Viikko 37: Kävimme suvun naisporukalla (+ kummipoika Hippo) Habitaressa ihmettelemässä.
Viikko 38: Tyttö on keksinyt, että pitäisi aamuisin päästä samalle ruoka-astialle kissan kanssa.
Viikko 37: Kävimme suvun naisporukalla (+ kummipoika Hippo) Habitaressa ihmettelemässä.
Viikko 38: Tyttö on keksinyt, että pitäisi aamuisin päästä samalle ruoka-astialle kissan kanssa.
Koneen syövereistä löytyi muutamia kesällä napsaistuja muistoja jälkikasvun kivoista asuista, eiköhän oteta ne seuraavaksi kehiin. Vauvasta kun on kyse, ei voida enää puhua nykyisestä vaatekaapista – itse asiassa viimeinenkin kuvissa oleva vaatekappale (sukkia lukuunottamatta) sai lähtöpassit tovi takaperin. Niin ne pienet kasvaa… Snif.
Punaiset Lindexin Littlephant-malliston collegehousut ovat kummityttömme vanhat ja ne olivat ehdottomasti yhdet suosikit 56 koon vaatteista! (Toinenkin tuon koon housulemppari on muuten esiintynyt blogissa, nimittäin Maxomorran kuumailmapallopökät. Eka juttu minkä vauvalle ostin päivä nt-ultran jälkeen.) Näin kerran nämä housut kirpparilla koossa 68, jätin ostamatta ja voin sanoa, että on harmittanut monta kertaa. Onneksi samaiset housut ovat päätyneet meille koossa 92, eli sitä odotellessa (juu hetki kyllä menee vielä). Luonnonvalkoinen ristiäisasuun hankittu pitsibody name it, raitasukat Marimekko.
Lindexin eläinkuosinen kietaisubody oli meillä lainassa vain hetken, se oli 62-kokoiseksi aika pientä mallia. Violetit housut Pikkuset, äitiyspakkauksesta peräisin. Yritin käyttää useampiakin pakkauksen alaosia, mutta ne eivät kerta kaikkiaan istuneet meidän rimpulalle lainkaan. Pyllykohta oli aina jotenkin liian leveä (ja hei kestovaipasta huolimatta!) ja vyötärö tuli kainaloihin, sitten kun olisivat muuten olleet sopivat niin ei enää lahkeessa riittänyt pituus. Ovatkohan ne millekään vauvalle hyvän mallisia..? Työkaverilla oli ylimääräisenä Conversen sukkapaketti, jonka sukkaparit ovat varsin tyttömäisistä väreistään huolimatta olleet todella paljon käytössä. Varsi on noissa just hyvä, ettei sukka valu pois jalasta.
Toisetkin punaiset housut meillä oli 56 koossa, joskin nämä olivat suht isot ja taisivat ihan viimeisimpänä jäädä kyseisestä koosta pieneksi. Mauri Kunnaksen hahmot ovat about ainoita piirroshahmoja, joista tykkään, ja unissaan kävelevä Herra Hakkarainen oli musta hauska printti pöksyissä. Body on Punaisen Norsun Herra Hauki, ostimme sen aikoinaan kavereiden pojalle lahjaksi ja nyt se oli sitten meidän muksulla lainassa. Malli tosin ei (taaskaan) ihan istunut rimpulalle, body oli meinaan harteista jotenkin tosi leveä. Paljon tuota silti käytettiin ja erityisesti isi vissiin tykkäsi siitä, koska usein valitsi sen laatikosta pukiessaan tyttöä. Mansikkasukat ovat Mömmeli-serkun peruja muutaman vuoden takaa.
Viimeiseksi vielä yksi hellesään asu, joka oli monta kertaa käytössä. Vesimelonibody Villervalla ja minttuiset raitacaprit H&M, kummatkin peräisin kirpparilta. Body varsinkin oli huippulöytö ja lyhythihaisista lempparein, onneksi viileän alkukesän jälkeen saatiin myös helteisiä päiviä ja body pääsi tehokäyttöön. Mitoitukseltaan se oli just passeli meidän pirpanalle, meinaan sopivasti lämpimien säiden väistyessä jäi bodykin naftiksi.
Syksyn sateiden (tänään tosin ei ole ropsahtanut mutta viikonloppuna vettä tuli ihan kunnolla) kunniaksi palataan hetkeksi ajassa taaksepäin kesään, tarkemmin ottaen tuonne kesäkuun puoliväliin. Juhannusaattona pakkauduimme autoon koko perhe kissaa myöden ja hurautimme porukoiden luokse maalle keskikesän juhlaa viettämään. Aattona meitä oli vähän isompikin porukka, mutta juhannuspäivänä hengailimme ihan vain “omien” kesken. Sateen tauottua kiertelin pihalla kameran kanssa ja ihastelin luonnon väriloistoa. Juhannusruusut eivät viileän alkukesän seurauksena vielä tuolloin jussina kukkineet, mutta muuten näytti varsin samalta kuin edelliskesänä.
Juhannukseen kuului olennaisena osana sauna ja palju sekä hyvä ruoka, grillistä luonnollisesti. Ruokakuvia muistikortille ei näköjään tallentunut, mutta sellainen juhannuksen perusmenu lautasella nökötti. Kahvin kanssa nautittavaksi sisko oli leiponut keskikesän salmiakkileivoksia, harmi kun edes niistä ei tullut napattua kuvaa. Hyviä olivat joka tapauksessa.
Kun tässä nyt ollaan ehditty jo loikata syksyn puolelle, niin ajattelin tehdä muutaman tällaisen muistelopostauksen kuluneen kesän jutuista. Aloitetaan alppiruusuista! Parina edellisenä kesänä ollaan äiskän kanssa käyty ihastelemassa kyseisiä kukkia Arboretum Yltöisissä, mutta tänä vuonna päätimme jättää visiitin Piikkiöön väliin ja suuntasimme sen sijaan lähemmäs, nimittäin Raision keskustaan. Raision alppiruusupuisto on näpsäkän kokoinen (vajaa puolitoista hehtaaria) metsäpläntti Kirkkoväärtinkujan päässä, aivan siinä lukion nurkilla.
Jännä, miten ei ole aiemmin tullut käytyä kyseisessä puistossa, vaikka se sijaintinsa puolesta on suorastaan naurettavan helposti saavutettavissa. Eikä edes maksa mitään, vaan alppiruusuja saa ihastella ihan ilmaiseksi! Muistan tämän varmasti ensi kesänä, kun nautiskelen pelkästä Kelan kotihoidontuesta… Me teimme alppiruusuretkemme kesäkuun puolivälissä, mikä oli tänä vuonna oikein passeli ajankohta ottaen huomioon varsin vilpoisan alkukesän. Kaupunkilehdet yleensä uutisoivat alppiruusujen aloitettua kukintansa, joten touko-kesäkuun paikkeilla kannattaa tarkkailla uutisointia, jos mielii ehtiä pällistelemään kukkaloistoa Raisioon.
Päivä sattui olemaan syntymäpäiväni, joten pitihän sen kunniaksi ikuistaa päivän asu aiheeseen liittyen, ja siinä 31-vuotias bloggaaja tönöttää kaverikuvassa upean pinkin alppiruusupuskan kanssa. Aurinko paistoi, mutta lämpötiloilla ei hurrattu eli vaatetta piisaa: huivi Syster P, pellavapaita Lindex, huppari Naketano ja useampi vuosi takaperin hankitut, kertaalleen jo kirppiskasasta pelastetut farkkuleggarit Vila. Nenällä itse itselle synttärilahjaksi ostetut Ray-Ban New Wayfarerit (tarkka malli RB2132), korvissa työkaverilta saadut puukorvikset sekä jalassa täysmustat Converset. (Todellisuudessa oli myös tuulitakki lisänä, ah Suomen kesä!)