Keskiviikkona rakas pikkusiskoni täytti vuosia, joten hurautettiin loppuperhe avopuoliskolla ja sedällä vahvistettuna Saloon synttärikahville. Sisko oli juhlan kunniaksi pyöräyttänyt herkullisen valkosuklaa-daim-kakun, joka nimestään huolimatta ei ollut yhtään niin överimakeaa kuin voisi kuvitella. Synttärilahjaksi vietiin puoliskon kanssa pienoinen paketti, joka sisälsi tällaista:

Synttärilahjat siskolle

Viikatteen vanhemman tuotannon Kaajärven rannat nappasin mukaani Äxästä viime viikonloppuna, piti vähän kikkailla ettei liikkeessä yhtä aikaa ollut sisko olisi huomannut ostostani. Mission accomplished, ei tiennyt synttärisankari lahjaansa etukäteen. :) Lahjan toinen osa on Visuaalisesti vaativan kottaraisen käsialaa, ihana puhekuplakoru tuli samassa paketissa oman lennokkikoruni kanssa. Teksti sopi täydellisesti tähän kohtaan: kotikotona ollessamme aina jos äiti kysyy tarvitaanko kaupasta jotain niin sisko vastaa “joo mä tahdon ponin!“.

Huomenna olisi sitten tiedossa vähän synttärijuhlintaa, siskolla on yhteiskemut yhden kaverinsa kanssa. Teemana on black & white ja pähkäilen edelleen asuni kanssa. Alkuperäinen suunnitelmani laittaa muutama vuosi sitten hankittu mustavalkokuvioinen Vero Modan mekko meni mönkään, kun mekko onkin yläosastaan aivan liian iso. Se olisi ollut kaikista helpoin vaihtoehto, nyt mun tarttee ihan oikeasti kehitellä jotain. Eiköhän asia ratkea kunhan ehdin tänään työviikon jälkeen tarkemmin paneutua vaatekaappini sisältöön, asusteen sentään olen jo suunnilleen päättänyt.