{ Arkisto } Maaliskuu 2015

28.3.2015
17:36

Vielä kerran pallomahasta

Yllättävää kyllä, raskausaika alkaa näinkin pian olla enää pelkkä haalea muisto. Kuva-arkistoja selatessa ihan säpsähdin omia odotuskuviani; vajaa kolme kuukautta jakaantumisen jälkeen tuntuu kummalliselta ajatella, että tuo ihana pikkutyyppi ihan oikeasti majaili mun mahassa 3/4 vuotta! Vaikka kroppa on nykyään erilainen mitä ennen raskautumista, ei asia siltikään tunnu todelta. Äkkiä sitä näköjään tottuu uuteen tilanteeseen. Tavallaan koen olevani ihan se sama ihminen kuin ennen äidiksi tuloa, toisaalta taas kaikki on muuttunut eikä mikään ole kuten ennen.

Rv 38+6

Tarkoitus oli alun perin blogata raskaudesta ja sen mukana tuomista ajatuksista enemmänkin, mutta lopulta ehdin kirjoittaa aiheesta vain kahteen otteeseen: ensin meiningistä yleisesti ja sitten erinäisiä huomioita, joita matkan varrella oli tullut vastaan. Nyt voisi siis olla aika tehdä jonkun sortin yhteenvetoa noista yhdeksästä kuukaudesta, vielä kun jotain ehkä saa muistin perukoilta kaivettua.

No miten se nyt sitten meni?
Paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Mahafoobikkona jännitti millaista elämä eläväisemmän mahan kanssa olisi, mutta kaikki sujui yllättävän kivuttomasti noin henkiseltä kantilta tarkasteltuna. Pystyin mielestäni ottamaan suht rennosti enkä stressannut turhia, vaikka toki niitä perus raskaushormonisekoamisia muutaman kerran tulikin. Keittiöremontin aloittaminen muutamaa kuukautta ennen laskettua aikaa oli ehkä hivenen uhkarohkeaa, varsinkin kun en itse pystynyt supistelevan mahani kanssa paljoa työmaalla auttamaan. Vauva-arjen alku olisi epäilemättä ollut iisimpää, mikäli koti ei olisi ollut täysi kaaos ja ruuanlaittoon olisi ollut muitakin mahdollisuuksia kuin pelkkä mikro… Hengissä selvittiin kuitenkin.

Rv 40+0

Mitä opin? Tekisinkö jotain toisin?
Sen ainakin, että yhdeksän kuukautta menee ihan hujauksessa! Viikot vilistivät hurjaa vauhtia eteenpäin ja yhtäkkiä äitiysloma jo alkoi. Itsestäni pitäisin parempaa huolta ja liikkuisin enemmän kun se vielä on mahdollista, koska loppuraskaudesta se ei välttämättä enää onnistu. Tarkkaa laskettua päivää en paljastaisi, tai vaihtoehtoisesti sanoisin pari viikkoa myöhemmän ajankohdan. Näin ehkä välttyisi edes osittain loputtomilta jokojokojoko -kyselyiltä, joihin näin melkein viikolla yli menneenä sain vastailla varsin monta kertaa. Käynnistämisen ajankohdasta en sitten puhunutkaan kuin ihan muutamalle ja onneksi kaikki meni niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt kysellä perään mitään sen enempää.

10 päivää synnytyksen jälkeen

Mikä fiilis raskauden jälkeen?
Ensimmäinen kuukausi oli yllättävän rankka ja yön pimeinä tunteina tuli monesti mietittyä, oliko tämä nyt ihan järkevää. Bebe alkoi alle kaksiviikkoisena huutaa vatsavaivojaan eikä elämästä meinannut tulla yhtään mitään, kun oli niin väsynyt ja aivan kujalla kaikesta. Luonnollisesti sitä myös kyseenalaisti oman osaamisensa vauvasta huolehtimiseen, kun mikään ei tuntunut auttavan pirpanan oloa. Onneksi mies oli pari ekaa viikkoa isyyslomalla, niin saatiin hommat edes jotenkin rullaamaan ennen kuin arki todella alkoi. Entisestään helpotti, kun tyttö päätti hyvin nopeasti ruveta nukkumaan öisin ja sain itsekin nukuttua useamman tunnin pätkiä. Alkupöhnästä selvittyäni olen ollut joka ikinen päivä maailman onnellisin ja kiitollisin tästä meille suodusta onnesta. ♥

Lähtisinkö leikkiin uudestaan?
Mikä jottei. En nyt ehkä ihan heti, mutta mahdollisesti joskus tulevaisuudessa kyllä.

(Kuvista kiitos miehelle ja siskolle.)

20.3.2015
13:10

Rakenna & Sisusta 2015

Jaetaanpa tähän väliin muutama helmikuussa nappaamani kuva Rakenna & Sisusta -messuilta, taisivat loppujen lopuksi olla ainoat mitä muistikortille tallentui suht pikaisen visiitin aikana. Siitä jännä päivä, että olin tuolloin ensimmäistä kertaa kunnolla liikenteessä vauvan kanssa! Hyvin se kuitenkin meni eikä bebe edes herännyt sen muutaman tunnin aikana, mitä äiskän kanssa Turun messukeskuksessa kiertelimme. Kunhan posotti unta palloon vaunuissa ja antoi mun tutkailla rauhassa messutarjontaa.

Ikean keittiössä
Riippuu mistä roikkuu

Ikean osaston keittiö näytti varsin mukavalta, onneksi meillä oli keittiöprojekti meneillään kun muuten olisi voinut vaikka remppakuume iskeä. :) Suuntasin siis keskittymiseni sisustuspuoleen ja bongasin mm. Botkyrka metalliset seinähyllyt sekä yllä olevissa kuvissa näkyvät Bittergurka ruukut ja roikkuvat amppelit. Amppelia ei ehkä meidän keittiöön saa sovitettua ainakaan tuossa mittakaavassa, mutta tuollainen valkoinen ruukku voisi olla kivan näköinen mustalla tasolla. Tai miksei ikkunalaudallakin.

Turkulaista designia
Betonikuutio ja muuta nättiä

Yksi messujen inspiroivimmista jutuista oli epäilemättä Danske Bankin messuosasto, jonka oli suunnitellut sisustusblogien maailmasta tuttu Projekti Verkarannan Jutta. Lähiseutujen design oli näyttävästi esillä, mukana mm. noustelainen upea kube-betonivalaisin, jollaiselle löytyisi koti meiltä milloin tahansa. Muutenkin tykkäsin mustan ja puunvärin (+ betonin) yhdistelmästä, voi että kun osaisi itsekin saada sisustusjutut näyttämään noin kivoilta yhdessä! Vaan toisilla on taito ja toisilta se puuttuu… Harmikseni mä kuulun jälkimmäisiin.

Toisen mieleen erityisesti jääneen inspiraation tarjosi Turun Tapetti ja Matto, jonka osastolla silmäni hakeutuivat Pihlgren ja Ritolan ihaniin tapetteihin. Keittiön yksi seinä saattaa kaivata tapettia pintaansa ja jäin pohtimaan, voisiko ehkä Kiurujen yö punamustana olla siihen sopiva. Täytynee joku kerta käydä lainaamassa vuota kotiin mallailtavaksi.

19.3.2015
23:34

Kun serkkupoika nimen sai

Siinä kävi tosiaan niin hauskasti, että tätini (meillä on ikäeroa seitsemän vuotta) oli samaan aikaan raskaana kuin itsekin olin, hän kaksi ja puoli viikkoa mua edellä. Hippo syntyi viime vuoden puolella tapaninpäivänä, joten suvun uusimmat tulokkaat ovat eri vuosikertaa vaikkakin hyvin saman ikäisiä. Meidän bebemme saavuttua maailmaan meinaan tajusin, että kumpikin meistä lopulta synnytti rv 40+5 ja näin ollen lapsille tuli ikäeroa juurikin se kaksi ja puoli viikkoa! Serkuksiahan nuo kaksi eivät ole, koska Hippo kerran on mun serkku – sanottaisiinkohan heitä ehkä väliserkuiksi? On joka tapauksessa aika kiva seurata pienten kasvua näin lähekkäin ja epäilemättä he tulevat olemaan toisillensa hyvää leikkiseuraa, kunhan siihen ikään ehditään.

Hippo hän on
Hipon ristiäisherkut
Hipon ristiäiskukkaset

Hipon ristiäiset olivat kolme viikkoa ennen meidän kemuja, mistä sai tietysti vinkkejä ja ideoita omiin edessä oleviin juhliin. Näin jälkikäteen voi todeta, että tädin perheellä oli selvästi suunnitellumpi tilaisuus ja kaikki osaset kohdallaan, kun taas meille tuli hullu kiire järjestelyiden (lähinnä kodin juhlakuntoon saamisen) kanssa ja koko ristiäisiä edeltävä viikko oli aikamoista sinkoilua sinne tänne. Niin tai näin, pääasia lienee että kumpikin pienokainen sai onnellisesti kasteensa – ja juhlavieraat hieman herkkuja vatsoihinsa. Palataan vielä meidän kekkereihin myöhemmin kuvien kera…