{ Arkisto } Syyskuu 2012

6.9.2012
23:01

Ysikympistä seiskatonniin

Kun vanhan Nikon D90:n toimintavarmuus kärsi kolauksen, aloin kartoittaa mahdollisia vaihtoehtoja rungon päivitykseen. Mielessäni on pidemmän aikaa kytenyt josko koittaisi haalia kuvaushommia enemmänkin, ei nyt mitään varsinaista ammattikuvaamista mutta todellista harrastuneisuutta, jos asian näin voi ilmaista. Sitä silmällä pitäen kamerarungon vaihto olisi siis erittäin tervetullut päivitys.

Sinänsä ei ehkä mikään ihme että kamera alkoi oikutella, onhan sen hankinnasta jo parisen vuotta ja kuvatakin olen ehtinyt suunnilleen 20 000 ruudun verran. Ei se tosin taida kovinkaan paljoa olla, kun tuon D90:n pitäisi sulkimen puolesta kestää ainakin 100 000 ruutua – toki muuta ongelmaa saattaa ilmetä. Oman kamerani ajattelin käyttää Check & Cleanissa, se saattaa hyvinkin auttaa ongelmaan ja joku saa siitä vielä hyvän kameran vaikkapa ensimmäiseksi digijärkkäriksi. Eihän D90 mikään huono kamera ole missään tapauksessa, päinvastoin.

Nikon D7000

Kuin tilauksesta Rajalan tarjousten täyteinen Manic Monday osui kerrankin juuri oikeaan saumaan! Heti häiden jälkeisenä maanantaina kävin töiden jälkeen hakemassa itselleni kuvassa näkyvän Nikon D7000 -rungon, joka irtosi siedettävään 799 e tarjoushintaan (normaalihinta liikkuu jossain 900 e paikkeilla). Pohdiskelin myös vaihtoa täyskennoon, mutta tuumailin sen olevan omalla kohdallani aika turhaa, kun siinä olisi sitten menneet myös objektiivit vaihtoon. D7000 on saanut kovasti kehuja ja pärjää arvostelujen mukaan erinomaisesti edullisimpien täyskennoisten joukossa.

Valkoinen puska

Ulkoisesti D7000 ja D90 eivät eroa toisistaan paljoakaan, mitä nyt namiskat on hieman eri tavalla sijoitettu ja D7000 painaa magnesiumrunkonsa kera 75 g enemmän. Selkeimmät erot ovat tarkennuspisteiden määrässä (39 vs. 11), ISO-arvoissa (100-6400 vs. 200-3200), videokuvauksessa (1920 x 1080p vs. 1280 x 720p) sekä siinä että D7000:ssa on kaksi SD-korttipaikkaa. Yllättävin ero on suljinääni, joka D7000:ssa muistuttaa mielestäni selkeästi enemmän Canonien suljinääntä kuin Nikonien; sellainen nopea “suhahdus” kunnon räpsähdyksen sijaan.

Tarkemmat speksit runkojen ominaisuuksista tarjoaa vertailun muodossa dpreview.com, joka on ottanut mukaan vertailuun myös D300s-rungon.

Kaupunginosaviikot
Reseptivaihto

Ekalla viikolla kuvasin siellä täällä, mm. kaupunginosaviikkojen tapahtumassa Portsassa. Meidän oli äiskän kanssa tarkoitus osallistua Paserul Portsam pihoil rontei vahtamas kävelykierrokselle, mutta kierroksen vetäjä Arno Kasvi teki oharit eikä ilmaantunutkaan paikalle. Höh.

Pompulat

Vajaan parin viikon testailun jälkeen on todettava, että kyllä Nikon D7000 vaan on huikea kapistus. Tarkennuksen ja tarkennuspisteiden kanssa mulla on vielä vähän opiskeltavaa, mutta hiljalleen alkaa oikeanlaiset säädöt löytyä. Värimaailma on mun silmään D90:sta komeampi, tai ehkä mä vain olen yhtäkkiä oppinut valottamaan kuvani oikein..?

Aidan takana
Aidan läpi

Nyt ei sitten muuta kuin ahkeraa kuvaamista ja ohjekirjan lukemista, niin siitä se lähtee sujumaan. Vielä kun saisi jostain lisää naamoja kuvauskohteiksi, ettei tarvitsisi zoomailla pelkästään kasvikunnan edustajia… Vapaaehtoiset voivat ilmoittautua kommenttiboksin puolella! Palkkana mun huonot jutut ja kuvat omaan käyttöön. No ehkä voin kahvit, teet tai vaikka kaljat tarjota. ;)

Juna ilta-auringossa

Pohdiskelen muuten vieläkin onko noissa vesileimoissa mitään järkeä, kun ne kuitenkin saa helposti rajattua kuvasta pois. Toisaalta esim. pinnauksissa näkyisi aina osoite, vaikka kuvan todellinen lähde katoaisi matkalla. Aijoo, paitsi mun Flickr-kuvia ei edes pysty pinnaamaan lisenssinsä puolesta. Senkin voisi ehkä miettiä uusiksi…

4.9.2012
23:09

Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät

Runsas viikko takaperin aloitin viikonloppuni matkaamalla siskon ja tämän poikaystävän mukana Jyväskylään. Perjantai-illalla treffasin vanhan ystävän opiskeluvuosilta ja oi että, miten mahtavaa oli nähdä pitkästä aikaa! Ei olla muutamaan vuoteen osuttu yhtä aikaa samaan kaupunkiin, mutta tällä kertaa onneksi tapaaminen saatiin järkättyä. Vaikka vanheneminen yleisesti ottaen on ärsyttävää, jotenkin oli ihanaa huomata miten olimme kumpikin aikuistuneet mutta silti edelleen samoja ihmisiä kuin vuosia sitten.

Ruusu

Pääagenda pikaiselle Keski-Suomen visiitilleni ajoittui lauantaille, jolloin lähdimme iltapäivästä ajelemaan Savon suuntaan. Heinäkuussa kävin Tampereella kuvaamassa polttarit, nyt oli vuorossa varsinainen hääjuhla. Alun perin mun ei ollut tarkoitus kuvata muuta kuin polttarit, mutta kuullessani juhlista puuttuvan varsinaisen kuvaajan tarjouduin ilmestymään paikalle kuvausvehkeet mukanani. Kuvausintoni on viime aikoina ollut varsin kasvavaa sorttia, joten tällaisen tapahtuman ikuistaminen oli kerrassaan loistavaa harjoitusta.

Olet puolisoni nyt

Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

En vaihtais sekuntiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Samuli Putro: Olet puolisoni nyt

Sade
Juuri ennen hääparin saapumista paikalle taivas repesi ikkunan takana.

Raahasin varmuudeksi paikalle kaiken mitä ajattelin ehkä tarvitsevani. Hyvä niin, sillä käytin kaikkia kolmea objektiivia. Yllätyksekseni rungossa oli kiinni suurimman osan ajasta aiemmin niin vieraalta tuntunut 70-300 mm f/4-5.6D ED, jolla kuvaaminen onnistui hieman kauempaakin. Valovoimaa kun olisi vielä hippasen enemmän..!

Herkkupöytä
Herkkupöytä, kerrassaan loistava idea!

Parin tunnin kohdalla meinasi vähän ruveta ahdistamaan, kun kamera heitti jatkuvasti erroria eikä suostunut ottamaan kuvaa. Se on välillä tehnyt sitä ja Rajalasta neuvoja kysellessäni kehottivat päivittämään firmwaren. Sen olin tehnytkin ja kamera tuntui pelaavaan jälleen normaalisti, kunnes tilttasi häissä. Koitin sitten vaan putsata kontaktipintoja niin hyvin kuin kameralaukusta löytyneillä liinoilla pystyin ja kaikeksi onneksi se siitä lähti taas toimimaan eikä nikotellut sen koommin. Tällainen tilttaaminen tapahtuu useimmiten D90:n mukana tulleella 18-105 mm f/3.5-5.6 VR -linssillä, tiedä sitten johtuuko se muovisesta bajonetista vaiko mistä. Täytynee laittaa harkintaan jokin vähän vastaava – ja luonnollisesti laadukkaampi – objektiivi.

Morsian

Kuvia räpsin illan aikana 1100 ja rapiat. Tuumailin että parempi olla ruutuja liikaa kuin liian vähän ja oikeassa olin, sillä lopulta roskistuomiolta säästyi vain vajaat 300 otosta. Alkuajan kuvasin tosiaan em. zoomilla, illan pimetessä 35 mm f/1.8 oli valovoimansa puolesta paras vaihtoehto. Kokeilin jotain uutta: kuvasin koko ajan valotus manuaalilla ja käänsin ISOn kaakkoon kohinasta viis. Muutama tilanne meni ohi tai kuva epäonnistui väärästä valotuksesta johtuen, mutta pääasiassa kaikki sujui hyvin. Kun valoa on edes jonkun verran, Nikon D90:n kohina on omaan silmääni vielä ISO 2500:lla siedettävää. Siitä hämärämmässä tummat osat suhraantuvat aika tavalla.

Hääkakku

Tämän postauksen kuvien käsittelystä olen kiitoksen velkaa Heijastuspinnan Marialle, joka vinkkasi softasta nimeltä CameraBag 2. Latasin 30 päivän kokeiluversion hieman epäilevänä, mutta hetken testaamisen jälkeen olin melkoisen myyty. Kuvaa voi säätää sadoilla eri tavoilla: valita listasta valmiita tyylejä ja säätää niitä haluamansa suuntaan, lisätä kuvaan yksittäisiä filttereitä (tyyliin valotus, kontrasti, saturaatio, vinjetointi jne.) ja kehyksiäkin valikoimasta löytyy. Muokkaukset näkyvät kuvan alla laatikkorivinä, josta voi milloin tahansa poistaa jonkun tehdyn säädön.

Mekko

Näissä kuvissa käytin Helga-nimistä oletustyyliä enkä tehnyt mitään muita säätöjä sen kummemmin. Helppoa kuin heinänteko siis! Olen aika surkea muokkaamaan kuvia Photoshopilla tai vastaavalla, joten tällainen sovellus on enemmän kuin tervetullut omalle työpöydälleni. Vähän kyllä tuntuu nyt huijatulta, kun on pienen ikuisuuden ihastellut kauniita sävyjä muiden kuvissa ja loppupeleissä se onkin näin iisiä… CameraBag 2:ssa on hintakin kohdallaan: AppStoressa näytti olevan 11,99e.

Iltapala
Loppuillasta vielä vähän iltapalaa. Näissä bileissä ei ainakaan tarvinnut nähdä nälkää! :)

Tällaisia tuntemuksia tällä kertaa. Antakaahan tulla mielipiteitä kuvista ja/tai käsittelystä tai muusta aiheeseen liittyvästä! Kommenttipuolella on viime aikoina ollut aika hiljaista, joten ei muuta kuin näppikset laulamaan – mä kaipaisin tähän ihan oikeasti jonkun sortin henkevää keskustelua.

Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]