{ Arkisto } Joulukuu 2013

Viimeisiä viedään tämän vuoden osalta, huh heijaa! Eiköhän siis laiteta vuosi pakettiin melkeinpä jo perinteisen (2012/2011/2010) yhteenvetokatsauksen avulla. Muitakin katsauksia on toki tulossa edellisvuosien tapaan, mutta niiden kokoaminen on niin tuhottoman hidasta että uuden vuoden puolelle menee väkisinkin. Jospa tuossa tammikuun aikana kerkeisi, kun ei pitäisi olla mitään ihmeempää vapaa-ajan viejää tiedossa. Paitsi tietty jos saan jonkun liikuntakärpäsen superpuraisun ja ravaan salilla jatkuvasti, hehe. Toivossa on hyvä elää…

Kuvat eivät liity varsinaisesti asiaan vaan joulupäivään, jolloin olimme miehen kotikotona syömässä. Kuvissa seikkailee perheen karvainen lisäys Wäinö, joka oli kasvanut hurjasti sitten viime näkemän. Kaveri alkaa olla aikuisen kissan mitoissa, mutta leikkisyys paljastaa nuoremmaksi tapaukseksi. Ihanasta pörröturkista tulee mieleen meidän kadonnut Miska, jonka kohtalo on jäänyt epäselväksi. Ikävä sitä joka tapauksessa on.

---

1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Olin viikon palkallisella talvilomalla, matkustin kesällä Lappiin, järjestin äijelini kanssa kunnon kemut, tulin kummitädiksi.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Vuosi sitten lupasin pitää itsestäni ja puoliskostani paremmin huolta. Alkuvuodesta ehkä siinä onnistuinkin, mutta vuoden jälkimmäinen osa meni aika surkeasti. Sama lupaus siis ensi vuodelle. Niin ja toiseksi se pirun remontti saa luvan tulla vihdoin valmiiksi!

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Useampi kuin minään aiempana vuonna.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Ei.

5. Missä maissa kävit?
– Alkuvuodesta tyttöjen reissulla Ruotsissa, kesällä äijelin kanssa Virossa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
– Remontin valmiiksi, jonnekin kauemmas reissuun muruni kanssa (= häämatka?).

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
– 21.6. aloitin geokätköilyn, 16.9. kummityttö syntyi, 28.9. meillä oli ihanat syyshäät.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Hääjuhlan järjestäminen.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Liikunnan puute, epäsäännöllinen ruokavalio, liiallinen koneella istuminen.

10. Kärsitkö vammoista?
– Niska-hartiaseutu jumitti, alaselkä oli pari kertaa todella kipeä ja ranne oikutteli liiallisesta hiiren käyttämisestä. Toimistotyöläisen perusvammoja siis.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Fustra-paketti, laminaatit kodin lattiaan, kameraan 50 mm objektiivi, iPad, Geocaching.comin premium-jäsenyys, String-työpiste.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka on jaksanut päivätyön ohessa tehdä remppaa (hitaasti mutta varmasti). Kaikkien, jotka ojensivat auttavan kätensä hääjärjestelyissä.

13. Kenen käyttäytyminen Mikä aiheutti ahdistusta?
– Keskeneräinen koti, työasiat.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Remonttiin, häihin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Lapista, geokätköilystä, luonnonkosmetiikasta, valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä, kodin laittamisesta, juhlien järjestämisestä.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2013?
– Viikate, The Sounds, Haloo Helsinki!, Pariisin Kevät.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi varmaan, tai ainakin löllömpi.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Harrastanut liikuntaa, valokuvannut.

19. Entä vähemmän?
– Istunut koneella.

20. Miten vietit joulun?
– Kotikotona maalla puolison, vanhempieni, isän veljen ja hellyydenkipeän kissan kanssa.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2013?
– Vaalean tammen väriset lattiat, String System, 50-lukulaiset kalusteet.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Superalennetut maiharit Tukholmasta, Levi’s Skinny Roller -farkut, gTIEn kaulaketjuhässäkkä, Lumin kompakti musta olkalaukku, Samujin bleiseri, R/H:n maksihame, musta pitsiselkäinen mekko EMP:ltä, kamerakorvikset Mustan pitsin yöstä, Samujin superlämmin Kamu-neule, Coston punavihreä tupsulakki, COSin punainen kasmirkaulaliina.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Solsidan.

24. Suosikkilehtesi?
– Trendi, Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Noora Shingler: Marjoja ja maskaraa, Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Suosikkiartistien uudet julkaisut.

27. Mitä halusit ja sait?
– Kesälomamatkan, sellaiset häät mitä toivoinkin.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uutta tietokonetta.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2013?
– Olin todella huono katsomaan leffoja, ehkä ensi vuonna paremmin.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vielä alkoi ikä kakkosella! Päivällä kahviteltiin pienellä joukolla meillä ja illalla suunniteltiin Lapin reissua ystävien luona maalla.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Remontin valmistuminen.

32. Miten kuvailisit vuoden 2013 tyyliäsi?
– Materiaalitietoista ja rentoa, ehkä värikästäkin.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Läheiset ihmiset, geokätköily.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta pidit eniten?
– Lasketaanko valokuvaajat julkkiksiksi? Ihastelin moneen otteeseen JS Disainin Jeren sekä Tuomas Mikkosen valokuvia.

35. Ketä kaipasit?
– Miskaa, kauempana asuvia rakkaita.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Kummityttö! ♥

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– Toivottavasti en.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Sen että kummityttö pysyisi äitinsä vatsassa vielä parisen viikkoa kauemmin ja Tampereen poppoo pääsisi häihimme.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
– Matkailu kotimaassa avartaa ihan yhtä lailla kuin sen ulkopuolellakin.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Tässä mä seison kaipausta rinnassa / Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa / Maailma on minun, maailma on sinun / Maailma on tehty meitä varten / Jokainen tänne jonkun jäljen jättää” – Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]

Tänä vuonna jouluaatto valkeni sateisena ja harmaana. Haalimme loput lahjat ja muut romppeet kasaan, pakkauduimme autoon ja hurautimme maalle mun kotikotiin. Ehdimme matkalla poiketa vielä viimeisellä vartilla kaupassa hakemassa glögitäydennystä, ettei pääse loppumaan kesken. Ennen lähtöä napsin muutamat kuvat omasta joulukuusestamme aaton pikapostausta varten. Kerrankin meillä on ihan kunnon kokoinen kuusi! Ei se tosin taida loppiaiseen asti säilyä, kun se pudottelee paitsi neulasia myös koristeita itsekseen. Enpä ole koskaan aiemmin herännyt siihen, kun joulupallo kopsahtaa laminaattiin.

Kuusi on omasta metsästä, iskä toi sen joulua edeltävällä viikolla ja koristeet se sai yllensä ennen Tampereen reissua. Löysin sentään koristelaatikon tavararöykkiöiden joukosta, joskin uuteen valosarjaan voisin ehkä ensi vuonna panostaa – sellaisiin ihan kunnon kuusenkynttilöihin. Latvassa nököttää tuttuun tapaan latvapossu, nimikkopiparin sain työkaverilta, appelsiini-kaneli-koristeet ovat toisen työkaverin puodista. Hopea-monivärinen nauha mulla oli jo kun vielä asuin kotikotona, silloin se koristi oman huoneeni minikuusta. Hyvin se on säilynyt yli 10 vuotta, en edes tykkää siitä enää mutta en raaski heittää poiskaan kun se on kuitenkin ihan kunnossa. Olkoot tuossa sitten.

Maalla oli jouluaaton ominainen härdelli päällä: joulusiivous oli kesken, kuusi koristelematta ja siihen päälle sisko pyörimässä sinne tänne ennen lähtöään Poriin kihlattunsa kanssa. Tuuli vinkui nurkissa ja vettä vihmoi, kun iskä oli pihalla lämmittämässä saunaa ja paljua. Aika erilainen maisema kuin viime jouluna! Toisaalta kaksi vuotta sitten oli hyvinkin samannäköistä, lumetonta ja plusasteita vaikka muille jakaa.

En tiedä johtuiko se säästä vai mistä, mutten tänä vuonna oikein onnistunut löytämään joulufiilistä. Piparit jätin tietoisesti tekemättä, joulutorttutarvikkeet ostin mutta leipomatta sitten nekin jäivät. Viikot tuntuvat kiiruhtavan aivan liian nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Jotenkin kyrsi koko joulu – kaikki se kohkaaminen, lahjojen hamstraaminen, kiire ja hirvittävä stressi. Vastalauseena leipomusten jättämisen lisäksi en edes harkinnut kodin joulukoristamista, pysyttelin poissa kaupoista ahdistumasta ihmisten kymmenistä ostoskasseista ja annoin lähinnä aineettomia lahjoja. Glögiä sentään join sekä kuuntelin parina iltana joululevyä.

Jouluahdistus helpotti viimeistään saunan puukiukaan sihahtaessa löylyjään ja kuuma palju kylmässä talvimyräkässä tyhjensi viimeisetkin murheet mielen sopukoista. Maaseudun rauha ja hiljaisuus, se on korvaamatonta tällaiselle (väliaikaiselle) kaupungin asukille. Kuten myös pimeys: on ihanaa mennä nukkumaan niin, ettei huoneessa valojen sammuttamisen jälkeen ihan oikeasti erota enää mitään.

Puolentoista tunnin saunomisen jälkeen kelpasi hiljentää kuriseva maha joulupöydän ääressä. Harmi että äiti äkkäsi vasta ruuan jälkeen, että aamupäivällä kotona tekemämme marinoidut punasipulit unohtuivat kokonaan pöydästä. Veimme ne sitten joulupäivänä puolison kotikotiin ja maistuivat ne toki sielläkin. Ihan passeli lisä laatikoiden kylkeen, taidan tehdä ensi joulunakin. Houkuttaisi muuten viettää seuraavaksi erilainen joulu, esimerkiksi jossain reissussa. Onhan tässä perinteisiä jouluja jo nähty ihan tarpeeksi monta, välillä voisi vähän repäistä!

Ellie Goulding – Bright Lights [2010]

Tiedetään: joulu meni jo ja kaikilla tursuaa joulujutut korvista ulos. Vaan minäpä lämäytän eetteriin pari postausta aiheesta edelleen, kun onnistun ylipäänsä aika harvoin bloggaamaan edes jotenkin reaaliajassa. Ei sitten painu unholaan koko juhla, kun on vähän jotain kuvia ja tekstin tynkää arkistoissa. Muistaisin nykyään tuskin mitään sen tarkemmin, ellen voisi aika ajoin selata blogin arkistoa muistin virkistämiseksi…

Joulu ei ollut täällä Lounais-Suomessa kovinkaan talvinen ja sama tilanne taisi olla vähän kaikkialla aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Aattoa edeltävällä viikolla sentään yritti olla pakkasen puolella, mutta nyt jouluviikolla mentiin selkeästi plusasteissa. Onneksi on glögi, piparit (Aura-juustolla!) sekä joulutortut, jotka auttavat omalta osaltaan tunnelman luomisessa. Onnistuin tänä vuonna maistamaan sekä Blossaa että Loimua jo ennen joulua, kumpikin oli oikein mainiota normiglögiin blandattuna. Blossa tosin oli niin jännän väristä, ettei oikein ollut selvää kumpaan sitä sekottaisi, tummaan vai vaaleaan. Vaalealla mentiin ja hyvää oli.

Edeltävän viikonlopun olimme Tampereella, kun totesimme ettei remontti ehdi valmistua täksikään jouluksi. Tai no, viimeistelyähän meillä oikeastaan enää on – listojen kiinnittämistä, kaappien ym. kasaamista ja sen sellaista. Tavaraa on edelleen nurkat täys ja kaikki vähän hakee paikkaansa, mutta voiton puolella ollaan selvästi. Jouluna emme jaksaneet asiasta stressata, joten Tampereen reissulla oli hyvä nollata mieli sen suhteen. Sen sijaan autoimme kuusen koristelussa, leikimme O:n kanssa, ihastelimme kummitytön hymyjä sekä tietysti söimme. Ja voi jumpe, mitä kaikkea herkkua taas saimmekaan!

Perjantai-iltana saapuessamme pöytään oli katettu lohta ja naudanpihviä, chilimaustevoita ja chililimekastiketta, uunijuureksia, salaattia vadelmavinaigretella sekä marinoitua punasipulia (tsek kuva) – oli aivan jär-jet-tö-män hyvää. Jälkkäriksi uunissa tehtyä karpalojuustokakkua, naminaiskis. Lauantaina lautaselle koottiin edellisen illan jämiä (taivaallista edelleen) sekä vastaleivottuja karjalanpiirakoita. Oi että oli hyvää settiä sekin. Jos joku niin tämä perhe taitaa ruuanlaiton jalon taidon! Kiitos vielä rakkaat ystävät, pidätte meitä aina ihan liian hyvänä. :) ♥

Joulun alla ehdimme myös viettää ensimmäistä hääpäiväämme. Kyllä, siitä tosiaan on jo vuosi aikaa! Uusi sukunimi tulee suht luontevasti ja hääjuhlankin saimme pidettyä, joten mikäpä tässä on rouvana olla. Paperihääpäivää juhlistimme siis Tampereella ihanien tyyppien ympäröimänä, päivällä söimme em. juustokakkua ja illalla kilistimme kuohuvalasillisilla. Kakku pääsi asianosaisena myös kuvaan, jonka Akkiki nappasi meistä – päätin nimittäin viime vuonna, että hoidamme jollain keinolla meistä yhteiskuvan jokaisena tulevana hääpäivänä. Niitä on sitten kiva joskus kiikkustuolissa selata. Tältä näytimme tänä vuonna, vuoden takaisen kuvan voi tsekata tuosta ekasta linkistä.

Olen ollut koko tämän jouluviikon vapaalla, kiitos meille annettujen tavoitteiden täyttymisen töissä. Paluu työpisteelle tapahtuu vasta ensi vuoden puolella, sillä sain vielä ekstrana ensi viikon maanantaina ja tiistaina pitää pois kertyneitä tunteja. Tämä miniloma on tullut todella tarpeeseen! Tänään ehdin vihdoin käydä läpi joulukuussa kertyneitä kuvia koneen uumenista, joten ajattelin jakaa muutaman täälläkin.

Itsenäisyyspäivän iltana olin kuvauskeikalla, työkaverini K:n mies täytti pyöreitä. Kemut pidettiin Submarinassa, joka oli tilana kiva ja tunnelmallinen. K oli hankkinut yllärilahjana paikalle Valtteri Roihan, jonka puolen tunnin improvisaatioteatteri kirvoitti hervottomat naurut juhlaväessä ja valokuvaajakin tyrski niin, että kamera hytkyi. Juhlat on ihania – kyllä vaan tuli taas fiilis, että ensi kesänä on ihan pakko järkätä jotain kivaa, kun itse siirryn seuraavalle vuosikymmenelle.

Tasan kaksi viikkoa myöhemmin meillä oli tiimi-ilta vol. 2 ja aloitimme illan Hohtogolf West Coastin uudehkolta curling-radalta. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa! Rata oli varattu meille tunniksi ja päädyimme ottamaan skaban tytöt vs. pojat. Johto pysyi pojilla loppuun saakka, vaikka me tytöt kovasti yritimme nousta tasoihin. Taisimme lopulta hävitä pisteellä tai kahdella.

Curlingin jälkeen kävimme Koulussa yksillä ja siirryimme sitten Pub Niskaan ruokailemaan. En ollut käynyt Niskassa aiemmin ja ihastuin paikkaan aika kympillä. Tärkeintä on tietysti se, että ruoka on hyvää – ja sehän oli! – mutta omalla kohdallani myös sisustus ja tunnelma ovat tärkeässä osassa. Niskassa kumpikin oli varsin kohdallaan enkä voinut kuin huokailla katsellessani ympärille. Ihastuttavia elementtejä oli kaikkialla: lankkua, betonia, harmaata, viinilaatikoita jne. Uudestaan on mentävä, se on selvä se! Kaupungin parhaat pitsat aiheuttavat toki oman houkutuksensa, joten taidanpa suostutella äijelini lähiaikoina treffeille…

Viikate – Kymijoen lautturit [2013]

Näin joulunpyhien keskellä sähköpostiin alkaa paukkua SALE-otsikoituja viestejä yhdeltä jos toiselta nettikaupalta. Palasimme tänään vatsat jouluruuasta piukeina kaupunkiin ja kyllästyttyäni makaamaan sohvalla iPadin kanssa siirryin koneen ääreen tyhjentämään inboxejani. Tottahan toki oli pakko käydä uteliaisuuttaan selailemassa suosikkikauppojen alennusmyyntejä näin virtuaalisesti. Aika laiskasti klikkailin menemään, kunnes eksyin pitkästä aikaa Vagabondin sivuille. Kuluneen vuoden mallistot eivät erityisemmin sytyttäneet, mutta ensi vuosi (tai ainakin tämä ensimmäinen kevät/kesä-mallisto) sen sijaan näyttää erittäin herkulliselta!

Boots with stylish detaling such at the braces and the nice cut of the shaft.

Kummankin kenkämallin nimi on Yenice, aika hönttiä mun mielestä. Tuossa yllä möllöttävä ruskea pari olisi vallan täydellinen mono ensimmäisille kunnon kevätkeleille lumien (jos sellaisesta nyt edes saadaan tänä talvena nauttia…) sulettua. Mukavan yksinkertainen malli ja takaosan solkikaksikko nostaa kiinnostavuuskertoimen heittämällä ylöspäin. Ei liene mikään yllätys, että soljet kolahtavat meikäläiseen? Sitähän minäkin.

Cool shoe/boot in leather with stylish cut-out details and a great looking heel.

Toisena kesäisempi versio kengästä, soljet on sijoitettu hieman eri tavalla. Alan selkeästi lämmetä tuollaisille cut-out -yksityiskohdille, vaikka ne kai alkavat olla jo aika out. Olen tosin aina ollutkin vähän myöhäisherännäinen kaiken suhteen ja esim. muotijutuista innostun yleensä aina vasta siinä vaiheessa, kun muut ovat siirtymässä seuraavaan. Ehkäpä siis metsästän näitä(kin) popoja sitten joskus alesta, kun raaskin tuskin ainakaan kaksista maksaa täyttä hintaa (satkun pintaan). Jos siis päädyn ostopuuhiin ylipäätään, onhan tässä vielä kevääseen jokunen kuukausi matkaa…

(Kuvat ja lainaukset: Vagabond)

Sanni – Sotke mut [2013]