{ Arkisto } Syyskuu 2012

Vajaa pari tuntia ja syyskuu jää taakse. Lokakuu jo, hui kamala miten aika juoksee! Näin kuun vaihteessa mieleen hiipii väkisinkin, mihin katosi jälleen yksi kuukausi. Mitä tein vai teinkö mitään? Kenen kanssa vietin aikaa? Jäikö päivistä muistoihin sellaista jälkeä, jonka muistan vielä vuosienkin päästä?

Kuva-arkisto on yleensä paras lähde kuukauden tapahtumien kartoittamiseen. Tänä vuonna syyskuun kansio tosin näyttää surullisen tyhjältä, uudesta kamerasta huolimatta. Täytyykin kunnostautua sillä saralla ensi kuussa. Nyt syksykin alkaa olla jo pitkällä, luonnon väriloistoa parhaimmillaan.

Syyskuussa oli Habitare ja lisäksi kävin muutamanakin viikonloppuna kotikotona maalla. Saunomassa ollaan nyt käyty kahtena lauantaina peräkkäin, oi onnea! Mikään ei voita puukiukaan napakoita löylyjä pimeässä syysillassa. ♥

Arkipäivät ovat menneet tietysti töissä. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen loputtomalta tuntuva väsymys, jota on kestänyt viikkotolkulla jo. Viikonloppuisin vedänkin sitten unta palloon oikein kunnolla, tänäkin viikonloppuna esimerkiksi nukuin sellaisia 10 h yöunia + siihen vielä lyhyet päikkärit päälle kumpanakin päivänä. Syy on enimmäkseen niska- ja hartiakivuissa, joiden seuraksi iskee hyvin usein myös päänsärky. En ole koskaan aiemmin kärsinyt näin pahoista toimistotyöläisen jumeista: välillä lisäksi huimaa ja pää tuntuu ihan puurolta. Varasin ensi viikoksi ajan hierojalle, saa nähdä auttaako se mitään.

Parasta jumeihin olisi varmasti liikunta, mutta kun väsyttää koko ajan niin järjettömästi etten yksinkertaisesti jaksa raahata ruhoani Elixiaan. Hyvä kun aamuisin selviän töihin ja iltapäivällä kotiin. Kaikki kehonhuoltojumpat ovat tietysti aina väärinä päivinä tai huonoina ajankohtina, kotona taas ei ole tilaa venytellä tms. kun kaksi huonetta on edelleen remontin kourissa ja olohuone täynnä tavaraa. Onneksi puolisko on pysynyt terveenä ja jaksaa melkein joka päivä vähän remppailla, mäkin toki autan minkä pystyn.

Ehkä tämä tästä, päivä kerrallaan jos ei muuten. Lokakuussa on tiedossa monta kivaa juttua, joten ainakin on mitä odottaa. Koitan nyt ihan tosissaan tsempata tämän niskan kanssa – liikkua ja ulkoilla ja syödä paremmin. Extravitamiinia naamariin ja taukojumppaa työpäivän lomassa. Tere tulemast, lokakuu!

Kerroin jokin aika sitten yhteistyöstä nettikauppa Zalandon kanssa, nyt olisi aika kurkata sieltä tulleeseen pakettiin. Ei varmaan ollut vaikeaa arvata, että sydämeni sykki eniten eräälle herkulliselle kenkäparille..? Vagabondin syysmallistosta, kuinkas muutenkaan. Tällaiset kaunokaiset lähi-Siwasta noutamastani paketista kuoriutuivat:

Kyseessä on kollaasissakin mukana olleet Grace-nauhamonot, jotka alun perin iskostuivat verkkokalvoilleni elokuun lopun Jyväskylän reissulla. Jätin silloin kuitenkin ostamatta ja etsiskelin myöhemmin kenkiä Turusta, mutta täällä niitä ei näkynyt olevan liikkeiden valikoimissa lainkaan. Onneksi Zalando pelasti ja nyt voin mennä viilettää onnellisena korot syksyisillä kaduilla kopisten!

Kesä meni pitkälti matalilla kengillä tallustellen ja sen kyllä huomaa, jalkapöytä kipeytyy vähän väliä. Gracet korjaavat asian loistavasti: korko on tukeva eikä liian korkea, muovinen pohja tuntuu kumimaiselta ja siksi hyvältä jalassa. Mikä tärkeintä, nuo jalassa pystyy pyöräilemään! Korkoa noissa on 8 cm ja platoa 2 cm, oikein sopivasti siis. Pitkästä aikaa sellaiset korolliset popot, joilla voisin kävellä pidempäänkin.

Onhan nämä ehkä vähän ysärit, kuten kesällä hankkimani kiilasandaalitkin. Mutta ei kai se mitään haittaa? :) Eiköhän se ysärimuoti kohta sieltä jo iske taas täydellä teholla… Tiukat, napaa vilauttelevat paidat aion kyllä jättää tällä kertaa väliin!

Samuli Putro – Elämä on juhla [2009]

Jatketaan aiheella Habitare – sorry jos jollain tulee messujutut jo korvista ulos, joskin taitaa olla lähinnä sisustusblogien lukijoiden probleema. Yleisistä fiiliksistä blogatessani jätin kaksi kiinnostavinta aluetta kokonaan pois, koska halusin ihastella niitä erikseen ja oikein ajan kanssa.

Aikamatka

En muista lukeneeni mistään, että tämän syksyn messuilla oli pyhitetty iso osasto aiheelle Arkielämän designia kuudelta vuosikymmeneltä. Olin siis vähintäänkin innoissani, kun kyseinen alue tuli yhtäkkiä vastaan! Koska sisustus alkoi kiinnostaa mua vain muutama vuosi sitten, oma sisustusmakuni ja -tyylini on edelleen hieman hakusessa. Tiedättehän, siihen malliin että kun ensin tajuaa jonkun uuden asian olemassaolon niin innostuu about kaikesta, sen jälkeen vasta alkaa muodostua se mikä oikeasti miellyttää eniten. Vaikken mitään muuta osaisi sanoa, sen tiedän että suomalaisesta designista mä tykkään. ♥

Aikamatka-näyttely rakentuu kuudesta tilasta, joihin on koottu aikakaudelle tunnusomaisia huonekaluja, valaisimia, esineistöä, tekstiilejä ja materiaaleja 50-, 60-, 70-, 80-, 90- ja 2000-luvun tyylien mukaisesti.
Lähde: Habitare

Omat suosikkini tulivat heti alussa: 50- ja 60-luku. Olisin voinut ottaa minkä tahansa huonekalun omaan kotiini saman tien! Onneksi jotain tänne on tulossakin, kunhan vain remontista selvitään. Suomalaisen muotoilun kulta-aikaa kyseiset vuosikymmenet tosiaankin. Eikä muotoilu ollut ainoastaan kauneuden vuoksi, vaan siinä ajatus oli selkeästi myös kestävyydessä ja käyttökelpoisuudessa. Sitten se lähtikin lapasesta…

70-luvustakin vielä tykkään, vaikka silloin vedettiin jo aika överiksi ja kertakäyttökulttuuri alkoi nostaa päätään; öljykriisit sun muut sentään vähän hillitsivät. Muotoilu alkoi mennä teollisempaan suuntaan ja 80-luvun tuotokset eivät enää viehätä silmääni lainkaan, vaikka elin lapsuuteni juuri tuolla vuosikymmenellä.

90-luvun tyylin mäkin jopa muistan ja varsinkin Aikamatkalla esillä olleet kaakelimallit saivat väreet menemään selkää pitkin. Hennon sinistä, persikkaa, vaaleanpunaista – usch! Vaikka olihan silloin toki hienoakin muotoilua, Nokian ekat kunnon matkapuhelimet (no hei 5110 ja värikkäät vaihtokuoret!) ja mm. kuvassakin näkyvä Block-valaisin.

Trash hotel

Toinen kiinnostava ja erittäin inspiroivat kokonaisuus messuilla oli International Trash Hotel, joka käsitti nimensä mukaisesti romusta tehtyjä huoneita hotelliajatuksella. Loistavia ideoita ja toteutuksia, monia niistä voisi hyvin soveltaa omassakin kodissa. Pakostikin tosin alkoi ajatella miten herkästi – ja miten paljon! – ihmiset heittävät täysin käyttökelpoista tavaraa roskiin vain koska on saatava jotain uutta…

Metallista syntyy vaikkapa nojatuolit ja sänky.

Yksi lemppareistani: uunin luukuista tehty kirjoituspöytä.

Älyttömän hieno seinävaaterekki! Trukkilavoja oli toki hyödynnetty myös romuhotellissa.

Pimpattu vanha karttapallo.

Erilaisista heloista ym. väkerretty sisustusteksti.

Aika huikeita juttuja, vai mitä? Lisäkuvia voi kurkata esimerkiksi Kotilo-blogista, jonka Trash Hotel -kuvat ovat hieman eri suunnista ja yksityiskohdista kuvattuja. Tällaisten jälkeen tekee aina mieli unohtaa kaikki uusi ja pohdiskella sen sijaan miten vanhaa saisi sovitettua vielä täysin keskeneräiseen huusholliimme – katsotaan mitä vielä keksinkään. Ideoita ainakin on! Ja kotikotona myös paljon mahdollista materiaalia.

Pääasiallinen syy viime viikonlopun Helsingin reissulle oli Habitare, jonka parissa kului iso osa lauantaipäivästä. Aloitimme kierroksen Dekon vinkistä Ahead!-alueelta, mikä olikin onnistunut valinta – viime vuonna ensikertalaisena kun marssijärjestys (ensin pikkusälät, sitten vasta muut) ei ehkä ollut se kaikista toimivin.

Aalto yliopiston yhteistyössä japanilaisen vastineensa kanssa toteuttama Torikoju oli houkutteleva kokonaisuus, suomalaisten versio erityisesti oli inspiroiva mm. oranssien väriläikkiensä ansiosta. Ihastuin tuohon puiseen pöytä ja tuolit -settiin, jonkun tuollaisen tahdon pihallemme sitten jos (kun!) meillä joskus jotain pihamaata on.

Alemman kuvan vasemmanpuoleiset simppelit tuolit Satelliet Finlandin, oranssia sielläkin. Vihreää ja puuta myös, nams! Selkeät värit sekä tietyt puunsävyt ovat tällä hetkellä omalla mittapuullani erittäin korkealla.

Kerrassaan loistava idea tämä POP UP WRAP UP -tuoli, mies varmasti arvostaisi tuollaista olohuoneen nurkassa. Voisi zipata itsensä piiloon, kun ei jaksaisi kuunnella mun juttuja. ;)

Kattovalaisimet kauniissa puun sävyssä.

Lapin yliopiston Kajo-osasto oli sekin hyvin inspiroiva. Puunvärinen Keinu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis tuoli – ja mukava istua ja kiikkua. Myös hauska Keke-kenkäpenkki sekä hyllymoduuli Kolmikko (kuvassa) miellyttivät silmääni.

Trukkilavat ovat selvästi todella håt ja påp, messuilla niihin törmäsi usammalla osastolla. Oikealla perinteisen pirttikaluston moderni versio X-pirtti liittyi tapaukseen Nollasarja, joka on Mikkelin ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulujen yhteinen oppimisympäristö. Hienoja oivalluksia sielläkin.

Värejä Muuramen tapaan.

Tuleva hitti? Värikkäät POP Phone usb-luurit älypuhelimille.

Turkulainen Tonfisk Design on tehnyt Warm-sarjastaan nyt myös mustan version. Puun ja mustan yhdistelmä on ehkä vieläkin upeampi kuin puu valkoisen kanssa.

Messunaamat.

Muovia rutussa.

Työmaahenkinen jalkalamppu ja vielä vähän lisää puuta.

Design Henna Mantereen upeita Frost-valaisimia olen ihastellut monesti aiemminkin. Käsittämätöntä miten muovista saa kuumakäsittelyn avulla luotua jotain noin mahtavaa!

Kuplat-valaisimia monessa värissä.

Jukka Rintala taiteilee.

Possujuttuja DESIGN IHANIA:n myyntiloosissa.

Päähallin kiertelyyn meni useampi tunti, minkä jälkeen myyntipuolen tutkailuun ei enää jaksanut panostaa ihan niin täysillä. Tein kuitenkin pari pientä hankintaa, niistä ehkä lisää toiste. Suurimmat inspiraatiot tulivat isosta hallista, myyntipuoli oli niin kovin samanlainen kuin viime vuonna ettei siellä mitään sen suurempia ihastuksia syttynyt. Jottei tämä postaus huku kuviin, päätin jättää kaikista parhaimmat palat pois ja naputtelen niistä sitten oman postauksensa. Juuri niiden ansiosta tämän vuoden Habitare oli mielestäni parempi kuin viimeksi, palataan siis astialle mahdollisimman pian.

Nyt suuntaan kotikotiin saunomaan, muksaa lauantai-iltaa kaikille!

Käväisin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla ja yövyin armeija-aikaisen tupakaverini luona. Oli hauskaa vaihtaa taas kuulumisia ihan kunnolla, edellisestä kerrasta kun oli hurahtanut jo ties miten pitkään. Pääsin vihdoin myös tutustumaan kahteen suloiseen kissaneitiin, jotka tulivat taloon keväällä.

Tämä karvatassu on Olga. Olga on toveruksista nuorempi ja vielä aika pentumainen. Se ei pidä suljetuista ovista ja vessaan mennessä oven takaa alkoikin hyvin nopeasti kuulua epätoivoista maukumista. Voi pientä.

Valkeakarvainen Sylvi on himpun verran Olgaa vanhempi. Sillä sattui olemaan juuri kiima-aika, joten neiti oli kovin hellyydenkipeä. Aamuyöstä havahduttuani johonkin ei kulunut montaa sekuntia, kun Sylvi jo loikkasi viereeni kehräämään.

Olgan ja Sylvin edustama rotu Devon Rex oli itselleni tätä ennen aika tuntematon, olen siis jälleen yhden asian verran viisaampi. Alkuun tuntui kuin ne ei olisi edes kissoja olleet, kun karva olikin peruspörrön sijaan lyhyttä ja samettisen pehmeää. Nopeasti siihen kuulemma tottuu ja muut kissat alkavat näyttää kamalan isoilta. ;)

Tämän yökyläilyn seurauksena kissakuumeeni nousi taas pari astetta, voi että mäkin haluan oman karvapalleron! Olisi se mahdollista kunhan vain tämä pirun remontti tulisi valmiiksi… No, ainakin ehtii valmistautua.

Samuli Putron koko tuotanto [Spotify]