{ Arkisto } 2016

12.2.2016
23:19

Emmaljunga Viking ratasosalla

Kirjoittelin alkusyksystä pitkät pätkät meidän vaunuista numero kaksi eli Emmaljunga Vikingeistä, mutta tuolloin keskityin kyseisiin kulkupeleihin ainoastaan vaunukopan kanssa. Koppavaihe ei lopulta kestänyt kovin montaa kuukautta, vaikka olin ehkä kuvitellut sen edes vähän pidempään jatkuvan… Nyt joka tapauksessa on vihdoin vuorossa ajatuksiani Viikkareista tuon vaiheen jälkeen, ratasosan kanssa.

Huomioithan, että tämä postaus pohjautuu omiin mielipiteisiini ja ajatuksiini, jotka ovat yhtä oikeita (tai vääriä) kuin kenen tahansa muun. Vastaavia kirjoituksia Vikingeistä löytyy ainakin blogeista Hiekkaleikkejä sekä Pikku Tiikerin matkassa; kannattaa käydä kurkkaamassa, mikäli janoaa enemmän tietoa juuri näistä rattaista.

Ensimmäinen ajelu istuimessa
Ensimmäistä kertaa istuimessa.

Vikingit myydään osissa, eli runko (Ecco- tai ilmakumirenkailla) ja sille kaveriksi joko koppa tai istuin. Yhtä aikaa näitä ei voi käyttää (vrt. meidän ekat Briot kantokassilla), mikä tietysti saattaa aiheuttaa päänvaivaa säilytyksen suhteen. Mehän emme silloin keväällä Viikkareita ostaessa hankittu istuinta ollenkaan, vaan sen hain myöhemmin sitten kun sille tuli tarve. Jonkun aikaa aina jompi kumpi pyöri kämpässä irtonaisena, kunnes kesän lopulla myin kopan kokonaan pois.

Istuin

Vikingien istuin on mallia kuppi eikä siihen sovi minkään sortin kantokassi, joten kovin pienellä vauvalla istuinta ei voi käyttää. Suositusikä on 6 kk ylöspäin; meillä tyttö siirtyi istuimeen 5,5 kk iässä ja kulki alkuun selkänoja alimmassa mahdollisessa asennossa. Kuppipenkki muistuttaa turvaistuimen asentoa ja puolivuotiaan kanssa se on varsin mainio, koska siinä bebe ei pääse valumaan samalla tavalla kuin ns. tavallisessa istuimessa. Istuimen saa kiinnitettyä lapsen kasvot joko menosuuntaan tai työntäjään päin, pienen kanssa jälkimmäinen on yleensä kivempi ja meillä ainakin istuin on ollut noin päin ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Istuin selkä menosuuntaanIstuin kasvot menosuuntaan

Valjaat ja turvakaari

Istuimessa on olkapehmustein varustetut 5-pistevaljaat, joita on yksinkertainen käyttää ja tarvittaessa (esim. istuinsuojaa/lämpöpussia kiinnittäessä) ne saa myös helposti irti toisistaan. Turvakaaren saa avattua kummaltakin puolelta, mikä on varmasti kätevä ominaisuus isomman lapsen kohdalla, ja lisäksi kaaren saa kokonaan irti pidikkeineen kaikkineen (näppärä lämpöpussin kanssa).

Kuomu

Yksi Vikingien ratasistuimen iso plussa on kuomu: se on suojaava, säätyy hyvin eikä tunnu rimpulalta. Lisäksi siihen saa ostettua kivoja vaihtokuomuja kuten vaunukoppaankin. Aluksi ajattelin pärjätä peruskuomun kanssa ja piristää ilmettä istuinsuojalla, mutta jotenkin täysin musta istuinosa alkoi kuitenkin tuntua synkeältä. Syksyn alet onneksi pelastivat ja rattaat päivittyivät kertaheitolla raikkaammiksi omenanvihreän kuomun ansiosta.

Emmaljunga Viking ja istuimen suojaava kuomu
Tuuletusaukko kuomun takaosassa

Vaunuverhoa tms. kuomun kanssa ei välttämättä tarvitse, sillä alin asento suojaa todella hyvin. Tuossa ylemmässä kuvassa kuomu ei itse asiassa ole edes vielä alimmillaan, sen saa tuosta käännettyä vielä niin että turvakaarikin peittyy; itse tosin harvemmin olen kuomua pitänyt ihan niin alhaalla. Kuomun takaosassa on verkko, joten ilmanvaihtokin on siis kunnossa.

Alemmassa kuvassa näkyy myös istuimen selkänojan säätöhihna. Se ei ihan aina ollut mun kaveri ja välillä sitä joutui hetken rensklaamaan, pääsääntöisesti kuitenkin toimi ok. Selkänojan asentoja on kolme ja lisäksi ns. nolla-asento, joka on tarkoitettu käytettäväksi rattaiden kasaamisen yhteydessä. Alin käyttöasento (ks. ylempi kuva) on siis aika pysty täyteen lepoasentoon verrattuna, mutta hyvin meidän ipana noissa viihtyi ja usein nukkuikin.

Kasaus

Niin mahtavat rattaat kuin Viikkarit ovatkin, on kasauksesta pakko antaa miinusta. Tai no, itse kasaamisessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, mutta se kasauskoko voi huh! Vaikka kopan kanssa Viikkarit mahtuvat meidän Civicin takakonttiin oikein passelisti, istuimen kanssa paketti jotenkin täysin epäsopiva sinne.

Emmaljunga Viking: kasaus istuin selkä menosuuntaanEmmaljunga Viking:  kasaus istuin kasvot menosuuntaan
Emmaljunga Viking:  kasaus istuin erikseen

Varsinkin istuin selkä menosuuntaan (1. kuva) paketista tulee ihan järkyttävän iso, 105x54x55 cm (PxLxK); kopan kanssa pituus on yli 10 cm lyhempi. Istuin toisinpäin (2. kuva) paketti lyhenee 85 senttiin, ja irroittamalla turvakaaren saa korkeudestakin useamman sentin pois. Omasta mielestäni kätevin tapa on laittaa runko ja istuin erikseen (3. kuva), jolloin paketin koko on 85x54x47 cm ja takakonttin mahtuu ehkä muutakin rattaiden lisäksi. Vikingit eivät siis mun mielestä ole kovinkaan kätevät matkarattaat, vaikka muuten ovat älyttömän näppärät kulkupelit. (Olen tosin kuullut niitä siihenkin tehtävään hankittavan, ehkä muilla sitten on isommat autot ja/tai takakontit…)

Sadesuoja ym. asusteet

Emmaljunga Viking: sadesuoja ratasosassa

Emmaljungan oma Vikingiin tarkoitettu sadesuoja pitäisi sopia sekä vaunukopan että istuimen kanssa. Kopan kanssa se olikin aivan loistava, mutta istuimen kanssa en jostain syystä ole saanut sitä asettumaan kunnolla. Ei se siis vettä päästä läpi eli siinä mielessä ajaa asiansa, mutta näyttäähän se nyt hippasen hassulta kuten kuvastakin voi päätellä. Ilmeisesti istuvuus olisi parempi, mikäli jalkatuki (säätyvä muuten sekin) olisi alemmassa asennossa, mutta pienen muksun kanssa itse ainakin tykkään ennemmin pitää sitä ylhäällä.

Postauksen kuvissa näkyvän istuinsuojan on tehnyt torniolainen Decoree, jolta saa tilattua pehmusteita (ja muutakin ratas- ym. tarviketta) omavalintaisella kankaalla ja täysin istuimen mittojen mukaan. Tuo pehmuste on kaksipuolinen, toisella puolella on kettuja harmaalla pohjalla ja toinen on pinkkiä siksakkia (mustaa ei harmiksi silloin ollut saatavilla).

Emmaljunga Viking maalla
Maallakin kulkee mukavasti, kiitos ilmakumirenkaiden.

Tässä kohtaa lienee sopiva väli kertoa, että Vikingit ovat itse asiassa jo ehtineet lähteä meiltä eteenpäin..? :D Syksyn tullen aloin sivusilmällä katsella enemmän autoon sopivia kärryjä ja lastenvaunuhulluus iski ovelasti takavasemmalta. Loppuvuodesta totesin Viikareiden liikkuvan harvoin eteisestä mihinkään, päikkäreilläkin tyttö heräili niissä aina kesken kaiken. Kun meille sitten eksyi (tosiaan siis aika vahingossa, tästä lisää joskus toiste) sopivat korvaajat, päätin haikein mielin luopua Vikingeistä ja toivoa niille uutta, rakastavampaa kotia. En ehtinyt tehdä edes myynti-ilmoitusta, kun ostaja jo löytyi – kanssahullu otti koko paketin ja vielä ennen vuoden vaihtumista pakkasin koko setin laatikkoon, minkä jälkeen meidän ekat ja toistaiseksi ainoat Emmaljungat matkasivat Kuopioon seuraavalle käyttäjälle. Sen jälkeen olen aina silloin tällöin bongannut kärryt Fb-ryhmästä, vaikuttaa siltä että hyvään kotiin pääsivät. :’)

Hiekallakin kulkee joten kuten
5 kg mansikkaa tavarakorissaGraafista

Emmaljunga Viking Air (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 54 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 82 cm
  • Kokoontaitettuna (istuin eteenpäin/taaksepäin, PxLxK): 85x54x50 cm/105x54x55 cm
  • Paino: 11,8 kg
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 7″
  • Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 59-106 cm
  • Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (+ 1 kasaukseen), selkänoja ei mene täysin makuulle
  • Istuimen painoraja: 15 kg
  • Selkänojan korkeus: 52 cm
  • Kuomun alla tilaa: 56 cm
  • Istuimen makuupituus: 105 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×30 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Koko! Pienet ja kapeat rattaat, joilla mahtuu about mistä ja minne vain.
  • Suht kevyet, oikein mukavat työntää.
  • Kääntyvät, lukittavat eturenkaat.
  • Nivelaisa, jota saa hyvin säädettyä.
  • Suojaava kuomu, lisävarusteena saa eri väreissä ja kuoseissa.
  • Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
  • Säädettävä jalkatuki.
  • Kelvollisen kokoinen tavarakori.

Risuja:

  • Kasauskoko! Miten pienistä rattaista voikin tulla niin iso paketti..?
  • Renkaat voisivat olla hivenen isommat ja mahdollisesti kapeammat (vrt. Emmaljungan muut ilmakumilliset mallit).
  • Jousitus saisi olla pehmeämpi.
  • Ei heijastimia lainkaan.
  • Kuppi-istuin (tosin tämä voisi tavallaan olla myös plussien puolella).
  • Vähän ehkä hassunnäköiset, kun istuin on kasvot menosuuntaan.
7.2.2016
23:40

Hauskafe, vähän erilainen kahvila

Viime syksynä jäi Helsinkiin suuntautuneelta blogireissulta kirjoittamatta eräästä mielenkiintoisesta kahvilatuttavuudesta, mutta korjataan nyt asia. Saavuimme tuona lauantaina huudeille hyvissä ajoin, vaikka tiesimme ettei pyhäinpäivänä olisi kaupat tai muut auki. Kahvilat onneksi olivat, ja hetken pyörimisen jälkeen huomasimme Lasipalatsissa rauhalliselta vaikuttavan ja sisustukseltaan houkuttelevan Hauskafen, jonka ovesta astuimme sisään.

Hauskafe @ Lasipalatsi

Hauskafe ei ole perinteinen kahvila vaan uudella tapaa ajateltu kahvilakonsepti, jonka ovat perustaneet neljä kansainvälisen liiketoiminnan opiskelijaa. Hauskafessa voi napata juoman mukaansa tai sitten jäädä nauttimaan sen paikan päälle 5 euron tuntitaksaa vastaan. Hinta sisältää kahvia, teetä ja keksejä rajoittamattomasti, minkä lisäksi tarjolla on muita kahvilatuotteita (pyhäinpäivänä esimerkiksi valikoimassa oli ajankohtaan sopivia muffinsseja) joita voi ostaa erilliseen hintaan. Ja omatkin eväät ovat nettisivujen mukaan sallittuja! Samaisella vitosella saa myös käyttöönsä kirjoja, pelejä yms. sekä nettiyhteyden.

Teevalikoima

Itse olin luonnollisesti kiinnostunut paikan teevalikoimasta, joka osoittautuikin oikein mainioksi. Irtotee sujautettiin sellaiseen “pussukkaan”, siitä olisi varmasti saanut useammankin haudutuksen. Emme valitettavasti ehtineet viipyä tuntia kauempaa ja oli jälleen kerran todettava, että teenjuojalle (tai ainakin mulle) tunti on todella lyhyt aika. En siis enää ihmettele, miten mulla on aina teemukillinen vielä kesken, kun lapsi herää parin-kolmen tunnin päikkäreiltään… Kuitenkin laitan teepannun tulille heti tytön nukahdettua.

Minttua sisustuksessa

Teevalikoiman ohella tykästyin kovasti paikan sisustukseen. Lautaa oli hyödynnetty kivasti pöydissä ja värimaailmassa oli paljon mintunvihreää, jonka fanittamisesta olikin taannoin juttua. Siihen päälle vielä sekalainen satsi tuoleja ynnä muuta, ei liian suunnitelmallista vaan sellaista mukavan kotikutoista. Kodikasta, kuten tällaisessa kaupunkilaisten olohuoneessa pitääkin olla.

Ikkunalaudalla

Lasipalatsin Hauskafe toteutettiin pop up -kahvilana, joka oli auki lokakuun lopusta joulukuun puoliväliin. Kahvilan fb-sivujen mukaan seuraava sijainti on kuitenkin jo suunnitteilla, ja tässä kevään aikana pitäisi olla Hauskafen toinen tuleminen edessä. Hieno juttu, peukku sille!

5.2.2016
23:17

Pari minin yöasua ja vetoketjuongelma

Kah, jospa tästä (muka?) kiireiltään ehtisi sylkäistä ulos parit viime vuodelta jemmaan jääneet kuvat. Aiheena tällä kertaa tyttären asustus yöaikaan – näitä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa, kun ovat niiiiin ihania! Olemme alusta asti vaihtaneet pirpanalle yöksi erillisen yöasun, vaikka vauvana sillä ei taatusti olisi ollut minkään valtakunnan merkitystä. Ehkä kerran tai kaksi bebe päätyi nukkumaan päivätamineissa, kun nukkui niin sikeästi (huonosti nukkuvaa vauvaa ei todellakaan herätetä yöpuvun vaihtamisen takia). Vanhemmiten yöpuvun päälle vaihtaminen on luonnollisesti tullut osaksi iltarutiinia.

Littlephant at Lindex

Punapohjainen yö-/potkupuku on Lindexin suosikkimallistoani eli muutaman vuoden vanhaa Littlephantia. Muistan, kun törmäsin tähän kirppiksellä ja meinasin jättää ostamatta, koska se maksoi (huikeat!) neljä euroa. Käännyin kuitenkin takaisin ja nappasin potkarin mukaani, mistä kiitän itseäni edelleen. Yöppäri on paitsi ilostuttanut äidin silmää, myös helpottanut tytön nukahtamista: siinä ei ole sitä pihvelin vetoketjua! Siis vetoketjuhan on vanhempien mielestä oikein näppärä asia esim. yöllisiä vaipanvaihtoja ajatellen, vaan siinä on yksi pieni mutta… Tytär nimittäin ra-kas-taa vetoketjuja. Ja väsyneenä ei tietenkään kannata yrittää nukahtaa, vaan mieluummin ränkätä vetskaria eestaas. D’oh!

Tiukka ilme

Haaroista nepitettävä puku on siinä mielessä erityisen kätevä, että ipanalla ei ole vatsapuolella ei niin minkään sortin räpellettävää. Vaatii toki hieman sorminäppäryyttä unenpöpperöiseltä vanhemmalta, mutta se on sivuseikka se. Littlephant-pyjama on ollut lisäksi varsin pitkäikäinen: nämä kuvat on otettu lokakuun alussa ja puku mahtuu tyypille edelleen. No joo, lahkeet tuppaavat jo nousemaan saman tien polviin, mutta kyllä tuota nyt käyttää voi silti vieläkin. Erinomaisesti käytetyt neljä euroa siis, sanoisin näin jälkiviisaana.

Marimekko & Lindex

Tuossa pari muutakin kivaa yöasua, jotka valitettavasti jäivät pieneksi jo aiemmin, vaikka kokolapussa seisoi ihan se sama 74. Marimekon vihreäkuviollinen puku oli työkaverini tytön vanha, nyt se odottaakin seuraavaa käyttäjäänsä. ♥ Marimekolla lastenvaatteiden koot ovat muuten yllättävän pieniä, parempi melkein ottaa käyttöön yhtä aikaa kokoa pienempien kanssa. Maatila-aiheinen potkari on Lindexin, se on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Vaikea vastustaa näin maatalon tyttärenä. ;)

31.1.2016
23:19

Vuoden ensimmäinen kuukausi

Tammikuussa 2016…

  • aloitin kätköilyvuoden heti ekana lauantaina reissulla Paraisten purkeille.
  • meillä oli sairastupa suunnilleen puolet kuusta, ensin lapsi ja sitten mies. Itse onneksi säästyin talvilenssulta, ainakin toistaiseksi.
  • oli kamalia öitä, jolloin kukaan ei nukkunut (paitsi ehkä kissa). Sitten yhtäkkiä oli öitä, jolloin kaikki saivat nukkua.

Jääkaapissa

  • tuli vihdoin talvi ja pakkaset. Ulkoilemaan ei paljoa ehditty (ks. edellinen kohta), mutta pakastimen sentään sain sulatettua.
  • nukuin monta yötä kissa kyljessä kiinni.
  • harrastukset jatkuivat ja parin vauvasirkuskerran jälkeen siirryimme naperoiden ryhmään, kun tajusin ettei mulla olekaan enää vauvaa.

1-vuotisjuhlat

  • sain vihdoin hankittua kalenterin (ihanan sellaisen) tälle vuodelle.
  • päätimme vihdoin mitä keittiön seinälle tehdään – ja se myös toteutui saman tien.
  • K-serkku lennähti muilta mailta viikonlopuksi tänne.

Ristiäiskeikka

Tyttöjen ilta

  • skoolasimme tyttöjen illassa tulevalle.
  • tytär oppi kävelemään.
  • kävin häämessuilla tuplakaason ominaisuudessa.
27.1.2016
14:14

Kolme kivaa kotimaista

Raskausajan jälkeen en pahemmin ole itselleni mitään hankkinut, vaan keskittynyt enemmän lapseen ja kaikenkarvaisiin aiheeseen liittyviin tilpehööreihin. Lienee ihan yleistä äideille, varsinkin jos (omalla kohdallani kun…) kotona ollessaan useimmiten kuitenkin hengaa jossain sopivasti lötköissä kotivaatteissa. Vaatekaappiahdistus on muutenkin saanut pohtimaan entistä tarkempaan, mistä oikein tykkään ja millaisia juttuja mun oikeasti tulee käytettyä. Äitiysvuoden aikana garderobiini on muuttanut vain muutama uusi artikkeli, joista jokainen on jo ehtinyt a) tuoda monta kertaa iloa päiviini ja/tai b) pelastaa pukeutumiskriisiltä.

Papu: Maisa-rusettipipo

Ensimmäiseksi Papun jonkinlaiseksi hitiksi muodostunut rusettipipo, jonka ostin kesän lopulla Tampereelta. Mietin myös harmaata värivaihtoehtoa (liiankin pitkään mikäli siskolta kysyy), mutta päädyin kuitenkin turvalliseen mustaan. Aivan ihana pipo, joka päässä on aina hyvä mieli! Materiaali on kaksinkertaista trikoota, mutta hyvin tuolla tarkenee nollakelissäkin vielä. Rusetti ei tosin ole enää yhtään noin hieno – mukana kyllä tuli ohjeet miten rusetti kuuluu taitella, mutta mä en ole onnistunut saamaan siitä uudestaan noin nättiä. No, onneksi on edes tämä kuva muistoksi. Haaveilen joskus hommaavani tyttärelle samanlaisen pipon, tällainen kevyt samistelu voisi olla aika söpöä eikös?

Ylijäämäpaloista valmistetun Kärki-korumalliston bongasin suunnittelijan blogista ja ihastuin saman tien. Joulun alla suuntasin eräänä sunnuntaina joulumarkkinoille, jossa Ann-Christine oli tuotteitaan myymässä ja sain lunastettua itselleni omat minttuiset nappikorvikset. Korvakorut ovat omaan makuuni just sopivan näyttävät, mutta silti mukavan kevyet käyttää ihan arjessakin. Ja minttu, tuo lapsuuteni lempiväri, oi kuinka sitä ihastelen edelleen!

Papu: Neulanen-legginsit

Uuden vuoden kolkutellessa ovella teimme pienen tyttöjen (= sisko, mukelo & minä) retken Tampereelle kaveriperhettä moikkaamaan ja menomatkalla poikkesimme pitkästä aikaa Ideaparkissa. Eräs lastenvaateliike houkutteli astumaan sisään “kaikki alessa” -kyltein ja löytyipä sieltä myös Papua aikuisten koossa. Vaatekaappini oli huudellut jo tovin laadukkaiden leggareiden perään ja kuin tilauksesta Ideaparkissa vastaan tuli oikeassa koossa juurikin ne Papu mökkipolulla -malliston pökät, joita olin netissä ihastellut. Papu kertoo fb-sivullaan kuosista näin:

Neulanen-kuosi on saanut innoituksensa metsästä löytyvistä aarteista: neulasista, oksista, muurahaisista, hiekasta. Kaikesta siitä, mitä me aikuiset usein kutsumme roskiksi. “Giggle my sweet if I ever call them just litter.”

Olen aivan rakastunut näihin(kin)! Kuosi on mukavan rempseä eikä kuitenkaan liian överi (joo musta on tullut vähän mummo), ja lisäksi se sopii about kaikkien mun (mustien) mekkojen kanssa. Laatuun olen ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen, kankaasta ja saumoista kyllä huomaa, ettei nyt ole mitään ketjuliikelaatua hyppysissä. Oikein onnistunut lisäys mun hyvän mielen vaatekaappiini siis.

Scroll Up