{ Arkisto } Maaliskuu 2013

31.3.2013
23:39

Kevään käsityömessuilta

Sairastuvasta, hei! Kiirastorstain työpäivästä selvittyäni mulla alkoi kymmenen päivän vapaa – ja samana iltana flunssa tarrasi kyntensä muhun. Tietysti juuri nyt, sinnittelinhän tunnollisesti terveenä läpi puoli toimistoa kaataneen helmi- ja maaliskuisen sairasaallon. Onneksi ei ollut pääsiäiseksi mitään sen ihmeempiä suunnitelmia, joten olen saanut potea kotosalla. Nyt vaan toivon, ettei tämä tauti tarttuisi puoliskoon, hän kun on toistaiseksi pysynyt suurin piirtein terveiden kirjoissa. Ja kai mullakin alkaa kohta jo helpottaa, kolme päivää olen nyt kuulostanut matalaääniseltä mieheltä, niistänyt, kröhinyt ja nukkunut.

Messutuliaiset
Varvasvälivilla

Muistin tuossa vihdoin purkaa kameran muistikortin koneelle ja sieltä löytyi pari kuvaa runsaan kahden viikon takaa. Supertreenejä edeltävänä lauantaina olin messukeskuksessa, joka oli jälleen täynnä kädentaitoja, taidetta ja antiikkia Kädentaitomessujen sekä Turun Taide- ja Antiikkimessujen muodossa. En jaksanut kantaa kameraa mukanani, mutta täältä blogista löytyy fiiliksiä viime ja edellisvuodelta – aika samoilla linjoilla mentiin tälläkin kertaa.

Kuvissa yllä esiintyvät luonnollisesti muutamat messuhankinnat. Käsityötaitoinen äitini hypisteli jos jonkin sortin lankaa ja mäkin sitten hurahdin ostamaan pari alpakkasekoitekerää (3e/kpl), kun silmiin osui siitä kudottu kaulurihuivi. Drops Alpaca Bouclé koostuu pienistä silmukoista ja on koostumukseltaan 80% alpakkaa, 15% villaa, 5% polyamidia. Itse kutominen on vielä hieman vaiheessa, harjoiteltu sentään on, mutta taitaa jäädä ensi syksyyn valmiin kaulurin käyttö. Kenkien suojaamisessa olen luottanut vuosia Nahkiss Skinnfixiin, joka sisältää lanoliinia, mehiläisvahaa ja luontoöljyjä – nyt hankin täydennystä pian loppuvan purkin tilalle. Keittiöön löysin kympillä vihdoin ensimmäisen kasviskeittokirjani, Tuija Ruuskan Kasvisaskeleet. En siis voi enää sanoa, ettenkö tietäisi yhtään kasvisreseptejä. Villainen iLuurin suojakotelo saa kesällä väistyä SeriMerin Kompassiruusu-kuosisen pellavapussukan tieltä. Tämä kännykkäkukkaro imaisee puhelimen toiseen taskuun ja toiseen saa sitten sujautettua sopivasti parit kortit sekä rahaa, käytännöllisyys tuli todettua heti seuraavan päivän Suppareissa. Viimeisenä vielä pussillinen varvasvälivillaa á la Bää-Tuote, siitä olenkin kirjoittanut aiemmin. Mielenkiintoista päästä itse kokeilemaan tuotteen toimivuus. Varvasvälivilla, hihi!

25.3.2013
22:33

Piparit kynsillä ja teet pannussa

Ah, kevät on niiiiin parasta aikaa! Sitä mukaa kun päivä pitenee ja valo lisääntyy, tuntuu inspiraatio kasvavan samaa tahtia. Ideoita tupsahtaa päähän milloin mistäkin, ahmin tietoa kiinnostavista aiheista, saan hirvittävästi aikaan kun pääsen vauhtiin. Välillä ei malttaisi mennä illalla nukkumaan, kun on pää niin täynnä ajatuksia – ja hei, mä sentään rakastan nukkumista. Vielä kun osaisi syödä kunnolla niin energiataso olisi aivan huipussaan…

Sinivalkoiset piparikynnet

Päädyin eilen testaamaan kynsikikkailuja piparireunojen muodossa Ian videon opastuksella. Halusin testata tuota kaverilta lainassa olevaa sähkönsinistä kynsilakkaa (MNY sävy 661), alle valikoitui Lumenen helmenvalkea 2 Toiveikas sydän. Ihan kivalta näyttää joo, mutta Lumenen vaatimat kaksi kerrosta yhdistettynä paksuhkoon MNY-kärkiosaan oli yksinkertaisesti liikaa ja oikean käden kynsilakat rullautuivat melkein kaikki heti kun nostin hanurini pöydän äärestä. No, seuraavalla kerralla osaan ehkäpä valita kynsilakat hieman onnistuneemmin.

Teevinkit

Lopuksi pari teevinkkiä! Teekaapissamme on kaksi vastakorkattua makua, jotka ovat selvästi tämän kevään teemaut meidän huushollissamme. Forsman Tean mustaa teetä kumpainenkin, Keisarin Malja paljastui joulupaketista ja Tuli Suudelman nappasin matkaan hypermarketin laajasta teevalikoimasta.

Keisarin Malja: Ruusukvittenin ja litsihedelmän makuinen Reilun kaupan musta lehtitee. Lisämakua antavat appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflorin ja liljan terälehdet.

Tuli Suudelma: Intia-Ceylon tee maustettuna litsiöljyllä sekä jasmiinin ja pionin terälehdillä.

Keisarin Malja erityisesti on omaan makuuni mielettömän hyvää, juuri sopiva makujen sekoitus eikä liian tujua. Tuli Suudelma on maultaan “kevyempi”, sellainen mukavan reipas keväinen tee. Kannattaa maistaa tilaisuuden tullen – ja tuttavat, tervetuloa toki kupposelle! Remontin keskellä eletään edelleen, mutta teepannu on aina käden ulottuvilla.

24.3.2013
23:06

50 millimetriä

Vajaa kolme ja puoli vuotta sitten tein yhden parhaista valokuvaukseen liittyvistä hankinnoista, kun ostin 35mm f/1.8 -objektiivin. Sen jälkeen on runko vaihtunut, kahteen otteeseen jopa, mutta 35-millinen on säilyttänyt paikkansa käytetyimpänä linssinä. Äkkiseltään en edes osaa sanoa, milloin olen viimeksi käyttänyt jompaa kumpaa zoomeistani… Kolmevitonen vaan toimii melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Jokin aika sitten se kuitenkin sai haastajan:

Nikkor AF-S 50mm f/1.4G

Tuollainen Nikkor AF-S 50mm f/1.4G lähti matkaani Rajalan varastomyynnistä reippaan satasen normaalihintaa edullisemmin. Mietin pitkään onko eroa vanhaan 35-milliseen tarpeeksi, kun ei tietenkään viitsisi turhaan hankkia mitään nurkkiin pyörimään. Kovinkaan kummoisesti en ole uutta kakkulaa ehtinyt vielä testata, mutta näin testailun alkuvaiheessa ainakin näyttää kyllä siltä, että aika erinäköistä jälkeä sillä tulee. Ja on se f/1.4 vaan huikee, kiinnostavan erilainen syväterävyys kuin vanhan linssin f/1.8!

Neilikat
Tulppaanit
Joulutähti

Isoa aukkoa kun testaa niin mikäs sen helpompi kuvauskohde kuin erilaiset kasvit, siinäpä muutama testiruutu 50mm kanssa. Neilikat on kuvattu aukolla f/1.8, tulppaanit ja tädin joulutähti sitten täydellä f/1.4 aukolla. Lähikuvauksessa 35mm on ehkä toimivampi, mutta esimerkiksi asukuvissa 50mm lyö ihan laudalta: tsekkaa jos et usko.

Kuisma
Kuisma näki koiria pihalla.

Sisätiloissa 50-millisellä meinaa jo ihan tosissaan loppua tila kesken, vastaahan se D7000:n kaltaisessa DX-koon rungossa 75mm kinokoossa. On tosiaan FX-linssi tämä 50mm, joskin toimii kivasti myös croppikennolla (+ onpahan peruslinssi valmiina sitten kun joskus siirtyy täyden kennon runkoon). Parhaimmillaan se lienee henkilökuvauksessa, että nyt vaan kaikki kameran edessä viihtyvät ilmoittautumaan tänne! :) Pitäisi varmaan koittaa jossain välissä vääntää jonkun sortin portfolio toiminimeni www-sivuille, jos vaikka joku sattuisi kesällä kaipaamaan simppeliä rippi-/yo-kuvausta miljöössä… Tai ehkä mä olen jo myöhässä sen suhteen ja harjoittelen vielä tulevan kesän ahkerasti.

18.3.2013
21:08

Keväinen supersunnuntai

Täällä kävellään vaihteeksi kuin puujalkainen, reisilihakset huutaa hoosiannaa ja pakaralihakset laulaa aariaa aina kun vähänkin liikahdan johonkin suuntaan. Syynä tähän loistokuntoon on tietysti tuo ihana asia nimeltä liikunta: eilen oli aika Supertreenien. Olin saanut toivomani kaksi jumppatuntia, joiden lisäksi onnistuin nappaamaan tuntikortit kahdelle extratunnille. Ei siis ehkä ihme, että hippasen tekee kipeetä!

Saavuin paikalle aamuyhdeksän jäljissä, porukkaa oli jo kuin pipoa enkä edes viitsinyt tunkea päälavan edustalle ihmismassan joukkoon. Viimeisen vartin sentään pääsin heilumaan Aamuflow’n mukana, kun jumppaajien keskeltä vapautui sopiva väli juuri siinä kohtaa missä satuin seisomaan. Sen jälkeen olikin aika suunnistaa päivän ensimmäiseen haasteeseen.

Crossfit on laaja-alainen voima- ja kunto-ohjelma, joka perustuu monipuolisiin ja vaihteleviin toiminnallisiin liikkeisiin. Treenit ovat lyhyitä ja intensiivisiä ja liikkeet ovat tuttuja painonnostosta, voimanostosta, telinevoimistelusta, kahvakuulasta ja kestävyyslajeista, kuten juoksu ja sisäsoutu. Crossfitin erikoisuus on sen monipuolisuus ja erikoistumattomuus. Tavoitteena on kehittää tasaisesti urheilijan kaikkia fyysisiä ominaisuuksia.

Mulla ei ollut aamupäivälle yhtään ennalta varattua tuntia, joten olin oikein tyytyväinen saatuani kätöseeni kortin Crossfit-tunnille. Laji oli uusi tuttavuus, jotain sentään olin joskus netistä lukenut. Meillä oli neljä liikettä, joista jokaista tehtiin minuutin verran niin monta toistoa kuin ehti ja pari laski vieressä toistojen määrän. Sitten hetken levähdystauko ja sama homma uusiksi toistamiseen, jokainen siis teki setin kahdesti. Mä olin ensin pisteidenlaskijana ja muiden ähisemisestä osasin päätellä treenin olevan rankka, mutta silti omalla kohdalla rankkuus yllätti. Sykkeet huiteli taivaissa, kylkeen pisti ja henki meinasi loppua… Vaan hengissä selvittiin ja melkeinpä voisin joskus kokeilla uudestaankin.

Turvaa itsesi ja kasvata itsevarmuuttasi. Spartan Sport Center opettaa naiset puolustamaan itseään! Suosittujen Naisten itsepuolustus -kurssien tarkoituksena on taata jokaiselle naiselle kyky säilyttää henkilökohtainen koskemattomuus. Naisten itsepuolustus -kurssien tekniikat on todettu toimiviksi! Ne perustuvat Defendo Alliancen oppeihin, joita soveltavat myös esimerkiksi turvallisuusalan ammattilaiset. Tervetuloa mukaan hankkimaan itsepuolustustaito hyvässä seurassa, kuntoa kohentaen! Kokeneet ohjaajamme ovat suunnitelleet tehokkaan paketin, joka nivoutuu tehokkaan, mutta yksinkertaisen tekniikan ympärille, jossa huomioidaan niin psyykkinen kuin fyysinenkin puoli.

Crossfitin jälkeen vietin hyvän tovin Puman mallikappalerekkien parissa, saaliiksi sain lopulta kaksi jumppatoppia sekä housut yhteensä 42e (eivät todellakaan olleet hinnalla pilattuja!). Evästauon jälkeen suuntasin seuraavalle tunnille, joka kantoi nimeä Naisten itsepuolustus. Tunnilla käytiin läpi liikkeitä, joilla selviäisi yllättävästä hyökkäyksestä, ja niitä sitten harjoiteltiin pareittain. Tämän pikakurssin perusteella veikkaan, että mä jäisin kuristustilanteessa arpomaan mitä pitikään ekaksi tehdä – ja siinä vaiheessa multa olisi jo taju kankaalla. Parempi siis kulkea ulkosalla silmät selässäkin.

Parhaat ja tehokkaimmat pakaroiden aktivointi– ja treeniliikkeet.

Itsepuolustuksesta siirryin hanurin pariin, vuorossa oli Booty Boost – pakarat piukoiksi kuntosalin puolella. Kyllä vaan saivat perslihakset kyytiä! Tehtiin liikkeet aina tahdilla 20 sek työtä ja 10 lepoa, kahdeksan kertaa per liike ja liikkeiden välissä 70 sek taukoa. Kolmen vartin jälkeen tärisytti niin ettei meinannut kävelemään päästä…

Käsipainoja löytyy jokaiselta kuntosalilta ja niitä on helppo hankkia kotiin. Tunnilla opit hyödyntämään käsipainoja tehokkaasti ja peruspunttitreenistä poikkeavasti hyödyntäen koko kehoa treenissä. Tunnista saat rankan kun otat kunnolla rautaa! Tunnilla käydään läpi myös suoritustekniikat. Vauhtisammakon personal trainerit opastavat sinulle uusia tapoja hyödyntää käsipainoja tehokkaassa koko kehon treenissä.

…silti olin niin hullu, että kävin vielä hakemassa kortin toiselle kuntosalitunnille. Ajattelin jotenkin että Tehosetti käsipainoilla keskittyy käsillä treenaamiseen, mutta niin vaan sielläkin kyykättiin. Onneksi tunti (tai oikeastaan järjestelyt) oli sen verran sekava, ettei tarvinnut ihan täysillä painaa. Olivat tainneet ottaa muutaman jumppaajan ylimääräistä tunnille, kun oli kovin ahdasta eikä painojakaan tahtonut riittää kaikille. No, ehkä sieltä jotain jäi mieleen että voisi joskus tehdä perussalitreenin piristykseksi.

Viimeisen jumppatunnin jälkeen treffasin äipän ja liityin seuraksi Ilkka Koppelomäen luennolle Saa mitä haluat. Sinänsä ihan mielenkiintoista juttua, mutta aloin tuossa kohtaa olla jo aikamoisen väsynyt. Luennon päätyttyä aloimmekin sitten tehdä lähtöä kotiin, kroppa (vielä) suht vetreänä ja kantamukset triplaantuneena hipsimme autolle.

Kosmetiikkaa Supertreeneistä

Nyssäköiden suuri määrä ei johtunut pelkästään Puma-ostoksistani, vaan eväs- ja tuotepaketti oli tänä vuonna ihan kiitettävän kokoinen – kuvassa nököttää pelkkä tuotekassin sisältö, eväitä oli ehkä tuotakin enemmän. Ei tee hyvää projektilleni tämä, ei sitten alkuunkaan. Näytekokoiset tuotteet vielä menee, ne ovat käteviä kantaa treenikassissa mukana. Mutta nuo täysikokoiset putelit, mitä ihmettä mä niiden kanssa teen?! Taidan kysellä töistä huolisiko joku ainakin Head & Shouldersit, Nivea-paketin sekä huulituotteet käyttöönsä…

(Tuntikuvaukset kursiivilla: supertreenit.fi)

To/Die/For – Epilogue [2001]

11.3.2013
21:26

Banaanicurry

Ensimmäisen kerran blogin historiassa mulle tuli sellainen fiilis, että tahdon jakaa reseptin. Joo, just sellaisen syötävän reseptin! Työkaveri vinkkasi erään kerran banaanicurrysta – kuulemma helppo ja hyvä kasvisruoka. Ne olivat taikasanat tällaiselle keittiön00bille, joten vaadin tietysti siltä istumalta ohjeen sellaiseen herkkuun. Ekalla kierroksella setti oli ihan jees, mutta jotain tuntui puuttuvan. Sovelsin hieman alkuperäistä reseptiä ja eilen naksahti kaikki kohdalleen. Olin aivan huumassa jo kastiketta maistaessani ja voi kyllä, myös riisin kanssa maku oli suorastaan taivaallinen! Siksi olen nyt tässä naputtelemassa tätä postausta.

Banaanicurry, osa 1: lähtökohta

Banaanicurry (2 annosta)
  • 2 kypsää banaania
  • 1-2 rkl tulista currytahnaa
  • 1 sipuli
  • 1-3 valkosipulinkynttä
  • 2 dl kookosmaitoa
  • 3 rkl mangochutneyta
  • Ripaus suolaa
  • Öljyä

Banaanicurry, osa 2: haudutellaan

Leikataan banaanit viipaleiksi ja heitetään pannulle öljyn kera sen verran, että saavat vähän pintaa. Siinä odotellessa pilkotaan sipuli ja kun banskut näyttävät sopivilta, vaihdetaan sipuli pannulle ja kuullotetaan. Siblalle kaveriksi murskattu valkosipuli, currytahna, mangochutney sekä suola. Hämmennetään miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, heitetään kookosmaito mukaan ja jatketaan muhittamista vielä toiset viisi minuuttia. Lopuksi banaanit myös sekaan, levy pois päältä ja annetaan olla jälkilämmöllä hetkisen. Tarjoillaan riisin kera, sitä voi maustaa oman maun mukaan esim. basilikalla tai persiljalla.

Banaanicurry, osa 3: valmis!

Ja valmista on, eikun syömään! Maku on ihana makean & tulisen yhdistelmä, kun ainekset ovat tasapainossa. Currytahnan määrää muuttamalla saa säädettyä tulisuutta, yllä olevalla määrällä suu jää mukavasti hohkaamaan hetkeksi.

Viikate – Petäjäveräjät [2012]