{ Arkisto } Toukokuu 2011

11.5.2011
18:37

Näen seepraa

Olin pudota tuolilta, kun näin tämän kuvan Facebook-virrassani:

Object Collectors Item / May '11

Oi mikä ihana kesälook! Erityisesti ihastuin tässä Objectin kuvassa tuohon läpikuultavaan seeprapaitaan – jostain tuon tyyppisestä olen haaveillut viime kuukaudet. Mullahan tosiaan on yksi samantapainen paita, viime talvena H&M:n nettialesta hankittu sininen ohut kauluspaita. Tykkään siitä kovasti, kesällä tulee taatusti enemmän käyttöä kun ei enää joudu palelemaan. Mä olen niitä ihmisiä, jotka talvikeleillä tarvitsevat päälleen vähintäänkin neuletakin, mieluummin paksumman hupparin taikka neuletakin alle pitkähihaisen trikoopaidan. Ja tämä jatkuu pitkälle kevääseen, tänä vuonna olen vasta muutaman viikon uskaltautunut töihin t-paita/neuletakki-kombolla (meillä töissä todellakin on ilmastointi!).

Klikkasin itseni sitten linkistä saman tien Vilan verkkokauppaan ja katsoin tarkemmat speksit ihanuudesta. Viidenkympin hinta tuntuu jokseenkin kovalta 100% polyester -paidasta, vaikka tietysti sitäkin on eri tuntuista. Sinänsä malli on kyllä ihana: paita on takaa pidempi kuin edestä. Kaula-aukossa jokin ehkä vähän hämmentää, mutta toisaalta ei tuohon sellaiset peruskauluksetkaan sopisi. Hmmm.

Seepra edestä ja seepra takaa
OBJECT: zebra true shirt 54.

Jos seeprapaita osuisi silmään vaaterekiltä jossain liikkeessä, hyvin todennäköisesti sovittaisin sitä. Ja jos se näyttäisi täydelliseltä päällä, ehkä sen viidenkympin hinnankin kestäisi. Eihän tuota kuosia voisi muuta kuin rakastaa, voi seeprat kerrassaan! ♥ Nettikaupasta en kuitenkaan viitsi yhtä paitaa ruveta tilailemaan, kun postikulut ovat lähemmäs kympin. Taidanpa viikonloppuna heittää pienen rundin kaupungilla…

(Kuvat: Object Collectors Item ja VILA Clothes.)

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

10.5.2011
23:08

You’re my river running high, run deep, run wild

Vihdoinkin sain sen levyhyllyyni! Ihan oikeana levynä, käsin kosketeltavana ja konkreettisena. Nimittäin Lykke Lin uusimman albumin Wounded Rhymes. Nyt kelpaa luukuttaa tuota mahtavaa kiekkoa myös autossa, ahh parasta! Olen tosissaan kuunnellut tuota jo koneella varmaan kuukauden enkä vieläkään ole kyllästynyt… Välillä sentään soitan muutakin, kuten esimerkiksi Lyken esikoisalbumia (joka muuten sekin pitäisi hankkia levyhyllyyn jossain vaiheessa).

From CDON.com

Tuon levyn olin ajatellut hankkia lähiaikoina ja kun CDON.comin uutiskirje tupsahti inboxiin, päädyin selailemaan aleosastoa ja tilaukseen eksyi vähän muutakin. Viikatteen Kesävainaja-ep ja Kwanin Love Beyond This World (oi opiskeluaikoja!) maksoivat kumpikin vaivaiset neljä euroa eikä Wounded Rhymesistäkään tarvinnut pulittaa paljon yli kymppiä. Lisäksi paketissa oli vielä yksi levy, tuo pinon alta kurkkaava, mutta sitä en paljasta sillä se mun on tarkoitus antaa huomenna reissultansa palaavalle Felinelle. Neiti ehkä arvaa, tai sitten ei – nähtäväksi jää.

Postissa oli tänään tullut muutakin kivaa, mutta niihin palaan myöhemmin (ja yksi paketti pitäisi itse asiassa vielä hakea postista). Seuraava missioni on painua hammaspesun kautta pehkuihin, huomenna on taas aikainen herätys.

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Mä en oikein osaa määritellä varsinaisesti sitä kaikista mieleisintä syntymäpäivää, mutta pari erittäin mieleenpainuvaa kyllä olisi ajatuksissa.

Ensimmäisenä 8-vuotissynttärini, se ainoa jolloin kutsuin about koko luokkani meille synttärikemuille. Kun on syntynyt kesällä niin luokkatovereiden kutsuminen oli hankalampaa, eihän silloin mitään kännyköitä ollut eikä edes nettiä. Taisin lähettää kutsukortit postitse, monta muksua ilmaantui paikallekin ja oli muistaakseni ihan hauskat kekkerit. Toiste en kuitenkaan rumbaan lähtenyt tai edes yrittänyt houkutella äiskää järkkäämään, jatkossa juhlin perheeni ja lähimpien kavereiden kesken.

Toisena tietysti se erikoisin syntymäpäivä eli 25-vuotispäiväni, jonka vietin sateisessa Niinisalossa. Oli loppusodan viimeinen päivä, kaikkia väsytti ja vettä tuli koko päivän kuin siitä kuuluisasta Esterin arsesta. Illaksi onneksi sää kirkastui, mutta vähän harmitti se että me jouduttiin jäämään vielä yhdeksi yöksi maastoon kun taas AUKin porukka painui edeltä takaisin Säkylään.

Kolmantena sitten tuorein synttärini eli kun viime vuonna täytin kaksikymmentäkuusi. Se oli aurinkoinen päivä, muuten ihan perustyöpäivä kotosalla mutta iltapäivällä iskä vei mut synttärikahville. Sen päivän väri oli keltainen sekä fiilis iloinen ja onnellinen. Mulla on elämässä niin monta ihanaa ihmistä, etten voi muuta kuin olla kiitollinen.

9.5.2011
18:03

Äitienpäivä

Eilen oli ihanan lötkeä päivä. Ei tarkkoja suunnitelmia, ei aikatauluja. Iltapäivällä äippä tuli Turkuun ja liityin naisseurueen (= äitin lisäksi mummi ja täti) mukaan kävelylle hautausmaalla. Sieltä suuntasin suoraan salille, ei muuten ollut tietoakaan normaalista ryysiksestä Elixiassa sunnuntaina alkuillasta. Täytyy muistaa jatkossa, että sunnuntai on hyvä päivä treenata.

Silmu aukeaa

Jaksan aina hämmästellä miten valtava Turun hautausmaa on, kartan sinne tarvitsisi. Tai oppaan. Niin ja ne oravat, jaiks! Vaikuttavat useimmiten siltä, että juoksevat päälle kun sattuu ohi kävelemään. Tällä kertaa tosin uskaltauduin jopa kuvaamaan paria vipeltäjää, kun eivät vaikuttaneet uhkaavilta.

Hautuumaalla-kollaasi vol. 1

Muuten napsin jotain aivan randomeja räpsyjä sieltä täältä, ilman mitään sen kummempaa ajatusta kuin kevät ja auringonpaiste. Ihan niin lämmin ei ollut kuin ajattelin, mutta hyvin t-paidalla pärjäsi vaikka varjossa tuntui selvästi viileämmältä. Kollaasit näkee klikkaamalla hippasen suurempana, vink vink.

Hautuumaalla-kollaasi vol. 2

Tänään on vielä eilistäkin lämpimämpää, aletaan huidella kohta hellelukemissa jo. Ehkä tällainen vilukissakin kohta taas tottuu ulkoilemaan lyhythihaisessa, nimimerkillä pyöräilin töistä kotiin nahkatakki päällä ja huivi kaulassa kun muut tulivat teepaitasillaan vastaan. Aamulla sentään lähdin ekaa kertaa töihin ilman trikoopipoa kypärän alla, jotain edistystä edes. Jokohan kohta pitäisi harkita sandaalien kaivamista varastosta? Siellä olisi yksi uutukainenkin pari odottamassa käyttöönottoa.

Päivä 17 – Mieleisin muistoni

Ensimmäiseksi mieleen nousee lokakuun viimeinen päivä syksyllä 2008. Eräs kaksilahkeinen oli piirittänyt mua jonkun aikaa ja viikonloppulomat oltiin hengailtu aika tiiviisti yhdessä. Tutustuttu, hihitelty, vaihdettu katseita. Siinä perjantai-illalla sohvalla makoillessa päätin rohkaistua ja kysyä, mikä tämä juttu välillämme oikein oli – hengaillaanko me vaan vai seurustellaan vaiko mitä. No eiks tää sun mielestä muka ole seurustelua?, kuului vastaus. Ja siitä se sitten lähti, todellisesti ja virallisesti. Enkä edelleenkään voisi olla onnellisempi, että näin tapahtui. ♥

8.5.2011
15:22

Perjantaista ja pusuista

Kun vähentää koneen ääressä istumisen minimiin pariksi päiväksi, olo pysyy yllättävän levollisena jopa tällaisella nörtillä. En mä mitään sen erikoisempaa ole tehnyt, kunhan ollut ja nukkunut ja pitänyt seuraa flussaiselle kanssa-asujalle. Niin ja eilen illalla olin kummitädin ja serkkujeni kanssa Muskettisoturit rock-musikaalin katsomossa. Mielenkiintoinen näkökulma klassikkoteokseen ja nauraa sai mukavasti lauantai-illalle sopivan määrän. Kotonakin vielä hihitytti jotkut kohtaukset.

Keväaurinko!

Perjantaina päätin poikkeuksellisesti kävellä töihin fillaroinnin sijaan. Matkalla takistani putosi TAAS yksi nappi, tällä kertaa katosi ihan kokonaan. Illalla kotona havaitsin, ettei takin mukana ollut tullut varanappia. Tietenkään, kerrankin kun sellaista tarvitsisi. Nyt pohdin mistä nappaan napin pois, jotta edes takin kiinnitys olisi toimiva. Muualla napit ovat todellä jämäkästi kiinni, mutta nämä kiinnitykseen osallistuvat ovat olleet aivan rimpuloita ja surkeasti kiinnitettyjä.

Koivu

Onneksi kevät pisti parastaan eikä asia harmittanut kovin kauaa. Aamulla mennessä oli vielä vähän vilpoinen, mutta iltapäivällä aurinko lämmitti mukavasti. Töiden jälkeen suunnistin kaupungille, matkalla ei olisi voinut olla parempaa fiilistä. Kuulokkeissa soi Lykke Lin uusin, joka on ehdottomasti suosikkilevyni tällä hetkellä. Ja punaiset WeSCin kuulokkeet pitivät hyvin tuulenvireen pois korvia vihlomasta.

Tuomiokirkolla

Oranssi pikkupokkarini kulkee kätevästi mukana missä vain ja milloin vain. Laatua ei tietenkään voi verrata järkkäriin, mutta kelpaahan tuolla ainakin kirkkaalla säällä räpsiä. Ja hei, kalansilmäefekti!

Kalansilmäleikkiä I
Kalansilmäleikkiä II

Idag är en bra dag att hjälpa. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi mennä joku päivä luovuttamaan verta. Tai ainakin yrittämään, parilla viimeisellä kerralla ei ole hemoglobiini ollut tarpeeksi korkealla. Siitä tosin on jo aikaa, joten ehkä nyt voisi olla paremmat tsäänssit.

Päivä 16 – Eka suudelmani

Kuudennella luokalla, “hipoissa” kuten ala-asteaikaisia koululla järjestettyjä diskoja silloin kutsuttiin. Poika kysyi mitäs jos pussattais. Ihan sama, vastasin ujona. Pussattiin kuitenkin, sellainen märän limainen pusu. Seuraava taisikin sitten myöhemmin jo olla parempi, mutta se ei jäänyt samalla tavalla mieleen.

Amy Macdonald – A Curious Thing [2010]

5.5.2011
18:32

Dreaming of…

Päivä 15 – Unelmani

Unelmani on elää hyvä elämä, sellainen johon itse olen tyytyväinen. Tottakai on asioita, moniakin, jotka olisin tahtonut tehdä toisin, mutta en kuitenkaan kadu mitään menneisyydessäni koettua. Konkreettisempia unelmia ovat sitten perusjutut kuten että läheiseni ja minä itse pysytään kaikki terveinä, että me äijelin kanssa joskus vielä löydetään se täydellinen oma koti, että voimme jossain kohtaa juhlia yhteiseloamme rakkaiden ihmisten ympäröimänä ja niin edelleen.

Tällekin päivälle on ollut erityiset unelmat ja toiveet. Että huollosta hakemani puhelin ei enää hajoaisi – nyt sinne meni taivaan tuuliin joitakin numeroita, viestejä sekä kuvia. Etten vain ole tulossa kipeäksi, tänään on kurkku tuntunut jotenkin karhealta. Että pääsisin johonkin reissuun, vähän ehkä kauemmaksikin kuin Helsinkiin taikka länsinaapuriin (ei sillä että niissä muka olisi jotain vikaa). Selailin taas lentojen hintoja ja eniten houkuttaisi Barcelona, Varsova/Krakova tai Berliini… Ehkäpä ensi syksynä? Passikin pitäisi muistaa uusia, niin omani kuin miehenkin. Jos vaikka kesällä pääsisi käymään jossain. Tallinnassa edes.

Cétait salement romantique
(Varsova, kuva we♥it.)

Jahas ja sitten suunta VoimaTotalStepiin vähän kaloreita kuluttamaan!