{ Arkisto } Lokakuu 2015

Vielä viimeinen postaus liittyen menneen kesän asuntomessuihin. Kivistön kodeista tykästyin erityisesti kohteeseen 15, jonka suunnittelusta vastasi Keltainen Ovi. Modernia asumista pienellä fiftaritwistillä, oli suunnittelija Memmu Pitkänen kuvannut sisustusta messuluettelossa ja ainakin omasta mielestäni kuvaus piti varsin hyvin paikkansa. Pääasiassa mustavalkoinen graafisuus yhdistettynä pieniin väripilkkuihin osui omaan makuuni just eikä melkein ja muutenkin kohteessa tuntui natsaavan suunnilleen kaikki.

Oleskelutilat olivat sinänsä samaa tyyliä, mutta kuitenkin sopivasti erilaisia. Pohjana harmaat sohvat ja valkoiset senkit, siihen sitten täydennyksenä vähän eri kuvioilla olevat graafiset matot ja tyynyt. Seinille ripustettu taide oli mun mielestä todella onnistuneesti valittu!

Keittiöstä mulla ei näköjään ollut mitään kunnon kuvaa, mutta sekin oli oikein miellyttävä mustavalkoinen kokonaisuus. Ruokapöytäkuvan heitän tähän uudestaan, vaikka se oli mukana edellisessäkin postauksessa – eihän sitä voi jättää liittämättä myös tähän kohde-esittelyyn. Ruokailutila olikin ehkä värikkäin nurkkaus kodissa, sopii musta silti mainiosti kokonaisuuteen. Mintunvihreät tuolit ovat aika jännä värivalinta, mutta ehdottomasti piristävä sellainen.

Makuuhuoneet (joita oli siis enemmänkin) viehättivät paitsi ihanalla graafisella sisustuksella, myös upeilla seinämaalauksilla. Lastenhuoneet tuntuivat hivenen tyhjiltä ja värittömiltä, mutta epäilemättä lelukaaos vaikkapa Legojen muodossa toisi sitä väriäkin mukaan.

Märkätilojen tyyli oli just sellaista mitä voisin meille kuvitella: mustavalkoista höystettynä ripauksellä värejä (tai no, punaisella nyt ainakin). Tuo vessa on aivan huikea! Itse ehkä olisin valinnut joko seinän tai lattian laatoituksen vähän simppelimmäksi, mutta noin muuten tykkään kokonaisuudesta tauluineen kaikkineen. Ja mustavalkoinen suihkunurkkaus, oi että kyllä kelpaisi tuollaisessa ympäristössä suihkutella itsensä puhtaaksi päivän pölyistä.

(Äh, kamala kotikuume. Miksei voitais hetijustnyt ruveta rakentamaan omaa tönöä?!)

Jahas, löytyi näköjään tällainenkin postaus luonnoksista. Lyödään siis heti eilisen postauksen perään kuvapläjäys tämän vuoden asuntomessujen yksityiskohdista, inspiraatioksi tulevaan – tai ihan vaan, jotten turhaan ole ähertänyt kuvien parissa.

Alkuun pikkasen rouheampaa meininkiä. Metallihyllyhässäkkä on aika kiva, harmi että meillä alkaa kalustekiintiö olla hyvin täynnä. Ehkä jotenkin pienemmässä muodossa? Voisi kyllä sopia ulkonäkönsä puolesta tänne. Kolmannen kuvan matto on siitä hauska, että materiaalina on farkkujen vyötärönauhassa olevia merkkilätkiä.

Ihastuin tuohon alemman kuvan lipastoon, joka tuli vastaan parissakin eri kohteessa. Se on muistaakseni yllättäen Boknäsin mallistosta, itse ainakin miellän kyseisen valmistajan tuotteet pääsääntöisesti hieman eri tyyliseksi. Ylemmän kuvan kokovalkoinen senkki on myös nätti, varsinkin tuolla tavalla kasvit saviruukuissaan päällä.

Kodinhoitohuoneen ovissa on mukavan erilaiset vetimet, lisäksi pidän puunsävyisten ovien sekä mustan takaseinän yhdistelmästä. Alemmassa kuvassa taas on superhieno pyykkiteline, tuollainen kyllä kelpaisi mulle ruman (ja vähän vääntyneenkin) perusvalkoisen telineen tilalle. Keltainen Mifukon kori ei sekään toki ole yhtään hassumpi.

Ehkä ensimmäistä kertaa ruokapöydän kattaukset oli onnistuttu tekemään niin houkutteleviksi, että jopa mä kiinnitin niihin monessa kohteessa huomiota. Suosikkini näistä on ehkäpä tuo ylhäältä toinen: valkoisella, pellavalla ja rukseilla ei voi mennä pieleen. Paitsi aterimet olisin vaihtanut toisiin, esimerkiksi alimman kuvan Hackmanin mustakahvaiseen Lion-sarjaan (jota muuten vihdoin sain kotiinkin, kiitos Iittalan superhyvän Iik-tarjouksen).

Loppuun vielä muutama idea kodin viherkasveihin. Roikkuvia kukkaruukkuja olen harkinnut monta kertaa, mutta vieläkään en ole uskaltautunut hankkimaan. Epäilyttää voiko ne ihan oikeasti olla päteviä, vai ovatko vain kivannäköisiä. Laventeli puulaatikossa on ihana, tämän ajatuksen pistän muistiin tulevaisuuden omaa terassia/pihaa ajatellen. Samoin portaat kasveille – tosin tämänhän melkein voisi toteuttaa meidän pienellä parvekkeellakin, mikäli portaat pysyvät pystyssä ilman seinään kiinnittämistä. Pienempänä versiona ainakin voisi toimia.

Aihe ei ole millään lailla enää ajankohtainen, mutta haluan kuitenkin naputella nämä jutut itselleen muistiin. Toisaalta nythän Vantaan asuntomessuista jaksaa taas lukea, kun niihin liittyviä postauksia ei enää tule vastaan joka toisessa blogissa. ;) Oma visiittini tämän vuoden asuntomessuille oli alkuun epävarmaa, sillä vakiomessuseurani S oli raskaana ja laskettu aika osui juurikin heinäkuulle samoille paikkeille messujen alun kanssa. Avajaisviikonloppuna kuitenkin S tuumasi, että olo on edelleen täysin normaali, joten päätimme suunnata Vantaalle heti viikonlopun jälkeen maanantaina. Mukaan lähti myös äitini sekä tottakai tyttäreni, joka kulki näppärästi Manducassa ja rattaat saivat jäädä kotiin.

Tällaisen pihan ja talon voisin huolia meille.

Aika pitkälti koko päivä Kivistössä tuolloin heinäkuussa meni, mutta ehdimmekin käydä läpi kaikki kohteet. Taukoja tietysti oli pidettävä normaalia enemmän, kun seurueessa oli vauva ja viimeisillään raskaana oleva. Ensimmäistä kertaa oman asuntomessuhistoriani (eli, öö, neljän vuoden) aikana oli niin, etteivät kaikki kohteet olleet vierailtavissa. Noin muuten kohteet oli saatu viimeisteltyä ihan kiitettävästi ja tarjosivat kyllä aimo annoksen inspiraatiota ainakin mulle. Tänä vuonna löysin jopa joukosta selkeän suosikin, mutta siitä teen vielä oman postauksensa – on meinaan tässäkin on näitä kuvia aivan riittämiin…

Keittiöinspiraatiota en tällä kertaa tarvinnut, kun meillä vihdoin on toiveiden mukainen keittiö. Mitään mun makuun ihmeellistä ei tosin edes ollut, tuo keltainen oli ehkä ainut spesiaali. Kakkoskuvan keittiössä tykkään tuosta tehosteseinän tapetista, täydensi kivasti kokonaisuutta. Alimman kuvan keittiön mustavalkoisuus on jees, mutta eniten mua miellyttää kasvit ja niiden ruukut sekä tuo matala Eamesin pöytä.

Muutama kiva makuuhuone, joissa yhdistävänä tekijänä on puun sävyt. Haaveilen matalasta sängystä ja toivon joskus vielä saavani futonin, mutta toistaiseksi korkeampi säilytystilallinen laatikkosänky on meille ehdottomasti toimivin vaihtoehto. Muutenkin kieltämättä noissa mietityttää matalemmissa sängyissä se, miten niistä oikein pääsee ylös..?

Messuolohuoneissa ei ollut mitään ihmeempiä ahaa-elämyksiä, pienempiä yksityiskohtia toki moniakin. Mintunvihreää olisi ihana saada omaankin kotiin, harmi vaan että se sattuu olemaan yksi puoliskon inhokkiväreistä. Jospa saisin tulevaisuudessa hivutettua sitä hieman vaikka lastenhuoneeseen? Se oli mun lempiväri silloin kun olin sellainen alle kouluikäinen. :) Alimman kuvan takkanurkkauksesta tykkään kovasti, jotenkin kaikki natsaa kohdalleen.

Lastenhuoneissa sen sijaan oli vaikka mitä mahtavia oivalluksia! Kahden ekan kuvan mustavalkoisuus höystettynä harkituilla värilisäyksillä toimii musta ihan älyttömän hyvin, nuo olivat kumpikin siis samassa kohteessa. Seuraavissa kuvissa on yhdistetty vihreää ja keltaista, hyvin toimii sekin. Katon maalaaminen värillä valkoisten seinien kanssa on muuten aika kiva! Sitten taas hieman graafisempaa, näissä fanitan raidallista jakkaraa (meillekin, kiitos!) sekä huisaa vihrää robottia. Alimman kuvan majasysteemi on epäilemättä lasten mieleen, eikä tuo hullummalta näytä näin aikuisenkaan silmiin. Kettutyynyistä tykkään, ihanat!

Harvoin innostun märkätiloista sen enempää, mutta Kivistössä oli monessa kohteessa omaan makuuni onnistuneita vessoja ja kylpyhuoneita. Seinäratkaisuista pidin erityisesti, esimerkiksi nuo pari normaalista poikkeavalla tavalla laatoitettua seinää. Ihastuin myös kympillä tuohon mustavalkokeltaiseen tapettiin, kyseessä on englantilaisen MissPrintin Mountains Sunrise. Harmaa ja betoni näkyivät myös olevan aika pop – mikäs siinä, sellaista voisin kyllä omaankin kylppäriin kelpuuttaa. Jos joskus pääsen vaikuttamaan oman kodin kylpyhuoneeseen, niin tuollaiset seinän sisällä olevat kolot kyllä tahdon pesuaineille.

Viikko 39: Kädessä DIY-marakassi peltisestä maustepurkista ja kuivasta riisistä.

Oranssiraidallinen body Pikkuset on äitiyspakkauksesta ja tuplaneppareiden ansiosta menee pitkään. Tällaisia bodyja pitäisi pakkauksessa olla pelkästään! Jos siis ajatellaan, että äp kattaisi mahdollisimman hyvin koko vauvaiän tarpeet. Kaverilta saadut housut KappAhl Newbie, en muista olikohan niin että kaveri oli nuo oranssit napit laittanut itse. Joka tapauksessa sopii tuon bodyn pariksi kuin nenä päähän (housut tosin jouduin jo laittamaan pois, pöh). Marimekon sukat ovat kolmen sukkaparin setistä, jossa jokainen pari on samoilla väreillä mutta erilaisella kuosilla (pieneksi jäivät nämäkin juuri, huoh).

Viikko 40: Vintage-Vipp on just sopivan korkuinen seisomisharjoituksiin.

Tämä asu onkin kokonaan second handia. Sekä ihana Marianne-raidallinen body Ciraf että housut Polarn O. Pyret ovat kummityttömme vanhoja, näyttävät musta kivoilta yhdessä vaikka ovat niin erilaisia kuoseiltaan. Kaverilta saadut siniset sukat Tutta ja pohjissa jarrunypyt, jotka alkavat olla tarpeellisia tässäkin taloudessa. Vahinko, ettei tämän koon sukissa kovin monissa ole noita nyppyjä! Beben laatikossa on vaikka mitä kivoja sukkapareja, mutta kyllä kätsyimpiä vaan ovat nyt nuo jarruversiot.

Viime keväänä keittiöremontin jälkimainingeissa koin ahdistusta siitä tavaramäärästä, joka meillä on sullottu tähän 66 neliöön. Varsinkin kun suurin osa kamoista on mun, joko ikivanhoja tai uudempia, mutta joka tapauksessa mun hankkimia tai jostain saamia. Olen saanut tavarahamsterimallin kotoa ja usein roipetta jemmataan omissa kaapeissa ennemmin kuin laitetaan kiertoon, vaikka kuinka itsellä ei enää olisi tarvetta.

Erityisesti vaatekaappini on raskauden ja imetyksen myötä muuttunut isoksi kysymysmerkiksi: se tuntuu olevan täynnä vaatteita, jotka eivät sovi keskenään yhteen tai jotka eivät ole just nyt sopivia. Joidenkin vaatteiden kohdalla kyse on istuvuudesta (ne rask… eikun imetyskilot), mutta joidenkin ihan vaan siitä fiiliksestä. Keväällä sain käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, jonka innoittamana kävin koko vaatekaappini läpi oikein ajatuksen kanssa. Otin käyttöön mallin, etteivät kaikki kelvolliset vaatteet ole kaapissa yhtä aikaa, vaan päivitän valikoimaa silloin tällöin esimerkiksi vuodenajan vaihtuessa.

Aiempaan verrattuna malli on ollut toimiva, mutta nyt tartuttuani kyseiseen kirjaan uudestaan sen jäätyä keväällä kesken tunnen kaipaavani jotain enemmän. Kaapissani on edelleen vaatteita tyyliin ihan kiva ja huomaan, että niitä tulee käytettyä kyllä varsin harvoin. Sen sijaan sieltä puuttuu joitakin perusjuttuja, joita kaipaan vähän väliä – esimerkiksi musta sekä harmaa ihan perus t-paita. Niiden kohdalla ongelmaksi muodostuukin, mistä sellaiset löytäisi! Sen olen oppinut, että ketjuliikkeiden tusinapaidat on parempi jättää väliin, kun ei niistä kiertävine saumoineen ja pikanukkaantumisineen tule kuin paha mieli. Tukisin mielelläni vaikkapa kotimaisia vaatemerkkejä, vaan toistaiseksi ei vastaan ole tullut ainuttakaan simppeleitä perusvaatteita tarjoavaa merkkiä. Toki kiinnostavat leikkaukset ym. ovat omiaan joissakin vaatekappaleissa, mutta esim. peruspaidalta en ihan oikeasti kaipaa yhtikäs mitään kikkailua.

Hankalaksi asian tekee myös se, etten oikeastaan tiedä millainen mun tyyli on. Olen pohtinut tätä ennenkin, mutta vastaus on edelleen löytymättä – ja luonnollisesti tämä totaalisen uusi elämäntilanne eli äitiys on muuttanut ajatusmaailmaa siinäkin asiassa. Esimerkkinä: ennen rakastamani minihameet tuntuvat nykyään aivan liian lyhyiltä. Tai matalavyötäröiset housut, ne eivät vain enää tunnu mukavilta päällä eivätkä todellakaan imartele vyötärölle kerääntynyttä rengasta. Toivon kroppani palautuvan edes jossain määrin imetyksen loputtua, mutta ehken mä halua sitä tarpeeksi kun en saa järjestettyä itseäni liikkumaan.

Tavoitteena ja toiveena siis on rakentaa vaatekaappi, josta voin napata päälleni mitä tahansa joutumatta sen kummemmin pähkäilemään asiaa. Ekaksi täytynee selvittää, millaisena näen itseni ja tyylini; sen jälkeen ehkä miettiä millaisena toivoisin näkeväni ne. Millaisista vaatteista tykkään, millaisista en niinkään? Mikä on oma arkiunivormuni? Missä tunnen oloni kotoisaksi? (Onneksi on ne kuva-arkistot.)

Eeva kirjoitti taannoin osuvasti:

“Lempivaate on sellainen, jonka voi pukea päälle ja sen jälkeen unohtaa.”

Projektista bloggaan varmasti lisääkin, kunhan tässä pääsen kunnolla liikkeelle. Samalla tulee mukavasti kerrattua alkuvuodesta kirjattuja ajatuksia tyyliasioiden suhteen. Eiköhän tämä tästä!