{ Arkisto } Joulukuu 2016

Joulusta palaudutaan hiljalleen arkeen, tosin meillä tytön kanssa se tarkoittaa tällä viikolla lomailua – päiväkoti on nämä välipäivät kiinni ja mulla oli sopivasti lomapäiviä käyttämättä. Ihan mukava hengähdystauko, jotenkin loppuvuosi oli kaikella tapaa hirveää hässäkkää niin nyt on kiva vaan olla ja ottaa rennosti.

Mitä varsinaisiin joulunpyhiin tulee, menivät ne meillä tänä vuonna perinteiseen tapaan. Aattona kävimme ensin isovanhemmillani joulupuurolla ja sieltä suuntasimme maalle viettämään aattoiltaa vanhempieni ja setäni kanssa. Päivän aikataulu oli venähtänyt jo kotoa lähtiessä, joten loppupäivä meni samaan malliin. Kotikotona järkkäilimme vielä vähän paikkoja, minkä jälkeen piipahdimme viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille ja palattuamme oli aika siirtyä ulkosaunan lämpöön. Sen verran oli kylmä viima, että allas pysyi kiinni; tosin eipä sillä, mä kykenen kastamaan ehkä just ja just polviin asti jääkylmään veteen.

Pääsimme ruokapöydän ääreen jälleen kerran vasta illalla, mutta hyvin mini jaksoi niin syömiset kuin lahjojen avaamiset sen jälkeen. Taitaa tyyppi olla tullut vanhempiinsa, päivän rytmien sekoaminen ei paljoa hetkauta. Kinkkua syömättömänä olin tehnyt pari juttua joulupöytään Chocochilin resepteillä: inkiväärinen linssi-bataattilaatikko oli vähän erilainen mutta mielestäni varsin erinomainen ja porkkanalohi eli porkkala vähintäänkin mielenkiintoinen. Lisäksi marinoin pitkästä aikaa punasipulia ja guacamolen pyöräytin myös nopsaan ennen ruokailua, kun olin kotoa napannut muutaman just sopivan kypsän avokadon mukaan. Jälkiruuaksi kahvin (ja teen) kanssa söimme possukakkua ja tietysti vähän suklaakonvehteja.

Kuusen alla oli pienet lahjakasat eikä edes likan kohdalla mennyt mitenkään överiksi, mikä oli mahtavaa. Tyttö sai jakaa lahjat isin avustuksella ja olikin oikein innokas apuri, lakkinsa pieni tonttu tosin heitti syrjään melkein heti pestin saatuaan… Lahjoihin palaan vielä toisessa postauksessa, mutta otetaan tähän loppuun parit jouluasut.

Jouluaaton iltana tytöllä oli (sen pois viskatun peruspunaisen tonttulakin lisäksi) Gugguun mustikansininen frillamekko sekä Vimman mustavalkoiset lettileggingsit. Oma asuni (josta ei tullut otettua kuvaa) mätsäsi samanlaisten leggareiden osalta, yläosana mulla oli Papun musta tunikamekko sekä tuo sama musta neuletakki.

Oma kuvassa oleva asuni taas on joulupäivältä, kun olimme moikkaamassa miehen sukulaisia. Tunikamekko Nosh, merinoneuletakki COS men, polvipaikkaleggarit Papu. Korvissa lintuhäkit Planet Star, harmaa huivi Syster P, nilkkurit Vagabond. Kuva on jokseenkin muhjua, kun tarkennus jotain oikutteli (eikä kamerakaan ollut oma) mutta ehkä tuosta jotain selvää saa.

Tapaninpäivänä ajelimme jälleen kotikotiin, kun oli vuorossa mun puolen suvun perinteinen joulutapaaminen. Se oli sellaista härdelliä, etten ehtinyt kameraa ottaa edes pois laukusta, mutta ihan perussettiä eli syömistä, kahvittelua ja saunomista. Kolmannen päivän jälkeen olikin jo valmis sanomaan heipat joululle… Paitsi kuusesta en tahdo vielä luopua, sain kerrankin siitä niin kivasti meidän tyylisen että ihaillaan nyt sitten kunnolla.

Lumesta ei täällä päin Suomea ole tietoakaan, mutta kyllä se vaan silti on joulu. Tultiin tuttuun tapaan maalle viettämään aattoa, alkuillasta käytiin tytön isovanhempien kanssa viemässä kynttilät hautausmaalle ja sen jälkeen oli pihasaunan vuoro. Kohta syödään, joten jätän tämän iskän tabletin rauhaan ja siirryn pöydän ääreen. Eipä siis muuta kuin:

Latvapossu keikkuu meidän kotikuusessa tänäkin jouluna,
kun myöhästyin (mustan matta-) tähden hankinnan kanssa…

Huomasin vasta nyt, että kuva-arkistoihin oli unohtunut muutama asukuva kesältä(!) ja syksyltä. Olen siis viimeisen viiden kuukauden aikana tallentanut päivän asuja jopa huikeat 3 kpl! Työ-päiväkoti-arki kun lähti loppukesästä rullaamaan, ei siinä pahemmin jaksanut asukuvia miettiä – kuka niitä edes olisi ottanut ja missä vaiheessa päivää, kun kuitenkin työmatkat liikuin polkupyörällä siihen sopivin varustein eikä hikinen naama taida olla se kivoin asuste. Ei sillä että pukimissani olisi kamalasti ollut mitään ihmeellistä ikuistettavaa, olen meinaan puolisen vuotta hiihtänyt lähinnä kombossa “joku mekko + leggarit”.

Töihinpaluu kesän alussa sai aikaan sen, että pari kuukautta myöhemmin vaaka näytti mukavasti lähemmäs 10 kiloa enemmän enkä oikeastaan edes ymmärrä miten. Kotona ollessani mussutin herkästi herkkuja päivittäin, töissä en ekoina kuukausina tehnyt sitä kuin ani harvoin. Sen sijaan aloin päivittäin syödä lämpimän lounaan sekä pyöräillä, mutta toki myös istua tönötin työpisteen ääressä 8 h sen sijaan, että olisin puuhastellut kotona kaikenlaista. Syksyn saapuessa ahdisti jo sen verran, että herkut maistuivat töissäkin… Sitä inspiraatiota odotellessa, että osaisi syödä järkevästi ja kieltäytyä ihanista kakuista ym. herkuista mitä töissä usein on tarjolla! Nyt onneksi tilanne vaikuttaa asettuneen ainakin hetkeksi, vaikkakin sellaiset reippaat 10 kiloa ylimääräistä kiikkuu vatsan seutuvilla, pebassa ja reisissä edelleen.

Aloitetaan kivoimmasta kuvasta, joka on otettu elokuussa kavereiden häissä. Mekko on vanha Hell Bunny, äiti taisi sen ostaa jonkun kaupan loppuunmyynnistä. Alla oleva saman merkin punainen tyllihame on siskon; kierrätimme häissä näitä alustyllejä, mun valkoinen oli morsiamella ja morsiamen musta taas oli siskolla. Kätevää! Korvissa mulla oli joskus laivalta ostetut kirsikkapääkallokorvikset, kaulassa lahjaksi saatu hopeinen J sekä ranteessa morsiamelta lainattu simppeli hopeinen rannekoru. Kenkinä meillä oli siskon kanssa kummallakin varrettomat Converset, sopivaa pientä mätsäystä kun kerran kaasoja oltiin.

Vasen kuva on heinäkuiselta kesäteatteri-illalta. Näytän jotenkin todella aneemiselta – vanhalta ja väsyneeltä – mutta en kyllä yhtään enää muista millaista tuohon aikaan oli. Ei vissiin parane enää lähteä ihmisten ilmoille ilman, että vähän edes koittaa ehostaa nassua nätimmäksi… Joka tapauksessa itse asu on varsin kotimainen. Jännä lakritsin värinen tunika/mekko/viitta/mikä lie Papu, leggingsit Vimma ja olkalaukku Klo Design. Korvissa siskon tekemät korvikset, jalassa peruskesämonot eli mustat Converset.

Toinen kuva onkin sitten jo syksyltä, tarkemmin ottaen lokakuulta. Olin juhlimassa serkun 5-vuotissynttäreitä Vimman lettitunikamekossa, johon tällä kertaa kursin hieman vyötäröä esiin konjakin värisellä nahkavyöllä (H&M men). Korvissa killuu markkinoilta ostetut kamerakorvikset, koivet on verhottu Lindexin sukkahousuilla ja jalkaan kaivettu syksyyn passelit Vagabondin nahkakengät. Tätä kuvaa katsoessa jäin miettimään, onko se sittenkin ryhti, joka on mennyt ihan vinksin vonksin. Hmmm.

Terveisiä sairastuvalta! Perjantai-iltana nukkumaan mennessä oli vähän kumma olo ja kas, kuumemittari näytti kepeitä 38 asteen lukemia. Lauantain olin aivan kanttuvei, kuume ei tuntunut laskevan millään ja sohvalta nouseminen oli oikea urheilusuoritus. Onneksi mies oli vapaalla eikä esim. ylitöissä, sillä itse olin niin kujalla ja voimaton ettei lapsen hoitamisesta olisi tullut yhtään mitään yksin. Sunnuntaiaamulla olo oli edelleen hirveä, mutta iltapäivällä helpotti yhtäkkiä kuin taikaiskusta. Auringon jo ollessa kovaa vauhtia matkalla horisontin taa hipsin hetkeksi haukkaamaan raitista ilmaa kameran kanssa – oi mikä valo!

Uskaltauduin sitten vielä käväisemään nopeasti kaupassakin, mutta ei vissiin olisi kannattanut, sillä illalla kuume kipusi takaisin samoihin lukemiin. Mun lisäkseni myös lapsessa alkoi näkyä sairastamisen merkkejä, lähinnä aivan järkyttävä yskä, joka sitten herätti yölläkin useampaan otteeseen. Eilen jouduimme jättämään väliin jumpan talvinäytöksen ja tälle viikolle olisi paljon kivaa ohjelmaa tiedossa, joten saa nähdä mitä kaikkea joudutaan vielä sairastelun takia skippaamaan. Tylsää.

Yksi – ja varmaan ainoa laatuaan, hehe – tämän blogin jouluperinne (tsek 2015/2014/2013/2012/2011/2010/2009) ei katkea tänäkään vuonna: thö joulutoivelista. Nykyään tuntuu olevan trendikästä olla haluamatta joululahjoja ja toki itsekin toivoisin, että ihmiset vähemmän ostaisivat jotain vain siksi kun niin kuuluu. Ei se määrä vaan se laatu – mieluummin vähemmän materiaa ja enemmän herkkuja, elämyksiä tms. Ja jos ehdottomasti pitää olla konkreettista, niin jotain sellaista mitä saaja oikeasti toivoo. Kimppalahjat on pop! Mä ainakin hyppisin ja hihkuisin aattona, mikäli jotain kovasti toivomaani sieltä paketeista paljastuisi. Harmi vain, että mun toiveet on yleensä enemmän tai vähemmän turhan arvokkaita muuta kuin itse ostettavaksi… Noh, jos kuvitellaan ettei raha ole este niin tällaisista lahjoista olisin innokas kuin, öööh, lapsi jouluaattona.

Kuluneen vuoden aikana olen uudistanut vaatekaappiani aika rajulla kädellä ja ollut entistä tarkempi, mitä sinne ylipäänsä huolin. Sisäkäyttöön sopivia jakkuja ei oikein tunnu löytyvän itselle mieluisia, mutta Uhana Designin Secret Garden -bomberia olen katsellut sillä silmällä malliston julkaisusta lähtien enkä pistäisi pahakseni, mikäli sellainen sattuisi joulupaketista paljastumaan. Toinen mieltä “vaivaamaan” jäänyt vaatekappale on toisen kotimaisen eli Papun pitkähihainen Kanto-mekko, josta tänä syksynä tuli kaunis viininpunainen versio. (1.)

Uutta kalenteria (2.) vailla olen tänäkin jouluna. Vaihtoehtoja vain tuntuu olevan ihan liikaa! Polkka Jamin kalenteri voisi jälleen olla oikein varteenotettava – viime vuonna jäin ilman ja surffailin vuoden jo vaihduttua uuteen pitkin poikin etsien sopivaa, vielä saatavissa olevaa kalenteria. Kauniin kyllä sitten löysinkin, loppu hyvin kaikki hyvin siis. Toinen ehdokas vuodelle 2017 voisi olla esimerkiksi Lahden Muotoiluinstituutin valokuvausopiskelijoiden Vesi 2017 -kalenteri, joka ainakin olisi erilainen ja erillä tavalla kaunis muihin verrattuna.

Marraskuisesta meikki-illasta jäin pohtimaan paria Zuiin tuotetta (3.), jotka varmasti sujahtaisivat sulavasti meikkipussiini. Quad-luomiväripaletti sävyssä Natural sisältää täydellisen nelikon perussävyjä ja voisin luopua useammasta ei niin täydellisestä (mm. aivan liikaa kimallusta sisältävä ruskea) luomivärinapista. Kulmakynä taas olisi aivan uusi tuttavuus, koska en ole sellaista koskaan omistanut. Meikki-illassa tuli todettua, että tässä nyt olisi kulmakynä, joka ei saa mua näyttämään ihan överimeikatulta ja että sävy Coco olisi mulle just nappi valinta.

Elina Innasen vegaanikeittokirjoja toivoin jo vuosi takaperin enkä ole itsekään saanut niitä tässä vuoden varrella hankittua, joten Viiden tähden vegaani tai Vegaanin keittiössä olisivat edelleen toivottuja opuksia köökin puolella. Inhoan niin paljon mitätänäänsyötäisiin-ahdistusta! Törmättyäni netissä arvosteluihin Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken syksyllä julkaisemasta Green Home Book -kirjasta tuumasin heti, että se kyllä pitäisi saada omaankin kirjahyllyyn. Viherkasveihin keskittyvä kotikirja vaikuttaa inspiroivalta ja epäilemättä kauniit kuvat silmää miellyttävän taiton kera kruunaavat kokonaisuuden. (4.)

Kameraosastoni alkaa olla päivitystä vailla (5.) ja siinä lienee seuraava säästökohde, kun vähän veikkaan ettei joulutontut ihan tällaiseen asti veny. Olympuksella ajattelin jatkaa edelleen, vanha runko voisi vaihtua vaikkapa OM-D E-M10 Mark II -runkoon, joka on hieman huokeampi ja varmasti yhtä hyvä vaihtoehto nykyisen E-M5:n kakkosversiolle. Objektiivihaaveissa ylimpänä keikkuu edelleen 12‑40mm 1:2.8 -zoomi, mutta mieluusti kelpuuttaisin myös nykyistä suosikkiani hieman laajemman ja silti valovoimaisen 17mm 1:1.8 -linssin.

Että tällaista pientä (tai “pientä”) mulla on toiveissa. Mitäs siellä ruudun takana toivotaan kuusen alta löytyvän jouluna? Vai onko parempi, ettei tule yhtään romua lisää nurkkiin?

EDIT 12.12.: Sattuipa sopivasti! Vain pari päivää ja Polkka Jamin viikkokalenteri oli merkin verkkokaupan joulukalenteritarjouksessa. Ei muuta kuin kliketi-klik, enpähän ainakaan jäänyt ilman. :)

(Kuvat: Weecos, Harakanpesä, Polkka Jam, Vesi 2017, Biodelly, Vegekauppa, CDON, Olympus.)