{ Arkisto } Huhtikuu 2011

Noin vuosi sitten päätin ottaa blogiin mukaan uuden osion asioille, joita en oman kokemukseni perusteella niinkään menisi kenellekään suosittelemaan. Useimmat kauneudenhoitotuotteet ovat mulle sellaisia yhden kerran juttuja, ne hankitaan ja käytetään loppuun mutta ovat kuitenkin sen verran peruskauraa etteivät pysy elämässäni sen pidempään. Jotkut tuotteet taas ovat selkeästi keskivertoa huonompia (tai muuten vaan ärsyttäviä), että niistä viitsii kirjoitella tänne rivin tai pari – jos se vaikka sattuisi olemaan avuksi jollekin satunnaiselle tuotegooglaajalle.

Asiaan.

1. MSCHIC SkunkBrush
   Himoitsin tätä puuteri-/poskipunasivellintä ties miten pitkään, kunnes lopulta kiikutin sen kassalle ja onnekseni suti sattui olemaan vieläpä pienessä alessa. Alkuun suti oli ihan jees – ainakin parempi kuin ikivanhat halpissiveltimeni – mutta tutustuttuani TBS:n superpehmoisiin siveltimiin SkunkBrush alkoi tuntua tosi karhealta iholla. En edes tiedä, mitä karvaa tuo on kun ei muoveissa lukenut tai mistään netistäkään ole löytynyt infoa asiasta, karkeahkoa ja kutittavaa karvaa se joka tapauksessa on. Lisäksi sudista lähtee karvoja irti ihan liikaa, naamassa on lähes poikkeuksetta pinkkipäinen karva taikka pari jos on tuota käyttänyt. Ei kiva.
2. Lumene Natural Code Zero Fault Makeup
   Ajattelin tämän olevan meikkipuuteri, mutta todellisuudessa kyseessä on ennemminkin kiinteähkö meikkivoide. Mulla ainakaan tuote ei levity kunnolla, vaan esim. suun ympärille ja kulmakarvoihin jää voidetta ihan typerästi – ja mikä pahinta, sen korjaaminen on todella hankalaa. Tämän käytän loppuun, mutta uudestaan en kyllä osta.
3. Tigi Bed Head Cosmetics Eyes Love It!
   Waterproof my ass! Ripsari on silmän ympärille sotkeutuneena saman tien kun silmät saavat kosteutta, oli se sitten kyynelnestettä tai sadetta. On märkää mutta levittyy silti klimppimäisesti ja ripsiä saa sutia aika kikkaillen, jotta lopputulos olisi siedettävä. Never again.
4. Fudge Dry Shampoo
   Tämä Fudgen kuivashampoo ei ole aivan totaalinen dislike. Miinuksena hinta (Suomessa putelista saa pulittaa 17e, netissä ei muistaakseni paljoakaan halvempi + useimmat nettikaupat eivät toimita aerosoleja oman maan ulkopuolelle) ja se, että valkoinen jauhemaisuus ei tahdo millään lähteä hiuksista. Nyt mulla on sen verran vaalea kuontalo että homma toimii, mutta vähänkään tummempana hiuksiin jäi selkeät valkoiset alueet. Aprikoosin tuoksu on kiikunkaakun +-0, voimakas se on mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään eikä se hiukseen sentään jää kiinni. Plussaa hyvästä pullokoosta ja suuttimesta sekä siitä, ettei pullon sisällä ole sitä superärsyttävää kuulaa helisemässä. Koska mä en siedä sellaista kuulallista putelia, kuivashampoovalikoima on suht pieni: se on joko Fudge tai Tigin Rockaholic. Jälkimmäinen toimii tuotteena, mutta siinä taas pullo on sitä ah niin mukavaa itsekseen tyhjenevää mallia.

Mielipiteitä? Ehdotuksia korvaavista tuotteista? Sivellinasia mulla on jo hoidossa, mutta esimerkiksi hyvästä meikkipuuterista (= sellainen joka ihan oikeasti on kuin meikkivoide ja puuteri yhdessä) otetaan mieluusti vinkkejä vastaan. Ripsiväririntamalta olisi kehujakin jaeltavana, ja lisäksi jonossa on pari kovaa ehdokasta uudeksi suosikiksi – vanha suosikki kun tietysti on jo poistunut markkinoilta. Palataan astialle piakkoin.

Onpahan taas tullut hommattua muutama uutuus kylpyhuoneen puolelle, vaikka edellisissäkin vielä riittää. Tosin selvää on etteivät nekään ikuisuuksia kestä, rasvat nyt ainakaan, joten ihan hyvä välillä täydentää varastoja kun on tilaisuus. ;) Hiustuotteita alkaa kyllä olla jo pelottavan paljon, pitänee tsempata että saa edes pullon tai pari loppumaan… Kotikotiin voisi myös viedä pari putelia, kun siellä saunoessa käytän aina jotain randomeja tököttejä ja sitten on taas selvittelemistä takkutukassa.

Ensimmäinen etappi oli The Body Shop ja viime viikon loppupuolen kantispäivät, jolloin kortilla sai kaikesta -20 %. Vesimelonin tuoksuista body lotionia oli himoinnut aiemminkin, nyt sain viimein hankittua sen kotiin saakka. Tuoksu on vähemmän vesimeloninen kuin luulisi mutta sinänsä ehkä hyvä niin, kun TBS:n vartalovoit taas ovat tuoksuiltaan suht vahvoja. Uuden sataprosenttisesti biohajoavien Earth Lovers -sarjan suihkugeelien keskellä meinasi tulla valinnanvaikeus, olivat kaikki niin ihania! Lopulta mukaan lähti kurkkua ja minttua sisältävä suihkukaveri, joka ihan oikeasti tuoksuu aivan kurkulta. ♥ Earth Loverseissa ei ole lainkaan parabeeneja, väriaineita, silikoneja tai sulfaatteja – nähtäväksi jää miten tuote eroaa käytössä “normaalista” suihkugeelistä vai eroaako mitenkään.

Hiustuotteet matkasivat luokseni CheapSmellsin varastoista. Tarkoitus oli tilata tutusta ja turvallisesta Feel Uniquesta, mutta yllättäen haluamani tuote oli sieltä loppu. Ei siinä mitään, olen CheapSmellsilta tilannut aiemminkin joten mitään kovin jännittävää ei ostoprosessissa ollut. CS eroaa FU:sta lähinnä siinä, että tilauksiin tulee postikulut mutta vastaavasti tuotteet ovat muutaman punnan edullisempia. Ja kotimaan hintoihin verrattuna on kumpikin Britti-pulju tietysti aivan omaa luokkaansa, olisin saanut Suomessa pulittaa yhdestä tuotteesta suunnilleen sen mitä nyt maksoin yhdestä.

Tigi-tilauksen kipinä lähti Love, Peace & The Planet -sarjan hiuksiin jätettävästä hoitoaineesta nimeltä Let It Be. Hapsukasa päälaellani on suihkun jäljiltä aina sen verran pörröinen, että hiuksiin jätettävä hoitis on ihan must normaalin pestävän version lisäksi. Olen kaivannut jo pitempään jotain hyvää jätettävää hoitoainetta, sellaiset kun useimmiten ovat suihkeina ja se on mun kohdalla aika tyhjän kanssa. Let It Be vaikuttaa parin kokeilukerran jälkeen ihan toimivalta töhnältä, joskin putelista tuleva kirsikkainen tuoksu oli yllättävän voimakas. Pystyn kyllä elämään sen kanssa, nou hätä, mutta kirsikkainhoojille en tuota suosittelisi.

Karitevoi, manteliöljy, riisi ja vehnäaminohapot yhdessä kiinanruusu- ja kamomillauutteiden kanssa pelastavat hiukset epätoivosta antamalla ravintoa ja kiiltoa.
Liity vihreään jengiin ja Let It Be.

Toinen pakettiin klikkaamani tuote oli aika ex tempore houkutus, kun olin lukenut monestakin paikkaa Bed Head -sarjan tuuheuttavasta hiustökötistä Small Talk. Tätä en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta lupaavalta vaikuttaa ainakin kuvauksen perusteella. Eikä mustikan tuoksulla kai kovin pieleen voi mennä? Täytyykin muistaa ottaa Small Talk kokeiluun mitä pikimiten.

Bed Head Small Talk toimii kolmeen tarkoitukseen: se antaa tuuheutta ja nostaa hiuksia, stimuloi väsyneitä hiuksia ja muotoilee antamalla erittelyä, kestävyyttä ja kontrollia. Antaa hiuksille kosteutta ja vähentää karheaa tunnetta. Sisältää yhdistelmän vitamiinia B5 joka vahvistaa ja korjaa, auringonkukkaöljyä joka kosteuttaa ja antaa kiiltoa sekä jojobaöljyä joka ravitsee.

Hiuksista piti vielä sanomani, että olen vihdoin onnistunut saamaan passelin sävyn kuontalooni! Mullahan oli vielä helmikuun alussa punertavanruskeat hiukset, tai no mikä lie sekasikiöväritys tuo nyt olikaan. Puolivälissä kuuta päätin silloin heittää päähäni ensin suht voimakkaan vaalennuksen ja siihen päälle luonnollisemman kevytvärin. Tulos oli ihan ok ja sillä tukalla sitten jaksoinkin viime viikkoon asti, kunnes juurikasvu alkoi häiritä liikaa. Samalla kerralla lähti myös hieman kellertävä sävy pois, ja nyt pää on sopivan luonnollinen eikä liian vaalea. Tervetuloa kesä, olen valmis!

(Tigien tuotekuvaukset: hiustuotteet.fi)

Tänä viikonloppuna oli vuorossa viimeiset kaksi päivää kevään verhoilukurssia. Olin viime kerralla jäänyt tuolieni kanssa siihen vaiheeseen, että kummassakin oli pohja valmiina ja liinattuna sekä toiseen olin ehtinyt laittaa istuinosan kankaan enimmiltä osin kiinni. Jatkoin työskentelyä valmiimman tuolin kanssa, tavoitteena saada se valmiiksi ja sitten katsoa ehdinkö muuta.

Eilen tosin huomattiin, että toinen tuoli oli saanut terveisiä jommalta kummalta (tai jopa molemmilta) kissoilta: oli hemmetti pissajäljet valkoisessa liinakankaassa! Eikä oltu ilmeisestikään loroteltu ainoastaan kerran vaan kahdesti tai enemmän! Olin niin valmis tekemään Miskasta tupsuhäntäisen sudenpentulakin… Vaikka oma mokahan se tietysti oli kun olin suojannut tuolin ainoastaan raapimiselta, ei meinaan käynyt mielessäkään että katit päättäisivätkin merkata reviirinsä siihen. Keväthuuma selvästikin täyttänyt naukujien korvienvälit.

Vielä en oikein tiedä mitä tuon pissatuolin kanssa teen. Hajua siitä ei ainakaan näin ihmisnenään lähde nimeksikään, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa hankittava kissakaveri saattaisi kyllä haistaa lajitoverinsa merkit ja ties minkälaisen käsittelyn tuoli sitten saisi. Päivän hommahan se ainakin olisi, jos laittaisi vanut ja lakanakankaan uusiksi. Tekstiilinraikastajaa testattiin jo, voisi vielä kokeilla etikkaa (sillä kuulemma lähtee Pirkan mukaan kissanpissahajut) ennen kuin tekee päätöstä suuntaan tai toiseen.

Onneksi kyseessä ei ollut se tuoli, jossa oli jo varsinaista kangasta – sen korjaamiseen olisi mennyt ajan ja vaivan lisäksi myös rahaa. Tämä viikonloppu meni siis – paitsi kissoja ja kevättä sadatellessa – toisen tuolin työstämisessä ihan viimeisen päälle. Ja valmiiksi se tulikin! Viimeistelyn tein tänään viimeisten kurssituntien jälkeen kotikotona, vähän siistimistä piilopistoilla sekä käsinojat paikoilleen. Pakko myöntää, että mä olen ihan oikeasti ylpeä tekeleestäni ja itsestäni kun sain tuollaisen tehtyä! Käsillä näpertäminen ei ole vahvinta osaamistani, joten siitäkin syystä tämä on aikamoinen erävoitto sillä saralla. Katsokaa nyt:

Kankaan väri on aivan täydellinen! Ei yhtään liian räikeä, vaan just sopivan pirteä ja aurinkoinen – tuota katsoessa tulee hyvälle mielelle. Käsinojia ei vielä ole käsitelty mitenkään, mutta tarkoitus on hioa ne ja lakata ehkä ihan vähän nykyistä tummemmaksi. Vanhat kelpaavat toistaiseksi, sillä ensi viikonloppuna tuoli menee paikallisen työväenopiston näyttelyyn enkä sitä ennen ehdi enää käsinojille tehdä mitään. Kovasti tekisi mieli tuoda tuoli Turkuun ja sovittaa se jotenkin tänne kämppään, vaikka tämä pieni onkin. On tuo vaan niin ihana ja kaunis. ♥

Olen sen verran paljon työviikon uuvuttama, ettei ajatus näin perjantai-illalla oikein enää kulje. Siksipä en tällä kertaa naputtele mitään sen kummempaa tarinaa, vaan jaan kanssanne Felinen mulle naamiksen puolella laittaman överisöpön kuvan. Ja niin parani possufanin päivä kertaheitolla! Oli pakko laittaa kuva työkoneen taustakuvaksikin, hymyilyttää pakostikin joka kerta kun sen näkee. :)

(Kuva: we♥it)