{ Arkisto } Lokakuu 2012

Lokakuu alkaa olla mennyttä, ei tosiaan ole ollut kovin aktiivinen kuukausi mulla mitä tulee bloggaamiseen. Kameraa sentään olen kuljettanut jonkun verran enemmän matkassa mukana, syyskuun tunnelmista viisastuneena. Uusia kuvakulmia tallentui muistikortille, kuten tämä maha kuun alkupuolelta:

Vain muutamaa päivää myöhemmin päästiinkin jo jännittämään minkälainen asukas sieltä putkahtaa. Lopulta puhelin piippasi, että pienen pieni poika on liittynyt seuraan mahan tälle puolen – tere tulemast vaan!

Viime viikonloppuna mäkin pääsin vihdoin (miten olenkin aina kipeä kun lähipiiriin tulee vauva…) onnittelemaan perhettä ja tapaamaan tuoreimman jäsenen. Nannan puuttuminen teki talosta jotenkin hiljaisen, mutta eiköhän punatukkainen pikkukaveri vielä laita tuulemaan kunhan tuosta hieman kasvaa. Nyt vielä lekoteltiin rauhallisesti sohvalla Paten seurassa lumisen syyspäivän kauniissa valossa.

Ensilumi, nyt jo! Ja lisää hiutaleita leijailee taivaalta maanpintaa tavoitellen. Mahtaakohan aamulla olla enää yhtään valkoista maassa? Aika märältä tuo ainakin näyttää.

Kuvat ja sanat ovat edelleen kadoksissa. Elämä tuntuu junnaavan paikallaan eikä kasvava pimeys helpota sitä yhtään. Kaipaan haasteita! Uusia tuulia! Innostusta ja inspiraatiota! Kaipaan sitä, että tuntisin olevani elossa. Ja olisi tietysti untakin kiva saada enemmän (tarpeeksi!), jottei sitä lamautuisi niin täysin aina iltaisin.

Hei vaan hei! Pidin pientä blogilomaa, kun puolitoista viikkoa hurahti ohi huomaamatta. Olen pohdiskellut tämän blogin tulevaa suuntaa, en ole aivan tyytyväinen nykyiseen malliin mutten vielä oikein varma mitä blogiltani tahtoisin. Mua inspiroi nykyään aika erilaiset blogit kuin aiemmin, joten tekisi mieli kääntää tätä omaakin leikkipaikkaa toisenlaiseen suuntaan. Spammikommentteja tänne ainakin satelee kirjainvahvistuksesta huolimatta koko ajan vain enemmän, täytynee ottaa joku muu captcha käyttöön ja katsoa auttaisiko se.

Blogi-inspiraatiota odotellessa lisää syksyisiä kuvia, nämä ovat lokakuun alkupuolelta kun olin viettämässä niskasaikkupäivää kotikotona maalla. Siirryin porukoilta puolentoista kilometrin päähän S:n & A:n luokse jalan, kamera kulki kädessä ja muistikortille tallentui syksyistä kotiseutua. Lähtiessäni Dharma jäi kuistille vahtimaan.

Olin unohtanut miten hiljaista maalla on! Kaupungissa on niin tottunut siihen, että ympärillä on jotain ääntä ihan koko ajan. Ja sitten maalla tallustellessa onkin yhtäkkiä luonnon omien äänten keskellä, lintuja ja puiden havinaa. Pari autoakin ehkä välillä, mutta pääasiassa on niin hiljaista että kuulee jopa omat ajatuksensa. Niinä hetkinä kaipaan pois betonikuutiosta kovemmin kuin koskaan.

Oikeesti, meidän ikkunoista voisi näkyä vaikka lampaita katujen, kymmenien ohiajavien autojen sekä bussipysäkin sijaan! Vilkuilen aina silloin tällöin myytäviä omakotitaloja nettipalveluista ja haaveilen salaa paluumuutosta maaseudun rauhaan…

Viimeiseen kuvaan on hyvä lopettaa sunnuntain mietteet. Suloinen Nanna lähti torstaina kissojen taivaaseen, aivan liian aikaisin – sairauden voimalle ei aina mahda mitään. Nanna säilyy muistoissa pikkukissana, jonka vireystila oli suoraan verrannollinen silmäpussien kokoon. Toivokaamme siis loppumattomia leikkihetkiä pienelle karvatassulle. ♥

Lokakuu alkoi sairaslomalla. Niskajumi äityi sen verran pahaksi, että työterveyslääkäri laittoi mut pariksi päiväksi kotiin lepäämään kera kolmiollisen lihasrelaksantin sekä tulehduskipulääkkeen. Rentouttava tabletti ei yllättäen vie tajua saman tien kankaalle, veikkaan että toinen lääke vaikuttaa muhun enemmän. Väsymystä enemmän olen nyt parina päivänä kärsinyt kuvottavasta olosta ja yleisestä heikotuksesta, yhh. Hierontakin jäi tänään väliin, tosin huomenna pääsen kehoa hellivään aromahierontaan – kiitos äipän nettidiili-innostuksen. Sillä on hyvä aloittaa viikonloppu.

Napsin eräänä päivänä kakkoskamerallani (josta en muuten vieläkään ole kirjoittanut blogissa mitään, köh köh) muutamat syksykuvat, tällaiselta meillä päin maailma väreineen näyttää parhaillaan. Tosi lämmintä on ollut siihen nähden että on jo lokakuu, aikaisin aamullakin mittari on reippaasti kymmenen lämpöasteen paremmalla puolella. Sateista toki on, mutta noin yleisesti vuodenaika tarjoilee parastaan. Vielä kun saisi itsensä terveen kirjoihin niin mikäs tässä ollessa. Syksy ♥!

Tein joskus alkuvuodesta meemin jutuista, joita en ottaisi itselleni vaikka maksettaisiin. Sen kunniaksi, että olen edes harkinnut pyörtäväni puheeni ja siirtyväni iLuurin leiriin, käännetään homma vielä toisinpäin. Jos vaikka lottovoitto tai muu huomattava summa rahaa yhtäkkiä mätkähtäisi tililleni, seuraaviin viiteen kohteeseen käyttäisin varojani aivan ensimmäiseksi.

Mitkä viisi tavaraa ostaisin, jos minulla olisi kaikki maailman rahat?

1. Uusi tietokone tai ainakin toinen, isompi näyttö. Olen alkanut harkita paluuta Wintoosan pariin, ottaa niin paljon päähän Applen meininki etten tahtoisi tukea kyseisen firman toimintaa eurollakaan.
2. Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli ja siihen kuuluva rahi. Ja jos nyt kävisi niin että kaikki Karusellit olisi myyty loppuun eikä uusia saisi tähän hätään, seuraava vaihtoehto olisi Eero Aarnion Pallotuoli.
3. Ilmari Tapiovaaran mustanruskeat Pirkka pöytä ja tuolit.
4. Marimekon nahkainen Mini Matkuri ruskeana ja Samujin Tori Bag mustana. Tai ehkä toisinpäin, musta Mini Matkuri ja ruskea Tori. Niiiin kauniita kummatkin!
5. Joku muikea objektiivi kameraan, esimerkiksi 14-24mm f/2.8G ED AF-S NIKKOR.

Uusi isompi koti olisi tietysti ollut listassa mukana, mutta sehän ei varsinaisesti ole tavara. Mikäli se kuitenkin olisi yhtenä kohtana, siinä lukisi omakotitalo ja pihapiiriin tilat parille mikropossulle. Toisaalta tuossa listassa on muutenkin vähän ekstraa, kun parissa kohtaa on useampi samanarvoinen juttu – oh well, ehkei se ole niin tarkkaa!

(Tuotekuvat: Jimm’s, Finnish Design Shop, Dailytonic, Marimekko, Samuji, Nikon.)