{ Arkisto } Toukokuu 2014

Toukokuu humahti ohi ihan huomaamatta, ihan hurjaa että huomenna on jo “virallisesti” kesä! Kulunut kuukausi oli täynnä tapahtumaa, tänään viimeisenä päivänä vielä juhlittiin suvun kahta tuoreinta ylioppilasta koleahkossa kevätsäässä. Jouduinpa itsekin kaivamaan valkoisen lakkini naftaliinista ja painamaan sen päähäni kuvaussession merkeissä, kun mummi halusi kynnelle kykenevät jälkeläisensä lakit päässä kuvaan. Omista juhlista on vierähtänyt jo 11 vuotta, kieltämättä paljon on elämässä tapahtunut sen jälkeen. Lisäksi mulla on edessä nyt viimeiset pari viikkoani kaksikymppisenä ennen kuin siirryn seuraavalle vuosikymmenelle, se vasta hullulta tuntuukin.

Pyhä tarkoitukseni ei ollut suinkaan päivitellä ajan kulumista, vaan vinkata (sekä laittaa itselleni muistiin) eräästä mainiosta teestä, josta on muodostunut yksi ehdottomista lemppareista. Olen vihreän teen ystävä ja helsinkiläisen Théhuoneen Sencha 8 on ehkä parasta vihreää teetä mitä olen juonut. Listan mukaan se sisältää senchaa, genmaichaa, karpaloa, punaisia ja keltaisia ruusunnuppuja, ruusun terälehtiä, aromia sekä krysanteeminkukkia; maku on mielestäni kepeä ja aina yhtä toimiva. K-serkku tätä mulle joskus antoi olikohan se nimipäivälahjaksi ja sille tielle jäin, pakko aina hankkia lisää kun paketti on tyhjentynyt.

Vietimme tänä vuonna vappua Tampereen suunnalla, ensimmäistä kertaa ikinä. Aaton ajomatkan jälkeen otimme vain rennosti ystävien hellässä huomassa, mutta vapunpäivänä lähdimme porukalla käymään keskustassa. Sää oli jokseenkin hyytävä ja taisipa jossain kohtaa taivaaltakin tulla jotain alas. Perusvappu kelin puolesta siis.

Katselimme hetken sillalta, kun insinööriopiskelijoita dipattiin hyiseen Tammerkoskeen – melkein tuli (vielä enemmän) kylmä pelkästä ajatuksesta. Sitten suuntasimme vapputorille ihmettelemään, paljon porukkaa eikä mitään ennalta arvaamatonta tarjolla. Ostimme metrilakuja ja hytisimme takaisin autolle, matkalla stoppasimme sen verran että kävin Onnin kanssa etsimässä pari kätköä. Toinen sentään löytyi, mutta sitä helpompaa en tietystikään onnistunut saamaan käsiini.

Perjantaina kävimme naisvoimin Sara Hildénin taidemuseossa tsekkaamassa meneillään olevan näyttelyn ANDY WARHOL – An American Story. Tykkäsin sekä näyttelystä että itse museosta, en ollut siellä aiemmin käynyt. Myös museon kahvila Café Sara oli mainio, ihania herkkuja kohtuulliseen hintaan. Friidakin olisi tahtonut maistaa. :) Jokaisen poptaidefanin must-näyttely on auki 29.5. asti, suosittelen lämpimästi. Ainoa harmi oli se, että Näsinneulan juurella olevassa kaupassa myytiin kaikkea kivaa Warhol-tavaraa, mutta putiikki oli meidän lähtiessä museolta ehtinyt jo mennä kiinni. Inspiroivalle muistikirjalle olisi ainakin ollut käyttöä…

Viikate – Panosvyö [2014]

Huhtikuun viimeisenä perjantaina tiemme vei siskon kanssa Naantaliin meren rannalle. Lähdimme liikenteeseen sen verran ajoissa, jotta ehdimme ennen illan showtimea käydä etsiskelemässä paria kätköä. Pelkkiä sininaamoja tuli tällä kertaa, mutta kelpasi ihailla auringon viimeisiä säteitä meren yllä. Viluissamme siirryimme sitten Kaivohuoneelle, joka oli keikkapaikkana uusi tuttavuus. Aika kotoisaa oikeastaan, porukkaa oli ihan eri tavalla kuin esim. Klubilla yleensä. Viikate nousi lauteille täsmällisesti kaksi minuuttia ilmoitetun kellonlyömän jälkeen – selvinpäin olevat kuulijat kiittävät.

Pojat vetivät ihan kunnon setin, musisointi taisi kestää lähemmäs puolisentoista tuntia. Enimmäkseen soittivat uutta mm. viime syksyn Kymijoen lautturit -albumilta sekä maistiaisia tässä kuussa julkaistulta Panosvyö-kiekolta, joka koostuu Motörheadin klassikoista Viikate-versioina. Illan päätti tuttuun tapaan Kuu Kaakon yllä, joka kyllä toimii aina. Keikan jälkeen tuhlasin vielä roposeni harmaaseen Viikate-huppariin – edellinen on ollut niin käytetty ja laadultaan mainio, että päätös oli suurin piirtein sillä sinetöity. Kaivohuoneelle voisin lähteä keikan merkeissä uudestaankin, äänentoisto oli ihan ok ja tykkäsin kun mesta ei ollut ihan piukkaan ahdettu.

Viikate – Kymijoen lautturit [2013]

Huhtikuu humpsahti ohi ja näin ollen päättyi myös photo a day -haaste tältä erää. Jospa kesällä sitten ottaisi uusintakierroksen ihan kunnon kameran kanssa, muuten varmaan vierähtää taas vuosi kun seuraavan kerran muistan. Kuvausinnostus on edelleen kova, harmi vaan kun on niin paljon muuta että kuvaaminen jää väkisinkin jalkoihin. Kunhan nämä ovat paketissa, sanon kyllä tiukan ein kaikkeen paitsi valokuvaukseen liittyviin juttuihin.

Huhtikuu kuvin / päivät 21-30

Hauskasti osui tähän viimeiseen osaan valokuvausaiheisia kuvia parikin kappaletta. Päivän 22 kuvassa on nykyinen kalustoni, joka mahtuu huomattavasti pienempään tilaan kuin vanha setti. Alan uskoa, että vähempi parempi kamera-asioissakin – yhdellä valovoimaisella kiinteällä (25mm f1.8) ja yhdellä peruszoomilla (12‑50mm f3.5‑6.3) pärjää mun kuvaustyylillä jo pitkälle. No okei, zoomin voisi toki vaihtaa valovoimaisempaan 12‑40mm f2.8 PRO:hon, mutta toistaiseksi tyydyn tuohon edullisempaan versioon. Päivän 26 kuvassa taas kameran vieressä nököttää Olympukselta Instagramin kautta saatu avaimenperä, E-M5:n pienoismalli meinaan. Aika pähee!

Siinäpä se. Tsekkaa myös huhtikuu 2014 kuvin osat yksi ja kaksi.

Von Hertzen Brothers – Nine Lives [2013]

Se siitä lupauksesta, etten bloggaa menneistä ja lähes jo unohdetuista tapahtumista. Mutta kun ei vaan ole ehtinyt enkä tahtoisi jättää tätä kuvasettiä postaamatta – nih! Ensimmäisen pääsiäispäivän ilta vietettiin kotikotona siskon syntymäpäiväjuhlien merkeissä, tupa oli vieraita täys ja lämpimänä oli sekä sauna että palju. Uima-allaskin oli kuorittu talviajan peitteistään, sinne molskahti äijää perätysten vaikkei vesi ollut muutamaa hassua astetta lämpimämpää. Saunomisen jälkeen grillailtiin ja illan hämärtyessä piha alkoi tyhjentyä autoista; me lähdimme äijelin kanssa viimeisenä kotia kohti joskus lähempänä puoltayötä vasta.

Siskon & T:n kummipoika ja huikeet viidakkopökät.

Ahkera mies: ensin perusteellisen pesun sai Yamaha, sitten pari autoa.

Dharma nautti myös pääsiäisen lämpimästä säästä ja pyöri pihamaalla milloin missäkin. Alkuillasta neiti kökötti kivellä tutkaillen silmä tarkkana pellonlaitaa, josko olisi jotain mielenkiintoista näkynyt. Ei tainnut osua mitään kivaa näkökenttään, sillä kunnon haukotuksen jälkeen kissa tuosta nousi ja lähti perässäni sisälle. Kerrankin oli kamera hollilla oikeaan aikaan! Tykkään tuosta ilta-auringon valosta, silloin kaikki näyttää jotenkin normaalia kauniimmalta.

Illalla todistimme myös jotain yllättävää: Dharma kiehnäsi lapsen ympärillä. Yli 13-vuotias karvakaverimme ei ole ikinä ennen sietänyt ketään alle 10-vuotiasta lähellään, vaan kauhistunut jo kaukaa ja juossut salamana pois. Paitsi nyt! Tämä 2-vuotias voitti Dharman luottamuksen ja poika sai palluttaa neitiä aivan rauhassa ilman, että katti karkasi mihinkään. Eikä tämä ollut mikään lyhyt hetki, vaan rapsuttelua jatkui hyvän tovin. En olisi uskonut tällaista näkeväni, mutta ilmeisesti meidän vanhuksesta on tullut hellyydenkipeämpi kuin ajattelinkaan. Voi toista! ♥

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]