{ Arkisto } 2016

9.1.2016
18:59

Hei vaan hei, sanoo Barbi

Food, please?

Meinasin postata vielä bonuskuvan viikolta 53 viime vuoden viikkokuvien jatkeeksi, mutta enpäs näköjään ollutkaan kuvannut mitään julkaisukelpoista enää vuoden viimeisinä päivinä. Vuodenvaihdekin meni sen verran rauhallisissa merkeissä, että kamera sai olla omassa rauhassaan ja valmistautua uuteen kuvausvuoteen… Onneksi julkaisemattomien kuvien kansiossa on edelleen tavaraa, joten vuorossa tällä kertaa pikakatsaus Barbin loppuvuoteen kuvapläjäyksen kera.

Silmät lupsuu

Barbin elo rullaa nykyään verkkaiseen tahtiin, ei tarvitse enää kärvistellä remontin keskellä tai mitään. Vaikuttaa myös siltä, että kissarouva on tottunut vilkkaaseen ja kovaääniseen jälkikasvuumme: ei sujahda maha maata viistäen ohi tai syöksy karkuun heti vauvan äännähtäessä. On tapahtunut jopa sellaista, että Barbi on antanut minin vähän silittää itseään! Tosin tyypin silittäminen on vielä hieman hakusessa ja iloinen kiljahdus pääsee suusta joka kerta pienten sormien koskettaessa pehmeää turkkia… No, mutta pienin askelin eteenpäin kuitenkin.

Verhon takana
Vähän häikii
Nuuh nuuh
Slurps

Aurinkoisesta syksystä Barbi nautiskeli täysin siemauksin ja etsi aina olohuoneesta sopivan spotin, johon auringonsäteet osuivat. Paras tilanne on varmaankin silloin, kun aurinko sattuu paistamaan suoraan pömpelin luukusta sisään niin ettei edes tarvitse liikkua omasta norsunluutornista mihinkään.

Hello there!
Peltopyy sohvalla
Uni maistuu
Pellavamatch

Päivänvalon vähentyessä tassukaveri on viettänyt aikaa myös sohvalla. Lapsosen päiväunien aikaan Barbi usein könyää mun syliin heti jos istahdan koneelle, toisinaan se vain hengailee vieressä sohvalla. Kaivettuani vaihteeksi esiin alimmassa kuvassa näkyvän ison pellavapäällysteisen tyynyn tyyppi parkkeerasi itsensä tyynyn päälle ja nukkui siinä pienellä kerällä jopa yöunensakin. Mua vähän aina hihityttää se, miten saman värinen Barbi on tuollaisen peruspellavan kanssa. :D Harmaa tyynyliina on Arte Puran ja ostettu jokunen vuosi sitten Aveliasta, takana oleva ruksityyny (toisella puolella leijona) taas on HK Livingin ja hankittu herttaselta viime syksynä.

Joulukuinen aurinko
Auringonpalvoja

Vuoden viimeiset päivät ovat joulun osalta leppoisaa aikaa kissalle, joulukuusta on kiva nuuhkutella ja herkkuja tipahtelee ehkä vähän useammin. Mutta sitten on se pahin, jatkuvan paukkeen täyttämä uudenvuodenaatto! Vuosi sitten emme tajunneet asiaa ja Barbi oli varsin säikky vuoden ensimmäiset päivät, joten tällä kertaa olin ehdoton siinä, ettei sen tarvitse olla vuodenvaihdetta yksin kotona. Siitä huolimatta kissa sätkähteli kaikkia ulkoa kantautuvia pamauksia ja vietti vuorokauden piilossa niin, ettei meinannut uskaltaa kömpiä esiin edes ruokailun ajaksi. :/ Yllättävän paljon paukkujen meteli kantautuu meille sisälle, ja yllättävän paljon niitä näin kaupungissakin pamautellaan. Ehkä jo ensi vuonna asumme maaseudun rauhassa tähän aikaan vuodesta..?

Ps. Muistathan Barbin livekuulumiset Instassa, hashtagilla #barbithecat löytyy.

5.1.2016
14:00

Ensimmäinen joulu lapsen kanssa

Täällä on tänään palattu arkeen, kun mies meni taas töihin joululoman jälkeen. Jotenkin ihan outoa näin parin viikon 24/7 perheajan jälkeen, mutta varsin virkistävää kyllä. Samaan syssyyn iski talvikelit päälle, tänään on sen verran kirpsakka keli (aamupäivällä vielä -20 mittarissa!) että bebe nukkuu päiväuniaan sisätiloissa ekaa kertaa moneen kuukauteen. Kyllä se sinne nukahti (robottipehmo kainalossa ♥), mutta saas nähdä miten pitkään malttaa nukkua… Ja ilmeisesti tällaisia pakkaslukemia on luvassa nyt muutama seuraava päivä ainakin.

Joululahjojen riemua
Kohtaaminen

Jouluviikot olivat vauhdikkaita enkä oikein ehtinyt kunnolla koneen ääreen, joten jälleen näin mattimyöhäisenä raapustan pari sanaa meidän joulusta. Meillä ei onneksi ollut mitään tiukasti lukkoonlyötyä jouluaatoksi, sillä aattoaamu alkoi pienimmäisen oksennusten siivoamisella. Ensin luulin sen olevan vain pieni puklu aamutissin jälkeen, mutta sitten tavaraa alkoi lentää kaaressa – mm. auki olevan tiskikoneen pesuaineluukkuun… Iltapäivällä lähdimme silti suunnitellusti maalle joulun viettoon, tosin alle 50 km matkalla piti pysähtyä kahdesti putsaamaan purjoja takapenkiltä. Noh, tulipahan ainakin testattua miten istuimen kankaat saa irti ja pestyä.

Kotikotona pirpana vetäisi kunnon tirsat ja me vanhemmat päästiin pitkästä aikaa yhtä aikaa saunomaan, kun mamma jäi sisälle puuhastelemaan ja pitämään nukkujaa silmällä. Tytön herättyä hekin tulivat saunaan, mini vaikutti paremmalta ja polski innoissaan ammeessa. Saunan jälkeen oli vuorossa ruokailu, bebe sai kunniapaikan joulupöydän päästä. Kahvin yhteydessä setvittiin kuusen alle kertynyt lahjakasa, josta porukan nuorimmalle tuli eteen monta pakettia avattavaksi. Parasta näytti olevan (papereiden ja nauhojen lisäksi) kirkkaankeltainen pulkka sekä marakassit, loppuillan tyyppi sitten istuikin pulkassa marakassi kädessä. :’)

Dharma nauttii rapsutuksista
Eino rakastaa lahjapaperia

Illalla tyttö ehti jo nukahtaa rattaisiin, kunnes heräsi yhtäkkiä ja laatta lensi taas kera lohduttoman itkun. Se oli kuitenkin viimeinen kerta, aamulla uuteen päivään heräsi selvästi terveempi vauva. Ruoka tosin ei maistunut moneen päivään, mutta ihmekös tuo. Joulupäivänä suuntasimme vuorostaan miehen äidin luokse, vatsat piukkaan joulupöydän herkuilla ja siihen päälle vähän jotain lahjojakin. Pirpana sai ison laatikollisen perintö-Duploja, joissa riitti ihmettelemistä niin tyttärellä kuin isällä. Päällä olleen paperin puolestaan sai Eino-kissa, joka rakastaa kaikkea rapisevaa.

Kahvipöydän herkkuja

Joulupäivänä kahvin kanssa nautimme mun tekemän, elämäni toisen täytekakun (joka ekasta poiketen nousi uunissa, hurraa!) sekä miehen siskon rakentaman huisan piparitalon, jonka sisällä ei oltu siivottu ja lattialla kasvoi sieniä. ;) En muuten edes muista milloin viimeksi olisin päässyt närppimään piparitalosta paloja! Ehkä ensi jouluna uskaltaudun itsekin kokeilemaan sellaisen rakentamista..? Tänä vuonna jäi (taas kerran) oma piparitaikina tekemättä, vaikka hommasin jopa kaikki ainesosat. Tai kai pipareita voisi leipoa vaikka näin tammikuussakin? Tekisi kyllä kovasti mieli testata ruispipareita Rimman ohjeella.

Scroll Up