{ Arkisto } 2014

Syyslomamatkalla ja Lapilla jatketaan. Ensimmäisenä ns. virallisena lomapäivänä eli maanantaina hurautimme autolla hieman ennen puoltapäivää Muonion puolelle ja lähdimme tutustumaan Äkässaivoon. Paikkaan meidät johdatti mikäpä muukaan kuin geokätköily, Äkässaivon luontopolun Saivonkierroksen varrella oli nimittäin mukava neljän pisteen multi GC4QD2J Äkässaivon luontopolku. Ei mikään helpoimmasta päästä oleva multi, välipisteitä joutui etsimään välillä hyvän tovin. Onneksi keli oli mitä mainioin eikä maisemissakaan valittamista. Ainut mitä miehet harmittelivat oli se, ettei meillä ollut makkaraa mukana… Matkan varrella olevaan kotaan piti kuitenkin laittaa tuli ja nautiskella hetki liekkien lämmössä, sinne tuli sopivasti toinenkin seurue ennen lähtöämme.

Saivonkierroksen pituus on kolmisen kilometriä, joka oli varsin sopiva meidän poppoolle. Pallomaha jaksoi helposti taapertaa mukana eikä 2-veekään kyllästynyt kantorepussa matkaamiseen, kun pääsi välillä kipittämään leveitä polkuja omin jaloin. Äkässaivo ei ollut aivan yhtä vaikuttava kuin Pakasaivo viime vuonna, mutta tutustumisen arvoinen paikka joka tapauksessa.

Lapin matkakuvia lisää Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Pidimme miehen kanssa tämän vuoden talvilomat alta pois jo tuossa syys-lokakuun vaihteessa, kun suuntasimme tutulla reissuporukalla kohti pohjoista. Päädyimme tällä kertaa helpottamaan menomatkaa sen verran, että hyppäsimme koko konkkaronkka auto mukaan lukien junaan ja kolistelimme valtion rautateitä pitkin Napapiirille asti.

Perjantai-illalla sateisessa Turussa…

…ja aamulla perillä Rovaniemellä! Yö meni jokseenkin katkonaisesti kolinan, heilumisen ja 2-veen huudon säestämänä; oli hullua vielä sitten illallakin tuntea huojumista kuin olisi edelleen junan kyydissä. Koska majapaikkaan pääsi vasta alkuillasta, lauantaipäivän vietimme Rovaniemen keskustassa mm. lounaan ja muutaman geokätkön merkeissä. Ennen matkan jatkumista poikkesimme Joulupukin Pajakylässä ottamassa ensimmäiset fiilistelyt tulevaan jouluun, itse pukkia emme tosin nähneet livenä.

Lauantai-illalla saavutimme määränpäämme Ylläksen ja saimme asettauduttua taloksi. Edellisen yön ja päivän reissaamisen jälkeen uni tuli varsin nopeasti, mutta onneksi edessä oli kokonainen viikko tuntureiden keskellä. Sunnuntaina lähdimme koko lössi tutkimaan lähiseutua päämääränä Pikkulaki, jossa oleva kätkö meiltä jäi edelliskerralla hakematta. Vaikka paras ruska-aika oli jo takana, kyllä kelpasi ihailla perillä aukeavaa maisemaa – oi Lappi. ♥

Lisää matkakuvia Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Syksystä on näköjään muodostunut huomaamatta varsin juhlien värittämä, kun niin monta lähipiirin lasta on putkahtanut maailmaan syys-lokakuussa. Tänä vuonna oli juhlittavana kolmen setti, joista jokainen päivänsankari puhalsi kakusta eri määrän kynttilöitä. Ensi syksylle ei synttäriputkeen olekaan tulossa ainakaan ihan suoraa jatkoa, sillä seuraavat tulokkaat syntyvät toivottavasti vasta lähempänä vuodenvaihdetta.

Eräänä syyskuisena viikonloppuna hurautimme Tampereelle, ensimmäisenä juhlavuorossa oli nimittäin suloinen kummityttömme. Ihan käsittämätöntä, että siitä tosiaan on jo vuosi! Ja mikäli toisten lapset kasvavat näin vauhdilla, niin mitä se onkaan oman lapsen kohdalla… Voi apua.

Syyskuussa siis juhlittiin F:n 1-vuotissynttäreitä ja syötiin kokki-isän taikomaa aivan huikeaa suklaalla koristeltua kakkua. Lokakuussa vuorossa oli ensin porkkanapäisen V:n 2-vuotiskemut Muumi-kakkuineen ja sitten serkkuni A:n 3-vuotispirskeet kera kotipuutarhasta poimituilla viinirypäleillä koristellun kakun. Että juu, kakkua on ainakin syöty! Kyllä tällaisen kakkufanin kelpaa – nam nam. :)

Syyskuun puolivälissä hurautin pääkaupunkiseudulle eräänä tiettynä viikonloppuna, nimittäin sopivasti Habitaren aikaan. Viime vuonna multa jäi tapahtuma kokonaan väliin häähässäköiden keskellä, joten tänä vuonna ajattelin jälleen lähteä katsastamaan messumeiningit ja houkuttelin K-serkun seurakseni messukeskuksen hulinaan.

Aloitimme kierroksen hallin takaosasta ahead!-alueelta. Yllä olevat kuvat ovat EcoDesign-näyttelystä, jonka teemana oli tänä syksynä tuotteen elinkaari. Betoniset valaisimet miellyttävät aika lujaa tällä hetkellä, ekassa kuvassa on Heli Ylivaaran & Annariina Alanderin aurinkoenergialla toimiva OutBox ja toisessa Jenni Inkeroisen symppis Vakaa. Samuli Helavuon suunnittelema Riippu-nimeä kantava säilytys- ja kasvatusjärjestelmä on idealtaan mahtava – ja niin nätti!

Trash Design -osastolla oli paljon mielenkiintoisia kierrätysajatuksella tehtyjä juttuja, kuten nimestäkin voi päätellä. Erityisesti pidin Jari Mirandan kierrätystaiteesta (ekat kaksi kuvaa), jossa oli luotu vanhoista elektroniikkalaitteiden osista vaikka mitä hienoa. Huikein oli ehdottomasti useamman metrin levyinen vanhoista emolevyistä tehty taideteos, olisi muuten aikamoisen osuva tällaiseen nörttiperheeseen. Käyttöesineiden puolella ihastelin mm. puisia tuikkukolmioita sekä ylijäämänahasta tehtyjä tyynyjä.

Habitaren tämän vuoden suunnittelukilpailu oli nimeltään MayDay, jonka puitteissa oli suunniteltu ja toteutettu erilaisia versioita kesäisestä piknikistä. Ylemmässä kuvassa on kisan voittaja, joka epäilemättä olisi aika mahtava piknik-miljöö lämpimässä kesätuulessa lepattavine kangaskattoineen. Alemman kuvan keinusysteemi vaikutti sekin oivalta idealta.

Dieselin teollisuushenkinen keittiö.

Marimekon ihana astiaseinä, tällainen meillekin keittiöön kiitos.

Pistorasia possufanin mieleen. Huomaa myös jättimäiset C-kasettivalaisimet vieressä.

Peroban toteuttama laatikkohyllykkö Kotilieden osastolla, aika kivat värit musta.

Uuden myymälätuttavuuden, Destinyn, tummanpuhuva osasto. Oi että!

Habitaressa ei ehkä ollut mitään superihmeellistä tai uutta, mutta kyllähän sieltä sai ammennettua paljon inspiraatiota omaan kotiin. Meillä on nyt ollut keittiöjutut erityisen tapetilla, sillä päätimme tässä ennen beben odotettua saapumista rykäistä kasaan vielä asunnon viimeisen puuttuvan palasen eli keittiöremontin. Ihastuin messuilla täysillä kotimaisen HELNOn keittiömallistoon – sinänsä ei mikään yllätys, kun muutenkin rakastan 50-70-lukulaista suunnittelua.

Kuva: HELNO

Kuvan HELNO Kallio olisi about täydellinen meidän momokotiin, mutta harmikseni mies ei oikein lämmennyt ja tuleva keittiömme on vähemmän retrohenkinen. Toisaalta remppa kuin remppa niin kompromisseja on tehtävä, ja aivan varmasti keittiöstä tulee mieleinen joka tapauksessa, kun sen on saanut itse suunnitella. Smegin jääkaapin, ehkä jopa tuollaisen mustan, kyllä tahdon vielä joskus…

Huh, hellettä!

Tämä tässä on Bob. Bob on Felinen ja T:n pieni pyöreä pingviini, jonka elo aiheuttaa jatkuvia naurun tyrskähdyksiä kaveripiirissämme. Pingviini viilettää milloin missäkin: ajaa autoa, seilaa uima-altaassa, geokätköilee, istuu sohvalla ja pelaa. Elokuisella Särkänniemi-reissulla Bob jäi Onnin hoitoon siksi aikaa kun isäntäväki pyörähti Jyväskylässä ja meillä ehkä lähti tuo tekemisten taltiointi hieman lapasesta…

Vinkki: Bobin seikkailuja voit seurata Instagramissa hashtagilla #bobithepenguin.