielestä kaveri oli ainakin tuossa ekassa leffassa lähinnä vaan pelottava… No okei, oli sen hymy ihan söpö elokuvan loppupuolella mutta ne silmät ja kulmakarvat seuraavat mua varmaan uniinkin. Hrr.

Club Bolillo

Keskiviikkona olin tosiaan Salossa pukunäytöksen kenraaliharjoituksissa ja sen jälkeen pyörähdettiin Felinen kanssa nopsaan Plazassa. Nälkä alkoi kurnia mahassa, joten pääsin vihdoinkin testaamaan Antonio Cantinan sapuskat – puhetta aiheesta on siskon kanssa ollut ties miten pitkään. Club Bolillo oli oikein makoisa, kana ja pekoni sopivat yllättävän hyvin yhteen. Plussaa hyvin kasassa pysyvästä kokonaisuudesta, nuo leivät sai helposti syötyä sormin haarukan ja veitsen kanssa säheltämisen (= leipä kumossa ja täytteet levällään) sijaan.

Näytöksestä on kyllä kuvamateriaalia ja muuta kerrottavaa, mutta niihin palaan toivottavasti huomenissa. Viikonlopustakin olisi vähän jotain höpistävää, joskohan senkin jossain kohtaa ehtisi. Nämä mun bloggaukset tulee hippasen jälkijunassa, mutta no can do.

Sky is burning

Keskiviikkoillalla oli muuten aivan mieletön taivas auringonlaskun aikaan! Käytiin kullan kanssa iltakävelylläkin suunnilleen niihin aikoihin, hurjaa miten kahdeksan jälkeen illalla alkaa jo olla pimeää. Vaikka ei tietysti mikään ihme, kun syyspäiväntasaus on jo ensi viikolla. Talvi tulla puksuttaa vääjäämättä kohti.

15.9.2010
20:09

Sotalaivat Aurajoella

Viikonloppuna näkymä Aurajoella oli normaalista poikkeava ja varsin komea: jokivarsi täynnä sotalaivoja. Maanantaina startannut Northern Coasts ’10, Suomen isännöimä kansainvälinen kriisinhallintaharjoitus merellä, kokosi liudan harjoitukseen osallistuvia laivoja viikonlopuksi Aurajoelle ja osaan aluksista pääsi tutustumaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantai-iltapäivä meni mun osalta töissä, mutta sunnuntaina ehdittiin pariksi tunniksi kullan kanssa laivoja ihmettelemään.

Aurajoki ja sotalaivat I
Näkymä kaupunkiin päin Godetian kannelta.

Joihinkin paatteihin oli mielettömät jonot eikä ajan kuluttaminen jonoissa houkuttanut, mutta onneksi esimerkiksi belgialaiseen BNS Godetiaan pääsi suoraan kävelemään sisälle. Laukut piti alueelle mennessä jättää narikkaan, kameraa sai kantaa mukana ja ainoastaan toisella rannalla kiellettiin kuvaaminen laivoissa. Ei sillä että laivoissa olisi sen kummempaa kuvattavaa ollutkaan, enemmänkin muistikortille tallentui ruutuja aluksista ulkoapäin sekä yleistä näkymää.

Komia on!

Trossö & Södermanland
HSWMS Trossö ja sukellusvene HSWMS Södermanland naapurimaasta.

Näinpä sitten sukellusveneen ensimmäistä kertaa livenä! Se(kin) oli hurjan kokoinen, sellainen pitkä paksu pötkö. Ei meinaan ollut mikään ihan pikku paatti tuo kuvassa sukellusveneen takana oleva laivakaan… Toiselle rannalle ajeltiin Förillä, kuinkas muutenkaan. Keskellä jokea maisema sataman suuntaan näytti aika huikealta:

Aurajoki ja sotalaivat II

Aurajoki ja sotalaivat III
Belgialainen BNS Crocus, hollantilainen HNLMS Zierikzee sekä virolainen EML Admiral Cowan.

Vastarannalla katsottavaa ei ollut niin paljoa, mutta länsinaapurin jännän kulmikas HSWMS Härnösand (kuva alla) oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Siihenkin valitettavasti oli turhan pitkä jono, joten käytiin sen sijaan kurkkaamassa vieressä olleet miinanetsijät (kolme rinnakkain olevaa alusta kuvassa yllä).

Härnösand

Kokoero

Miinakolmikon kanssa samassa kuvassa oikean reunan täyttänyt tanskalainen HDMS Absalon oli suorastaan jättimäinen – vaikkei tainnut edes olla harjoituksen laivoista suurin. Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin kokoero normaalikokoiseen moottoriveneeseen (mä mitään veneistä tiedä mutta tuon kokoisessa moottoriveneessä ainakin olen joskus ollut). Useimman laivan vieressä sitä kyllä tunsi itsensä niiiiin pieneksi.

Ja vielä loppukevennys, tyylikkäästi natolangoitettu kulkusilta:

No entry

Tästä kohdasta eteenpäin ei valitettavasti päässyt enää kurkkimaan, vaan edempänä olevia paatteja piti tyytyä ihailemaan kauempaa. Mielenkiintoista miljöötä tuo tehdasalue, by the way. Sinne voisikin joskus tehdä jonkun sortin tutkimusmatkan kameran kanssa…

Katie Melua – The House [2010]

Scroll Up