{ Arkisto } Syyskuu 2014

Taisi vierähtää jo parisen vuotta siitä kun viimeksi olimme siskon kanssa jokirannassa festaroimassa DBTL:n merkeissä, sen verran kirpakan hintaisia ovat liput olleet viime vuosina. Tänä vuonna kuitenkin bongasimme 2 lippua 1 hinnalla -tarjouksen, joten oli jälleen aika lähteä katsastamaan meno laiturilla. Päiväksi valitsimme luonnollisesti torstain, koska silloin lavalle nousi the one and only eli pojat Kymenlaaksosta.

Olimme ajoissa liikkeellä, sillä Viikatteen soittoaika oli jo klo 16. Väkeä paikalla ei ollut siinä kohtaa ihan älyttömästi, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Keikka oli tällä kertaa festarialueen toisessa reunassa olevalla lavalla, joka oli helteisellä kelillä mukavampi vaihtoehto kuin tunkkainen teltta. Viikate soitti noin tunnin setin, joka sisälsi paljon uudempaa materiaalia mutta myös vanhoja ralleja (mm. ikisuosikkini Tie). Loppukumarrusten jälkeen kävi mäihä: Kaarle vippasi plektransa meidän eteen ja kerrankin refleksini toimivat niin että sain napattua sen kätöseeni.

Viikatteen jälkeen päätimme jäädä odottamaan iltaa ja Matti Airaksisen ysärisettiä, kevyet viisi tuntia siinä sitten olikin kulutettavana. Tänä vuonna ei ollut käytössä rannekkeita eikä päivälipulla päässyt poistumaan alueelta, aika hanurista kun kyseessä kumminkin on kaupunkifestari. Muutenkin järjestelyt olivat lähellä surkeaa, mm. panttitölkeille ei ollut järjestetty mitään keräystä vaan ne päätyivät normiroskiksiin (surullista ja typerää!). Kun vielä hintataso oli sitä normaalia festaritasoa (= sikakallis), tuli vähän sellainen olo ettei kyllä tarvitse enää DBTL:ään vaivautua. On se vaan aina yhtä masentavaa huomata, että ainoastaan raha puhuu – muulla ei väliä.

Viimein kello tuli kymmenen ja Masa aloitti soiton, jammailimme siinä hetkisen kunnes lähdimme valumaan kotia kohti. Lämmin kesäilta oli houkutellut jokirantaan porukkaa kuin pipoa, joten oli kieltämättä kiva päästä humalaisen festarikansan joukosta omaan sänkyyn nukkumaan.

Perimmäinen syy, miksi kesälomareissumme suuntautui juuri Kainuuseen, oli suopotkupallo ja sen MM-kisat Hyrynsalmella. Itse kuuluin huoltojoukkoihin, mutta tuo puoliskoni oli houkuteltu joukkueeseen mukaan ja sitä kautta tutustuimme tällaiseen lajiin. Futisviikonlopun sää oli aurinkoinen eikä lämpöä puuttunut, juomaa sai lipittää ihan urakalla ettei tuupertunut helteeseen. Pienoisena yllätyksenä tosin tuli, ettei alueelta saanut vettä muuta kuin puolen litran pulloissa (euroja vastaan, luonnollisesti). Sinänsä ymmärrettävää, mutta olisi ollut kiva tietää tuollainen seikka etukäteen vaikkapa muun yleisen infon mukana eikä vasta paikan päällä.

Muutenkin koko tapahtuma tuntui yleiseltä kännäys- ja rahastusjuhlalta, minkä kyllä huomasi heti leirinnästä lähtien. Tuplasti kalliimmat mökit + minimimajoitusaika 3 yötä (oltaisiin mieluusti lähdetty jo lauantaina loppubileiden alta pois) + ties mitä extramaksuja, jotta ylipäänsä sai olla leirintäalueella – ja silti porukka sai mökätä kännipäissään läpi yön. Ehkä olen mummoutunut, mutta en vaan jaksa enää nähdä sellaisessa meiningissä mitään hienoa tai hauskaa.

Fiilis ei siis omalla kohdallani ollut kovinkaan korkealla ensimmäisten tuntien aikana suolla, mutta onneksi se siitä hieman parani. Porukallamme oli perjantaina kaksi ottelua, joista ensimmäinen pelattiin lähes normaalin oloisella kentällä. Siitä tuli voitto maalein 2-0 eli turnaus lähti mukavasti käyntiin. Seuraava peli olikin sitten kentällä, joka upotti ihan kunnolla eikä ottelussa lopulta nähty maalin maalia joukkueiden raivokkaasta konttaamisesta huolimatta. Ei käynyt kateeksi katsoa sivusta sitä möyrimistä, musta ei ehkä olisi siihen edes ilman kasvavaa pallomahaa.

Lauantain alkajaisiksi oli vuorossa alkusarjan kolmas ja viimeinen ottelu, tällä kertaa kenttä oli jotain edellisten väliltä. Vastassa oli venäläinen porukka, joka oli tullut paikalle nimikoiduin bussein, teltoin ja fanilipuin – ei mikään ihan pilipali joukkue siis. Taisivat olla jotain urheilijoita kaikki, sen verran ketterästi liikkuivat suolla ja laukoivat maaleja minkä kerkesivät. Loppulukema oli 4-0 naapureiden hyväksi, mikä tarkoitti meidän sakin turnauksen päättymistä siihen.

Emme jääneet enää katsomaan jatkosarjojen matseja, vaan palasimme leirintään varusteputsaukseen ynnä muuhun. Iltapäivällä ylitse pyyhkäisi ukkosmyrsky ja järvimaisema oli aika komea jonkun aikaa. Alkuillasta lähdimme oman matkapoppoon kesken vielä etsimään muutamat lähiseudun geokätköt. Ilta oli kaunis ja sateen jäljiltä tuoksui ihanalta. Päivän päätteeksi toikkaroimme vielä hyvän tovin keskellä metsää, kun päätimme käydä katsastamassa Hiidenkirkon. Siellä oleva kätkö oli hivenen hankalammin löydettävissä mutta onneksi se lopulta löytyi, about juuri kun olimme jo luovuttamassa.

Sunnuntaina jätimme Kainuun taakse, kun matka kohti kotia alkoi. Olimme varanneet viimeiseksi yöksi huoneet Mikkelistä ja samana iltana söimme myös ehkä reissun parhaan aterian paikassa nimeltä Fernando. Harmi kun ei ole lähempänä, sinne voisi todellakin mennä uudestaan! Maanantaina oli vuorossa reissun viimeinen pätkä, poikkesimme mm. Porvoossa syömässä ja ostamassa paikallisia herkkuja. Kyllä niitä kelpasi mässäillä seuraavat viikot.

Kaikkiaan kesälomamatkamme vuosimallia 2014 oli aika vauhdikas, vaihdoimme paikkaa muutaman päivän välein ja yhteensä kilometrejä auton mittariin kertyi suunnilleen 2300. Kainuu valloitti kauneudellaan, varsinkin järvet olivat uskomattomia! ♥ Alan todella epäillä, että olen syntynyt liian etelään… Kainuu kutsuu varmasti myöhemminkin, vielä jäi itärajaa koluamatta. ;) Huomenna kuitenkin suunta on toiseen reunaan pohjoista, kun lähdemme tällä samalla porukalla tutkimaan Ylläksen syksyä. Huhut kertovat siellä olevan jo maa valkoisena, mutta josko se siitä ehtisi sulaa pois ja pääsisimme nauttimaan normaaleista syyskeleistä. Katsotaan mitä kaikkea keksitään!

Keski-Suomesta kesälomamatkamme jatkui seuraavaan majapaikkaamme Vuokattiin. Päivän aikana ehdimme poiketa mm. Pieksämäellä ihmettelemässä (ja mä huokailemassa) 70-lukulaista Hotelli Savonsolmua sekä nauttimassa wokkilounaan Kuopion torin kupeessa. Perillä Kainuussa olimme vasta iltasella, sillä keräilimme matkan varrelta lisää uusia kuntia geokätkökartalle ja pysähdyksiä tuli aika ajoin. Olimme toki tutkailleet karttaa etukäteen, joten nämä geotauot olivat hyvin suunniteltuja.

Vuokatista olimme varanneet kolmeksi yöksi mökin nimeltä Eskola, joka osoittautui oikein mukavaksi majapaikaksi. Keittiössä mahtui mukavasti kokkailemaan, pesukone pyöräytti meille kasan puhtaita vaatteita ja pari polkupyörääkin löytyi varastosta. Välillä sataa ropsahti, mutta noin muuten aurinko helli ja järvessäkin tuli käytyä – varsinkin seurueemme nuorin (1v 9kk) oli innokas pulikoija. Yhtenä päivänä päätimme tehdä retken Kuhmoon, joka tarjosi meille historiapläjäyksen Talvisotamuseon merkeissä.

Torstaina oli aika jättää hyvästit Eskolalle ja suunnata auto eteenpäin kohti pohjoista. Tällä kertaa siirtyminen ei ollut pitkä, joten päätimme pysähtyä tsekkaamaan Kajaanin meiningin ja sitten hurautimmekin jo koko reissun varsinaiseen määränpäähän eli Hyrynsalmelle. Majoitusmuotona siellä oli pieni möksä leirintäalueella, sen verran myöhään olimme olleet liikkeellä ettei majoitusvaihtoja pahemmin ollut. Koska kello kävi vasta iltapäivää, ajoimme tavarat jätettyämme eteenpäin Suomussalmelle ja päädyimme siellä täyttämään vatsat pitsalla. Sen jälkeen teimme vielä pienen lenkin ja kävimme pällistelemässä 5-tien varressa nököttävää Hiljaista kansaa. Takaisin majapaikkaan päästessämme oli leirintäalue herännyt eloon, yöhön mennessä vähän liikaakin… Mutta siitä lisää ensi kerralla (joka toivottavasti on aivan lähipäivinä, muuten kirjoittelen näitä varmaan vielä joulunakin).

Vihdoin on tullut hetki saada ulos pitkään suunnitelmissa ollut postaus, selkeästi tällaiset laajemmat kokonaisuudet tuppaavat aina jumittumaan päähäni… Palataan siis ajassa taaksepäin ja heinäkuun puoliväliin, jolloin starttasimme tämän vuoden kesälomareissun samalla kokoonpanolla kuin Lapin reissun viime kesänä. Ensimmäisenä etappina oli parin päivän ajan Keski-Suomi, tuo itselleni opiskeluajoilta rakas seutu, jossa mm. osallistuimme geokätköilyn megatapahtumaan sekä kävimme naisten kesken juuri avautuneilla asuntomessuilla. Kuten otsikosta voi päätellä, tämä postaus käsittelee kyseisten messujen antia – kuvien kera tottakai. Eiköhän aloiteta!

Itseäni messuilla kiinnosti mm. keittiöt, kun on se keittiöremontti edelleen tekemättä. Messutalojen keittiöt olivat mun makuun aika tylsiä ja ennalta-arvattavia, mutta jotain aiheeseen liittyvää inspiraatiota sentään tuli eteen. Ekan kuvan pöytä ja tuolit ovat ihanat, lisäksi verhot ovat hauska piristys tilaan. Toisessa kuvassa ihastuttaa betonivalaisimet, lankkupöytä sekä Saanan ja Ollin tekstiilit. Kolmas kuva on lähes ällömakea pastellisine sävyineen, mutta oi että tuo minttu on herkullinen! Ja vaikken niin pastellifani olekaan, niin onhan tuo ruokailutila aikamoisen nätti kokonaisuus (huomaa myös minttuvaaka tasolla). Kuvasarjan alin on ainoa varsinainen keittiökuva, tykkään eri värisistä ylä- ja alakaapeista sekä välitilan ja tasojen betonimaisuudesta. Jotain tuollaista voisi ehkä meillekin ajatella, tosin hippasen epäilyttää betonin ja shakkiruudullisen lattian yhteensopivuus…

Oleskelutiloissa oli mukavasti DIY-henkeä ja turkulaista designia oli esillä useassa kodissa. BEdesignin Deer-hylly koristi useamman kohteen seinää, samoin aiemmin mainitut Saanan ja Ollin tuotteet olivat ilahduttavan yleinen näky messukodeissa. Huikein oleskelutila oli ehdottomasti Talo Luckissa (kuvasarjan pystykuva), se oli yhtä aikaa sekä futuristinen että retro. Kohde oli ylipäänsä yksi messujen upeimmista ja valkoisen ympärille rakennettu värimaailma kaikkine yksityiskohtineen kirvoitti tältä messukävijältä huokauksen jos toisenkin.

Makuuhuoneissa ihastelin yllättäen kaikkea pehmeää: pellavalakanoita ja murrettuja värejä. Joku päivä vielä mäkin hommaan meille ne paljon kehutut pellavalakanat – kunhan vain saan päätettyä mistä. Skammin talossa laajalti käytetty vaneri miellytti silmää, erityisesti pidin tuosta vanerista rakennetusta sängystä raitalakanoineen. Aika lailla toista ääripäätä edustaa Talo Luckin makuuhuone kuvasarjan ensimmäisenä, vahvoja värejä valkoisella pohjalla. Peukku ylös!

Lastenhuoneita koitin myös katsella sillä silmällä, vaikkei kotona työhuone ole muuttumassa lapsen valtakunnaksi vielä hetkeen. En kestä värikoodaamista tytölle vaaleanpunaista, pojalle sinistä -tyyliin, joten moni huone meni multa siksi ohi ja muutenkin lastenhuoneet tuntuivat olevan joko värimaailmaltaan hyvin tasaisia (= pliisuja) tai sitten totaalisen räiskyviä kirkkailla väreillä. Yllä olevien kuvien huoneet on varmaankin tarkoitettu hieman isommille lapsille työpisteineen, mutta nuo olivat eniten mieleeni. Ekan kuvan huone on väreiltään aika plassu, mutta tykkään tuosta seinän kuvioinnista ja myös metsäaihe (sarvet seinällä, lakanat, hirvipehmot) on kiva. Alemmassa kuvassa värimaailma on jees, sängyn tekstiilit ja verhot sekä värikäs huoppapalluramatto piristävät muuten vaaleaa ilmettä.

Mulla taitaa olla joku ihastuskausi keltaiseen, kuten yllä olevasta kuvasarjasta voi huomata. :) Varsinkin mustan, valkoisen ja harmaan kaverina kirkkaankeltainen on ihan huippu! Eka kuva on Talo Luckista, tuo oli epäilemättä ihanin huone koko messuilla – kaikki natsaa just eikä melkein. Kaksi seuraavaa kuvaa on kerrostalokohteesta Brand new oldies, jossa keltaiseen oli yhdistetty myös minttua. Ikean Bestå-kokonaisuus näyttää tosi kivalta ja kätevältä, mitä kaikkea tuonne saisikaan piiloon… Nimimerkillä Liikaa tavaraa -84, heh heh. Kerrostalokohteet olivat ylipäänsä erittäin kiinnostavia ja näin kerrostaloasujana niitä katseli ihan eri ajatuksella kuin omakotitaloja.

Ulkotilojen sisustusideoita osui silmään joitakin, esimerkiksi tuollaisen ylhäältä toisen kuvan kasviseinän ottaisin mieluusti omallekin parvekkeelle. Harmi vaan kun parveke on niin minipieni, ettei sinne oikein mitään mahdu. Ekan kuvan yrttilaatikko voisi ehkä toimia? Kolmannen kuvan pihakeittiö vaatii jo pois kerrostalosta, mutta otin sen tähän mukaan inspiraatioksi – muuten messutalojen pihakeittiöt olivatkin omaan makuuni liian hienoja, jos niin nyt voi sanoa. Viimeisessä kuvassa on pihanäyttelystä bongatut Maq-terassikalusteet, joissa on saatu hienosti yhdistettyä puu ja metalli.

Jyväskylän asuntomessut olivat ihan onnistunut kokonaisuus ja Äijälänranta paikkana hieno. Enemmän Jyväskylä tarjoili mulle inspiraatiota ja ideoita kuin Hyvinkää viime vuonna, mutta siihen varmasti vaikutti kohteiden monipuolisuus: esim. pienet NoppaKodit, keskenään erilaiset kerrostalokohteet. Olen iloinen, että Jyväskylä osui reitin varrelle ja messupäivä onnistui myös aikataulullisesti. Nyt tosin kodinjärkkäyskuume on niin valloillaan, että puolisko välillä jo hermostuu mun loppumattomiin pähkäilyihin. ;)

Maroon 5 – V (Deluxe) [2014]