{ Arkisto } Tammikuu 2013

3.1.2013
21:59

Sydämellinen mekko

Lupasin palata aiheeseen häämekko, joten kaikki mekkointoilijat huomio: tää ois nyt teille! Vaikka siviilisäädyn vaihtamisen virallinen osuus oli vain ohikiitävä hetki ja tärkeämpää on ehdottomasti varsinainen hääjuhla ensi syksynä, halusin kuitenkin pukeutua maistraattiin asianmukaisesti. Mikään yhden kerran juhlakolttu ei ollut vaihtoehto, joten päätin hommata kivan mekon, jolle löytyy taatusti käyttöä myös jatkossa. Omalle päärynäkropalleni imartelevin mekkomalli korostaa pientä yläosaa ja piilottaa leveän alaosan, siispä aloin vilkuilla kunnon kellomekkojen suuntaan. Kuin tilauksesta Nelliina vinkkasi blogissaan Olivia Rougen alekoodista, selvä vinkki että mun oli aika toimia. :)

TyllihameellaJa helma heiluu!

Pähkäilin tovin eri mallien ja kuosien välillä, kunnes päädyin punaiseen sydänkuosiseen kellomekkoon hihoilla – mikä muu nyt voisi olla osuvampi yhdistelmä kun menee joulun alla naimisiin?! Muutaman viikon päästä mekkopaketti kolahti postiluukusta ja oi että, miten syvään huokaisin ihastuksesta. Niin kaunis, upea ja täy-del-li-nen. ♥ Koko ei tosin natsannut ekalla kerralla, mutta sain kerrassaan erinomaista palvelua ja uusi oikean kokoinen mekko ehti perille hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Iso kiitos siis Olivia Rougen suuntaan!

Ilman tyllihametta

Hääpäivänä laitoin mekon alle Hell Bunnyn valkoisen tyllihameen, joka toi muhkeutta niin paljon että hyvä kun mahduin autoon istumaan. Mutta oikein kauniisti hulmui helma alustyllin kanssa! Jouluviikolla koekäytin mekon sitten arkisemmissa olosuhteissa, toisin sanoen vietin siinä suunnilleen koko joulun. Viimeisessä kuvassa mekko on osana tapaninpäivän sukulounaalla päällä ollutta asua, ilman tyllihametta ja irtohihojen (Pieces), paksujen bambusukkisten (Norlyn) sekä prätkäbuutsien (Vagabond) kanssa. Loistavasti toimii näinkin, seuraavaksi koitan saada mekon asustettua toimistolle sopivaksi.

Rakastan sydänmekkoani ihan kympillä ja epäilen suuresti, ettei se jää ainoaksi hankinnaksi Olivia Rougen putiikista… Josekellomekot

(Ekan kuvaparin ikuisti Mia; tapaninpäivänä kameran takana oli puoliskoni.)

Nonstop – POP-direktiivi [2000]

2.1.2013
20:04

Menneen vuoden viimeinen päivä

Uudenvuodenaattona puolisko lähti heti aamutuimaan töihin, mulla oli onneksi vapaapäivä. Sain joskus kymmenen pintaan itseni vihdoin ylös sängystä, kammattua naamani ja yhdentoista jäljissä olin jo kävellyt (lue: liukastellut) poliisilaitokselle hakemaan uutta ajokorttia. Voi elämä miten paljon onkaan järjestelemistä, kun vaihtaa sukunimensä! Siviilisäädyn vaihtaminen maistraatissa on edullista (arkiaikana maksutonta), mutta nimen vaihtamiseen saa kyllä kulumaan euroja… Ajokorttiepisodille esimerkiksi tuli hintaa 44e + 14e, kun piti vielä uudet passikuvatkin käydä hakemassa. Passia (54e) en taida edes vaihtaa ihan vielä, kunhan sitten matkustaessa muistaa varata vanhalla nimellä.

Vietettyäni lähemmäs tunnin poliisilaitoksella (ihmisiä ei ollut paljonkaan mutta silti sai istuksia kolme varttia odottamassa) suuntasin vihdoin kaupungille ja treffasin Felinen Hansassa. Pyörittiin jonkun aikaa tonkimassa alennusmyyntejä, kunnes alkoi vähän hiukoa. Menimme Coffee Houseen tarkoituksena nauttia hyväksi todetun patonkibuffetin tarjonnasta – vaan ei löytynyt koko patonkitiskiä enää. Sitten tuumimme josko menisimme viereiseen Rossoon pannupitsalle, mutta onneksi vilkaistiin ruokalistaa ensin – eipä näköjään tarjoilla Rossossa pannupitsaa enää.

Hiilen lounasburger

Siinä vaiheessa paloi käpy ja sanoimme kiitos hei S-ryhmän ruokapaikoille, taidan jatkossa skipata ne (paitsi Sevillan, siitä tykkään) kokonaan. Ulkona huomasimme kadun toisella puolen Hiili-kyltin ja ovella olevaa ruokalistaa tutkittuamme päätimme mennä kokeilemaan. Päädyimme kuitenkin kumpikin lounasburgeriin, joka oli perusburger ranskalaisilla, hinta alle kympin ja sisälsi veden, alkusalaatin sekä kahvin. Burgeri oli älyttömän hyvää, ranskalaiset juuri sopivan rapsakoita ja dippiä oli tarpeeksi – erinomainen hinta/laatu-suhde siis! Hiileen on ehdottomasti mentävä uudestaan, kuolasin jo linkkiä kaivaessani a la carte -listan vegeburgeria eikä lohipurilainenkaan kuulosta hullummalta. Mmmmmmmmm.

Minni
Pate
Minni II

Mahat pinkeinä (perinteinen haukataan vähän jotain pientä -tilanne siis) pyörimme meille ja lähdimme siitä kaupan kautta maalle vuotta vaihtamaan. Kissat Minni ja Pate sulautuivat joukkoon milloin torkkuen jossain, milloin hamuten herkkupaloja pöydältä tai jonkun lautaselta. Pikkupaukkuja Pate katseli mielenkiinnolla ikkunasta, mutta luikki kunnon paukkeen alkaessa toiselle puolen taloa.

Pihatiellä räiskyy

Ilta meni tuttuun tapaan mukavasti: seura oli erinomaista, saunassa kiuas hönki kunnon löylyt, naposteltavaa ja herkkuja riitti. Puoliltaöin raketit värittivät taivaan (ja yksi pihankin kun se räjähti maassa), sen jälkeen kilistettiin alkaneelle vuodelle ja syötiin vähän lisää. Yllättävän kauan jaksettiin valvoa, viimeiset kaatuivat nukkumaan vasta lähempänä aamuneljää. Sainpa vielä juuri ennen nukkumaanmenoa hirvittävän hepulikohtauksen ja ulvoin naurusta niin että vatsalihaksiin sattui… Se on tuo avioäijelini, jonka jutut ovat toisinaan niin käsittämättömän huonoja että ne saavat mut kierimään naurusta. ♥

Irina – Älä riko kaavaa [2005]

1.1.2013
22:53

Lahjakääröt auki

Tänään vuorossa katsaus jouluna paketeista paljastuneihin lahjoihin kuten eilen lupailin, tosin tällainen lahjaläjään keskittynyt postaus on ehkä vähän enemmän kuin vain “sivuamista”. ;) Tyypit antoivat mulle taas kerran aivan älykivoja lahjoja, en voi muuta kuin kumartaa ja sanoa KIITOS! On aina yhtä mahtia saada omannäköisiä juttuja. Aivan kaikki lahjat eivät kameran eteen eksyneet, tuli nyt heti mieleen puoliskolta saamani minttukärry (eli Ikean RÅSKOG-tarjoiluvaunu) ja pari muuta juttua. No, näillä mennään nyt ja aloitetaan herkkuosastosta.

Enoni perheeltä saimme matalan vinyylikulhon parilla leffalipulla ja suklaalla höystettynä, karkit on toki jo syöty mutta elokuviin ei sentään ole vielä ehditty. Mä tykkäisin käydä tsekkaamassa pätkän jotain aivotonta liibalaabaa, mutta saattaa tuo avioäijeli olla hieman eri mieltä… Lasillinen Daim-tyyppistä suklaata löytyi M&A:n paketista, oli muuten hyvää! Teevarasto täydentyi lempparini Forsman Tean mustalla teellä Keisarin Malja (Sansulta) sekä ranskalaisen Mariage Frères -teetalon sitruksisella vihreällä teellä Thé sur le Nil (tädin perheeltä). Upea musta purkki jää taatusti käyttöön tyhjentymisensä jälkeenkin.


Tämä supersuloinen rasia on myös Sansulta ja pitää sisällään minttupastilleja. Possu ♥

Äiskältä tuli täydennystä kuohuviinilasikokoelmaan parin Iittalan Essence -paketin muodossa, nyt meillä onkin sitten noita jo kahdeksan kasassa. Lisäksi astiakaapista voi jatkossa (vihdoin!) ottaa kätöseen Marimekon Kaiku-mukin, kiitos K-serkun. Rakastan tuota Marimekon mukien muotoa, joka näyttää kauneimmalta juurikin noin korvattomana.

Astiaksi laskettaneen myös kummitädiltä saadut objektiivimukit, joista kuvaan eksyi näköjään ainoastaan toinen. Desthea ratkaisi kalenterikriisini paketoimalla mulle Dewin ihananihanan kissakalenterin. Ainut huono puoli on se, että kissakuume tulee todennäköisesti vaivaamaan entistä pahemmin koko vuoden… Paketissa oli kiva tähtiliina, jonka väritys on ihan selkeä glögin ja piparin yhdistelmä. :) Samaa sävyä on myös S&A:lta saadussa The Body Shopin minirasvakolmikossa, jonka tuoksut ovat herkullisesti Cranberry Joy, Vanilla Bliss sekä Ginger Sparkle. Nyt ei tarvitse olla lopputalvea kuivin käsin liikenteessä, kun on tällainen laukussa.

Keltainen kynttiläpari oli tädin perheen paketissa, pienemmät M&A:n tekemiä. Ihastuin heti tuohon violettipunaiseen lumihiutalekynttilään (tulkitsenhan kuvion oikein..?), tiedä raaskiiko tuota edes polttaa. Voi olisipa remontti jo valmis ja koti kunnossa, niin voisin asetella kynttilöitä kaikille mahdollisille tasoille ja polttaa niitä pimeinä iltoina!

Sisko-rakas oli kääräissyt mulle pakettiin samistopin vihreällä printillä sekä tekemänsä cokis-korvikset. Olen nyt viimeiset pari päivää käyttänyt niitä ja kieltämättä on aika hauska fiilis kulkea pullonkorkit korvissa kilkattamassa. Pääsevätpä muuten uuteen ajokorttiinikin, kun piti ottaa uudet kuvat nyt kun nimi vaihtui.

Sellaista täällä. Minkälaista kivaa muilla paljastui lahjapaketeista?

Happoradio – Jälkiä 2001-2011

Scroll Up