Nyt kun tästä vuodesta on kulunut jo inan yli puolet, voin todeta että eipä ole koskaan ennen päivän asut jääneet yhtä vähälle taltioinnille. Toisaalta tämä suunta oli nähtävissä jo viime vuonna, kun asukuvia ei lopulta kertynyt vuoden aikana edes kahtakymmentä. Suurin syy on varmasti ulkonäölliset ahdistukset: viime kesänä kroppaan takertuneet ylimääräiset kilot sekä pitkään vaivannut hiuskriisi. Kilojen suhteen stressiä ei – kiitos raskauden – tällä hetkellä ole, niitä ehtii miettiä sitten joskus synnytyksen jälkeen. Tai mistä sitä tietää ehtiikö, voi olla ettei siinä rumbassa ehdi miettiä yhtään mitään ylimääräistä.
Hiuksiin taas voisi ja olisi kiva keksiä jotain uutta vaikka saman tien. Viime kesän shokkivärjäilyn kanssa luovutin elokuussa, syksyn kasvattelin reuhkaa ja toivoin värin haalistuvan mahdollisimman paljon. Joulukuussa heitin päähäni jotain perus ruskeaa kestoväriä, parikin kertaa itse asiassa kun ei ekalla kertaa tuntunut peittyvän tarpeeksi. Noh, ei se toinen kerta paljoa parantanut tilannetta, vaan ihana vihertävä sävy jäi vilkkumaan ruskean alta latvoissa missä sinistä oli eniten ollut… Tällä viikolla sain vihdoin aikaiseksi kokeilla C-vitamiinipesua ja jumpe, sehän toimi! Unohdin kokonaan laittaa mössöön vähän vettä mukaan, joten en onnistunut sitä kovin tasaisesti levittämään, mutta näköjään tarpeeksi hyvin kun enimmät vihertävyydet katosivat. Huisaa – ja omalla tavallaan jokseenkin älytöntä.
Seuraavaksi voisi miettiä istahtamista kampaajan tuoliin, mutta mitä ihmettä tälle päälle oikein keksisi? Viimeksi kävin kampaajalla joskus alkukeväästä ja silloin halusin kokeilla kaikkialta yhtä pitkää, mutta se ei kyllä oikein mulla toimi. Mun kuontalo on niin älyttömän paksu nykyään, että hippasen on turhan raskas tuntuma ainakin näin kesäaikaan. Haaveilen vaaleammasta latvasta, mutta värjäyspuuhiin en ajatellut raskausaikana ryhtyä, joten ensihätään pitäisi pärjätä pelkällä leikkaamisella. Kovin paljon en myöskään halua lyhentää, jotta ponnarioptio säilyy, eikä otsatukkakaan oikein houkuta. Hmmmm.
Sitten ne muutamat harvat asukuvat, jotka nyt raskauden aikana on kameran muistikortille tallentuneet. Eka on tyttären synttäriviikonlopulta, muutamaa päivää aiemmin oli piirtynyt kaksi viivaa raskaustestiin. Ruudullinen tunikamekko Papu, kissoja vilisevät (jotka eivät näköjään kovin hyvin erotu) mustat sukkahousut Lindex. Korvissa olevat Ann-Christine Mäkelän suunnittelemat Kärki-korvikset mätsäävät väriltään kivasti mekon mintunvihreisiin taskuihin. Tämän mekon haluaisin löytää myös tyttärelle, mutta hitsit kun oikeaa kokoa ei tunnu löytyvän mistään! Vauvalle on jo hankittuna samaa kuosia oleva body.
Toinen asu onkin sitten paria kuukautta myöhemmin ja pötsi selvästi jo näkyvillä, raskausviikkoja about 18. Pidin huhtikuun alussa Nosh-kutsut ja hurahdin tilaamaan itselleni vaikka mitä, kun jotenkin olemassa oleva garderobi tuntui tuhottoman tylsältä ja Noshin kevätmallistosta iski livenä tosi moni juttu. Osa toki lähti palautukseen, mutta hyvin sain myös täydennettyä vaatekaappia erinomaisilla käyttövaatteilla. Tämän asun hiekanvärinen Kuiske-mekko siis Nosh, vuosia palvellut (ja vähän kulahtanutkin) merinoneuletakki COS men, liukuvärisukkikset Lindex sekä nilkkurilempparini Vagabond. Korvissa mintunvihreät pallot H&M Divided, kaulassa hopeinen & (typerän mittaisella ketjulla) Fashionology.
Tämä on reilu viikkoa myöhemmin kuin edellinen, kun olimme pääkaupunkiseudulla viettämässä naisten rentoutumis- ja geokätköilyviikonloppua. Joustocollegea oleva, 3/4-hihoilla varustettu Sail-mekko nousi heti suosikiksi Nosh-tilauksesta, piti myöhemmin jopa tilata sama mekko myös mustana. Harmaa luottohuivi Syster P, neuletakki COS men, viime raskaudesta säästetyt tekonahkaleggarit H&M mama ja jalassa maailman parhaat lenkkarit, Niken vanhemman malliset Free 5.0. Korvissa on mun vakiomatkakorvikset eli Fashionology hopeiset ruksit.
Viimeinen asu on huhtikuun loppupuolelta, viikkoja kasassa lähemmäs 20. Hassua miten pieneltä maha näyttää tässä! Harmaa joutsenilla kuvitettu t-paita ja musta Aalto-collegehame Nosh, molemmat olleet aivan loistavia odotusajan vaatteita. Paidan muotoiltu helma on pidempi kuin joissain äitiyspaidoissa ja kaarevuutensa ansiosta istuu tosi kivasti myös mahan kanssa. Hame joustaa hyvin ja siinä on korkea vyötärö, joten sen saa mukavasti vedettyä mahan yli. Neuletakki (ylläri, ylläri) COS men, koralliset sukkikset Lindex ja nilkkurit Vagabond + korvissa hopeiset pelikortit Planet Star.
Hyvin muuten huomaa, mitkä ovat mun yleisimmät hiustyylit nykyään: 1) toisen puolen etuhiukset pinnillä ylhäällä 2) puolinuttura päälaella. :D Kyllä, jotain muutosta on pakko kehitellä – ja pian!