{ Arkisto } Joulukuu 2011

Treffasin pari päivää sitten Desthean pitkästä aikaa, kun käytiin työpäivän jälkeen herkuttelemassa keskustan Denniksessä. Mun turkulaisuudessa on ollut sellainen puute, etten ollut kyseisessä raflassa koskaan käynyt! Oli siis jo vähintäänkin ajankohtaista tutustua paikan ruokalistaan.

Elixian jäsenkortilla saa ainakin Turussa salaateista ja pastoista parikymmentä prosenttia hinnasta pois, mikä sopi viimeaikaiseen pitsan suurkulutukseeni paremmin kuin hyvin. Eteeni tuotiin Linguine al Genovese ja heti ensihaarukallisen jälkeen olin myyty – taatusti yksi parhaista syömistäni pasta-annoksista evö! Lautasella oli siis pastan kaverina bufalamozzarellaa, kirsikkatomaatteja, parmankinkkua, punasipulia sekä pinjansiemeniä, minkä lisäksi koko setti oli pestokastikkeesta juuri sopivan vihreä. One word: hyvää!

Mielenkiinnosta vilkaisin jälkiruokalistaa, ei olisi ehkä kannattanut. ;) Otettiin kumpikin Desthean kanssa annos nimeltä Marianne, jossa oli suklaa- ja minttujäätelöä, suklaakastiketta, kermavaahtoa sekä Marianne-rouhetta. Ihan mielettömän herkullista sekin, ei voi muuta sanoa.

Kiitosta vaan Desthealle päivällisseurasta! Ja Dennikseen menen epäilemättä uudestaankin, listalle jäi vaikka mitä testaamisen arvoista…

Yhden tällaisen kymmenestä yhteen -listaushaasteen olen jokin aika sitten tehnytkin, mutta koska tykkään näitä täyttää niin nappasin Felineltä vähän toisenlaisen version. Jos siellä ruudun takana on joku tylsistynyt bloggaaja, niin tästä vaan hetkeksi mietintämyssy päähän ja listoja laatimaan!

10 bändiä, joista pidän

1. Viikate
2. The Sounds
3. Pariisin Kevät
4. Rammstein
5. System of a Down
6. Kent
7. Röyksopp
8. Apulanta
9. Cascada
10. Death Cab For Cutie

9 mielipuuhani

1. Halaaminen
2. Websuunnittelu
3. Valokuvaaminen
4. Nukkuminen
5. Ystävien tapaaminen
6. Saunominen
7. Kirjoittaminen
8. Inspiroituminen
9. Herkutteleminen

8 asiaa (työ)pöydälläni

1. Tietokone
2. Vesipullo
3. Omena
4. Kalenteri
5. Teekuppi
6. Huulirasva
7. Kuulokkeet
8. Muistilehtiö

7 tärkeää tavaraa

1. iMac
2. Digikamerat
3. Perintölipasto
4. Korulaatikko sisältöineen
5. Kalenteri
6. Possupehmolelut (no hei..!)
7. Polkupyörä

6 viimeisintä tekstiviestin lähettäjää

1. Google (kirjautumisvarmistus…)
2. Desthea
3. Kulta
4. Inttikaveri
5. Sonera (ilmoittivat että meidän nettiyhteys on katkaistu tietoturvaongelmien takia…)
6. Feline

5 asiaa joita odotan

1. Remontin valmistumista
2. Viikonlopun Tampereen reissua
3. Viikon päässä häämöttävää Viikate-keikkaa
4. Joulua
5. Ensi vuoden palkallista kesälomaa

4 mieliväriäni

1. Harmaa
2. Oranssi
3. Punainen
4. Violetti

3 luonteenpiirrettäni

1. Järjestelmällisyys
2. Perfektionismi
3. Natsius

2 asiaa mitä aion tänään vielä tehdä

1. Käydä Turku Design Now! -joulumyyjäisissä
2. Matkustaa Tampereelle rakkaiden ystävien luokse

1 asia, jota rakastan

1. Ihana avopuolisoni, tiätty ♥

Tosiaan olisi tarkoitus tänään heti töiden (ja niiden joulumyyjäisten) jälkeen lähteä ajelemaan Tampereen suuntaan, saa nähdä miten kamala ajokeli saadaankaan. Nyt ainakin ulkona vallitseva säätila näyttää aika hurjalta: lunta/räntää sataa vaakasuoraan, tuulenpuuskat ulvoo nurkissa ja on melkein pimeää keskellä päivää. Toivottavasti päästään ehjänä perille, vaikka sitten matkassa kestäisikin vähän kauemmin.

Käytiin tänään porukalla moikkaamassa suvun tuoreinta jäsentä, peikkotyttö on nyt päivää vaille kuusiviikkoinen. Me ollaan neidin kanssa siis serkuksia. Mullahan on keskivaikea lapsikammo, joka ystävien lasten myötä on helpottanut aika lailla ja taaperoista eteenpäin kommunikointi sujuu jo lähestulkoon mallikkaasti. Pienet vauvat taas, ne vähän pelottavat – kun ne on niin pieniä. Mutta tänään, ensimmäistä kertaa, pidin hetken vauvaa sylissä! (Sitä ei sentään lasketa, kun ollessani neljä pikkusisko parkui naama punaisena ylpeän isosiskon sylissä.)

Se on jännä, miten monet ottavat vauvan syliinsä aina kun siihen on mahdollisuus ja itselle koko asian ajatteleminen aiheuttaa suunnilleen unettomia öitä. Niin me ollaan kaikki erilaisia. Ehkä mäkin tästä vielä kasvan ja totun noin pieneen lapseen, kun sellainen nyt on ihan lähipiirissä.

Sanokaa hei Mömmelille! ♥

Pientä tarinointia ja muutama kamerasta löytynyt otos Logomosta, johon mainitsinkin viime viikolla olevani menossa. Seuralaisellani Sansulla oli mukanaan kuponki, jolla sai kaksi lippua yhden hinnalla – eipä siis tullut jokaiseen osioon oikeuttava lippu kymppiä kalliimmaksi. Viiden pisteen vihje: kuponki oli TS-kestotilaajan Päivästä päivään -kalenterista ja voimassa muistaakseni vielä tämän kuun puoliväliin saakka!

Aloitettiin Tuli on irti! -näyttelystä, joka oli hauskasti interaktiivinen ja siinä pääsi itsekin mm. sammuttamaan tulipaloa vanhalla palokärryllä sekä kokeilemaan eri menetelmiä saada syttymään tuli. Turun palo oli tietysti merkittävä osa näyttelyä, oli kadonneita katuja ja palon etenemistä pienoismalli-Turussa ja vaikka mitä.

Tämä keskustan katu paloi karrelle ja lakkasi olemasta.

Lämpökamerassa jammailua.

Siellä oli heppa! Hassua ajatella, että siinä se jonkun polle nököttää, täytettynä Logomossa.

Keskellä huonetta liekkien ympäröimänä. Ei ois kiva tilanne oikeassa elämässä!

Jätettyämme tulet taaksemme oli vuorossa taidepläjäys. Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa on kuulemma suurin koskaan Suomessa järjestetty nykyvalokuvataiteen näyttely, jossa on mukana valokuvia esimerkiksi yhdeltä suosikkikuvaajaltani Elina Brotherukselta. Viimeiseksi ehdittiin vielä tsekata nopeasti läpi Tom of Finland Retrospective, josta on erityisen paljon puhuttu loppumassa olevan kulttuuripääkaupunkivuoden yhteydessä. Voin kuvitella, ettei kaikkien katsojien huumorintaju riitä niihin kuviin. ;)

Kulttuurielämykseen varattu parituntinen hujahti vauhdilla, puoli tuntia tai tunnin kun olisi saanut lisäaikaa niin olisi ehtinyt kaiken tsekata rauhassa läpi. Sisustukseltaan ehkä mielenkiintoisin kahvila koskaan jäi sillä kertaa näkemättä, onneksi kyseinen SIS. Deli + Café on auki 18. päivään saakka kuten näyttelytkin.

Yhteenvetona:

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan ainakin tuohon tulinäyttelyyn, jos se on vielä näkemättä. Ja jos päättää kiertää kaikki näyttelyt läpi, kannattaa varata muutama tunti aikaa niin ei tarvitse turhaan pitää kiirettä. Logomo itsessään on jo niin mieletön miljöö, että se on todellakin kokemisen arvoinen!