Uusia kuvioita

Tämä on ollut kummallinen viikko.

On tapahtunut niin paljon kaikkea, tai ainakin siltä tuntuu. Onkohan oikeasti tapahtunut yhtään mitään? Päivät ovat kadonneet johonkin, havahduin tänään siihen että huomenna on jo perjantai. Taas vaihteeksi. Viikko on mennyt tiiviisti töiden parissa, niitä tehden ja ne ajatuksissa. Kävin pitkästä aikaa työhaastattelussa, sanomalehdestä oli aiemmin osunut silmiin mielenkiintoinen ilmoitus ja viime tingassa päätin laittaa hakemuksen menemään. Yllätyksekseni sain kutsun haastatteluun, ja sitten vielä seuraavaankin vaiheeseen.

Kuinkas kävikään, mulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kuukausipalkallista työpaikkaa! Se on toki vain määräaikainen, mutta kuitenkin. Olin aika äimänä kun soittivat asiasta, jotenkin haastattelusta oli jäänyt sellainen fiilis etten ollut ihan sitä mitä haettiin. Uusia ympyröitä, ihmisiä ja haasteita kuitenkin siis tiedossa. Ja mikä parasta, on pakko oikeasti lähteä joka päivä pois kotiseinien huomasta ja lisäksi saa laittautua! Tehdessäni duunia kotosalla en todellakaan vaivaudu laittamaan päälleni kotirytkyjä kummempaa, joten kaikkia kivoja vaatteita on oikeastaan aika ikävä. (Tottakai voisin kotonakin pukeutua kivasti, mutta olen aina ollut enemmän kotona kotivaatteet -ihmisiä enkä oikein osaa muuttaa sitä…)

Avopuoliskolla on myös tiedossa työhaastattelu, pelkkään kesätyöhön tosin, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Herra on sen verran pitkään ollut työkkärin listoilla (vaikkakin välissä melkein vuoden oman alan lisäkoulutuksessa) että todellakin ansaitsisi jo löytää töitä. Täällä ollaan peukut taivasta kohti siis ja toivotaan parasta.

Mitäs muuta vielä. Niin no verhoilukurssia ainakin! Viime viikonloppu vierähti taas maalla verhoilun merkeissä, kuten kuvista voi ehkä päätellä. Äiti aloitti jo uuden tuolin parissa, kun sai edellisellä kerralla jonkun vanhan projektin (eli tuon kuvissa purkautuvan tuolin parin) valmiiksi. Oman projektini sain nyt siihen vaiheeseen, että toiseen ehdin vielä viimeisen tunnin aikana kiinnittää osan istuinkangasta. Huhtikuun alussa viimeisenä verhoiluviikonloppuna sitten pitäisi saada kankaat ojennukseen kumpaankin tuoliin, kotiviimeistelyksi jää ainoastaan käsinojapuiden käsittely.

Kankaaksi valikoitui lopulta pitkien pähkäilyjen jälkeen oranssi, sittenkin vielä kesti valkata se juuri oikeansävyinen oranssi. Kuvassa väri ei ihan näytä siltä kuin oikeasti, kun tuo tuoli kylpee auringonvalossa, mutta siis aika kirkas oranssi se on. Sopii täydellisesti mun opiskeluaikoina hankkimiini Marimekon valkomustaoransseihin Ystävät-verhoihin. ♥ Oranssi on myös yksi niistä harvoista väreistä, josta puoliskokin tykkää. Kehuja tuli tuosta kankaasta, hyvä niin.