Vanhempi Easywalker Mini ilmakumeilla

Otetaanpa jälleen yksi vaunuarvostelu lisää arkistojen kätköistä ja palataan ajassa taakse päin kevääseen 2016. Meillä oli ollut muutaman kuukauden käytössä Moseyt, jotka olivat osoittautuneet yllättävän kivoiksi rattaiksi. Oikeastaan ainoa isompi harmitus oli renkaat, sillä olin tuolloin vannoutunut ilmakumien kannattaja. Niinpä kun yhden Fb:n vaunuryhmän kautta löytyi vinkki edullisista Moseyn edeltäjistä, Easywalker Mini -rattaista, päädyin tilaamaan ne ja laittamaan Moseyt myyntiin. Vanhat Minit ja Moseyt näyttävät ensisilmäyksellä suht samanlaisilta, mutta eroa on mm. toiminnallisuuksissa sekä juurikin niissä renkaissa – Mineissä on nimittäin ilmakumirenkaat.

Huom! Mineistä on olemassa uudempi malli, joka on sama kuin Mosey mutta ulkoasu on stailattu Mini-automerkin tyyliin. Tässä kirjoituksessa Mineistä puhuttaessa tarkoitan vanhempia, vuoden 2013 Minejä.

Koska olin kovin tykästynyt Moseyhin, odotukseni Minien suhteen olivat varsin korkealla. Ihan sikaa säkissä en ostanut, sillä olin aiemmin vaunutreffeillä päässyt testaamaan vuorotellen näitä kaksia rattaita – ilman tuskin olisin edes harkinnut vaihtoa. Moseyn puhkeamattomat renkaat ovat tietyissä tilanteissa kolisevammat ja Minien ilmakumeilla taas meno on pehmeämpää, mutta olisikohan se tuo suht pieni rengaskoko, ettei ero lopulta ole kovinkaan ihmeellinen. Noin muuten vanha ja uusi malli eroavat istuimen, turvakaaren, kasauksen sekä jarrun osalta; näistä mulla on itse asiassa vertailukuviakin olemassa, joten niitä tiedossa seuraavalla kerralla. Nämä vanhat Minit ovat hivenen päivitetty versio Easywalkerin tämän ratastyypin June-mallista.

Koko ja työntoaisa

Moseyn tapaan Minit ovat ns. pienet isot rattaat, jotka sopivat niin pienelle (istumisen hallitsevalle toki) kuin isommallekin kyytiläiselle. Leveys on sama 54,5 cm eli kapeat ja joka välistä mahtuvat kärryt kyseessä. Painoraja Mineissä on hurjat 30 kg, joten siltä osin ei ainakaan käyttöikä jää lyhyeksi. Aisa on mallia teleskooppi ja sen saa kätevästi sisälle, jolloin rattaiden pituudeksi ei jää kuin hippasen päälle 70. Oikein ketterät pelit siis julkisilla matkustamiseen! Minien aisassa on niin ikään keinonahkapäällinen ja säätösysteemikin on samanlainen, mutta tavarakoukut on lisätty vasta uudempaan malliin. Laukkua ja organizeria uskaltaa kyllä huoletta aisassa roikuttaa, eivät vaan pysy yhtä nätisti paikoillaan kuin Moseyssa.

Minien väritys riippuu valitusta design setistä, joka sisältää kuomun, istuinpehmusteen, olkapehmusteet sekä kasausnappien päälliset. Lämpöpussi ei taida automaattisesti kuulua pakettiin, tuossa meidän punaisessa setissä se oli mukana. Minien ulkonäkö on suunniteltu yhdessä Mini-automerkin kanssa, joten design setit mukailevat ko. automerkin tyyliä; löytyy niin raitaa kuin brittilippuakin. Lisäksi työntöaisan keskellä on Mini-logo.

Jousitus, renkaat ja tavarakori

Minien ilmakumirenkaat ovat kaikki keskenään samaa kokoa (8,5″) ja 360° pyörivät eturenkaat saa halutessaan lukittua. Äkkiseltään tulisi mieleen tuunata Moseyt näillä vanhan mallin ilmakumirenkailla, mutta harmi kyllä niissä on erilainen kiinnitys. Uusissa Mineissä sen sijaan on samanlainen kiinnitys, tai ainakin muistelisin sellaisen kuvan joskus nähneeni. Mineissä on jousitus kaikissa renkaissa, kovin ihmeellinen se ei kuitenkaan ole. Tavarakori on kooltaan joitain senttejä pienempi kuin Moseyssa, näyttää kylläkin hyvin samanlaiselta. Käytettävyys sen sijaan on selkeästi huonompi johtuen istuimen mallista: selkänojan ollessa pystyasennossa istuimen “nivelosa” vie tavarakorilta pystysuuntaista tilaa eikä koriin tahdo saada survottua yhtikäs mitään vähänkään isompaa.

Kuomu

Kuomu vanhoissa Mineissä on hieman erilainen verrattuna uudempaan malliin: sen saa laskettua portaattomasti alas niin että se menee kokonaan istuimen taakse. Säätösysteemi ei kuitenkaan ole kovin luotettava, jotenkin se tuntuu kovin heppoiselta ja toisinaan vähän epätasaisemmalla kuljettaessa kuomu ei pysy kunnolla ylhäällä vaan valahtaa alemmas. Alkuperäinen kuomu on pienehkö eikä suojaavuudessa ole kehumista, mutta onneksi sen tilalle saa viritettyä Moseyn huomattavasti paremman kuomun, joita saa ostettua erikseen. Moseyn kuomu on tosin sen verran painavampi, että valahtaminen epätasaisella on todennäköisempää. Tuosta alimmasta kuvasta näkee hyvin eron, mikä kuomuilla on selkänojan ollessa makuulla ja kuomu pisimmillään aukaistuna.

Istuin ja jalkatuki

Selkänojassa on neljä asentoa, joista makaavin jää jonkun verran koholle. Säätö tapahtuu penkin alta etupuolelta ja säädettäessä koko istuin liikkuu, ei pelkästään selkänoja. Itse en kokenut tätä kovin käteväksi, koita siinä sitten säätää penkkiä summamutikassa ipanan jalkojen välistä… Myös istuimen suunnan vaihtaminen lähentelee rakettitiedettä, jos vertaa Moseyn vastaavaan toimintoon: vaiheita on useampi ennen kuin istuimen on edes saanut irti rungosta. Moseyssa ei tarvitse kuin vetää yhdestä vivusta ja voilà, istuimen saa nostettua pois. Selkänojan korkeus on Mineissä pari senttiä pienempi kuin Moseyssa, mutta istuimen syvyys taas useamman sentin (34 vs. 25 cm) enemmän. Tämä ero antaa paljon anteeksi siinä, ettei Mineissä ole kunnon jalkatukea.

Valjaat ja turvakaari

Minien valjaat ovat kaikin puolin toimivat. Olkahihnat saa helposti irti ja näin ollen voi tarvittaessa käyttää pelkkiä lantiovöitä eikä istuinpehmusteen tai lämpöpussin laittamisessakaan ole ongelmaa. Vyöt saa myös kliksautettua vuorotellen kiinni, lukko tosin on ehkä hivenen muovisen ja heiveröisen oloinen. Olkapehmusteiden suhteen Mineissä ei vielä ole ajateltu käytännöllisyyttä samalla tavalla kuin Moseyssa, sillä pehmusteet ovat alkujaan ommeltu kiinni valjaisiin ja purkamisen jälkeen tietysti ne liikkuvat olkavöitä pitkin miten sattuu. Meillä rattaat olivat käytössä paljon ilman olkapehmusteita, nuo punaiset kun eivät oikein natsanneet muun väristen istuinpehmusteiden kanssa.

Turvakaaren Mineissä saa käyttöön vain, kun istuin on kasvot menosuuntaan (ks. postauksen ihan ensimmäinen kuva), koska se kiinnittyy runkoputkiin. Harmi sinänsä, kun kuitenkin käännettävällä istuimella varustettuja rattaita käytetään monesti pääasiassa juuri istuin työntäjään päin. Onneksi tämä(kin) seikka on suunniteltu uusiksi Moseyssa.

Jarru

Jarru on tuollainen hammasratasjarru, jonka saa päälle kummankin takarenkaan vierestä. Se ei aina osu ihan helposti kohdalleen koloon ja kannattaakin varmistaa joka kerta pienellä edestakasliikkeellä, että jarru varmasti on lukittunut. Tavallaan helpompi käyttää kuin Moseyn korkeammalla oleva toisenlainen poljin, mutta tuo lukittumisen epävarmuus ei saa oloa kovin luottavaiseksi.

Kasaus

Minien kasauksessa on sellainen hauska jippo, että kasattuna rattaat pysyvät itsekseen pystyssä. Kasattessa laitetaan ensin istuin makuuasentoon, minkä jälkeen painetaan sivuissa olevia namiskoja ylä- ja alapuolelta samalla kääntäen niin että hela hoito lähtee taittumaan kasaan. Lopuksi säädetään työntöaisa alimpaan asentoon ja halutessaan voi laittaa kiinni tavarakorin toisella puolella olevan kasauslukon, jolla saa varmistettua paketin pysymisen kiinni. Kyseessä on ihan vain muovinen pistosolki kahteen hihnaan kiinnitettynä eli ei mitenkään kestävä vaihtoehto; meillä tuo menikin aika alussa jo rikki. Sopivan kokoista uutta solkea ei löytynyt mistään, joten väkersin tilalle kestävämmän version metallilenkistä ja -lukosta. Kasauskooltaan Minit eivät ole kovin minit, sillä paketti jää melkein metrin pituiseksi ja on tasaisen paksukin. Kuvassa rattaat viistoperäisen Honda Civicin (2012) keskikokoisessa takakontissa, noin päin makuulla ainakin vievät aika reippaasti tilaa mutta pystyssä ehkä hieman vähemmän. Isompaan takaluukkuun Minit tosin menisivät ilman kasaamistakin, kun vain laittaa aisan alas – kätevää!

Sadesuoja ym. asusteet

Koska Minit ovat vielä vähän Moseytakin pienemmät, Tullsan pieni kuomurattaan sadesuoja on jopa vähän väljä. Jalkatuen puutteella epäilemättä osansa asiassa. Pieni vaunukopan suoja toimisi varmasti paremmin, mutta en sitten jaksanut lähteä sellaista hankkimaan uusiksi, kun olin jo ehtinyt aiemman laittaa eteenpäin.

Minit eivät lopulta olleet meillä kuin muutaman kuukauden kevätaikaan, joten mitään paksumpaa lämpöpussia ei tullut kokeiltua. Parhaiten istui luonnollisesti Minien mukana tullut punainen pussi, mutta myös esim. Mamas & Papasin välikausipussi oli oikein bueno. Lisäksi saman merkin istuinpehmusteet sopivat Mineihin mainiosti, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Easywalker Mini (2013) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 54,5 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 72 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 91x55x27 cm (kasvot menosuuntaan turvakaaren kanssa korkeus 29 cm)
• Paino: 11,3 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, kaikki 8,5″
• Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 79-106 cm
• Istuin: Selkänoja jää alimmillaan vähän koholle, 4 asentoa
• Istuimen painoraja: 30 kg
• Selkänojan korkeus: 51 cm
• Kuomun alla tilaa: 50-67 cm
• Makuupituus: 84 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 33×29 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Kompakti kokonaisuus.
• Huisan korkea painoraja.
• Käännettävä istuin.
• Näppärät valjaat.
• Ilmakumirenkaat.
• Kuomun korkeutta saa säädettyä.
• Aisaan voi ladata painoa ilman pelkoa rattaiden kippaamisesta.
• Seisovat kasattuna itsekseen.
• Tyylikäs ulkonäkö.

Risuja:

• Selkänojan säätö kyytiläisen jalkojen alla.
• Istuimen suunnan vaihto hankalaa.
• Selkänojan asennot; ylin voisi olla pystympi ja alin makaavampi.
• Kuomu ei kovin suojaava ja korkeussäätö “falskaa” välillä.
• Jalkatuen puute.
• Turvakaaren saa vain istuimen ollessa kasvot menosuuntaan.
• Pitkähkö paketti kasattuna.
• Kasauslukko onneton muovinen klipsu, joka menee helposti rikki.
• Pieni ja hankalakäyttöinen tavarakori.
• Jousitus voisi olla parempikin.
• Aika raskaat keulia.
• Ei heijastimia.