{ Arkisto } Huhtikuu 2017

30.4.2017
15:13

Huhtikuun loppu ja hieman kalsea vappuaatto

Taas vetelee yksi kuukausi viimeisiään, huomenna eletään jo toukokuuta. Apua! Ulkona vallitsevasta säätilasta asiaa olisi jokseenkin vaikea uskoa, siellä kun on tänäänkin tullut valkeita jalkarättejä taivaalta. Positiivista hyytävissä keleissä on toki ollut se, että pystyin pitämään simat tekeytymässä parvekkeella – tosin eilen illalla oli pakko ottaa yöksi ne pois sieltä, kun lämpömittarin lukema painui niin lähelle nollaa… Selailin vanhoja vappupostauksia ja kuvien perusteella näyttää siltä, että tämän vapun keli on kyllä karsein vuosiin. Jospa se kevät tästä vihdoin tulisi täysillä päälle?

Ylös puskee

Noin muuten viimeiset pari viikkoa on tuntunut vaihteeksi olevan hullun kiireisiä. Pääsiäisen jälkeisen viikon lomailin, mutta enpä oikein saanut mitään aikaiseksi mitä olin suunnitellut. Tietysti juuri sille viikolle osui niin huonosti nukuttuja öitä kuin kaikenlaista härdelliä, niin varsin väsyneissä merkeissä se loma meni. Viikonlopun vietettiin kätkörouvien kesken pääkaupunkiseudulla ja vaikka öisin sai nukuttua loistavasti, oli toki reissaaminen noin muuten raskasta ja sunnuntaina kotiin palatessa sitä tunsi olevansa ihan loppu. Ensi viikko on onneksi mukavan lyhyt kiitos huomisen extravapaan eikä kesälomaankaan loppupeleissä ole enää ihan järkyttävän paljon aikaa, kun aloitan lomailun jo juhannuksena.

Ruohonjuuritasolla

Mies on painanut koko vapun töitä ja kuulemma menee huomennakin eikä sää todellakaan houkuttele piknikille tai mitään, joten aika rauhallinen vappu taitaa jälleen kerran tulla. Taidankin tästä mennä herättelemään pikkupimun päiväunilta ja lähdemme isovanhemmilleni simalle ja munkille, minkä jälkeen suunta mun porukoille saunomaan. Hauskaa vappua kaikille!

19.4.2017
23:17

Lappi-ikävää ilmassa

Multa jäi kokonaan syksyllä kirjoittamatta meidän loppukesäisestä ruskaretkestä Ylläkselle, mutta korjataan se vääryys nyt. Parin vuoden tauon jälkeen suuntasimme reissuun muuten samalla poppoolla, paitsi lasten lukumäärä oli kasvanut yhdestä kolmeen. Emme onnistuneet löytämään sopivaa matkailu- tms. autoa kulkupeliksi, joten lähdimme matkaan kahdella henkilöautolla. Tällä kertaa menomatkaksi ei ollut sen kummempia pakkopysähdyksiä, vaan posotimme kohti pohjoista niin vauhdilla kuin se kaikki olosuhteet huomioon ottaen oli mahdollista. Yöpymisen olimme varanneet Oulusta ja on sanottava, että aikamoinen matka tuo Turku-Oulu on taittaa yhden päivän aikana, kun matkassa on pieniä lapsia mukana! Onneksi majapaikkamme oli kotoisa TurusenSaha, jossa saimme oikein lämpimän vastaanoton päästessämme illansuussa vihdoin perille. Seuraavana päivänä vietimme Oulussa jokusen tunnin, se on kyllä ihana kaupunki – joskus pitäisi ehdottomasti lähteä lomalle varta vasten sinne.

Äkäslompolon syysvärejä
Tyypit ja reput

Toisen päivän ajorupeama oli ihanasti lyhyempi ja myöhään iltapäivällä purimme jo tavaroita autoista Äkäslompolossa. Sinä iltana ei toki ihmeempää ohjelmaa ollut, asettauduimme taloksi ja yritimme vetreytyä tuhannen kilometrin tulomatkasta. Ensimmäisenä kokonaisena Lappi-päivänä eli sunnuntaina lähdimme päikkäriajan jälkeen koko poppoo kiertämään pienen lenkin lähimaastossa, matkalle osui juuri sopivasti yksi geokätkökin. Verrattuna etelän keleihin Lapissa oli tuolloin elokuun viimeisinä päivinä jo varsin vilpoista (öisin jopa pakkasasteita) eikä mukaan otetut välikausitamineet olleet yhtään liikaa.

Olin Lappi-viikkoa ajatellen laittanut vanhan Manducamme eteenpäin ja hankkinut tilalle taapero-Tulan, joka osoittautuikin reissussa erinomaiseksi kantovälineeksi. Siinä missä Manduca on ihan jees, on Tula aivan mahtava! Siinä on vähemmän säätöjä ja jotenkin se istuu ainakin mulle mukavammin päälle.

Järvi kimmeltelee auringossa
Jännä puu
Kesängin Keidas
Kesänkijärvi
Tirppa

Maanantaina oli upea aurinkoinen päivä, joten päätimme lähteä Kesänkijärven ympäri kiertävälle Hillapolulle. Valitettavasti matkantekomme päättyi ennen aikojaan, sillä suo-osuudella oli vesi noussut niin korkealle ettei eteenpäin päässyt ilman märkiä jalkineita. Onneksi se oli sopivasti Kesängin Keitaan nurkilla, niinpä astelimme maisemakahvilaan syömään paikan herkulliset lätyt. Hillapolun toinen pätkä oli sinänsä meille tuttu entuudestaan, kiersimme nimittäin reittiä toisesta suunnasta ihan ensimmäisellä Ylläs-visiitillämme. Ehkäpä joskus vielä pääsemme tallustamaan koko kierroksen ympäri.

Äkäslompolon keskustassa
Jänö

Ruskaretkemme tehtiin luonnollisesti lasten ehdoilla. Verrattuna aiempiin reissuihin tämä oli kieltämättä “raskaampi” – aiemmin on ollut helppo toimia yhden lapsen tarpeiden mukaan, mutta kolme on jo huomattavasti työläämpi katras oikeastaan ihan kaikessa. Oman lisänsä toki tuo se fakta, että nyt joukossa oli myös oma ipana. Yövyimme koko konkkaronkka tosiaan samassa mökissä, toinen perhe nukkui parvella ja me alakerran makuuhuoneessa. Vaikka lapsista oli seuraa toisilleen, olisi omat mökit (tai huoneistot) olleet ihan paikallaan, jotta iltaisin olisi voinut toviksi vetäytyä ns. omaan rauhaan ennen unille menoa.

Tervetuloa Velhopolulle!
Pisarat
Luontopolku
Pitkospuita pitkin
Puro
Tunturi horisontissa
Kelot polun varressa
Nips naps

Ensimmäinen ruskaretkemme pari vuotta takaperin oli syys-lokakuun vaihteessa, jolloin ruska oli jo hiipumaan päin ja auki olevien palveluiden määrä aika hintelä. Tämä elo-syyskuun vaihde oli selkeästi parempi niin luonnon kuin palveluiden suhteen ja huomasi sen siitäkin, että ihmisiä oli liikkeellä enemmän. Myös sään puolesta oli lämpimämpää, muistan kun viimeksi oli välillä päivisinkin pakkasta eikä aurinko lämmittänyt enää nimeksikään. Seuraavaksi haaveilen Lapin matkasta joko talvella tai sitten keväällä niin, että aurinko jo porottaa mutta lumi on vielä maassa.

Kävimme ottamassa uusinnan toisestakin aiemmasta tuttavuudesta, Varkaankurun Velhopolusta. Edellisen kerran kiersimme lenkin keskikesällä, joten oli kiintoisaa nähdä miltä maisema näytti näin syksyllä. Pitkospuita uusittiin silloin 2013 ja olikin nyt hauska löytää puiden loppupäästä “signeeraus” tuosta vuodesta. Kaikkiaan 3,5 km polku oli loistavassa kunnossa ja helppo kävellä lasten kanssa. Varkaankurun yläpäässä pysähdyimme toviksi nuotion ääreen, ja siinä sivussa napsimme 1-vuotiskuvia seurueemme nuorimmaisesta mm. mustikanvarpujen joukossa. Edelliskerralla väliin jäänyt geokätkö tuli sekin haettua, pääsimme S:n kanssa kaksistaan hoitamaan homman miesten jäädessä lasten kanssa evästämään nuotiolle. Koukkaus reitiltä ollut yhtään niin pitkä kuin olimme kuvitelleet – tai ehkä se vaan meni nopeasti ilman lapsia. Velhopolun kierrettyämme pistäydyimme vielä Kellokkaassa, josta tuli ostettua muutamat postikortit kotiin lähetettäväksi.

Naapurimökin vieras
Iltasatu

Kuun vaihduttua syyskuuksi teimme ainoan pidemmän päiväretken ja suuntasimme autojen keulat kohti Sodankylää. Ei meillä siellä mitään erikoista ohjelmaa ollut, kunhan kävimme tsekkaamassa millainen paikka oli kyseessä sekä söimme lounaan – niin ja uusi kunta geokartalle, tottakai. Sodankylästä ajoimme Leville kylpylään, se kun oli viime kerralla todettu kaikin puolin toimivaksi kokonaisuudeksi. Meidän mini vähän pelkäsi suihkuhuoneissa, mutta allasosastolla tyyppi oli aivan liekeissä. Kylpylässä oli isohkon lastenaltaan (sisältäen paljon vesileluja sekä pienen liukumäen) lisäksi pieni matala allas, jossa oli todella lämmintä vettä, ja myös iso vesiliukumäki oli sellainen, että siihen saattoi mennä lapsi sylissä laskemaan. Reipas parituntinen siellä tuli pulikoitua eikä muksut olisi silloinkaan vielä halunneet lähteä, vaikka uni alkoi jo painaa silmiä. Ennen kotiinlähtöä haukkasimme vielä pientä purtavaa kylpylän aulassa, sen verran mahat kurnivat vedessä oleilun jälkeen.

Tornionjoki virtaa

Lasten kanssa päivät tuntuivat hujahtavan vauhdilla, yhtäkkiä oli jo perjantai ja aika pakata tavarat takaisin laukkuihin. Lauantaina heti aamusta sanoimme haikein mielin heipat Ylläkselle ja paluumatka etelään alkoi. Aamupäivän kohokohta oli epäilemättä pysähdys Torniossa, jossa etsimme käsiimme S:n geolöydön nro 1000 – ei mikään ihan tavanomainen paikka tuo Ruotsin puolelle johtavan sillan alusta. Kuvittelimme purkin jotenkin vaikeammaksi kuin se olikaan ja melkein alkoi naurattaa, kun se vihdoin löytyi. Apua mitä puusilmiä olimme olleet! No, pääasia että löytyi ja tuo hieno kätköpaikka tuli koettua.

Tuon toiseksi viimeisen päivän kilometrit olivat aika tarkkaan puolet matkasta, yöpymispaikkamme oli siis Kokkola. Siinä kohtaa reissua aloimme olla jo varsin väsynyttä sakkia ja seuraavan päivän viimeinen pätkä kotiin sujui sutjakkaasti ilman turhia pysähdyksiä, edes kätköjen takia. Lapsiperheenä tällainen viikon reissu ei oikein mene kategoriaan rentouttava loma, mutta hyvähän se on välillä viettää vähän erilaista lomaa. Tytär pärjäsi hienosti eikä edes automatkat olleet pahoja, tai ainakaan niin pahoja kuin mitä ehkä etukäteen olin pelännyt. Tosin se oli meillä se käännekohta, jolloin likka oppi katsomaan Kaapoa ym. tabletilta… Vaikka ymmärtäähän sen, tylsää istua tuntitolkulla autossa vailla tekemistä tai kirjoja kummempaa aktiviteettia.

Lisää kuvia kyseiseltä reissulta löytyy Instasta #ruskaretki2016. Näköjään joku muukin käyttänyt tuota samaa hashtagia mun jälkeen, pöh…

14.4.2017
16:46

Haaveissa oma talo

Mulla on aivan järkyttävä talokuume. Tai oikeastaan muuttokuume, olisi niin ihanaa päästä muuttamaan! Ollaan asuttu tässä kohta viisi ja puoli vuotta, mikä taitaa olla mulla pisin pätkä samassa kodissa sitten lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen. Nimimerkillä neljän opiskeluvuoden aikana yli 10 muuttoa… Luulisi ettei niiden aikojen jälkeen tahtoisi muuttaa enää ikinä, mutta niin vaan haaveilen siitä, että saisin pakata koko meidän omaisuutemme laatikoihin ja päästä purkamaan ne jossain uudessa paikassa. Vähän olen kade siskolle, jolla on parhaillaan uusi kotiprojekti menossa.

Luin joskus, että horoskoopiltaan kaksosille on hyvin yleistä tarve vaihtaa tavaroiden paikkoja ja voi kyllä, tutulta kuulostaa ihan lapsuudesta saakka. Mies (oinas) taas ei voi sietää sitä, että tavaroiden paikat muuttuvat vaan kuulemma pitäisi päättää yksi paikka ja se pysyisi. Mutta kun enhän mä voi tietää mikä on just se paras paikka millekin! Siksi pitää aina välillä kokeilla jotain uutta. ;) Puoliso on kyllä hoitanut omien toiveidensa toteutumisen esim. olohuoneessa kiinnittämällä television seinälle, jotten yritä vaihtaa sen paikkaa ja tämä toki myös määrittelee about kaikkien muiden huonekalujen paikat. Ovela mies…

Kohde 5: Kotola

Siitä olemme miehen kanssa samaa mieltä, että kohta pitäisi päästä pois kaupungista vähän väljemmille vesille ja ennen kaikkea isompaan kotiin. Taloja on vahdattu hakupalveluissa varmaan puolitoista vuotta jo, useampaa käyty katsomassakin. Paha vaan, että ihan ensimmäiseksi pitäisi saada nykyinen kerrostalo-osake myytyä, jotta voi edes haaveilla ostavansa mitään uutta – ja mehän siis olemme niin aikaansaamaton pariskunta ettei tosikaan. Joku muistanee tämäm asunnon “pienen” pintaremontin, joka kesti lopulta useamman vuoden..? Itse asiassa joitain pikkujuttuja on vieläkin fiksaamatta, eh heh. Enkä ole koskaan saanut edes aikaiseksi kertoa aiheesta sen enempää täällä blogissa, pois lukien parin ekan vuoden aikana valitukset siitä, että rempan keskellä asuminen on hanurista.

Talohaaveilun ykköspaikka on tietystikin Asuntomessut, joten päädyin kuumeessani selaamaan viime kesänä Seinäjoen messuilla ottamiani kuvia. Teimme elokuun alussa siskon ja S:n kanssa naisten retken Pohjanmaalle, messujen lisäksi ohjelmassa oli mm. geokätköilyä ja ihan vaan hengailua. Tänä vuonna Asuntomessut ovat Mikkelissä, jonne reissaamista on jo alustavasti pohdiskeltu (ehkä jopa miesten kera tällä kertaa).

Kohde 23: Vieskatalo Valokki
Kohde 14a: Hartman Koti Ankkuri

Aloitetaan haavekierros keittiöstä, tuosta kodin sydämestä. Meillä on nyt pari vuotta ollut mustavalkoinen keittiö ja pidän edelleen kyseisestä väriparista kovasti. Ylemmän kuvan keittiössä on kivasti yhdistetty mustat alakaapit ja valkoiset yläkaapit, minkä lisäksi nuo seiniin maalatut kuvat sopivat täydellisesti tilaan. Toisaalta myös alemman kuvan vaalea tammi miellyttää silmää, se on aika eri tyylinen mutta jotenkin ehkä kotoisamman ja lämpöisemmän oloinen.

Kohde 13: Jämerä Samsö
Kohde 25: Cubo

Mustan ja puun yhdistelmäkin toimii kivasti, kuten tämän kuvaparin ylemmästä kuvasta voi nähdä. Unelmieni talossa keittiö olisi olohuoneen jatkeena, vaikkapa tuolla tavalla samassa tilassa mutta kuitenkin hieman erillään. Ruokailutila voisi sinänsä olla alemman kuvan tapaan omassa “nurkassaan”, kunhan olisi ikkunaa ja valoa ympärillä sekä lyhyt matka keittiöön. Nyt meillä on ruokapöytä olkkarin ns. perällä, joten matkaa keittiöön kertyy jopa näin pienissä neliöissä.

Kohde 30: Hartman Koti Ruutu
Kohde 5: Kotola

Olohuoneeseen haaveilen simppelistä vaaleanharmaasta sohvasta, sillä olen nykyiseen tummanharmaaseen divaanisohvaan ja sen möhköyteen jokseenkin kyllästynyt. Tv-tason nahkavetimet ovat nätti yksityiskohta, tosin mua aina noissa nahkaisissa mietityttää eikö ne tummu ja likaannu käytössä. Kokemuksia kellään? Alemman kuvan tila on enemmänkin oleskelunurkkaus, tuollaisessa olisi ihanaa lueskella tms. ihan rauhassa. Paitsi niin, lapsiperhe ja rauha ei ole kovin yleinen kombo… Ikkunasyvennys kasveille on myös kiva, ja voisihan tuossa olla vaikka tyynyjä istuskelua varten.

Kohde 25: Cubo

Oma työhuone olisi aivan mahtava, mutta hieman epäilen että se on ensimmäinen asia, josta joudun taloa hankkiessa tinkimään. Jokainen lisäneliö kuitenkin kasvattaa hintalappua… Tai ehkä jos budjettiin saisi mahdutettua yhdistetyn työ- ja vierashuoneen? Työhuoneen ei sinänsä tarvitsisi olla kovinkaan iso, mutta ikkuna siellä olisi todella jees. Itse tuskin osaisin noin mustavalkoisella linjalla mennä kuin kuvassa, rönsyilen aina vaikka suunnittelisin ihan muuta. Takaseinässä oleva kaappisysteemi on hieno, tuollaista voisi varioida vaikka kuinka monella eri tavalla.

Kohde 25: Cubo
Kohde 27: Design-Talo TrioKohde 30: Hartman Koti Ruutu

Lastenhuonetta tahtoisin kovasti päästä sisustamaan enemmän, meillä kun tällä hetkellä pieni tila sekä kaksi punaista seinää rajoittavat puuhaa aika tehokkaasti. Välillä tuntuu, että tyttären huoneeseen on päätyneet kaikki ne huonekalut, joille ei muualta kämpästä löydy paikkaa. Hyllynä esimerkiksi on vuosia sitten hankittu Ikean Expedit, joka on kyllä ihan kätevä mutta aika massiivinen kapeaan huoneeseen. Käyttötarkoitus on kuitenkin sopiva enkä halua hyllystä luopua, kun tiedossa on että vuositolkulla emme enää tässä asu. Ekassa kuvassa kiehtoo mustavalkoisuus yhdistettynä oranssiin ja myös tuo sängynpääty on hauska. Alavasemmalla on kivan harmoninen tunnelma, jonka kruunaa Viljamin Puodin söpöt pandat. Toisen alakuvan huoneessa taas ihastuin täysillä tuohon Scionin ihanaan Mr. Fox -kettutapettiin, erittäin vakavasti otettava vaihtoehto minin huoneeseen.

Kohde 5: Kotola
Kohde 42: Pikkuusen paree

Nykyinen makuuhuoneemme on todella valkoinen ja huushollin ainoa huone, jossa kaikki seinät ovat samaa väriä. Tekstiileillä tietysti saa väriä just niin paljon kuin tahtoo, mutta haaveideni makkarissa olisi lämpöä ihan jo yleisilmeessä. Ehkä jotain puuta, ehkä jotain muuta kuin aivan kirkkaanvalkoista maalia seinissä. Haaveilen myös supersimppelistä sängystä ja siitä, ettei makuuhuoneessa olisi mitään ylimääräistä.

Kohde 25: Cubo

Mun mielestä täydellisen makkarin yhteydessä on vaatehuone erillisten vaatekaappien sijaan. Sen ei tarvitse olla kovinkaan tilava, mutta käytettävyydellä on iso merkitys. Tarpeeksi pitkä tanko henkarivaatteille, sopivasti hyllyjä ja laatikoita muille. Ylös katonrajaan saisi laitettua sesonkivaatteet ja muut ei parhaillaan käytössä olevat, mieluiten myös kengät laatikoissa. Ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi juuri kuvan vaatehuone iski muhun: mustavalkoista, raitaa sekä pieni ripaus keltaista.

Kohde 17: Talo Nixi
Kohde 33: Lumiance-Talo
Kohde 12: Villa Tango

Vessoja unelmieni talossa on kaksi, jottei tarvitse jonotella vuorotellen yhteen vessaan. Lattiassa olisi kuusikulmaista laattaa, joko tuollaista pientä tai sitten isompaa. Seinissä tykkään perus valkoisesta, mutta myös keskimmäisen kuvan betonimainen seinä on hieno. Pieni ikkuna olisi kiva lisä, saisi vähän luonnonvaloakin tuohon yleensä niin pimeään pieneen tilaan. Alimmassa kuvassa on mahtava DIY-idea, purkkien päällä komeilevat kultaiset muovieläimet. Voi tosin olla, että valkoharmaaseen toilettiin ne eivät istuisi ihan niin nätisti kuin tuollaiseen tummempaan.

Kohde 5: Kotola

Kylpyhuoneen suhteen en pysty nykyään ajattelemaan mitään muuta kuin rouheaa betonia, tai mitä lie mikrosementtiä tuo nyt mahtaakaan olla. Kylpyammetta en kaipaa, mutta saunaa kyllä – se voisi olla ehkäpä mustan ja vaaleahkon puun yhdistelmä. Sadesuihku olisi ihan must ja kieltämättä nuo mustat hanat toimivat buenosti sementin parina.

Kohde 27: Design-Talo Trio
Kohde 30: Hartman Koti Ruutu

Yksi tärkeä huone, josta en mitenkään tahtoisi tinkiä talossamme, on kodinhoitohuone. Parasta olisi, jos sen yhteydessä olisi toinen sisäänkäynti ja likaisessa haalarissa olevan lapsen saisi näppärästi riisuttua ilman, että koko eteinen on täynnä hiekkaa ja kuraa. Huoneessa olisi myös tilaa niin pyykkihuollolle kuin siivousromppeille eikä kyseisiä artikkeleita tarvitsisi levitellä pitkin kotia. Lisänä toki pyykkinaru pihalla, johon voisi kesäisin ripustaa ainakin lakanat kuivumaan. Ulkonäöllisesti kodari olisi varmasti samaa tyyliä kuin keittiö, pääasia että kaappitilaa riittää ja tasoa on tarpeeksi että mahtuu viikkaamaan pyykkejä ynnä muuta.

Kohde 14b: Hartman Koti Ankkuri
Kohde 20: Riihi
Kohde 23: Vieskatalo Valokki

Talon ulkonäöllä ei tavallaan ole väliä, kunhan se istuisi nätisti ympäristöönsä. Toisena hetkenä haaveilen vaaleasta kivitalosta, hetken päästä puisesta ja tummanpuhuvasta. Eniten pidän laatikkomaisista taloista, joissa on isot ikkunat (paitsi kukakohan sellaiset pesisi?). Kyljessä pitäisi ehdottomasti olla terassi, mieluusti katettu jotta siinä voisi istua myös kesäsateen ropistessa. Sen kummemmin en terassille kaipaa kilkettä, ruokapöytä tuoleineen ja grilli riittää. No ehkä lepotuoli tai pari kesäauringossa lekotteluun, riippuen toki minkä kokoinen terassi olisi.

Joo-o, voin sanoa ettei tämä haaveilu ainakaan helpottanut kuumetta… :D

9.4.2017
14:33

Pirteän punainen Kronan Sulky/S

Tyttären vauvakeväänä lastenvaunuasioihin syvennyttyäni (tai hurahdettuani, hehe) tutustuin ruotsalaiseen Kronaniin ja olin varma, että näppärän oloiset Sulky/S-rattaat hankkisin meille sitten joskus kun raaskisin laittaa lapsen kasvot menosuuntaan. Noh, toisin kävi ja ensimmäiseksi matkaratastarpeen tuli täyttämään Swiftit. Niiden jälkeen Sulkyt olivat harkintalistalla, mutta päädyin siinä kohtaa kuitenkin edullisempiin B-Motioneihin lähinnä hinnan takia. Olin juuri saanut pienennettyä ratasmäärän eteisessämme kahteen, kun teimme tyttären ja siskoni kanssa pienen tyttöjen reissun Tampereelle. Kävin pyörittelemässä Sulkyja livenä ja kun niistä sattui juuri sopivasti olemaan kiva tarjous, voi vain arvata kuinkas sitten kävikään…

Kronan: Sulky/S

Ehkä jopa ostopäätöstä vaikeampaa oli värin valinta: pähkäilin mustan ja punaisen välillä, joista sisko ja myyjä ylipuhuivat yhdessä mut valitsemaan punaiset rattaat. Vaikka ne olivat ihanan pirtsakat varsinkin alkuvuoden harmauden keskellä, on myönnettävä että välillä kyllä harmittelin kun ne eivät olleet mustat. Jotenkin mustat rattaat on niin paljon helpompi asustaa, punaisen pariksi taas ei oikein sovi kuin mustavalkoinen tai harmaa.

Koko

Ensimmäiseksi Sulkyissa huomion kiinnittää helposti jännästi muotoiltuun aisaan sekä tällaisiksi pikkurattaiksi yllättävän letkeään jousitukseen. Kokonsa puolesta Sulkyt ovat kevyet ja kompaktit, minkä ansiosta ne voisivat hyvinkin palvella ainoina rattaina. Leveyttä on vaivaiset 53 cm, siltäkin osin oikein näppärät pikkurattaat siis kyseessä. Meidän yhteiselomme ei alkanut täysin moitteetta, sillä kuomu ei jostain syystä pysynyt kunnolla auki vaan pompsahti kasaan pienestäkin töyssähdyksestä. Kyseltyäni asiaa myyjäliikkeestä sain postitse uudet kuomunkaaret, jotka vaihtamalla ongelma poistui heti.

Jousitus ja renkaat

Sulkyjen jousitus on tosiaan aivan omaa luokkaansa: se ei ole vain letkeä, vaan siis ihan oikeasti to-del-la letkeä. Tuntuma on vähän samanlainen kuin työntelisi jotain kunnolla jousitettuja Emmaljungan tai Brion hyökkäysvaunuja – paitsi että kokoa ja painoa on huomattavasti vähemmän. Sulkyt painavat 11,5 kg eli eroa esim. vajaa 18 kg painaviin Happyihin on aika tavalla. Tietyllä tavalla Sulkyt ovat ehkä vähän liiankin letkeät keveyteensä nähden ja se tekee joissain tilanteissa ohjattavuudesta jopa hieman epämukavaa.

Talvikelilläkin kulkeeSulkyt edestä

Sulkyjen ilmakumirenkaat ovat samaa kokoluokkaa kuin B-Motioneissa, Sulkyissa vaan eturenkaat ovat puoli tuumaa suuremmat. Tiedä sitten voiko noin pieni ero olla syynä, mutta mielestäni Sulkyt kulkevat huomattavasti nätimmin sadevesikourujen ym. ylitse eivätkä kovin helposti töksähdä mihinkään. Renkaat ovatkin ehdottomasti yksi iso plussa Sulky/S:ssä, tavalliset kiinteärenkaiset Sulkyt ilmeisesti ovat selkeästi raskaammat kuin nämä kääntyvillä eturenkailla olevat S:t. Myös keuliminen kanttareiden ym. yli sujuu huomattavasti smoothimmin verrattuna B-Motioneihin, mutta se epäilemättä johtuu ihan vain painopisteiden erilaisuudesta.

Istuin

Selkänoja makuuasennossa
Selkänojan säätöremmi

Selkänojan säätö on portaaton ja systeemi toimivampi kuin B-Motioneissa, vaikkakin hieman jäykähkö. Istuma-asento on Sulkyissa mielestäni parempi eikä edes pieni 1-vuotias kyytiläinen valahda mitenkään kummallisesti istuimessa. Selkänoja menee täysin makuulle ja jalkatuen saa säädettyä, joten kyydissä on mukava ottaa tirsat. Takana selkänojassa on pieni tasku, johon ei kylläkään kovin ihmeitä mahdu sisään.

Kuomu

Sulkyjen integroitu hyönteissuoja
Lenkit sivuilla

Sulkyjen suojaava kuomu on mahtava! Kuomun reunassa on heijastimet ja sisäpuolelta löytyy integroituna hyönteissuoja, jonka reuna kiinnitetään rattaiden runkoon tuollaisilla koukuilla. Kuomuun kuuluu myös kunnon kokoinen aurinkolippa, jonka saa taitettua piiloon kun sitä ei tarvitse. Lipan reuna tosin menee typerästi vinksalleen, jos sitä paljon pitää taitettuna. Kuomussa on myös kurkistusluukku (kuva alla), tai ehkä voisi puhua jopa ikkunasta. Se on koko kuomun levyinen ja aukeaa vetoketjulla, ei siis ihan kauhean kätevä mun mielestä. Voi tietysti olla, että sen funktio on enemmänkin tuuletuksen lisääminen kesäkeleillä.

Työntöaisa

Kuomun kurkistusluukku sekä ergonomisesti muotoiltu työntoaisa

Työntöaisa on ergonomisesti muotoiltu, näyttää vähän hassulta mutta itse tykkään kovasti työntötuntumasta sen kanssa. Käsiä voi pitää “normaalisti” keskellä tai sitten hieman erilaisessa kulmassa tuosta sivuilta. Aisassa ei toki parane mitään kovin painavaa roikuttaa, mutta tulipa erään kerran kaupassa huomattua, että kauppakori sopi Sulkyjen aisaan kuin nakutettu. :D Työntökorkeuden puolesta Sulkyt eivät ole parhaimmat rattaat lyhyelle työntäjälle, sillä aisan alin asento on sekin yli metrin korkeudella.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Istuin ja Kronanin jännittävät valjaat
Säädettävä jalkatukiAddBabyn istuinpehmuste Sulkyissa

Valjaiden osalta Kronan on päätynyt kulkemaan omaa tietään ja myös Sulkyissa valjaat ovat tavallaan irtonaiset. Olkavöiden toinen pää ei olekaan kiinni missään ylhäällä, vaan samoissa d-lenkeissä kuin lannevyötkin. Tämä mahdollistaa lapsen vapaamman olemisen rattaissa, mutta itse koin tällaiset valjaat enemmänkin hankalaksi. Selkänojan yläosassa on kylläkin pienet kangaslenkit, joista valjaat voi laittaa tulemaan tavalliseen tapaan, ja toki myös istuinpehmusteella niitä saa vähän niin kuin säädettyä. Turvakaari on kiinteä ja siinä on haararemmi, joten isommalla lapsella valjaita ei välttämättä edes tarvita. Lämpöpussin kanssa kiinteä turvakaari ei mielestäni toimi kovin hyvin, on niin paljon helpompaa laittaa pussia auki/kiinni, jos kaaren saa siirrettyä sivuun. Sulkyjen jalkatuki on säädettävä, mikä on hyvä ominaisuus erityisesti kyytiläisen nukkuessa.

Jarru ja tavarakori

Tavarakori ja jarru

Jarru on mallia perus, poljin aika pieni mutta kuitenkin ihan toimiva. Tavarakori Sulkyissa on todella pieni ja jostain myyntitiedoista lukemani “tilava tavarakori korkeilla suojareunoilla” aiheuttaa lähinnä purskahtamisen nauruun. Kuten kuvasta näkyy, kyytiin mahtuu normikokoinen Kånken eikä sitten paljon muuta. Vaikeaksi korin hyödyntämisen tekee myös se, että takana reuna on korkeampi kuin edessä – aivan kuin romppeet pitäisi heittää kyytiin etukautta. Että juu ei, tavarakori ei näissä rattaissa saa ainakaan multa kehuja osakseen.

Kasaus

Kasauspainikkeet sivuilla
Kronan Sulky/S kasattuna

Sulkyt menevät kasaan samaan tyyliin kuin esim. Emmaljungat: vedetään kummaltakin puolelta yhtä aikaa namiskoja ylöspäin ja ennen kokoon taittamista autetaan toiselta puolelta varmistusrenkula (kuvassa tuo punainen) “yli” tietyn pisteen. Kasauskooltaan Sulkyt muistuttavat tosiaan enemmän matkarattaita kuin isoja yhdistelmiä, vaikka kasaustapa onkin hyvin samantyyppinen. Paketti on pienehkö, mutta jää aika korkeaksi; renkaat irroittamalla korkeutta toki saa mukavasti pois. Työntäjästä katsottuna oikealla puolella on hihna, jolla rattaat saa suunnilleen pysymään nipussa. Plussaa tällaisessa kasaustyylissä on ehdottomasti se, että rattaat kasautuvat renkaidensa päälle eikä ulkona tarvitse kikkailla kankaiden likaantumisen pelossa. Kunhan lyö rattaat kasaan ja heittää auton kyytiin!

Sadesuoja ym. asusteet

Elodie Details myrskyikkunallinen sadesuoja Sulkyissa

Elodie Detailsin sadesuoja (kuvassa) istuu erinomaisesti Sulkyihin. Tullsan suojaa taisin myös kokeilla, mutta se oli ehkä inan väljä + Elodien myrskyikkunallinen oli talvisäällä toimivampi. Istuinpehmusteista AddBaby (seepraraidallinen yhdessä kuvassa tuolla aiemmin) toimii mainiosti ja lämpöpusseista tuli Sulkyjen kanssa testattua ainakin The Buppa Brandin kettupussi, alla olevassa kuvassa pilkottava Nordlys (meni hermot keskeltä aukeamisen ja valjaiden säätämisen kanssa) sekä Mini Rodinin kevyempi pussi, joka muistaakseni toimi näistä kaikista parhaiten.

Onhan nää punaset rattaat aika pirtsakat. #stroller #kronan #kronansulkys #red #winter #snow #vaunuhullu #lastenvaunuhullut

Niin, eihän tämä(kään) ihastus sitten kuitenkaan kestänyt. Sulkyt olivat ihan kivat ja työntötuntumaltaan paremmat kuin B-Motionit, mutta niissä oli monta seikkaa, joiden kanssa en pystynyt elämään (mm. ne pirun valjaat). Päätin siis luopua ensin Sulkyista, tosin niiden myyminen oli pientä tuskaa, kun juuri silloin sattui olemaan edellisen vuoden mallia alessa… Lopulta Sulkyt ja B-Motionit lähtivät kummatkin aika lailla samoihin aikoihin, kun tuli kaiken maailman uusia kuvioita ja hullutuksia. ;) Mutta jatketaan niistä toisella kertaa.

Kronan Sulky/S (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 53 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 79 cm (jalkatuki alhaalla 74,5 cm)
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 67x53x40 cm
  • Paino: 11,5 kg
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 8″
  • Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 105-111 cm
  • Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton säätö
  • Istuimen painoraja: 20 kg
  • Selkänojan korkeus: 48 cm
  • Kuomun alla tilaa: 57 cm
  • Makuupituus: 92 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 36×27 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Mukavan letkeä jousitus.
  • Työntöaisa ja sen muotoilu.
  • Kuomun suojaavuus.
  • Integroitu hyönteissuoja.
  • Ihanan kapeat, 53 cm mahtuu mistä välistä tahansa.
  • Hyvät heijastimet kuomussa.
  • Säädettävä jalkatuki.
  • Isohkot ilmakumirenkaat, myös edessä.
  • Näppärän kokoinen paketti autoon.
  • Laadukkaan oloinen kokonaisuus.

Risuja:

  • Ns. irtonaiset valjaat hankalat käyttää.
  • Tavarakorin koko ja käytettävyys.
  • Aurinkolipan reuna menee typerästi vinksalleen, jos sitä pitää paljon alle taitettuna.
  • Kiinteä turvakaari, voisi ehkä toimia jos olisi vähän korkeampi.
  • Selkänojaa säädettäessä kangas menee ärsyttävästi ryppyyn.
8.4.2017
20:47

Sunnuntairetki erilaisiin maailmoihin

Yhteistyössä: Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uuden blogiyhteisömme porukalla sunnuntaina ja paikaksi oli valikoitunut Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa. Meillä on miehen kanssa ollut suunnitelmissa jo vuosia mennä käymään siellä, mutta vieläkään ei sellaista reissua ole saatu aikaiseksi, vaikka Ruissaloon polkaisisi fillarillakin varsin näppärästi. Varpujengin treffipaikka oli siis oikein houkutteleva, vihdoin pääsisin niihin puutarhoihin ihmettelemään! Muistaakseni olen joskus lapsena ollut jollain koulun tms. retkellä Turun kasvitieteellisessä, mutta sen kummempia muistikuvia mulla ei paikasta ole.

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Kamera oli luonnollisesti tärkein varuste tuona sunnuntaiaamuna, joten pakkasin laukkuuni reippaan pari kuukautta käytössäni olleen Olympus OM-D E-M1 -rungon ja siihen kiinni pitkään haikailemani M.Zuiko 12-40mm f2.8 ED -objektiivin, jonka kanssa en kuitenkaan ole oikein päässyt sinuiksi. Päädyin sitten ottamaan mukaan myös luottolinssini M.Zuiko 25mm f1.8, ihan vaan siltä varalta että ahdistuisin zoomista. Siirtyessäni kolmisen vuotta takaperin peilittömään järkkäriin mulla oli alkuun 17mm kiinteä objektiivi, mutta myin sen lopulta pois kun se ei ollenkaan tuntunut omalta vaan jotenkin “liian laajalta” – se muistissa hieman nyt jännitinkin tuon zoomin kanssa. Toisin onneksi kävi! Kasvitieteellisen puutarhoihin objektiivi oli kerrassaan loistava valinta ja ihastuin kovasti tähän kiinteävalovoimaiseen zoomiin, jolla sai sopivat bokehit ja kuitenkin pystyi kuvaamaan myös hieman laajempaa kokonaisuutta.

Pienet violetit
Pinkit pallot
Valkoinen kaksikko

Ensimmäiseksi kasvihuoneisiin astuessaan tupsahtaa Vanhan maailman tropiikkiin, jonka ilma on lämmin ja kostea. Kauniita kukkia, viikunapuita, kohti katonrajaa kiipeileviä köynnöksiä. Esittelemme, ehkä hieman jännittyneinä, itsemme ja blogimme. Kamerat räpsyvät ja muistikorteille tallentuu ruutuja kaikesta mitä silmät rekisteröivät.

Alma-kilpikonna
Kolibrikukka

Seuraavassa huoneessa on viileämpää. Myös tässä Välimeren ilmastossa silmiä hivelee erilaisten kukkien loisto (mm. kuvan kolibrikukka) ja joukosta löytyy kotoakin tuttuja tapauksia, kuten pelargonia. Huoneessa on akvaario, jossa kököttää kilpikonna täysin liikkumatta. Vaikuttaa siltä kuin se olisi pelkkä koriste, kunnes yhtäkkiä se ottaa jalat alleen ja lähtee etenemään verkkaiseen tahtiinsa. Lappu akvaarion kyljessä kertoo konnan olevaan nimeltään Alma.

Hempeää
Kuvaushetki talvipuutarhassa
Kukkakasa
Seuraavaan huoneeseen

Välimereltä siirrymme Talvipuutarhaan, jossa lämpötila on selkeästi matalampi ja tulee melkein jo vilu. Ei sinänsä ihme, sillä huoneessa on talvisin vain 8-10 astetta lämmintä. Nopeasti lämpötilaan yllättäen kuitenkin tottuu ja takaisin päin lähtiessä jopa välimerellinen huone tuntuu tosi lämpimältä. Talvipuutarhassa kukkivat kameliat ynnä muut, paljon näkyy myös nuppuja odottamassa kukkaan puhkeamistaan. Nettisivujen mukaan keväisin värikkäin kukkaloisto löytyy juuri tästä huoneesta.

Jättilummeallas
Karpit
Lummelammella
Varpujengiä
Terve!
Kaverukset
Pieni suihku
Kuvaaja
Undulaatit oksilla

Talvipuutarhan ollessa sillä suunnalla viimeinen huone käännymme takaisin ja kävelemme kahden jo tutkitun huoneen läpi Uuden maailman tropiikkiin, joka on näistä kasvihuoneista kaikkein suurin. Lämpötila muuttuu niin, että kameran linssi vetää jonkun aikaa jatkuvasti huuruun eikä kuvista tahdo tulla mitään. Huoneen keskipiste on jättilummeallas, jossa lilluu yli metrin halkaisijaltaan olevia jättilumpeen lehtiä sekä uiskentelee niin pieniä kuin isompiakin kaloja. Lammen lähistöllä olevassa lintuhäkissä patsastelee yksi undulaatti, ovi on auki ja muiden asukkien äänet kuuluvat jostain ylhäältä puiden oksilta. Hetken kuluttua häkki on tyhjä, tainnut tirppa lähteä etsimään kavereitaan.

Tohtorinkukka
Kolmiokäenkaali

Tropiikin jälkeen vastassa on Araukariahuone ja sen subtrooppinen ilmasto. Huomion kiinnittää heti upean violetti tohtorinkukka, jonka kukinnoissa on kolmea eri sävyä ja koko kasvi näyttää kuin se olisi liukuvärjätty. Lisäksi huoneessa on muistoja satojen miljoonien vuosien takaa, nimittäin eläviksi fossiileiksi kutsuttuja puusaniaisia ja käpypalmuja hirmuliskojen ajalta. Yhdeltä reunalta bongaan lempihuonekasvini käenkaalin, jollainen meillä kotonakin parhaillaan kukkii. Äiti antoi sen mukaani, kun 19-vuotiaana muutin pois kotoa – se ei ollut ihan eilen, eli hyvin on kestänyt jopa tällaisen vihertumpelon käsissä.

Siromehiruusuke
Mehikasvit muistikortille
Kukkiva kaktus
Mehikasvihuoneen kaunotar
Kuin sydän
Jättimäinen kaktus

Viimeisenä tässä suunnassa puutarhaa on Mehikasvihuone, joka muodostuu hyvin nopeasti omaksi suosikikseni kasvihuoneista. Aavikkomainen tunnelma, yksinkertainen väripaletti sekä kymmenet ja taas kymmenet erilaiset kaktukset tekevät vaikutuksen. Nähtyäni takanurkan jättikokoisen kaktuksen tiedän heti, että siinä haluan ottaa Varpujengin esittelysivulle tulevan kuvani. Mehikasvihuoneessa muistan, että mun on pitänyt jo pitkään hankkia kotiin aloe vera. Ehkä joku uusi kaktuskin voisi olla kiva..?


Muutama tunti vierähtää nopeasti kasvihuoneissa pyörien, ulkoalueet jäävät odottamaan seuraavaa visiittiä. Nyt vielä ulkona näyttää hieman ankealta, mutta kunhan kevät tästä kunnolla pääsee vauhtiin niin riittää varmasti ulkopuutarhassakin vaikka mitä ihmeteltävää. Ehkäpä tästä käynnistä inspiroituneena teemme viimein koko perhe retken kasvitieteelliseen..? :) 25mm objektiivi jää lopulta täysin käyttämättä, kun olen lapsellisen innoissani 12-40mm linssillä kuvaamisesta ja on sanottava, että tällaisessa ympäristössä mahdollisuus zoomaukseen on kyllä erinomainen lisä. Kiinteä f2.8 valovoima on kerrassaan mahtava, kun ei tarvitse zoomatessa miettiä valotuksen säätöjä uusiksi.

Kiitos kivasta aamupäivästä niin puutarhalle kuin seuralaisille! Kannattaa tsekata myös muiden Varpujengiläisten postaukset, miten saman tilanteen ja samat tilat voi nähdä niin monella eri tavalla.

Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet ja kahvio ovat avoinna joka päivä klo 10–17 ja ulkopuutarha klo 8–20 (juhlapyhinä saattaa olla poikkeuksia). Ulkopuutarhaan on vapaa pääsy, kasvihuoneisiin pieni pääsymaksu.