{ Arkisto } Syyskuu 2012

Rivi valkoisia irtoteepaketteja kiinnitti huomioni viime viikolla jättimarketin teehyllyn ääressä. Lähempi tarkastelu osoitti simppelit pakkaukset kuuluvan Nordqvistin valikoimaan, oletettavasti suhteellisen uusi setti kun ei netistäkään löytynyt mitään lisätietoja. Teelaaduilla oli mitä mahtavimpia nimiä – mm. IHQ, REPS, LOL – ja myös maut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia: vaahtokarkki, chili, jäätelö ym. Parin euron hinta ei sekään vähentänyt innostusta, todellakaan.

Arvoin hyvän tovin mikä maku pääsisi ensimmäisenä kokeiluun, vaikea valinta! Siinä sivussa juttelin erään tytön kanssa pitkät pätkät eri teemerkeistä ja -laaduista; hän oli vasta aloittelemassa teenjuontia ja kyseli neuvoja miten itse nautin teeni sekä vinkkejä mitkä maut ovat hyviä. Piristävä hetki muuten tylsän tavallisessa arki-illassa, ihmisten pitäisi kyllä useammin jutella ventovieraille!

Päätin lopulta heittäytyä vaaleanpunaiseen hattaraan ja mukaan lähti IHQ, vaahtokarkin aromilla maustettu musta tee. Teelehtien tuoksu on melkein jopa ällömakea, mutta yllättäen valmis juoma ei ole yhtään liian makea. Se ei oikeastaan ole edes kovin ihmeellinen, tuoksu on parempi kuin maku – vaikkei maussakaan siis mitään vikaa ole. Seuraavana tekisi mieli hankkia ehkäpä jäätelö- tai chiliteetä, kunhan vain ensin saisi kaapista yhden teepaketin tyhjäksi.

Vinkki turkulaisille teenystäville: päivittäistavarakaupoista paras teevalikoima on ehdottomasti Länkkärin Citymarketissa. Hyllykaupalla irtoteepaketteja, kivan loogisesti järjesteltynä sekä hinnat kohdallaan. Valinnanvaikeus on taattu!

Suureksi yllätyksekseni piskuinen blogini on alkanut saada yhteistyötarjouksia, olenpa siis minäkin joutunut muodostamaan kantani kyseiseen asiaan. Luen blogeja PALJON ja mainontaa ammutaan nykyään vähän joka tuutista, mikä voisi ärsyttää enemmänkin mikäli pitäisi katsella mainosbannereita ja -linkkejä (Adblock Plus on ystävä) tai kymmeniä Nelly-kollaaseja peräjälkeen (ne blogit ovat lukulistaltani kaukana). Oma domain ja itse väännetty ulkoasu ilman rumentavia mainoskilkkeitä ovat bloggaamiselleni aivan must, niistä luopumiseen tarvittaisiin vähintään viisinumeroisia rahasummia. Ei pelkoa sellaisista muutoksista siis.

EDIT: Yhteistyö päättynyt

Päätin nyt kuitenkin heittäytyä vihdoin mukaan nykymaailman menoon sen verran, että vastasin myöntävästi Zalandolta tulleeseen kyselyyn mahdollisesta yhteistyöstä. Saksasta lähtöisin oleva Zalando tarjoaa nettikaupassaan kenkiä ja muotia naisille, miehille ja lapsille, lisäksi valikoimassa on urheiluvarusteita sekä tuotteita kodin sisustukseen. Plussaa paitsi laajasta tuotevalikoimasta, ehdottomasti myös ilmaisesta toimituksesta ja palautuksesta sekä maksuttomasta asiakaspalvelupuhelimesta!

Toimitustapana on MyPack, joka omasta mielestäni alkaa olla se kätevin tapa Suomessa. Ei enää tunnin jonotusta “lähi”postissa (joka nykyään on kaupungissakin monilla jo useamman kilometrin päässä, jonka aukioloajat ovat mitä sattuu ja jonka henkilöstö on vähennetty aivan minimiin. Posti palvelee – tai sitten ei.) vaan paketin voi hakea helposti lähimmästä noutopisteestä: Siwat, Valintatalot ym. Maaseudulla homma on tietysti eri, mutta kaupungissa noita lähikauppoja on vähän joka nurkalla plus ne ovat auki aamusta pitkälle iltaan ja usein myös sunnuntaisin.

Yhteistyön tiimoilta tein Zalandolle testitilauksen, jota odottelen saapuvaksi lähipäivinä. Tilausprosessi on pääpiirteittäin looginen, ainoa varsinainen miinus siitä ettei MyPack-noutopistettä saa itse valita esim. listasta – lähin kun ei aina ole välttämättä se kaikista kätevin, jotta paketin voisi hakea vaikkapa työ-/koulumatkalla. Käyttäjätiedoissa taas hymyilytti hieman sukupuolen valintalaatikko, jossa vaihtoehdot ovat ainoastaan rouva tai herra – suomalaisittain tärkeä neiti on jäänyt johonkin matkan varrelle.

Salamaneule Best Mountain 59,95 e; nahkavyö Cheap Monday 34,95 e; kashmirpipo Headhunter 119,95 e;
shortsit Object 39,95 e; korolliset nauhakengät Vagabond 89,95 e

Siinä vielä koottuna muutama tuote, joista oma syysgarderobini voisi esimerkiksi koostua. Linkkejä uskaltaa toki klikata, siitä ei kilise roposia tililleni tai mitään vaan ovat tuossa ihan vain tuotteiden löytämistä helpottamassa jos jokin alkaa erityisesti kiinnostaa. Ei olisi kyllä musta vääntämään tällaisia kollaaseja kovin usein, jotenkin en tunne omaksi jutukseni… Mutta tulipahan kokeiltua. Ja heh heh, olen oman mainontani uhri sillä aloin himoita kaikkia noista kaappiini. Viininpunainen & harmaa on pop!

Palataan tilaamani paketin todelliseen sisältöön, kun olen sen kätösiini saanut.

(Tuotekuvat: zalando.fi)

Käväistiin Mian kanssa pitkästä aikaa Ruissalossa kuvailemassa, tällä kertaa vähän eri maisemissa kuin keväällä. Kävellessämme metsän halki kohti Kuuvannokan rantaviivaa oli sää ihan miellyttävä, mutta voi hurja miten kovaa tuuli iski vasten kasvoja kun pääsimme perille! Olisi saanut olla enemmänkin vaatetta päällä ja vaikka pipo sekä hanskat siihen vielä lisäksi. Hrrrr.

Matkaan lähdin setillä Nikon D7000 ja AF-S DX NIKKOR 35 mm f/1.8, reppuun heitin lisäksi 70-300 mm f/4-5.6D ED zoomin jolla viimeksi Ruissalossa räpsin menemään. Kävi kuitenkin niin ettei zoomi päässyt edes laukusta ulos, koska 35-millinen tuntui toimivan siinä hetkessä niin hyvin. Jälkikäsittelyn näiden kuvien osalta hoiti CameraBag 2, joskin hääkuviin verrattuna säätelin nappuloita vähän enemmän. Aika erilainen fiilis!

Ostin viikko sitten kimpun pirteän purppuroita Reilun kaupan neilikoita piristämään sotkukeittiön ilmettä. Tänään tein niin kunnon siivouksen kuin tässä tilanteessa voi tehdä, imuroin ja pyyhin pölyjä ja vaihdoin puhtaat lakanatkin “sänkyyn” (= vuodesohvalle, koska sänky mahtuu asuntoon tällä hetkellä vain osiin purettuna). Hetken taas pystyy nauttimaan siisteydestä ennen kuin pöly tunkee remontin alla olevista huoneista olohuoneen ja keittiön puolelle.

Voisin joku päivä kirjoitella vähän meidän pienestä pintarempasta, mitä on jo valmiina ja mitä vielä suunnitelmissa. Mua alkaa ihan tosissaan jo nyppiä tämä remontin keskellä eläminen, onhan tässä jo yli 10 kk sitä kestettykin!

Sen ainakin olen oppinut, ettei meidän ikinäkoskaanmilloinkaan pidä ryhtyä rakentamaan taloa – se talo ei nimittäin olisi valmis vielä silloinkaan kun me olemme jo harmaahapsiset eläkeläiset. Normaalit ihmiset olisivat suoriutuneet tästä meidän meneillään olevasta rempasta about kuukaudessa, maksimissaan kahdessa; me vaan ei saada aikaiseksi viedä projektia eteenpäin muuten kuin etanavauhtia.

Noh, hiljaa hyvä tulee kuten on tapana sanoa. Ehkä mekin joskus vielä saamme remontin onnellisesti loppuun, juuri sellaisella lopputuloksella kuin toivomme. Onpahan ainakin omin pikku kätösin tehtyä! Ja lyhenee se asuntolaina tässäkin joka kuukausi, rahaa omaan (ja pankin) pussiin sen sijaan että katoaisivat kuin tuhka tuuleen.

Sunrise Avenue – Out Of Style [2011]

Olin viime viikonloppuna pitkästä aikaa kotikotona käymässä, sain jopa houkuteltua puoliskon mukaani myös. Oli ihanaa saunoa ulkosaunassa pimenevässä syysillassa! Uima-altaassakin kävin kastautumassa, mutta kunnolla en kyennyt pulahtamaan. Dharma oli hellyydenkipeä ja seurasi mua välillä jopa vessaan, voi toista. Ehkä kissaneidillä on tylsää yksikseen, kun Miska on ollut vaelluksillaan juhannuksesta saakka… Voi Miska, tulisitpa jo kotiin! (Eikä sitten tarvitse aukoa päätään tyyliin mitäs päästätte kissoja vapaana pihalle, oma vika – kukaan ei jaksaisi kuunnella sitä huutamista mikä noista pääsisi, jos ne yli 10 vuoden jälkeen lukittaisiin pysyvästi sisätiloihin.)

Maalla tulee toisinaan sellainen olo, että voi kunpa voisi itsekin muuttaa pois kaupungin hälinästä. Takaisin niihin maisemiin, joissa olen kasvanut tällaiseksi kuin nyt olen. Mutta ei sen aika ole vielä, ehkei koskaan. Maalla ei ole työpaikkoja enkä jaksaisi sitä rumbaa, että pitäisi joka aamu ja iltapäivä nököttää autolla kaupungin ruuhkissa ja vielä lisäksi huristella kymmeniä kilometrejä ennen kuin on kotona. Busseja kulkee huonosti ja ne maksavat maltaita, kuka siinä nyt jaksaa joukkoliikennettä suosia kun työmatka kestää tuplasti pidempään eikä hintaerokaan päätä huimaa.

Olen tainnut syntyä väärälle vuosikymmenelle, kun mua ahdistaa nykymaailma niin paljon. Yritysten (ja ihmistenkin) loputon rahanahneus, ympäristön tuhoaminen hitaasti mutta varmasti, ihmisten välinpitämättömyys, elämän hektisyys – kaikki ne tekevät maailmasta koko ajan vain huonomman paikan elää. Miksei enää olla onnellisia siitä mitä on? Miksi elämän pitäisi olla jotenkin niin ihmeellistä ja erikoista? Miksei mikään riitä?

Ei onnellisuuteen tarvita rahaa tai materiaa, vaikka ne toki mieltä usein piristävätkin. Onnellisuus koostuu pienistä asioista, niistä jotka ovat kaikista tärkeimpiä: läheiset ihmiset, terveys, ystävät, katto pään päällä. Kaikilla ei näitä ole, syystä tai toisesta, mutta mielestäni se on hyvin pitkälti ihmisestä itsestä kiinni mikä tekee onnelliseksi tai salliiko itsensä olla onnellinen “virheistä” huolimatta. Meillä on vain tämä yksi elämä, miksei siis tehdä siitä niin hyvää kuin vain on mahdollista?!

</lauantai-illan random ajatusvirta>

Kuvauskalusto: Nikon D7000 + AF-S DX NIKKOR 35 mm f/1.8

Aqua – Aquarius [2000]