{ Arkisto } Lokakuu 2015

Rakkauteni Fashionologyn koruihin on kestänyt useamman vuoden ja kyllä, merkin tuotokset miellyttävät edelleen kovasti. Olen tehnyt muutaman erinomaisen hankinnan, jotka ovat saaneet huikeasti käyttökertoja – nuo tokan linkin 2011 ostetut sulkakorvikset erityisesti. Selailen nettikaupan valikoimaa aina silloin tällöin, kun uutiskirje kilahtaa sähköpostiin, mutta harvemmin etenen tilaamaan asti. Kesän aleissa näin kuitenkin kävi eikä mennyt kauaa, kunnes musta pahvikuori tipahti eteisen lattialle.

Fashionologyn visuaalinen ilme ei kyllä petä koskaan! Tällä kertaa kuoresta paljastui yllä näkyvä setti. Varsin tyylikästä ja tuntuu kuin kaikki olisi hyvinkin tarkkaan harkittua, vaikka kuitenkin on kyse ihan järkihintaisista koruista.

Pienet X-korvikset maksoivat kympin ja olen varmasti jo nyt käyttänyt niitä koko rahan edestä. Aivan ihanat! Ne ovat juuri ne korvikset, jotka laitan korviini kun en jaksa ajatella sen enempää (eli hyyyyvin usein), sopivat kaiken kanssa ja kaikkiin tilanteisiin. Varsinkin nyt lyhyillä hiuksilla en oikein ole osannut käyttää kovin isoja korviksia, vaan eipä haittaa kun mulla on nämä äksät.

Toinen aleostos oli pitkään himoitsemani &-kaulakoru, joka on tosi kiva sekin mutta ketjun suhteen hippasen mättää. Lukkosysteemi on kummallinen, se lukkoon tuleva lenkki on ihan minipieni ja todella hankala laittaa kiinni. Ketju myös on selkeästi tummempi kuin itse koru, mikä näyttää musta hassulta. Onneksi tämä on helppo asia fiksata – kun vain saisin aikaiseksi hommata uuden ketjun…

Vierailin Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseolla ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, ja viime kesänä päätimme äitini kanssa lähteä jälleen pyörähtämään nurkilla. Museolla oli meinaan joku spesiaalipäivä tuolloin heinäkuussa, sisäänpääsy ilmainen ja muutenkin oli niin ihmisiä kuin kaikenmoista häppeningiä.

Ensin kävimme tsekkaamassa voimalaitoksen, jota itse en ollutkaan aiemmin nähnyt. Tilassa oli vehkeitten lisäksi useampi taulu, joissa kerrottiin voimalaitoksen vaiheista ja Korvensuun meiningistä menneinä aikoina. Kiintoisa paikka ja tosi harmi, ettei ollut mitään “työnäytöstä”, jollaisia on kuulemma joskus vastaavina päivinä ollut.

Voimalaitoksen jälkeen siirryimme konepajaan, jossa siis silloin viimeksi siskon ja K-serkun kanssa kävimme ihmettelemässä. Vaikka olin jo aiemmin antanut kameran laulaa ihan huolella, pakko se vain oli nytkin räpsiä setti kuvia muistoksi. Vähän sentään muistin mitä olin aiemmin kuvannut, joten koitin keskittyä muihin kohteisiin ja ihan mukavan pläjäyksen mielestäni sainkin muistikortille tallennettua.

Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä läheisellä padolla, jonka vieressä muistan joskus lapsena järjestettäneen erilaisia tapahtumia. Hyvin erilaiselta näytti paikka nykyään, ränsistyneeltä ja villiintyneeltä. Sääli, kuitenkin nätti lokaatio kyseessä.

Viikko 41: Tuttu pyysi diilaamaan 5 kpl pehmoparsakaaleja, mikä aiheutti hihitystä paitsi Ikeasta poistuessani myös seuraavat pari päivää kotona ennen kuin kipaisin pehmot postiin.

Viikko 42: Pirpana juhli ekoja nimipäiviään ja esitteli kävelytaitojaan isovanhemmille.

Viikko 43: Juhlistimme 4-vuotiasta serkkutyttöä. Mihin ne vuodet oikein katoavat..?

Hieno maastoutuminen meidän sängyn lakanoihin. ;)

Vauva 9 kk

• Kiinnostus kissaa kohtaan ei ole loppumassa, päinvastoin tyttö yrittää päivittäin hieroa tuttavuutta Barbin kanssa. Barbi kuitenkin suhtautuu vielä varsin varauksella ja ihan syystä, vauva kun on aikamoinen häslä edelleen.
• Ojentaa kädessään pitämiä asioita äidille, isille ja toisinaan kissallekin.
• Oppi taputtamaan käsiään yhteen. Väsyneinkin äiti heltyy, kun toinen katsoo suurilla silmillään, hymyilee alalegot vilkkuen ja kädet käy läps läps läps. ♥
• On jostain keksinyt murisemisen. Lähinnä murisee ikään kuin yrittäisi komentaa tyyliin sohvatyynyä tai kirjaa, usein murinaa tulee myös väsyneenä.
• Istuminen on tukevoitunut eikä enää kovin usein kellahda siitä selälleen. Istuu edelleen usein aitajuoksija-asennossa, mutta toisinaan myös polviensa päällä. Normaali istuma-asento jalat suorana tulee harvemmin, mutta eiköhän sekin tästä pian kehity.
• 8,5 kk iässä keksi yhtenä iltana miten kävelyvaunun kanssa pääsee eteenpäin ja sen jälkeen sitä töpsöttelyä onkin treenattu lähes päivittäin.
• Leluista edelleen Mauri Kunnaksen purkkipyramidi on edelleen aika pop, tyyppi on nyt itse oppinut laittamaan purkkeja sisäkkäin. Lisäksi kirppikseltä jo vuosi takaperin löytynyt Brion kävelyvaunu on kova sana.
• Yöt alkoivat mennä turhan levottomiksi, joten siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt ei enää havahdu jokaiseen peiton kahahdukseen tai isin yskähdykseen.
• Oli jo jättänyt yösyömiset pääasiassa väliin, mutta yhtäkkiä alkoi taas huutaa yöllä tissin perään. Välillä rauhoiteltiin parikin tuntia keskellä yötä, mutta ainoa mikä lopulta auttoi oli se tissi. (Ja äiti keskittyy yön pimeinä tunteina hokemaan kohta helpottaa, kohta helpottaa…)
• Brion turvakaukalo alkoi tuntua ahtaalta pituussuunnassa, joten turvaistuinkaupoilla oli käytävä. Hieman ennen 9 kk-päivää tyttö siirtyi autossa matkustamaan päheään seeprakuosiseen Britaxin istuimeen, joka on osoittautunut käytännössä tosi näppäräksi. Autokilareita istuimen vaihto ei tosin poistanut kokonaan, harmi vain.
• Pientä räkätautia oli päällä useamman viikon, niistäminen ei edelleenkään ole kivaa mutta suolatipat antaa sentään jo laittaa mukisematta. Kova vatsa sen sijaan on vaivannut taas enemmän, joten rauhoitettiin puuro pelkkään kauraan + laitettiin joukkoon usein luumusosetta (kaveri keitti kotimaisista luumuista sokeritonta sosetta meillekin pakkaseen), niin tilanne alkoi onneksi helpottaa.
• Vain puuro (edelleen ihan lempparia) syötetään lusikalla, muuten syö itse sormin. Pinsettiote on kehittynyt huimasti, mutta noin muuten ruokailut ovat välillä ihan leikkimistä. Kertoja pitäisi saada lisää, mutta mä en tajua missä vaiheessa muka ehtii… (Ilmeisesti pitäisi koko ajan a. syödä tai b. valmistella seuraavaa ateriaa. Älytöntä!)
• Alarivistöön putkahti uusi hammas ihan huomaamatta, nyt niitä on läpi kaikkiaan seitsemän. Sormien tunkeminen suuhun ja kuolaaminen on lisääntynyt ja jatkuu edelleen, liekö tulossa vielä lisääkin hampaita.
• Kestovaippatouhu sujuu jälleen paremmin. Hankin kokeiltavaksi vähän erilaisia (ja isompia) vaippoja, joista mm. Myllymuksujen ja Sampsukan sivunepilliset taskut ovat toimineet ok. Myös imua pitää nykyään olla selkeästi enemmän, testaamalla on löytynyt ihan kelpo komboja. Kertiksissä on edelleen Muumien koko 4 ja myös saman merkin housuvaippoja (koko 5) on testattu.
• Kasvussa on tapahtunut selkeästi joku spurtti ja likalle on tullut vihdoin vähän reisiäkin. :) 68 koon vaatteista osa on täytynyt siirtää syrjään ja loputkin 74-kokoiset on otettu käyttöön.
• Pituus 71,2 cm (49 cm), paino 7850 g (2930 g).

Apua, olin ihan unohtanut yhden asuntomessuhelmen! Siispä kerta kiellon päälle ja vielä yksi postaus kehiin liittyen aiheeseen Vantaan asuntomessut.

Heti kierroksen alkupäässä pääsi matkustamaan ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin, sillä yksi kerrostalokohteista oli sisustettu 1980-luvun hengessä. Kodin asukkaat olivat keksittyjä, mutta taustalla oli vaikuttamassa keskustelut paikallisten kanssa. Itsehän olen syntynyt -84, joten varsinaisia muistikuvia tuosta vuosikymmenestä ei ole kuin aivan sieltä loppupäästä. Monet sisustukselliset asiat olivat kyllä tuttuja 90-luvun alkupuoleltakin. :)

Oli mahtavaa päästä fiilistelemään mennyttä aikaa upouusien messukohteiden vastapainoksi! Tästä muistui heti mieleen Habitaren huikea Aikamatka muutama vuosi takaperin. Mä en varmaan ikinä kyllästy tällaisiin nostalgiatrippeihin… ♥