{ Arkisto } Heinäkuu 2013

Lappi-viikon sunnuntai-illalla alkanut auringonpaiste helli meitä seuraavinakin päivinä, joten kiertelimme aika ahkeraan Ylläksen lähiseutuja. Maanantaina lähdimme käymään Muonion puolella huokailemassa Pakasaivon kauneutta. Pakasaivo on noin kilometrin pituinen rotkojärvi, jolla on myös lisänimi Lapin Helvetti. Syvimmillään järvessä on vettä 60 m ja kun lasketaan mukaan 30-40 m korkuiset kallioseinämät, tulee rotkolle syvyyttä yhteensä siis 100 m. Aikamoisen komeat oli maisemat!

Pakasaivolla ohjelmaan kuului toki myös paikan geokätkön etsiminen, sen jälkeen suuntasimme seuraavan kätkön perässä Äkäslompolon lintutornille. Kuten todettua kätköillessä näkee paikkoja, joissa muuten ei välttämättä tulisi edes käytyä. Lintuja emme siis bongailleet, vaan ensin etsimme kätkön logattavaksi ja sitten kiipesimme lintutorniin pällistelemään maisemia. Torni oli järven kyljessä ja ylhäältä näki viisi järveä ympäröivää tunturia: Ylläksen, Kuerin, Kukaksen, Lainion ja Kesängin.

Koska Äkäslompolon keskusta oli alkuviikosta hyvin hiljainen, päätimme lintutornilla vierailun jälkeen lähteä ajelemaan jonnekin mistä löytyisi auki oleva ruokapaikka. Päädyimme sitten Leville, jossa hetken pyörimisen jälkeen löysimme itsemme istumasta Rock Café Wanha Hullu Poron penkeiltä.

Mulla oli hienoinen epäilys, sillä paikka oli enemmänkin tanssipaikka kuin ravintola, mutta onneksi luulot osoittautuivat vääriksi. Ruokalista oli oikein bueno ja hinnatkin siedettävät, ei sen suhteen mitään valittamista siis. Omalla lautasellani oli kasvisburgeri nimeltä Hippihampurilainen, joka oli kyllä tosi herkullinen. Suosittelen, mikäli liikutte Levin suunnalla.

Juhannusviikonlopun sunnuntai valkeni Äkäslompolossa pilvisenä. Päivällä jäin lapsenvahdiksi (ts. datasin kun V oli päiväunilla) mökille muiden lähtiessä hakemaan jääkaapin täytettä Jounin Kaupasta, ja ruuan jälkeen päätimme lähteä hieman tutkimaan lähipolkuja. Hyttyset korvien ympärillä inisten otimme suunnaksi muutaman kilometrin patikointireitin, joka vei meidät Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon ja Kesänkijärven rantaan.

Aivan älyttömät maisemat, ei voinut muuta kuin huokailla!

Metsät olivat joka paikassa täynnä kirkasvetisiä puroja.

Vihreitä yksityiskohtia maan tasolla.

Kesänkijärvi oli kaunis luonnontilainen järvi kahden tunturin välissä. Tuossa alemmassa kuvassa möllöttää toisella puolella ollut Kellostapuli, toisella puolella kohosi postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä Kesänki. Pyörimme hetken järven rannalla ja kävimme myös laavulla, sattuipa siellä sopivasti olemaan geokätkökin, jonka tietysti S:n kanssa etsimme käsiimme. Muita ihmisiä ei tällä reissulla nähty, sen sijaan porotokka ilmaantui paikalle kuin tyhjästä.

Sunnuntain päätteeksi sää selkeni ja aurinko tuli esiin pilviverhon takaa. Puolen yön jälkeen nukkumaan mennessä pääsimme ekaa kertaa ihastelemaan kunnolla Lapin yötöntä yötä, oli pakko vielä lähteä käymään pihalla kameran kanssa kun öinen valoisuus tuntui niin kovin ihmeelliseltä. Kyllä nyt täällä etelässä ollessa on niin ikävä sitä loppumatonta valoa!

Voi apua, miten aika menee taas niin vauhdilla! Mielestäni kirjoitin Lappi-reissun ekan osan vain muutama päivä sitten, mutta kas siitähän onkin jo viikko. Ja koska näin kesäaikaan tapahtuu paljon kaikenlaista, postausideoita on jemmassa ihan muutama – sama juttu joka kesä, tai ainakin siltä tuntuu. No mutta nyt asiaan eli kesälomamatkan kakkososaan. Menomatkalla pohjoiseen teimme pienen koukkauksen reitiltä ja poikkesimme Ranuan eläinpuistoon.

Kiertelimme eläinpuistossa kolmisen tuntia, vallan mielenkiintoinen tapa viettää juhannuspäivää siis. Ihan kaikkia eläimiä emme nähneet, kun olivat koloissaan nukkumassa, mutta suurimman osan kyllä. Keli ei onneksi ollut mikään paahtava, kierroksen loppupuolella itse asiassa rupesi vähän ripsottamaan vettäkin. Kokonaisuudessaan Ranua Zoo oli positiivinen kokemus, eläimissä riitti ihmeteltävää ja puolimatkassa olleesta jäätelökioskista sai todellakin rahoille vastinetta jätti-isojen jätskipallojen muodossa.

Ranualta matka jatkui vesisateessa kohti Äkäslompoloa eikä kulunut kauaa, kun ensimmäiset porot jolkottelivat tiellä. Perillä olimme puoli kymmenen pintaan, matka Kokkolasta kesti siis kevyet 12 h. Loppuilta menikin sitten asettautuessa taloksi ja nukkumaan mennessä uni tuli silmään alta aikayksikön.

Nyt kun kesäloma on pelkkä muisto vain, lienee parasta vihdoin rupatella postaus tai pari lomamatkastamme Lappiin. Tasan kuukausi sitten juhannusaattona pakkasimme meidän ja kaveripariskunnan perheet vanhasta tilataksista modattuun minibussiin, jonka olimme saaneet A:n kummisedältä lainaan. Aivan mahtavaa että olimme, sillä neljää aikuista + yhtä vauvaa kaikkine matkatavaroineen ei kyllä olisi saanut tungettua henkilöautoon ei sitten millään. Minibussilla kelpasi matkata, kun jalatkin sai suoristettua milloin halusi!

Vähän ennen puoltapäivää starttasimme auton ja otimme suunnaksi 8-tien kohti pohjoista. Pysähdyttiin tauolle noin puolentoista – parin tunnin välein, kun joku sopiva taukopaikka tuli vastaan. Valikoimaa ei kauheasti ollut juhannusaatosta johtuen, liikennekin hiljeni mitä enemmän kellon viisarit näyttivät. Olimme varanneet etukäteen hotellin Kokkolasta, jonne saavuimme illansuussa puoli seitsemän maissa.

Heitimme tavarat huoneisiin ja lähdimme hieman tutkimaan kaupunkia. Ihastelimme Kokkolan vanhankaupungin, Neristanin, kauniita taloja – tuli ei ehkä niin yllättäen Rauma mieleen. Suntin eli kaupunginsalmen varrella tuli jonkun verran ihmisiä vastaan, mutta muuten kadut olivat hiljaisia. Kävelyn jälkeen istuimme vielä jonkun aikaa hotellin ravintolan terassilla ilta-auringon lämmöstä nauttien, kunnes oli aika painua pehkuihin.

Reissun alkajaisiksi aloitin uuden harrastuksen, geokätköilyn! Mietin asiaa jo viime kesän Rauma-visiitin jälkeen saatuani ensikosketuksen kätköilyyn, mutta jotenkin se jäi mielen perukoille. Menomatkalla pohjoiseen sain viimein aikaiseksi luoda itselleni profiilin, minkä jälkeen opiskelin aihetta lisää netin ja S:n avustuksella. Kokkolassa sitten etsimme pari kätköä, ensimmäiseni oli tuollainen minimaalinen nano. Kätköilyä on nyt takana siis kuukauden verran ja tykkään koko ajan vain enemmän. Sitä kautta oppii niin paljon kaikkea uutta sekä päätyy paikkoihin, joihin tuskin eksyisi muuten lainkaan.

Juhannusviikko oli mun eka lomaviikko ja keskiviikkona lähdettiin päivällä äiskän kanssa käymään Piikkiössä, jossa sijaitsee Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ylläpitämä Arboretum Yltöinen. En ollut aiemmin käynyt tällaisessa puulajipuistossa, joten sen kummempia odotuksia ei ollut – mielenkiintoa sitäkin enemmän. Alppiruusujen kukinta-aika oli pääasiassa ohi, joitakin kukkasia näimme siellä täällä. Niin ja toki sen verran paljon jo kuihtuneita, että ensi vuonna tullaan kyllä aiemmin ihailemaan kukkaloistoa.

Hurjia nuo alppiruusut, korkeimmat niistä huitelivat monessa metrissä! Arboretumissa on monia eri alppiruusulajikkeita, pensaita alueella on yhteensä noin 2000 yksilöä. Osa niistä on suomalaisia lajikkeita, eli nimenomaan Suomen oloihin jalostettuja alppiruusuja. Lisäksi puulajipuistossa on nimensä mukaisesti laaja kattaus puulajeja niin Pohjois-Amerikasta kuin Japanista ja Kiinastakin, tällaisen puiston myötä saadaan tietoa niiden soveltumisesta esim. koristekäyttöön Suomessa.

Arboretum Yltöinen avoinna kesäaikaan 15.5.-15.9. ma-pe klo 8.00-15.00, pääsymaksu 5€ (yli 18 v.)