{ Arkisto } Huhtikuu 2015

11.4.2015
10:18

Raitajuttuja

Blogi on näköjään viime aikoina kääntynyt varsin vauvapainotteiseksi, mutta toisaalta sitähän tämä mun elämä tällä hetkellä on. Arki pyörii niin tiiviisti vauvan ympärillä, ettei paljon muuta ehdi – en ikinä olisi voinut kuvitella, että äitiyslomalla on vielä kiireisempi kuin työelämässä ollessa! Enkä muuten uskalla (enkä tahdo) kuvitella, mitä se tulee olemaan sitten kun joskus palaan töihin… Aika ei tunnu hidastavan vauhtiaan, päinvastoin. Äitiysvapaani loppui tällä viikolla, nyt ollaan jo vanhempainvapaalla. Hui!

Kummalliset potkuhousut

Äitiyspakkaus on mahtava asia ja mekin sen otimme esikoiselle viime vuonna. Pakkauksessa oli käytännöllisiä ja kivoja juttuja, mutta myös ihmetyksen aiheita. Tykkäsin valkovihreäraidallisten potkarien ulkonäöstä, vaan käytännöllisyys oli noista kaukana. Koon 50 pökät olivat tosi isot ja löröä matskua (sellaista ribbimäistä) sekä lisäksi mallia leveä & lyhyt jokseenkin kummallisella jalkateräosiolla varustettuna. Milläköhän perusteella vaatteet valitaan äitiyspakkaukseen..?

Jos nuo vuoden 2014 raitapotkuhousut olivat hivenen höntit, niin 2011 pakkauksen raidallinen body/potkarikombo sen sijaan on ilostuttanut useasti. Parempi malli ja kangas, joten pääsivät myös käyttöön useammin. Tädin kanssa keksimme kerran pukea serkkupojan ja meidän plikan yhteneväisiin asuihin, kuvasarja on kieltämättä hihityttänyt aina kun olen kuvia katsonut:

Raitakaksoset

Äitiyspakkauksesta vielä sen verran, että voi jumpe miten ihana on tämän vuoden pakkaus! Viime vuoden pakkaus oli tosi kiva sekin, mutta jotenkin tämä uusi iskee muhun ihan kympillä. Ehkä se on värimaailma: harmaata, oranssia, keltaista, turkoosia. Meidän pakkauksessa oli kyllä lemppariani oranssia, mutta turhan monta ruskeaa tai tekstillä varustettua vaatekappaletta, joista en niinkään välittänyt. Aappa-makuupussi päätyi heti alkuunsa Hippo-serkun käyttöön ja meidän bebe nukkui vaunuissa siskon vuoden 1988 mintunvihreässä pussissa, kunnes Tampereen reissulta löytyi 2015 pakkauksen täydellisen ihana makuupussi.

Äitiyspakkaus 2015
Äitiyspakkaus 2015, laatikko

Katsokaa nyt, tuo laatikkokin on pihvelin hieno! En tunnusta olevani vaaleiden sävyjen ystävä, mutta laatikon lisäksi myös haaleasävyinen pussilakana säväytti metsäneläinaiheellaan. 2015 pakkausta ihasteltuani päätin laittaa omasta pakkauksesta eteenpäin ne, jotka todennäköisesti jäisivät käyttämättä, ja koitan bongailla uuden pakkauksen juttuja kirppareilta. Makuupussi meillä tosiaan on jo, vanu- ja toppapuvut kelpaisivat myös ja mikä jottei pussilakanakin. Muita suosikkejani ovat oranssiraidalliset body & housut, pilvipotkupuku, hyljepotkuhousut sekä turkoosit housut harmaalla vyötäröllä.

(Äitiyspakkauskuvat: kela.fi)

9.4.2015
14:43

Vaunupohdintaa: Brio Happy

Viime syksynä alkoi nurkkiin kertyä kaikenmoista tarviketta uutta perheenjäsentä odottamaan. Aiempaa kokemusta meillä ei ollut, joten tehtävien päätösten määrä pääsi hieman yllättämään. Millaiset vaunut ja turvakaukalo, entä kantamisvälineet, miten nukkumisjärjestelyt, hoitopiste kotona… Onneksi kaveripariskunta antoi meille lainaksi vaatteiden lisäksi mm. kaukalon ja lämpöpussin, rintapumpun, pinnasängyn reunapehmusteen sekä paljon muuta, joiden avulla vauva-arjen sai mukavasti käyntiin. Vaunutkin olisimme saaneet lainaan, mutta päädyimme kuitenkin hankkimaan omat.

Brio Happy 2013 mid grey teleskooppiaisalla

Lueskelin jonkun verran aiheesta etukäteen netistä sekä konsultoin kavereita. Brion Happy-yhdistelmävaunut vaikuttivat kiinnostavimmilta sekä myös täyttivät kriteerimme: tukevat eikä mitkään rimpulat, kunnolliset (ilmakumi!)renkaat, ulkonäkökin oli kiva. Kun sitten vihdoin uskaltauduin paikalliseen lastentarvikeliikkeeseen, huomasin heti samantyyppiset Happyt, joita olin ajatellut. Musta runko ja pyörät, check. Harmaat kankaat, jes – olin tosin katsonut vuoden 2014 Black denim -kangasta, mutta nämä v. 2013 perusharmaat olivat oikein kelvolliset nekin. Käyttötuntuma vaunuja testatessa oli sekä omaan että miehen mieleen, joten parin päivän mietinnän jälkeen kävimme lunastamassa ne itsellemme mukavaan muuttomyyntihintaan. Myöhemmin bongasin vielä Kui Designin vaunusuojaproton sekä alesta Tullsan sadesuojan, niin johan oli hyvä paketti kasassa odottamassa käyttäjäänsä.

Brio Happy kovalla kantokassilla

Eri Happy-versiot ovat auenneet mulle vasta näin jälkikäteen, kun vaunutietämys on lisääntynyt ja luonnollisesti myös käytäntö opettanut osansa. Ratasosa + kova kantokassi on osoittautunut käteväksi komboksi ja valitsisin samat uudestaan, mikäli olisin nyt hankkimassa Happyja. Vauva-aikana on koko setti käytössä ja myöhemminkin tarvitsee säilöä ainoastaan suht pieneen tilaan menevä kantokassi erillisen ison kopan sijaan. Kantokassia voi esim. reissussa käyttää vauvan nukkumapaikkana muutenkin kuin rattaissa, kassin kuomua en tosin ole kokenut tarpeelliseksi.

Vajaan kolmen kuukauden käytön jälkeen en silti ole täysin tyytyväinen vaunuvalintaamme ja se mikä eniten hiertää, on teleskooppiaisa. Alimassakin asennossa se tuntuu jotenkin korkealta, vaikka olen naiseksi varsin keskimittainen (166 cm). Vaunujen tämä kombo ei myöskään toimi busseissa: useampien vaunujen/rattaiden ollessa samaan aikaan kyydissä ihmiset eivät meinaa mahtua meidän ohi ja tietysti tönäisevät vaunuja, koska aisaa ei saa yhtään käännettyä pois kulkuväylältä. Happyt tuntuvat muutenkin pitkiltä, niin vähän ihmetyttää miksi ainakin täällä päin tyrkytetään enimmäkseen tuota teleskooppiaisaa.

Brio Happy: esiin käännettävät heijastimet

Alkuun vähän ihmettelin (aivotoiminta taisi jäädä synnärille…) heijastinten puuttumista ylhäältä kuomun tasolta, mutta sitten onneksi huomasin niiden olemassaolon. Sinänsä näppärää että heijastinnauhan voi kääntää esiin tarvittaessa, kun pääasiassa vaunuilla varmastikin liikutaan valoisaan aikaan. Kuomun lisäksi heijastinta löytyy tavarakorin ympäriltä.

Brio Happy: ilmakumirenkaat

Happyjen renkaista tykkään ja olisivat epäilemättä vielä paremmat, kun saisin aikaiseksi tarkistaa rengaspaineet. Jousituksesta ei myöskään ole huonoa sanottavaa, meno on pehmeää maaston pienestä epätasaisuudesta huolimatta. Vaunut pääsivät tositoimiin heti ekoilla käyttökerroilla, tammi-helmikuussa kun ulkona oli pääasiassa lunta, jäätä ja loskaa. Happyt eivät talvikelejä säikkyneet, vaan rullasivat mukavasti myös auraamattomilla jalkakäytävillä eivätkä nikottele sadevesikouruistakaan sen kummemmin. Renkaille plussaa myös pikakiinnityksestä: keskeltä painamalla ne saa naksautettua irti nopeasti ja helposti. Tämä on tarpeen vaunuja autoon pakatessa, sillä vaikka automme ei ole edes pienimmästä päästä niin Happyjen paketti on sen verran iso, että toisen sivun renkaat pitää irrottaa.

Periaatteessa Happyt ovat siis oikein mainiot pelit, mutta mua vaivaa vähän liikaa se pihvelin aisa sekä vaunujen jykevähkö olomuoto plus autoon pakkaamisen hankaluus. Kiitos Jennin vinkkauksen löysin fb:n Lastenvaunuhullut-ryhmän, josta olen imenyt lisää tietoa vaunuista, rattaista ja kaikesta niihin liittyvästä. Taitaa tämä “hulluus” olla tarttuvaa sorttia, sillä olen viettänyt monta imetyshetkeä selaillen iPadilla vaunuihin liittyviä juttuja ja välillä ne ovat tulleet yöuniinkin… Parissa liikkeessä olen ehtinyt pyörähtää testailemassa vaunuja, mutta varsinaista ratkaisua ei dilemmaan ole syntynyt. On tämä kyllä taas todellinen first world’s problem, mutta kun ei vaan voi olla tyytyväinen siihen mitä on. Koska jossain on joku parempi vaihtoehto, vaan mikä ja missä? Harmi kun mistään ei saa vaunuja testiin vaikka viikoksi, jotta voisi ilman suurta rahallista panostusta löytää ne omaan tarpeeseen oikeat.

(Kuvat helmikuulta; ei Turussa ole lumesta ollut tietoa enää pitkään aikaan.)

4.4.2015
15:14

Kahden kuukauden iässä

Tytär 2 kk

Vauva 2 kk
  • Vatsavaivat ovat helpottaneet, tai vaihtoehtoisesti olemme oppineet lukemaan bebeä paremmin. Joka tapauksessa elo on jo huomattavasti valoisampaa!
  • Väläytti ekan hymynsä 5,5-viikkoisena ja aika pian sen jälkeen alkoi myös jokeltelu. Juttua riittää erityisesti a) aamupäivällä b) hoitopöydällä.
  • Äitiyspakkauslaatikko on vaihtunut pinnasänkyyn, sillä tyttö vehtasi itsensä usein kiinni laatikon seinään. Toisinaan heräsi itkien, kun oli otsa vasten pahvia… :D
  • Vuorokauden unimäärä keskittyy edelleen yöhön, 5-8 h kerrallaan. Aamuisin unta riittää, päivisin sitten miten sattuu malttamaan.
  • Täysimetyksellä edelleen, välillä syö samaa tavaraa pullosta mikäli äiti huitelee jossain.
  • Käyttää koon 2 vaippoja, Natya ja Muumia enimmäkseen. Myös kestovaippoja on nyt käytetty enemmän, lähinnä kotosalla.
  • Kastettiin Kalevalanpäivänä. Etunimeksi valikoitui lopulta yksi niistä ihan ekoista vaihtoehdoista ja toinen nimi tulee suvusta, sama kuin mun isän äidillä oli.
  • On ollut ekaa kertaa päivän hoidossa mammalla (eli mun kotikotona). Lisäksi kummitäti on ollut pari kertaa lapsenvahtina meillä kotona joitakin tunteja.
  • On pantannut kakkaa pisimmillään 16(!!) päivää. Kävimme kolmesti vyöhyketerapiassa, minkä jälkeen suoli on toiminut hieman useammin, mutta edelleenkään kakkavaippoja ei tarvitse läheskään päivittäin vaihdella.
  • On tehnyt ekan pidemmän matkansa, Tampereelle aivan 2 kk -päivän tienoilla.
  • Sai ihkaoman makuupussin, kun uuden äitiyspakkauksen pussi löytyi mukavaan hintaan Finlaysonin poistopäiviltä.
  • 56 kokoiset vaatteet ovat vihdoin sopivan kokoisia ja pienimmistä oli jo luovuttava.
  • Pituus 56 cm (49 cm), paino 3990 g (2930 g).
3.4.2015
18:10

Mitä kissa tuumasi, kun vauva tuli taloon

Viime elokuussahan meistä tuli kissatalous, kun hassu ryijyturkkinen Barbi asettautui taloksi. Kissarouva tarvitsi ensisijaisesti väliaikaisen majapaikan kasvattajan uusien pentueiden tieltä, mutta optiona oli ettei Barbin tarvitsisi enää muuttaa pois. Tämä siksi, ettei etukäteen voinut tietää miten a) kissoille normaalisti yliherkkä puolisko reagoisi ja b) 7-vuotias lapsiin tottumaton kissa suhtautuisi tulevaan perheenlisäykseen.

Peiton alla on hyvä olla

Miehellä ei edelleenkään ole ilmaantunut minkään sortin allergisia oireita, ilmeisesti devonien karva ja/tai hilse on jotenkin erilaista ja vähemmän allergisoivaa. Näin kissaihmisenä huokaisin helpotuksesta, sillä nyt tiedän ettei meidän (ainakaan toistaiseksi) tarvitse olla ja elää ilman karvatassua kotona. Barbi on tosiaan aika herkkä persoona ja lokakuussa se oli hetken selvästi stressaantunut, kun samaan syssyyn osui mun babyshowereiden hälinä sekä keittiöremontin aloitus. Onneksi sain vinkin Feliway-feromonituotteista ja pistorasiaan hankittu haihdutin auttoi nopeasti, Barbi rauhottui silminnähden eikä saanut mitään kummempia sätkyjä edes remontoinnista lähtevistä äänistä.

Loppuraskaudesta Barbi nukkui suunnilleen kaikki yöt mun kyljessä kiinni, sänky tuntui välillä varsin ahtaalta kun en yöllisen vessareissun jälkeen raaskinut siirtää uinuvaa kissaa vaan koitin jotenkin pujotella itseni sinne miehen ja kissan väliin. Ei niin helppoa loppuraskauden valasta muistuttavan olemuksen kanssa… Viimeisenä yönä ennen synnytyksen käynnistystä Barbi ei enää tullut viereen ja sairaalasta vauvan kanssa kotiuduttuani sitä ei ole öisin makuuhuoneessa näkynyt. Vauva on siis saanut nukkua rauhassa eikä meidän ole tarvinnut pelätä, ettäkö kissa tunkisi vauvan viereen nukkumaan tai mitään sellaista.

Kurkottaa, kurkottaa

Vauvaa kohtaan kissa ei näytä tuntevan sen enempää kiinnostusta, toki välillä käy nuuhkimassa mutta siirtyy äkkiä kauemmas mikäli beben raaja vähänkään heilahtaa. Ensimmäisten viikkojen aikana kun istuin keskellä yötä sohvalla vatsavaivojaan itkevää vauvaa rauhoitellen, Barbi nökötti lähistöllä ja katseli myötätuntoisen oloisena kuin sanoen että kyllä se siitä. Missään vaiheessa kissa ei ole itkuista tai huudoista ollut moksiskaan, ennemminkin saattanut tulla viereen ihmettelemään onko pienellä kaikki hyvin. Vähän niin kuin isosisko. ;)

Kissan ja vauvan yhteiselossa ei siis ole ollut ongelmia eikä näin ollen Barbin palauttamista edelliseen kotiinsa ole ollut tarpeen edes harkita. Barbi käyttäytyy pääsääntöisesti todella nätisi, ei ole hyppinyt vaunuihin tai hoitopöydälle eikä edes turvakaukaloon, vaikka se on aina lattian tasossa. Aikamoinen ahmatti kooltaan pienestä (n. 3 kg) katista on kyllä tullut, ruokaa uppoisi loputtomasti ja lattioita pitää aina nuohota pudonneen ruuanmurun toivossa.

Aamuisin on välillä kevyt korvia hajottava konsertti, kun sekä bebe että kissa vaatii ruokaa kovaan ääneen. Kumpikin onneksi rauhoittuu saatuaan murua rinnan alle. :D Joskus Barbi tulee syliin vauvasta huolimatta, mutta useimmiten odottaa että vauva on unilla omassa sängyssään – tai kaivautuu puoliskon hupparin sisään, mikäli siihen on mahdollisuus.

Barbin seikkailuja lisää Instagramissa hashtagilla #barbithecat.

Scroll Up