{ Arkisto } Toukokuu 2011

Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin

Avopuolisko, perhe, läheiset sekä ystävät – niin rakkaita ja tärkeitä kaikki. Kissat. Oma koti. Keltainen valtamerilaivani. Valokuvaus. Nauru. Liikunta. Kauniit sanat ja asiat. Websuunnittelu, HTML-tagit, CSS ja PHP-koodaus. Kevään ensiaskeleet, kesän valoisuus, syksyn kirpeät aamut, talven ensilumi. Kuohuviini. Auringonnousu kuin myös -lasku. Hyvin istuvat farkut. Syventyminen kiinnostavaan kirjaan, kun antaa mielikuvituksen laukata ja viipyy hetken tarinakuplassa. Nukkuminen oman kullan vieressä. Siivoaminen ja muut kotityöt. Hyvä musiikki. Kupponen höyryävää teetä. Viivi & Wagner -sarjakuvat.

Se, että jokaisena aamuna saa herätä tähän maailmaan.

Tänään on ollut jotenkin outo päivä. Aivan kuin ei edes olisi ollut tässä maailmassa. Työpäivä hujahti ohi ihan huomaamatta, varsinkin kun erään tapaamisen johdosta lähdin töistä puolituntia etuajassa. Kun kerran satuin keskikaupungille eksymään, pyörähdin myös torilla ja lähdin kotia kohti kilo mansikoita mukanani. Ulkomaalaisia tietystikin eikä yhtään niin hyviä kuin kotimaiset, mutta eipä taida suomalaista mansikkaa saada mistään vielä pariin kuukauteen. Joku jaksoi edelleen ajella torin kulmilla tämä biisi (jota soitettiin jo radiossakin!) raikuen. Hymyilytti.

Asiasta kukkaruukkuun, tai no tarkemmin ottaen lauantaina Turku Design Festivalilla tekemiini hankintoihin. Varsinaisiin tapahtumiin palaan myöhemmin, mutta aloitetaan nyt näillä.

Kilpparikorvikset löytyivät kävelykadun Muoti ja Design Promenadilta, tekijä niiden takana on sellainen nimi kuin Inokindesign. Ihastuin noihin saman tien, Gnam Gnam oli pienenä lempparini noista Kinderistä tulleista kilpikonnista! Pitäisi joskus kaivaa jostain kotikodon kätköistä oma kilpparikokoelmani esiin, siitä Gnam Gnamistahan voisin vaikka väkertää kaulakorun kaveriksi noille korviksille.

Green Papayan supersuloinen hiuspampula lähti mukaan Jeti Shopin myyntipöydästä Designmyyjäisistä, linnun ja koivun yhdistelmä hurmasi alta aikayksikön. Varsinkin kun bongasin Marimekon Kaiku-mukin jostain lehdestä enkä ole saanut sitä sen jälkeen mielestäni… Ja näin offtopicina, ei muuten olisi tuo suihkuverhokaan yhtään hullumpi!

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Mielikuvituskirahvin pöydästä napatut tummansiniset nappikorvikset. Kokeilen noilla mitä mun korvat tykkää noista muovisista tapeista ja jos ei ongelmia tule niin sitten haen Santulta läjän samanlaisia kaikissa sateenkaaren väreissä. :)

Ai niin, yksi juttu vielä. Sellainen mistä olen haaveillut jo pitkään. Kaitaliina Klo Designin Hyrrä-kuosilla! Tuo viininpunainen väri on poistumassa tuotannosta, joten kyseisen värin tuotteita sai Turku Design Now! Kevätmyyjäisistä mukavalla alennuksella. Aivan mielettömän kaunis lintukuosin ja punaisen sävyn yhdistelmä! Pitänee harkita, josko lähiaikoina hankkisi vielä jotain muutakin samassa värissä…

Ja loppuun vielä siskolta saadut tuliaiset Kreikasta:

Viiksikoru pääsi kaulaan heti kun sen sain, kynnetkin lakkasin viikonloppuna tuolla vihreällä. Kynsilakka on about samaa sävyä kuin Havusemme! Vesimelonia sain sekä tikkarin että purkan muodossa, kumpaakaan en ole vielä maistanut mutta epäilemättä ovat herkullisia. Vesimelonifani kiittää.

Päivä 22 – Tämä järkyttää minua

Yleisesti ottaen: ihmisten välinpitämättömyys. Usein tuntuu, että kaikki tuijottavat vain omaa napaansa – viis kanssaihmisistä, ympäristöstä tai mistään muustakaan. Kunhan vain itsellä on hyvä olla.

Jaksan joka ikinen päivä järkyttyä siitä, etteivät ihmiset osaa kierrättää. Ei ole hei niin vaikeeta! Se ei yhden ihmisen teoilla ole väliä -mutina on aivan turhaa, tottakai sillä on merkitystä. Mitä useampi on hommassa mukana, sitä laajemmat ovat vaikutukset. Tiedän etten itsekään ole täydellinen, kaukana siitä, mutta tietyillä valinnoilla annan oman panokseni elämän ja maapallomme jatkumiseen. Ja pyrin jatkuvasti kehittymään tekemällä entistä parempia valintoja (ja vetämällä kanssa-asukin mukaan).

Eikä tämä välinpitämättömyys rajoitu pelkästään ympäristöasioihin, vaan moneen muuhunkin. En tajua ihmisiä, jotka polttavat tupakkaa. En niitä, jotka ajavat humalassa. En pyöräilijöitä, jotka viilettävät salaman lailla kaupungissa ilman pyöräilykypärää. En varkaita, huumeveikkoja, raiskaajia, ilkivallantekijöitä jne. – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ei välitetä toisista muttei aina myöskään itsestä. Se on aika surullista.

The Sounds – Something To Die For [2011]

Tarkoitukseni oli tänään töiden jälkeen käydä kaupassa ja datailla sitten rauhassa (puoliskolla on iltavuoroviikko) kotosalla rästihommien kimpussa. Toisin kävi. Feline ilmoitti tulevansa illalla Turkuun, ja lopulta päädyin minäkin torille ihmettelemään kultahuumaa. Ihan pirskatin kylmä ulkona kyllä oli – ei voi kuin ihmetellä niitä älyn jättiläisiä, jotka heiluivat t-paidassa taikka pienessä mekossa ilman takkia tai sukkahousuja. Iloita saa, mutta ei järkeä silti tarvitse jättää kotiin! Toisaalta kaikki tuntuu olevan sallittua ihan vain koska Suomi on maailmanmestari, edes torikioskin katolla vaatteet päältänsä heittänyttä parivaljakkoa ei kukaan käskenyt lopettamaan helikopterin pyörittämistä…

Feline otti kuvan jostain hullusta pipopäästä Poron edustalla.

Katsoin eilen matsia toisella silmällä koneella istuessani (en ole viime vuosina enää ollut niin innoissani MM-jääkiekosta kuin mitä olin nuorempana) enkä oikein jaksanut uskoa Ruotsin rökittämiseen – onhan rakas naapurimme antanut meille viime hetkellä pataan niin monta kertaa aiemmin. Siinä vaiheessa kun lukemat taululla alkoivat olla useamman maalin verran Suomen hyväksi aloin vasta uskoa, että hei tässä taitaa nyt tulla mestaruus. Vaikken ole lätkää seurannut muutamaan vuoteen aktiivisesti niin on tämä kieltämättä aika hieno fiilis. Että tattista vaan, Jellonan poikaset!

Muutama muukin oli eksynyt torille, kuten kuvasta näkyy… Ja Helsingissä vasta porukkaa olikin, Iltalehden mukaan jopa 100 000 ihmistä! Huhheijaa, siellä varmaan oltiin kivasti kuin sillit suolassa. Sakkia hilluu juhlatunnelmissa taatusti vielä monta päivää, mutta tämän tytön on nyt aika siirtyä peiton alle kiskomaan unta palloon. Jaksaa huomenna sitten herätä taas uuteen päivään.

Päivä 21 – Toinen hetki

No se toinen hetki voisi olla vaikkapa tämä, jääkiekon MM-finaali 2011 ja sen jälkeiset tunnelmat. Ruotsin rökitys luvuin 6-1. Granlundin kuuluisa ilmaveivi. Järjetön maalien tykitys finaaliottelun viimeisessä erässä. Kultamitalit kaulassa. Se on siinä!

Päivän biisit: Poika (saunoo), Taivas Varjele! sekä tietysti Ihanaa Leijonat ihanaa ja Den glider in

Jälleen on yksi viikko pulkassa. Se sisälsi aurinkoa, kevätsadetta, elokuvia, uusia juttuja, muotitapahtumia, Euroviisuja… Ja ties mitä vielä. Tällä hetkellä päällimmäinen fiilis on totaalinen sunnuntaijumitus, ei jaksa edes kaivella aivoista mitään järkevää kirjoitettavaa. Ensi viikolla sitten taas.

Tämän postauksen kuvat ovat eräältä alkuviikon illalta, kun kävimme puoliskon kanssa iltakävelyllä kaupassa. Mukava palata ajatuksissa tuollaiseen lämpimään ja leppoisaan kevätiltaan, kun viimeiset pari päivää mittari on pysytellyt alle kymmenessä asteessa ja vettä on ropissut milloin enemmän, milloin vähemmän. Noh, nyt ainakin luonto puhkeaa täyteen loistoonsa.

Päivä 20 – Tässä kuussa

Tässä kuussa olen…

• nauttinut kauniista kevätpäivistä.
• kasvattanut kenkäkokoelmaani täydellisellä parilla mustia nilkkureita.
• käynyt elokuvissa jo kahdesti, vaikken yleensä käy edes joka kuukausi.
• hankkinut muutaman uuden levyn hyllyyn.
• koittanut rukata ruokavaliotani kuntoon entistä suuremmalla tarmolla.
• himoinnut seeprakuosista kesäpaitaa, jota pääsin itse asiassa sovittamaankin nyt viikonloppuna. En vain vieläkään tiedä olisiko se ihan oikeasti viidenkympin arvoinen hankinta.
• kulkenut about kaikki työmatkat polkupyörällä tai kävellen. Pakollinen puolituntinen ulkoilmaa päivittäin tekee kyllä gutaa!
• saanut suloisia viestejä kanssa-asujalta, kun ei työvuorojen takia nähty päivisin lainkaan.
• nähnyt ensimmäisen rock-musikaalini.

Tässä kuussa aion…

• mennä viikonlopuksi Helsinkiin.
• treenata enemmän kuin mitä alkukuusta olen tehnyt.
• avata prätkäkauden – Cebari on kyllä Turussa jo, mä en vain ole mukamas ehtinyt vielä kertaakaan ajelemaan. Se asia mun on korjattava mitä pikimiten.
• tehdä kunnon kevätsiivouksen ja pestä ikkunat.
• käydä ehkä vielä kolmannenkin kerran leffassa.

Ja seuraavaksi suunta unten maille, hyvää yötä!

Alkukeväästä haikailin korollisten perusnilkkureiden perään, mutta oikeanlaisia ei vain tuntunut löytyvän. Mielessäni pyöri vain ja ainoastaan se yksi pari, jota olin jo monesti katsellut. Vaan sattuipa sitten viime viikolla niin, että eksyin Vagabondin sivuille ja huomasin, että verkkokaupassa saa parhaillaan tilaukset ilman postikuluja. Klik sinne, klik tänne, klik tuonne – ja kenkälaatikko oli matkalla luokseni.

Ja ne olivat juuri niin kauniit kuin muistinkin, elleivät jopa vähän kauniimmat! Olin tosiaan nähnyt kyseisiä nilkkureita tasan yhdessä kaupassa, sovittanutkin mutta inan jämptiä kokoa ja toista inan väljää kokoa. Tiesin siis, ettei voisi kovin pahasti osua harhaan, jos tilaan netistä sen koon siitä välistä.

Mallihan tosiaan on siis nimeltään Dee, ja tuon mustan värin lisäksi toinen vaihtoehto olisi ollut sellainen myyränruskea. Halusin kuitenkin ehdottomasti mustat nilkkurit, joten valintani oli selvä ja se piti. Materiaali on nahkaa ja se on tuollaista mokkamaista, samettista ja sileää. Korko ei ole montaa senttiä, mutta just sen verran että olo on ryhdikkäämpi ja silti pystyn kävelemään ongelmitta. Mulla oli nuo jalassa tänään töissä ja illalla vielä pikapyörähdyksellä Myllyssä, nyt ehkä vähän tuntuu jaloissa että on kävellyt muilla kuin tasapohjaisilla popoilla. Toisaalta olen viimeisen puolentoista vuoden aikana käyttänyt korkoja äärimmäisen vähän, joten enimmäkseen jalkojen väsyminen johtuu varmastikin tottumattomuudesta.

Deet pääsivät ulos vielä samana iltana, kun käytiin eilen illalla puoliskon kanssa leffassa katsomassa Fast & Furious 5 (perus-Hurjapäät-meininkiä, välillä vähän överiäkin; paluu ajatuksissa myöhäisteiniaikaan aka ensimmäisiin vuosiin kahdenkympin rajapyykin ylityttyä). Farkkujen kanssa nilkkurit eivät toimineet ihan niin hyvin, mutta eilisessä asussa sukkisten kaverina tykkäsin popoista osana kokonaisuutta just eikä melkein. Ne saavat mun siron 39 koon räpylän näyttämään pienemmältä kuin yleensä, mikä ei ole lainkaan hullumpi juttu. Ja oikean mittaisella lahkeella toimii varmasti paremmin myös farkkujen kanssa, ehkä jopa niin että lahje olisi kevyesti varren päällä. Kokeilut jatkuvat.

Päivä 19 – Kaduttaa

No ei ainakaan nuo edellä ihkutetut kengät! :)

Ei vaan, en mä tiedä kadunko varsinaisesti mitään. Toki on asioita, joita näin jälkikäteen toivon että olisin tehnyt toisin, mutta mennyt on mennyttä. Sitä paitsi, kaikki ne tapahtumat ja kokemukset ovat tehneet musta sen ihmisen joka olen nyt. On ollut paljon hyviä päiviä, monta niitä huonompia päiviä, useita mitäänsanomattomia päiviäkin – mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois.