Sunnuntairetki erilaisiin maailmoihin

Yhteistyössä: Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uuden blogiyhteisömme porukalla sunnuntaina ja paikaksi oli valikoitunut Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa. Meillä on miehen kanssa ollut suunnitelmissa jo vuosia mennä käymään siellä, mutta vieläkään ei sellaista reissua ole saatu aikaiseksi, vaikka Ruissaloon polkaisisi fillarillakin varsin näppärästi. Varpujengin treffipaikka oli siis oikein houkutteleva, vihdoin pääsisin niihin puutarhoihin ihmettelemään! Muistaakseni olen joskus lapsena ollut jollain koulun tms. retkellä Turun kasvitieteellisessä, mutta sen kummempia muistikuvia mulla ei paikasta ole.

Kamera oli luonnollisesti tärkein varuste tuona sunnuntaiaamuna, joten pakkasin laukkuuni reippaan pari kuukautta käytössäni olleen Olympus OM-D E-M1 -rungon ja siihen kiinni pitkään haikailemani M.Zuiko 12-40mm f2.8 ED -objektiivin, jonka kanssa en kuitenkaan ole oikein päässyt sinuiksi. Päädyin sitten ottamaan mukaan myös luottolinssini M.Zuiko 25mm f1.8, ihan vaan siltä varalta että ahdistuisin zoomista. Siirtyessäni kolmisen vuotta takaperin peilittömään järkkäriin mulla oli alkuun 17mm kiinteä objektiivi, mutta myin sen lopulta pois kun se ei ollenkaan tuntunut omalta vaan jotenkin “liian laajalta” – se muistissa hieman nyt jännitinkin tuon zoomin kanssa. Toisin onneksi kävi! Kasvitieteellisen puutarhoihin objektiivi oli kerrassaan loistava valinta ja ihastuin kovasti tähän kiinteävalovoimaiseen zoomiin, jolla sai sopivat bokehit ja kuitenkin pystyi kuvaamaan myös hieman laajempaa kokonaisuutta.

Ensimmäiseksi kasvihuoneisiin astuessaan tupsahtaa Vanhan maailman tropiikkiin, jonka ilma on lämmin ja kostea. Kauniita kukkia, viikunapuita, kohti katonrajaa kiipeileviä köynnöksiä. Esittelemme, ehkä hieman jännittyneinä, itsemme ja blogimme. Kamerat räpsyvät ja muistikorteille tallentuu ruutuja kaikesta mitä silmät rekisteröivät.

Seuraavassa huoneessa on viileämpää. Myös tässä Välimeren ilmastossa silmiä hivelee erilaisten kukkien loisto (mm. kuvan kolibrikukka) ja joukosta löytyy kotoakin tuttuja tapauksia, kuten pelargonia. Huoneessa on akvaario, jossa kököttää kilpikonna täysin liikkumatta. Vaikuttaa siltä kuin se olisi pelkkä koriste, kunnes yhtäkkiä se ottaa jalat alleen ja lähtee etenemään verkkaiseen tahtiinsa. Lappu akvaarion kyljessä kertoo konnan olevaan nimeltään Alma.

Välimereltä siirrymme Talvipuutarhaan, jossa lämpötila on selkeästi matalampi ja tulee melkein jo vilu. Ei sinänsä ihme, sillä huoneessa on talvisin vain 8-10 astetta lämmintä. Nopeasti lämpötilaan yllättäen kuitenkin tottuu ja takaisin päin lähtiessä jopa välimerellinen huone tuntuu tosi lämpimältä. Talvipuutarhassa kukkivat kameliat ynnä muut, paljon näkyy myös nuppuja odottamassa kukkaan puhkeamistaan. Nettisivujen mukaan keväisin värikkäin kukkaloisto löytyy juuri tästä huoneesta.

Talvipuutarhan ollessa sillä suunnalla viimeinen huone käännymme takaisin ja kävelemme kahden jo tutkitun huoneen läpi Uuden maailman tropiikkiin, joka on näistä kasvihuoneista kaikkein suurin. Lämpötila muuttuu niin, että kameran linssi vetää jonkun aikaa jatkuvasti huuruun eikä kuvista tahdo tulla mitään. Huoneen keskipiste on jättilummeallas, jossa lilluu yli metrin halkaisijaltaan olevia jättilumpeen lehtiä sekä uiskentelee niin pieniä kuin isompiakin kaloja. Lammen lähistöllä olevassa lintuhäkissä patsastelee yksi undulaatti, ovi on auki ja muiden asukkien äänet kuuluvat jostain ylhäältä puiden oksilta. Hetken kuluttua häkki on tyhjä, tainnut tirppa lähteä etsimään kavereitaan.

Tropiikin jälkeen vastassa on Araukariahuone ja sen subtrooppinen ilmasto. Huomion kiinnittää heti upean violetti tohtorinkukka, jonka kukinnoissa on kolmea eri sävyä ja koko kasvi näyttää kuin se olisi liukuvärjätty. Lisäksi huoneessa on muistoja satojen miljoonien vuosien takaa, nimittäin eläviksi fossiileiksi kutsuttuja puusaniaisia ja käpypalmuja hirmuliskojen ajalta. Yhdeltä reunalta bongaan lempihuonekasvini käenkaalin, jollainen meillä kotonakin parhaillaan kukkii. Äiti antoi sen mukaani, kun 19-vuotiaana muutin pois kotoa – se ei ollut ihan eilen, eli hyvin on kestänyt jopa tällaisen vihertumpelon käsissä.

Viimeisenä tässä suunnassa puutarhaa on Mehikasvihuone, joka muodostuu hyvin nopeasti omaksi suosikikseni kasvihuoneista. Aavikkomainen tunnelma, yksinkertainen väripaletti sekä kymmenet ja taas kymmenet erilaiset kaktukset tekevät vaikutuksen. Nähtyäni takanurkan jättikokoisen kaktuksen tiedän heti, että siinä haluan ottaa Varpujengin esittelysivulle tulevan kuvani. Mehikasvihuoneessa muistan, että mun on pitänyt jo pitkään hankkia kotiin aloe vera. Ehkä joku uusi kaktuskin voisi olla kiva..?

Muutama tunti vierähtää nopeasti kasvihuoneissa pyörien, ulkoalueet jäävät odottamaan seuraavaa visiittiä. Nyt vielä ulkona näyttää hieman ankealta, mutta kunhan kevät tästä kunnolla pääsee vauhtiin niin riittää varmasti ulkopuutarhassakin vaikka mitä ihmeteltävää. Ehkäpä tästä käynnistä inspiroituneena teemme viimein koko perhe retken kasvitieteelliseen..? :) 25mm objektiivi jää lopulta täysin käyttämättä, kun olen lapsellisen innoissani 12-40mm linssillä kuvaamisesta ja on sanottava, että tällaisessa ympäristössä mahdollisuus zoomaukseen on kyllä erinomainen lisä. Kiinteä f2.8 valovoima on kerrassaan mahtava, kun ei tarvitse zoomatessa miettiä valotuksen säätöjä uusiksi.

Kiitos kivasta aamupäivästä niin puutarhalle kuin seuralaisille! Kannattaa tsekata myös muiden Varpujengiläisten postaukset, miten saman tilanteen ja samat tilat voi nähdä niin monella eri tavalla.

Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet ja kahvio ovat avoinna joka päivä klo 10–17 ja ulkopuutarha klo 8–20 (juhlapyhinä saattaa olla poikkeuksia). Ulkopuutarhaan on vapaa pääsy, kasvihuoneisiin pieni pääsymaksu.