Heinäkuun loppupuolella miehen ollessa kesälomalla kiikutimme kissan hoitoon ja käänsimme auton kohti Kymenlaaksoa. Edellisestä kunnon visiitistämme oli ehtinyt vierähtää – aivan käsittämätöntä kyllä – jo puoli vuosikymmentä, joten oli todellakin aika tehdä uusi retki sinne suunnalle. Tälläkin kerralla oli käytettävä tilaisuus hyväksi ja vaadin menomatkalla pysähdyksen Porvoossa, koska Brunbergin tehtaanmyymälä ja minttutoffeepalat. Mmm..! ♥ Pidimme kaupungissa muutenkin tauon, ensin pyörähdys vanhassa kaupungissa (pääsin vihdoin käymään Skafferissa) ja sitten makoisa lounas nepalilaisessa ravintolassa. Matka mutkitteli lopulta sen verran kauan, että olimme perillä Kouvolassa vasta illansuussa.

Veneessä
Vesibussi
Perästä kuuluu
Manducassa
Possu kotimatkalla

Saaressa punkkasimme päämökistä erillään olevassa aitassa, mikä oli öisin hulinoivan lapsen äänekkyyden huomioon ottaen erinomainen vaihtoehto. Meillä oli rattaat mukana, joten päivisin bebe pääsi vetelemään hirsiä ulkosalle, vaikkei niillä noin muuten mitään mökkimaastossa tehnyt. Aurinkoisena päivänä kävimme veneajelulla lähiseudulla ja etsimme pari geokätköä, jolloin Manduca oli kätevä. Tarkkaa aikataulua kotiinpaluun suhteen emme olleet tehneet ja lopputulos olikin se, että vietimme mökkeilemässä useamman päivän. Sateisesta säästä huolimatta oli tosi kivaa, varsinkaan kun ei Lontooseen muuttanutta K-serkkua kuitenkaan ihan niin usein näe. Ja saipahan K myös hengailla kummityttönsä kanssa, joskin pirpana oli välillä vähän turhan eroahdistunut…

Mä en yleisesti ottaen ole mökkifani, mutta kyllä Repovedessä on sitä jotain!