{ Arkisto } Huhtikuu 2015

28.4.2015
23:23

Lapsimessuilla

Päätimme tänä keväänä lähteä kaverini S:n kanssa Helsinkiin tsekkaamaan Lapsimessut, kun kumpikaan ei ollut kyseisessä tapahtumassa koskaan käynyt. Päiväksi valikoitui messujen aloituspäivä perjantai ja perille Helsinkiin selvisimme vähän ennen puoltapäivää. Ajomatkan jälkeen olikin jo nälkä, joten heti alkuun painelimme lounasbuffetiin hiljentämään kurnivat mahat. Lounaan 15 euron hinta tuntui hivenen suolaiselta, mutta onneksi ruoka oli maittavaa ja mahan sai hyvin täytettyä.

Pieni messuvieras vaunuissaan
Darth Vader oli jännittävä

Syömisen jälkeen lähdimme kiertämään messuja, joskaan ei päästy kuin vähän alkuun kun jo bebe heräsi ja kaipasi myös vatsaansa täytettä. Siinä vaiheessa ei vielä ollut messuhallin imetysnurkkaus tullut vastaan, mutta hyvin se sujui hieman sivummalla olevilla portaillakin. :) Ennakko-odotuksia ei messuista sinänsä ollut, kotimaisten merkkien osastot tietysti kiinnostivat mahdollisten messutarjousten osalta. Itse toivoin pääseväni eteenpäin vaunupohdinnoissani, harmiksi vaunuja ei kuitenkaan ollut kovin kummoisesti esillä. Ennen kotiinlähtöä heitimme pikaisen uusintakierroksen parin isomman lastentarvikeliikkeen osastoilla, minkä seurauksena sitten kävin seuraavana päivänä pieni messuale mukanani tilaamassa meille uudet kulkupelit kotikaupungin toimipisteestä… Siitä aiheesta varmasti lisää myöhemmin.

Messuostoksia, osa yksi

Ja tulihan niitä ostoksia muutenkin tehtyä, kiitos messutarjousten. Lauran Lastentarvikkeella oli mm. Skip Hop -tarjouksia ja koska hupullisia pyyhkeitä on kuulemma kätevä olla useampia, niin äitiyspakkauksesta tulleen lisäksi tyttö saa jatkossa kääriytyä turkoosiin pöllöpyyhkeeseen. Ruokailujutut eivät meidän kohdalla ole ihan vielä ajankohtaisia, mutta en voinut vastustaa suloista jääpingviinisettiä – varsinkaan kun kyseessä oli limited edition. Mehujehun pillimehun käyttökotelo värissä mandariini joutuu niin ikään hetken odottamaan käyttöä, onpahan nyt kuitenkin hankittu jo valmiiksi. Nalleavaimenperä tuli kaupanpäällisenä vitamiiniostoksiin ja roikkuu tällä hetkellä leikkimaton kaaressa Muumilaakson hahmojen seassa.

Messuostoksia, osa kaksi

Pirpanan vaatevarasto on ihan kivasti hanskassa, joten messuilla keskityin lähinnä kotimaisten merkkien valikoimiin ja messutarjouksiin. Messuseurani tutustutti mut Blaan tuotteisiin ja päädyinkin ostamaan leggingsit Grey Bird -kuosissa. Metsolan röyhelöpeppupotkareita ihastelin viime syksyn lomareissulla käydessämme merkin liikkeessä, mutta jäi silloin hankkimatta kun ei vauvan sukupuolesta ollut vielä tietoa. Alekasasta löytyneet herkulliset punavalkoraidalliset pökät päätyivät siis aika nopsaan kassan kautta mukaan. Melli EcoDesignilla oli vaikka mitä ihania juttuja, meidän likka saa pukeutua päheään keltasävyiseen Sateenvarjotanssi-kuosiin huppumekon muodossa.

Messuostoksia, osa kolme

Tanskalaisen bOblesin tuotteet olivat tuttuja ennestään, sillä olen ihastellut niitä jo ennen omaa lasta – mahtava idea! Osastolla oli myynnissä alehintaan poistuvia värejä, joista hetken pähkäiltyäni päädyin ostamaan Elefantin vihreäsävyisenä. Kiva lisä sisustukseen vähän kuin vahingossa, kun muuten olisin kuitenkin valinnut tylsästi harmaan. Luonnollisesti pirpana ei vielä hetkeen tule fantin kanssa leikkimään, mutta siihen saakka se saa pyöriä jakkarana aina siellä missä tarvitaan sekä tietysti pienten vieraiden viihdykkeenä.

Ei ole väliä, miten käytät bObles Elefanttia, niin se kannustaa liikkumaan. Elefantti on keinu, joka stimuloi tasapainoaistia lukemattomin eri tavoin. Yksinkertaisesti istumalla Elefantin päällä, lapsen kehonhallinta ja tasapaino kehittyvät. Myöhemmin lapsi voi seistä Elefantin jalkojen päällä ja harjoittaa tasapainoaistia sekä koordinaatiokykyä. Lapsen lihaksille tekee hyvää maata joko vatsallaan tai selällään Elefantin jalkojen välissä tai Elefantin seistessä, sen kaarevan selän päällä. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, Elefantti on loistava istuin niin lapsille kuin vanhemmillekin miten päin tahansa käännettynä. Kokeile myös käyttää Elefanttia yhdessä Kanan kanssa ja kehitä tasapainoaistiasi entisestään. Kana sopii täydellisesti Elefantin jalkojen väliin ja muodostaa täysin suoran pinnan tasapainoilua varten.
(Kuvaus: geffer.fi)

Rahoistaan siis Lapsimessuilla pääsi varsin helposti eroon. Enemmänkin olisi ollut houkutuksia erityisesti vaatepuolella, mutta eipä tuollainen minityyppi vielä niin paljoa vaatetta tarvitse. Vanhemmalle lapselle olisin varmasti tehnyt useampia hankintoja, kun käyttö on niin erilaista: esimerkiksi Gugguun tai Papun valikoimista olisi kelvannut montakin juttua. Noin muuten messut olivat ihan jees, mutta tiedä häntä lähtisikö sitä enää uudestaan niiden takia parin tunnin ajomatkan päähän. Tosin vanhemman lapsen kanssa voisi messuista saada enemmän irti, tai vaihtoehtoisesti kokonaan ilman lapsia.

26.4.2015
20:49

Nimijuhlat kolmen värin voimin

Palataan vielä hetkisen verran pirpanan ristiäisiin, kun muistin napsineeni muutamia kuvia koristeluista varsinaisen juhlapäivän jälkeen. Kahvitteluthan pidimme tosiaan meillä kotona ja purtavat vieraille pääsimme tarjoilemaan vastavalmistuneesta keittiöstä (joka muuten on vieläkin vailla viimeisiä viimeistelyjä, hups). Värimaailmaksi kekkereihin muodostui keltaisen, harmaan ja mustan liitto.

Kutsu + kiitoskortti

Kutsut väänsin vähän viime tingassa, kun ei vauvan hoidolta muka tahtonut ehtiä istahtamaan pöydän ääreen ajan kanssa. Kaikki paperimateriaalit kävin hakemassa askartelijan aarreaitasta eli Muovitukusta. Valkoisen A6-koon korttipohjan kansi oli yksinkertainen: ylhäällä kolmesta eri värisestä kartongista tehty viirinauha ja alhaalla dymolla nakuteltu musta KUTSU-teksti. Sisäpuolen tekstit printtasin pahvinruskealle paperille ja liimasin korttipohjaan, epätasaiset reunat syntyivät ihan vaan repimällä lipareet leikkaamisen sijaan. Info-osuuden lisäksi kortissa oli Housegrind-fontilla värssy:

Peiton alla posken nukka,
jalassa pieni oranssi sukka.
Näin on meille onni tuotu,
ikioma tyttövauva suotu.
On olo uusi ja uskomaton,
meistä juuri äiti ja isä tullut on.

Likka nukkui suurimman osan kastejuhlastaan, simahti kirkossa kummien käsivarsille ja nukkui koko kahvittelun ajan työhuoneessa. Nukkumisen kanssa oli tuolloin ollut ongelmia, niin ei raaskittu herättää tyyppiä seurustelemaan vieraiden kanssa ja varsinainen juhlavaatetus jäi käyttämättä. Kiitoskorttia varten sitten otin kaksikuukautispäivänä kuvia ne vaatteet päällä, jotka tytölle oli tarkoitus pukea ristiäisissä, ja näistä kuvista valkkasimme yhden kiitoskortiksi. Tein kuvasta polaroidmaisen, laitoin tekstit kuvan alle sekä toiseen ylänurkkaan harmaan, keltaisen ja mustan kolmion viirihengessä. Yllättävän kiva kortista lopulta tuli, vaikka ensin tuntui pää olevan aivan tyhjä ideoista.

Ilmapalloja

Pimun toinen kummitäti, serkkuni K, pyöräytti ennen juhlia kasaan pari rykelmää keltaisia ja mustia ilmapalloja. Toinen kiinnitettiin olohuoneen verhotankoon, toinen löysi paikkansa keittiön seinään kiinnitetystä vintage-Stringistä. Jälkimmäinen on sijoillaan itse asiassa edelleen, kun pallot ovat pysyneet hyvin kuosissa. Kuvassa näkyvä Lokki-valaisin on ristiäislahja mun porukoilta, se tosin lensi paikalleen vasta kemujen jälkeen. Ehkä inan iso keittiöön, mutta olkoot siinä toistaiseksi.

Viirinauha kartongista

K:n avustuksella värkkäsin tytön nimellä varustetun viirinauhan, joka löysi paikkansa olkkarista sohvan yläpuolelta. Yllättävän pitkä nauhasta nimittäin tuli, vaikka nimi on noinkin lyhyt. Kartongista leikatut kolmiot pujotettiin samaan mustavalkoiseen juuttinauhaan kuin mitä hääjuhlassamme oli käytössä valokuvien ripustuksessa. Viiri-idea tuli vastaan Design Wash -blogissa ja nauhan värit asettautuivat lopulta noin, jotta nimen kirjaimet sai näkymään parhaiten. Imetyshuuruissani olin ensin laittamassa värit sikin sokin nauhaan, mutta tajusin onneksi ajoissa ettei mulla ole mitään kynää, jolla voisi kirjoittaa mustaan paperiin…

Teemavärit toistuivat myös juhlien kattauksessa. Muffinssien pahvikupit olivat keltavalkoisia ja mustavalkoisia, servetit valkoista polkadotia keltaisella pohjalla (löytyivät Myllyssä olevasta iiiihanasta kaupasta, Inspiraatiosta). Tarjoilupöydälle laitettu kynttiläkin osui teemaan varsin kivasti: musta kynttilä työkavereilta saadussa keltaisessa Nappula-kynttilänjalassa.

25.4.2015
08:21

16/52

16/52
Viikko 16: Tytär on ollut päiviemme ilona jo kolme kuukautta.

Vauva 3 kk
  • Ei yhtäkkiä olekaan enää vastasyntynyt nyytti, vaan kiinnostunut maailman menosta.
  • Kannattelee päätään suht hyvin ja mahallaan ollessaan näyttää jo niin isolta tytöltä.
  • Selän puolella on ilmeisesti pientä jäykkyyttä, sillä vetää itsensä välillä aivan banaaniksi.
  • Ei vielä kääntyile muuta kuin vahingossa, mutta yritys on kova.
  • Aamut alkavat usein hymyillen ja jutustellen, varsinkin isin kanssa juttua riittää.
  • On selkeästi kiinnostunut siitä mitä me tehdään eikä aina jaksa kovin pitkään möllöttää itsekseen sitterissä/leikkimatolla.
  • Kuolaa enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Hampaita mahdollisesti?
  • Tukka on alkanut harventua ja takaraivoa koristaa kalju kohta.
  • Yöunet pääasiassa hyvät, päiväuniakin malttaa nukkua entistä useammin. Jotain rytmiä on ruvennut hiljalleen löytymään.
  • Ekat vaunut menivät vaihtoon, uni maistuu hyvin myös uusissa (äidin mielestä monelta osin näppärämmissä) kulkupeleissä.
  • Imetyksen alkukankeudet ovat helpottaneet ja homma on ruvennut sujumaan myös ilman rintakumia.
  • Vaippakoko edelleen 2, kestovaipat käytössä aina kun onnistuu iisisti.
  • Vaatteita on jäänyt enemmänkin pieneksi, erityisesti bodyissa tuntuu loppuvan pituus vaikka leveydeltä vielä menisikin. Mitään neppariuniversaalia jatkopalaa ei taida olla olemassa..?
  • Komentelee kovasti niin pinnissuojan eläimiä, leikkimaton Muumeja kuin vähän isiäkin.
  • Tuntuu välillä hieman vierastavan, äidin/isin sylissä helpottaa.
  • Sai ensimmäisen rokotteensa. Kuumetta ei onneksi tullut, parina iltana oli vähän enemmän äninää ja itkuisuutta.
  • Pituus 59 cm (49 cm), paino 4900 g (2930 g).
24.4.2015
22:15

Nyt kulutan mennyttä aikaa, jota uruilla unholan juhlitaan

Pitkäperjantaina otimme siskon kanssa suunnaksi Klubin, jossa tuona pääsiäisen iltana musisoi pitkäaikainen suosikkimme Viikate. Kyseessä oli edellisenä iltana Tampereelta startanneen Unholan urut 10 v. -juhlakiertueen toinen keikka, jolla muisteltiin menneitä kymmenen vuoden takaa. Tämä on juhlavuosi myös meille siskon kanssa Viikatteen ystävinä, sillä elettiin juurikin vuotta 2005, kun sattumalta tutustuimme tähän kymenlaaksolaiseen orkesteriin. Eipä silloin osannut aavistaa millaiseksi suhteemme Viikatteeseen muodostuisi…

Viikate @ Klubi
Viikate @ Klubi
Viikate @ Klubi
Viikate @ Klubi
Viikate @ Klubi

Ilta pyörähti käyntiin perinteiseen tapaan Haaskalinnut saalistaa -instrumentaalin tahdein. Illan soittolista tarjoili nimensä mukaisesti pääasiassa vanhoja ralleja; tuli Tie, tuli Pohjoista viljaa, nimikkoraita Unholan urut tietysti myös. Yhteislauluna Kuolleen miehen kupletti ja vähän jotain uudempaakin: Viina, terva & hauta, Sysiässä, Tervaskanto, Oi pimeys. Kun tuttu lopetusbiisi Kuu Kaakon yllä kajahti soimaan, ei voinut uskoa että puolitoista tuntia oli jo karvan vaille ohitse.

Uruilla unholan

Lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten kuulin tuossa samaisessa salissa Viikatteen sointuja livenä ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään vuotta, jolloin en olisi yhtyeen keikalla käynyt – useimmiten keikkoja on ehditty koluta useampikin vuodessa. Epäilemättä samaan malliin jatketaan niin kauan kun Kymenlaaksosta vain sointuja kajahtaa, toivottavasti ainakin toiset kymmenen vuotta. Kiitos Viikate, kiitos maailman paras V-keikkaseuralaiseni Marianna!