{ Arkisto } Heinäkuu 2011

7.7.2011
17:17

You don’t have to say you’re sorry

Parvekkeella purkkiruusu pukkasi jälleen esiin uuden, kauniin vaaleanpunaisen kukan.

Vaaleanpunainen

Kuten kuvasta näkyy, parvekkeen kuumuudessa osa keskellä olevista lehdistä on muuttanut väriään kellertäväksi, osa pudonnut jo poiskin. Myös jo parhaimmat hetkensä nähneet kukat ovat jännästi vaihtaneet väriä, ikään kuin vaaleanpunaisuus olisi valunut pois ja jäljelle jäänyt ihan vähän pinkahtava vaaleankeltainen. Hassua.

Ruusu kavereineen

Synttärikekkereille ostamani ruukkubasilika jaksaa porskuttaa sekin. Uutta lehteä tupsahtaa ilmoille sellaista tahtia, että meillä on nykyään vähän jokaisessa ruuassa basilikaa. Ennen onnistuin aina tukehduttamaan yrtitkin vedellä, mutta jokin aika sitten tajusin sen: basilika tarvitsee vettä runsaasti mutta ei suoraan multaan vaan ruukkuun (tässä tapauksessa pääkallokulhoon). Ruukusta myös näkee helposti onko yrtti ollut janoinen, lisää vettä annan vain jos astia on täysin kuiva.

Basilika

Puolisko unohti, että olimme sopineet menevämme tänään kaupungille syömään, joten ajattelin sitten lähteä fillaroimaan Skanssiin. Meinasin ensin mennä kuitenkin johonkin sapuskalle, mutta ei huvittanut yksin mennä enkä keksinyt ketään kenet olisin voinut soittaa kaveriksi. Tuli niin yksinäinen olo, että päätin sitten tehdä jotain muuta. Tällaista se joskus on, parisuhteessakin.

Päivä 29 – Tähän pyrin

Onnellisuuteen ja muiden kunnioittamiseen. Siihen että punnitsen asioita eri näkökulmista enkä jämähdä yhteen. Koitan olla posiviinen, suvaitsevainen ja ajatella myös muita kuin itseäni. Aina kaikki nämä em. kohdat eivät toteudu, mutta niistä kerroista oppineena yritän toimia seuraavalla kerralla paremmin.

Pyrin elämään niin, ettei tarvitse katsoa taakse ja katua tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.

5.7.2011
22:27

Popkengät in action

Ei mulla oikeastaan mitään sen kummempaa asiaa ollut, paitsi että koetallustelin uudet Converset tänään! Tämä ensimmäinen asu oli osittain mielessä jo kenkien ostohetkellä, oli meinaan silloin samat housut jaloissa ja kirkkaanpunainen sopii tossujen kuosiin just mahtavasti. Olin ehtinyt unohtaa sen tosiasian, että punainen ja sininen = loistoyhdistelmä! ♥

Päivän asu 5.7.2011
Kuvasta kiitos kanssa-asujalle.

Olen viime aikoina ihastunut housunlahkeiden nilkkamittaan, piristävää välillä vähän kikkailla jotenkin tuollaisen asun peruselementin kanssa. Myös farkunlahkeet kääräistynä on testattu, toimii! Joku päivä voisi ehkä kokeilla Natan tyyliin kääntää lahjetta taktisesti vain kerran, tosi kivalta näyttää noinkin. (Ja voi aargh, nuo Nudien farkut näyttää niin mahtavilta! En uskalla mennä edes kokeilemaan niitä, etten vain onnistu kehittämään itselleni mitään uutta wannahavemustget-juttua – joka kuitenkin päättyisi siihen, että hankin TAAS yhden uuden farkkuparin.) Tiedän joo että saatan mennä jossain aivan muissa maailmoissa aina vaateinnostuksieni kanssa, usein monet trendit kolahtavat muhun vasta siinä vaiheessa kun muut ovat jo siirtyneet seuraavaan.

Pop Art Collection Conversejen kaverina tänään oli siis päällä H&M Divided neuletakki ja housut, t-paita organic cottonia ja nahkavyö kumpikin H&M miehet. Kaulakoru (johon pitäisi käydä jossain kaupassa suihkauttamassa jotain uutta tuoksua testiin) Kaipaus, piilossa olevat mustat korvikset Pieces ja sormus Kalevala Koru. Tuon t-paidan kävin ostamassa Eevan kommenttiboksin vinkkien perusteella, itse asiassa myös mustana. Miestenosastolla peruspaitavalikoima tosiaan on parempi, joskin monet mallit ovat hartioista turhan ilmavat tällaiselle henkarihartialle. Myös kaula-aukko tuntuu usein ahtaammalta, mutta nämä ostamani ohuehkot puuvillapaidat ovat kaikeksi onneksi kaulasta normaalia vähemmän ahdistavat. Ajattelin sijoittaa paidat vaatekaapissa miehen paitapinoon ja lainailla niitä sieltä sitten kun siltä tuntuu (ja kun ovat puhtaita). Tai käyn hakemassa pari lisää, mikäli käyttökerroista aletaan tapella.

Tähän postauksen loppuun elvytelläänpä keväällä ahkeroimaani 31 päivää -haastetta, ei ole enää montaa päivää jäljellä… Koitan saada haasteen vihdoin pakettiin, niin on blogi valmis jälleen uusiin haasteisiin.

Päivä 28 – Ikävöin

Mammaa ja pappaa. Jyväskylän opiskelukavereita, joiden kanssa tulee oltua yhteyksissä aivan liian harvoin. Kissoja, vaikka pääsenkin melkein viikottain palluttamaan niitä. Inttikavereita ja tavallaan myös inttiaikaa (pasit ♥). Nuoruuden kiireettömiä kesäpäiviä, jolloin saattoi vaikka vain lukea kirjoja kaksi päivää putkeen. Viikatetta Down by the Laiturissa. Hoikempaa ulkomuotoa (en prkl vieläkään mahdu täydellisiin mustiin lempparifarkkuihini #€%&!). Kunnon yöunia. Pitkiä iltakävelyitä. Kavereita joita ei (mukamas) ehdi treffata muuten kuin a) kerran-pari vuodessa tai b) vahingossa. Vanhaa, Tarja Turusen ajan Nightwishia.

+ bonus:

En ikävöi

Teini-ikää. Menneitä suhteita tai säätöjä. Lähtemistä. Armeijan metsäleirejä. Kännäämistä. Sinkkuaikaa. Baareissa käymistä. Luteita. Näppylärakasta ihoa kasvoissani (jotain hyötyä vanhenemisesta sentään!). Vanhoja työpaikkoja. Unohdettuja hetkiä.

Veronica Maggio – Och vinnaren är… [2008]

4.7.2011
20:39

Päheimmät tennarit ikinä koskaan!

Saanen esitellä uusimman kenkäparin eteisen kenkähyllyssä, the Chuck Taylorit. Ever.

Coolest ever!

Kyseessä on Converse All Starit, joita olen puolentoista vuoden ajan kuolannut aina KOP-kolmion Nilsonin ohitse kulkiessani. Nähnyt popoista varmasti uniakin. Tästä ei tennari kuulkaas enää khuulimmaksi mene! Värit, kuviot, kaikki kohdallaan.

Chuck Taylor All Star Pop Art Collection

Poptaide tuosta kuosista tulee ensimmäiseksi mieleen ja ystävämme Google osasikin noilla hakusanoilla kertoa kenkien kuuluvat kevään ’10 mallistoon Chuck Taylor All Star Pop Art Collection. Kivoja malliston muutkin kengät toki ovat, mutta eivät vedä vertoja Roy Lichtenstein -henkiselle sarjakuvaprintille. Vain Warhol-tyyli olisi saattanut mennä edelle…

Close up

Miten kengät sitten lopulta päätyivät hellään huomaani? No, viime viikolla pyöriessäni jonkun tovin kauppojen aletarjontaa tutkimassa satuin kävelemään Nilsonin ohi. Huomasin että sielläkin oli ale alkanut, joten menin tarkastamaan hyllyt mahdollisen balleriinalöydön toivossa. Löysinkin yhdet kokeiltavaksi – mutta sitten silmiini osui tuttu Converse-pari alekylttien alla. Sydän taisi jättää puolikkaan lyönnin välistä, aivojen järkeillessä ettei pari kuitenkaan olisi oikeaa kokoa.

Can't get enough!

Olihan se, just eikä melkein. Se ainoa pari, joka on puolentoista vuoden ajan Nilsonin hyllyjä koristanut. En edelleenkään omista kunnollisia balleriinoja (tai vastaavia siistejä kesäkenkiä), mutta nyt ainakin taatusti yhdet hienoimmista Converseista löytyy. Joskus elämä vie minne sattuu – ja lopulta kohtalo tuo yhteen. ♥

Miten voi pieni ihminen olla näin onnellinen kengistä?!

System of a Down – Toxicity [2001]

4.7.2011
18:10

Helmihääpäivä

Juhannusviikonlopun sunnuntaina kahviteltiin pienellä sukulaiskatraalla kotikotona, sillä vanhemmillani tuli maanantaina täyteen kolmekymmentä vuotta avioliittoa. Kahvin ja raparperi-Britan jälkeen siirryttiin ulos uima-altaalle ja osa porukasta aloitti kuulemma parisen tuntia kestäneen saunomis- ja uimissession. Me ei kullan kanssa osallistuttu kumpaankaan, sillä lähdettiin Turkuun sen verran ajoissa että mä ehdin käydä vielä jumppailemassa.

Kahvia
Raparperi-Britta

Perjantaina ensimmäinen heinäkuuta olisi myös ollut edesmenneiden isovanhempieni hääpäivä, vuosi yli timanttihäiden. He viettivät yhdessä runsaat 54 vuotta naimisissa ennen kuin nukkuivat kumpikin samana syksynä pois. Ehdinköhän mä koskaan olla niin pitkään avioliitossa, kun ei vielä ole edes kosittu..?

Mom's garden I
Mom's garden II
Mom's garden III

Kuvailin samalla reissulla vähän äipän puutarhaa pitkästä aikaa, siellä oli yhtä sun toista kukkaa täydessä loistossaan. Voi kunpa itsekin saisi oman pienen pihan, johon voisi lykätä muutaman lajikkeen silmäniloksi! Puutarhahommien suhteen mulla on peukalo keskellä kämmentä, mutta ehkäpä sitä ajan kanssa oppisi ainakin helppojen kukkien kanssa. Ja hei, olen mä saanut ruusunkin pidettyä hengissä – vaikka lämpiminä päivinä parveke muistuttaa lähinnä pätsiä. Kukkaa pukkaa edelleen!

The Sounds – Something To Die For [2011]

3.7.2011
21:31

Juhannus ajatuksissa

Tällaista tämä mun bloggaaminen näköjään on jatkuvasti, jutut tulee viikonkin viiveellä kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi naputella postauksia saman tien. Tai no ehdi ja ehdi, kysehän on loppujen lopuksi asioiden priorisoimisesta. Muuten varmaan lätkäisisin pelkästään kuvat kehiin ja antaisin sepustusten olla, mutta se söisi hieman tämän blogin ajatusta, päiväkirjamaisuutta. Ei näitä vanhoja postauksia kukaan muu varmaan edes selaile paitsi mä itse – paperisen päiväkirjan pitäminen tai valokuvien kerääminen albumiin kun on viime vuosina ollut kovin heikkoa.

Mutta siis, juhannus. Miten nyt tuntuukin, että tuosta keskikesän juhlasta olisi jo kovin pitkä aika? Viime viikonloppuna se joka tapauksessa oli, ja kolmen päivän vapaa teki kyllä gutaa.

Puhelu
Aloitetteleva kitaristi

Juhannusaattoa vietettiin meillä kotikotona, jonne saatiin vieraita Tampereelta: Akkiki miehineen saapui perjantaina iltapäivällä nauttimaan kanssamme maaseudun rauhasta. Onni oli kasvanut hurjasti viime visiitistä, nyt mentiin vauhdilla paikasta toiseen ja polkutraktorissakin jalat melkein ylettyivät polkimille.

Altaalla Lampunvarjostin

Iltapäivällä otettiin vähän jotain murkinaa ja ennen saunomista vielä kahviteltiin. Kahvin kaverina oli siskon tekemää limekakkua sekä vieraiden mukanaan tuomia kotitekoisia suklaakeksejä, todella herkullisia kumpikin. Olisin niitä keksejä voinut vetää varmaan sata, mulla taisi olla joku käsittämätön suklaanhimo just silloin… Yleensä en ekaksi ala suklaata havitella, ennemminkin jotain esanssista hedelmäkarkkia tms.

Kahvihetki

Illan varsinainen menyy oli peruskesäinen – siis kaikkea mahdollista grillattua (lihaa, maissia, halloumia, kasvisvartaita) kera salaatin, uusien perunoiden jne. Olisi taas tarvinnut lisämahan taikka kaksi, kun ei kaikki meinannut mahtua omaan massuun. Santsikierros oli pakko jättää väliin, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut. Maljat nostettiin perhoskuohuvalla, joka ansaitsee kyllä jo vuoden 2011 kuohuviinitittelin omalla kohdallani. On se vaan niin hyvää!

Pientä iltamurkinaa
Kuohuvaa laseissa

Onnin simahdettua unten maille me muut istuskeltiin vielä hyvä tovi tuvassa mm. Suomi Tietopelin merkeissä. Lisäksi P tekaisi meille illan päätteeksi vielä makuhermoja hellivän jälkiruuan, liekitettyä ananasta. Syötiin sitä omenakanelijäätelön kanssa, oi että kun oli namia!

Suomi Tietopeli
Ananas liekeissä
Slurps!

Juhannuspäivänä keli oli pilvinen ja aattoa viileämpi, joten ulkona ei pahemmin istuskeltu. Oli jotenkin tosi laiska fiilis, kunhan hengailtiin ja jutskailtiin ja leikittiin Onnin kanssa. Tuntui vähän siltä kuin maailma olisi pysähtynyt, mikä ei tosin ole ollenkaan huonompi homma tuollaisten yleisten vapaapäivien keskellä. :)

Hämis
Juhannuskoivu

Jossain vaiheessa laitettiin jälleen grilli tulille ja grillimestarina toimiva iskä hoiteli pöydälle kystä kyllä. Ruokalajien suhteen jatkettiin samoilla linjoilla, mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Halloumi on tänäkin kesänä se mun suosikki numero yksi, ja periaatteessa mikä tahansa ruokailu on onnistunut, kun vaan halloumia löytyy lautaselta. Äippä taikoi jänskän salaatin pihan antimista, en edes tiedä mitä kaikkia “rehuja” siinä oli mutta hyvältä se maistui.

Grillissä Ruoka-aika

Kahvien jälkeen vieraamme pakkasivat itsensä ja tavaransa autoon ja lähtivät ajelemaan takaisin kohti Tamperetta. Mekin kultsin kanssa päätettiin mennä illaksi kotiin, joten loppuilta meni sitten suht hiljaisessa kaupungissa (muistaakseni mä torkuin suurimman osan illasta… vähän väsytti). Rentouttava juhannus oli joka tapauksessa, ja oli aivan ihanaa saada tuollaisia huippuvieraita seuraamme maalle. Kiitos vielä Akkikin poppoolle käynnistä ja toivottavasti nähdään taas pian uudestaan!