{ Arkisto } Maaliskuu 2014

Osallistuin pari viikkoa takaperin firman järjestämälle piknik-risteilylle ja vietin lauantaipäiväni käyden kääntymässä Maarianhaminan satamassa. Alkumatkasta tuli testattua Viking Amorellan Brasilia-henkinen buffet, se parituntinen oli varsin onnistunut mahan pinkeydestä päätellen. Paluumatkalla pääsin vihdoin ihmettelemään Viikkarin uusinta paattia Gracea, joka oli totuttuun ruotsinlaivatyyliin verrattuna moderni muttei kumminkaan lopulta niin kovin ihmeellinen. Skumppabaari jäi vielä kokeilematta, ehkä joku toinen kerta sitten.

Laivaostokset sisälsivät lähinnä viiniä, teetä ja muita herkkuja – sekä yhden työtoverin innoittamana nuo hopeiset Edbladin tähtikorvakorut. Yksinkertaista mutta kaunista! Korviksia oli saatavana myös kultaisena ja ruusukultaisena, itselle hopea oli kaikista omin vaihtoehto. Kiitettävästi tähdet ovat päätyneet korvia koristamaan jo lyhyen ajan sisään, aika nappiostos siis.

Kevätauringon vaikutuksesta olen tällä viikolla köhnännyt monta iltaa kotona laittaen paikkoja kuntoon. Ikkunanpesua, pyykkäystä, keittiönkaappien siivoamista ja järkkäilyä, remontin pienistä viimeistelyistä haaveilua. Työhuonekin tyhjeni vihdoin remppakamoista (kiitos miehen), nyt sitten onkin varastot aika piukassa… Keittiöremontti-ideoiden annetaan muhia vielä jonkun aikaa, sen sijaan ajattelin roudata kotikotoa yhden vanhan senkin sinne toistaiseksi. Parit hyllyt olisi myös kiva saada laitettua seinään ja värkkäyslistalla on mm. ikkunalaudat sekä kynnykset. Ehkä jo viikonloppuna tapahtuu jotain? Ihan käsittämätöntä, että huomenna tosiaan on perjantai – tuntuu kuin tämä viikko olisi vasta alkanut.

Kuva ei liity mitenkään mihinkään, kunhan ehdin muutaman minuutin leikkiä Lightroomin kanssa. Nappasin tuon pari viikkoa takaperin tädin perheen luona vieraillessani, Kuisma siinä lekottelee tyylikkäästi Pirkka-baarijakkaralla. Tarkennus on ehkä vähän pielessä, mutta ei välitetä siitä.

Kaksi vuotta sitten maaliskuussa sain puoliskoltani valkoisen orkidean, ja liittyipä lahjaan toki eräs hyvin tärkeä kysymyskin. Tuon kevään orkidea kukki varsin ansiokkaasti, mutta alkoi sitten pudotella kauniita kukkiaan yksi toisensa jälkeen. Luin jostain, että orkidean puhkeaminen uudelleen kukkaan ei ole mikään järin nopea prosessi, joten jatkoin epäsäännöllisen säännöllisiä juomakylpyjä ja mikä tärkeintä: annoin ajan kulua.

Viime elokuussa Pytinkien Paris -tapahtumassa haastattelin naista, jolla oli ihana koti täynnä kukkivia orkideoja. Hän vinkkasi sijoittamaan kasvin ikkunalaudalle, jotta se saisi valoa ja keskittyisi ennemmin kukkavarsien kuin lehtien kasvattamiseen. Kastelun kanssakaan ei ole niin justiinsa, kunhan tarjolla on kaikki liikenevä luonnonvalo. Oma orkideani tykkäsi silloin nimenomaan kasvattaa lehtiä, joten siirsin ruukun saman tien keittiön ikkunalaudalle – sille ainoalle, joka meillä on paikallaan. Uusien lehtien versoaminen loppui hyvin nopeasti ja keskellä pimeintä talvea juuresta alkoi pukata uutta kukkavartta.

Ja kas vain, melkeinpä päivälleen kaksi vuotta meillä viihdyttyään orkidea puhkesi kukkaan! Yhden kukkavarren se sai pykättyä ja osa nupuista kuivui pois ennen kuin edes aukesi, mutta muutama valkoinen kukka nököttää varren nokassa tälläkin hetkellä. Näyttäähän tuo vähän säälittävältä ekaan kukintakertaan verrattuna, mutta olen silti kovin ylpeä että ylipäänsä sain sen kukkimaan uudestaan. Ehkä mun viherpeukalo ei sittenkään ole ihan surkea.

Toinen vana tosiaan kuivahti kasaan syystä x, mutta jospa seuraavalla kerralla onnistuisi paremmin. Perjantaina ikkunalaudalle muutti toinenkin orkidea, kun töissä hoteisiini kiikutettiin yksi kukkansa pudottanut yksilö. Saa nähdä miten sen kanssa käy, toivottavasti meillä nähdään lisää kukintoja.

Orkideojen kanssa on kuulemma yksi hyvin olennainen juttu: niitä kannattaa olla sen verran monta, että aina vähintään yksi ilahduttaa kukkaloistollaan. ;) Mukavaa viikon alkua kaikille!

Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]

Tällä viikolla tapahtunutta: sain vihdoinkin päivitettyä 4-vuotiaan iMacini tähän päivään. Hankin pari lisäkampaa muistia sekä taskukokoa olevan ulkoisen kiintolevyn (varmuuskopiointia varten) jo joulun aikaan, mutta tietyissä asioissa saamattomana ihmisenä varsinainen työ jäi tekemättä kun ei kerran mikään tulenpalava hätä ollut. Turhaa vitkuttelua tiki, varsinkin kun koko hommassa meni ainoastaan muutama tunti. Vaan kyllä nyt kelpaa datailla! Ursulan muisti kasvoi 4 gigasta 12 gigaan ja käyttöjärjestelmä päivittyi Snow Leopardista parin version yli uusimpaan Mavericksiin (joka vieläpä oli ilmainen). Isoin muutos taitaa olla hiiren uusi skrollaustapa, mutta parin illan jälkeen siihenkin alkaa tottua.

Uudet tuulet puhaltavat myös valokuvien käsittelyn puolella, sillä otin käyttöön Adobe Lightroomin (sekin odottanut joulusta asti). Sen suhteen on havaittavissa vielä pienoista hapuilua, sen verran erilainen ohjelma kuin aiemmin käyttämäni Photoshop ja kaverit. Harjoittelin puolentoista viikon takaisen Tampereen visiitin kuvilla ja tuollaista jälkeä onnistuin saamaan ohjelmasta ulos, kiitos Presetrin ilmaispresettien. Ihan jees, tykkään kovasti tuollaisesta vähän-muttei-liian jännästä meiningistä kuvissa. Seuraavaksi suunnitelmissa on ottaa haltuun RAW-kuvat ja jatkaa niillä Lightroomiin tutustumista, tähän asti kun olen paukuttanut pelkkää jpg-kuvaa. Elämme jännittäviä aikoja! :D

Kuvauskalusto: Olympus OM-D E-M5 + M.ZUIKO DIGITAL 17mm 1:2.8 Pancake

The Sounds – Weekend [2013]

I Think It’s Going To Rain -blogin inspiroimana muistin kerrankin tarttua kameraan (ja pari kertaa myös luuriin) pitkin maanantaita päivä kuvina -postausta silmällä pitäen. Muistelin tehneeni tällaisen edellisen kerran vuosi sitten, mutta näköjään siitä onkin jo kaksi vuotta… Ihan oikeasti?! Niin se aika tosiaan vierähtää. Turha ehkä siis edes ajatella, että voisin näitä tehdä useammin, kun en välttämättä kuitenkaan sitten muista asiaa toteuttaa. :P

Klo 05.46
Nousen ylös, puolisko on jo lähdössä töihin. Aamupesun jälkeen puen vaatteet, meikkaan ja kauhon lennossa suuhuni pienen kulhollisen muroja.

Klo 06.29
Melonipäinen Quasimodo valmiina astumaan ovesta ulos. Lähtiessä on vielä sen verran hämärää, että heitän varmuudeksi heijastinliivin päälle – mielestäni on parempi näkyä liikaa kuin liian vähän. Aurajokea ylittäessäni ihailen auringonnousua.

Klo 06.58
Saavun toimistolle ja laitan koneen päälle. Kaivan repusta viikonloppuna ostamani Reino-tennarit ja hihittelen hetken uusille superpäheille toimistomonoilleni ennen kuin tartun päivän töihin.

Klo 11.07
Lounastan työkavereiden kanssa Maunossa, päivän keitto on tomaattivuohenjuusto.

Klo 15.28
Lähden toimistolta, taivas on harmaa. Poikkean matkalla Rajalassa ja päädyn ostamaan objektiivin, joka ei tietenkään ole Manic Monday -tarjouksessa. Loppumatkan saankin sitten polkea sateessa, onneksi suht kevyessä sentään.

Klo 16.22
Aloitan siivoamisen vaihtamalla lakanat, Kaivot pois ja Finlaysonin geometrisiä kuvioita tilalle. Imuroin työhuonetta lukuun ottamatta koko asunnon, puolisko hoitaa oman alueensa ja suostuu myös pesemään vessan.

Klo 18.19
Urakka on valmis ja puhdistettuani Dysonin huolellisesti voin viimein laittaa sen kaappiin odottamaan seuraavaa siivouspäivää.

Klo 18.46
Heitän suuhuni pari juustonäkkäriä sekä turkkilaista jugurttia, siinä sivussa lueskelen sisustuslehtiä. Syömisen jälkeen käyn suihkussa.

Klo 19.52
Testailen uutta objektiivia (25mm f1.8) ja huokailen ihastuksesta. Ai että, miten nopea tarkennus! Olen tyytyväinen hankintaani ja tuumaan, että pitääkin muistaa laittaa edellinen kakkula (17mm f2.8 Pancake) myyntiin mahdollisimman pian.

Klo 20.07
Istahdan teekupin ja suklaapalan kanssa koneen ääreen. Yritän soittaa äitille, joka ei vastaa mutta soittaa myöhemmin takaisin. Selaan Facebookia ja luen blogeja. Keksin naputella pikaisen postauksen itsekin.

Klo 22.49
Kone on kiinni ja hampaat pesty. Valitsen vaatteet seuraavaksi päiväksi, aamuisin kun en jaksa vaivata unisia aivojani sellaisella toiminnalla. Musta pitkähihainen Nanso by Katri Niskanen tunikamekko on löytö Nanson ystävänpäiväalesta: normaalihinta 80 e, mä pulitin vaivaiset 24 e.

Klo 22.52
Sujahdan puhtaiden lakanoiden väliin ja tarkistan aamun herätykset. Jutskaillaan hetki äijelin kanssa, sitten vaan unta palloon.

Coldplay – Mylo Xyloto [2011]