{ Arkisto } 2018

11.12.2018
13:58

Tänä jouluna toivon

Kaikessa tässä loppuvuoden hässäkässä olen tyystin unohtanut blogin jouluperinteen, jouluisen toivelistani! Sen verran pitkään olen tätä ehtinyt jo harrastaa (katso vaikka: 2017, 2016, 2015, 2014, 2013, 2012, 2011, 2010 ja 2009), etten raaski tänäkään vuonna jättää tekemättä. Sinänsä en oleta mitään sen kummoisempia joulupaketteja saavani ja jos joku nyt tahtoo jotenkin lahjoa, niin aineettomat lahjat lastenhoitoavusta johonkin hierontaan, jalkahoitoon tai vastaavaan olisivat erittäin pidettyjä lahjoja. Mutta jos puhutaan ihan konkreettisista lahjoista, olisin varsin muikeana esimerkiksi näistä:

Joulun 2018 toivelista

Ykköstoiveeni taitaa olla herkut. :P Syyskuussa aloitettu 100 päivän karkkilakko ennen joulua (perinne sekin) on sinänsä saanut tottumaan elämään ilman karkkia, mutta suklaasta (ja lakritsista, ahh) kyllä haaveilen. Omaan jouluuni kuuluu karkkien osalta olennaisesti kaksi asiaa: Vihreät kuulat sekä konvehdit, joista suosikkini on Maraboun tumma versio Aladdin-rasiasta. Toinen mitä todellakin kaipaisin keittiöön on tee, sillä irtoteevarastoni on tällä hetkellä suorastaan olematon. Enimmäkseen juon vihreää ja mustaa teetä, maustetta saa myös olla. Esimerkiksi Théhuoneen sivuilta bongaamani Thé Champagne Black kuulostaa just mun makuun passelilta: samppanjarypälein maustettu musta teesekoitus mansikan paloilla, jasmiininkukkasilla ja ruiskaunokin terälehdillä.

Viikkokalenteri vuodelle 2019 on jo löytynyt, mutta seinäkalenteri uupuu vielä. Tämä vuosi meillä mentiin jollain perus mainoskalenterilla, joka toki ajoi asiansa mutta olisihan joku oikeasti kaunis seinäkalenteri aivan eri maata. Satokausikalenteri meillä jonain vuonna olikin ja nyt kun pitkästä aikaa kurkkasin miltä se nykyään näyttää, niin vautsi miten upea se ainakin vuonna 2019 on! Toisen, tyylillisesti aika erilaisen mutta yhtä kaikki kauniin version tarjoaa Polka. Seinäkalentereissa arvostan sitä, että merkattuna on nimipäivät, pyhät ym. ja että päivien kohdalle mahtuu kirjoittamaan kunnolla – siinä mielessä ne mainoskalenteritkin ihan menettelevät.

Astiakaappiin kaipaisin selkeyttä, kun nyt siellä on turhan monta erilaista kuppia ja kulhoa. Toivoisin siis astioita, jotka tekisivät astiakaapista yhtenäisemmän. Marimekolta meillä on eniten korvallisia (ja pari korvatontakin) Oiva-mukeja kolmella eri kuosilla, niitä voisin mieluusti ottaa muutaman jossain ihan uudessa kuosissa. Kuvan Svaale-kuosi on ihana, samoin esim. monet Siirtolapuutarhat – ja näitä voisi hyvin löytyä myös second handina. Uutena tulokkaana olen jo tovin haaveillut Puolikas-lautasista, erityisesti tuosta vaaleanpunaisesta.

Myös Iittalan tuotantoa ottaisin mielelläni keittiöön lisää. Valkoisia syviä Sarjaton-lautasia meillä on neljä, niitä tarvittaisiin ainakin toinen samanlainen satsi lisää. Myös yhdelle maljakolle olisi paikkansa, kirkasta Kastehelmi-maljakkoa olen monesti katsonut miettien miten sitä voisi hyödyntää ja mitä kaikkia kukkia siihen laittaisin, mikäli sellaisen joskus saisin.

Viimeinen toive olisi ehkä hivenen hankala kenenkään toteuttaa, kun en itsekään ole varma mitä tahdon: siisti talvitakki. Mulla on edelleen vanha Firetrapin villakangastakkini ja tyylillisesti tykkään siitä kyllä, mutta se on inan nafti ja riippuen alle puettavien kerrosten määrästä kaipaisin rinnalle jotain hieman väljemmän mallista takkia. Jostain fb-ryhmästä bongasin idean karvatakista ja olenkin sellaista koittanut nyt metsästää, kuitenkaan sitä oikeaa vielä löytämättä. On kyllä hankalaa päättää edes väriä, perusmustaa vai jotain herkullista keltaista, metsänvihreää tai ehkä jopa ruosteenpunaista..? Noh, luotan siihen että sopiva yksilö löytää tiensä luokseni jos on löytääkseen.


Tällaisia toiveita täällä tänä jouluna, varsin maltillisia kerrankin. Tai no, jätin nyt listaamatta kaikki utopistiset uusi keittiö, piharemontti jne. toiveet. :D Mitäpä siellä ruudun toisella puolen, mitä te toivotte joululahjaksi?

(Kuvat: Théhuone, Foodie.fi, Polka, Satokausikalenteri, Marimekko, Iittala, Urban Outfitters.)

30.11.2018
23:09

Kohti joulua ja uutta vuotta

Siinä missä viimeksi päivittelin marraskuun alkamista, voisin nyt ehkä olla hippasen kauhuissaan siitä, että tänään marraskuu loppuu. Joulukuu todellakin alkaa huomenna enkä ole oikeastaan vielä varautunut siihen mitenkään – voi kääk! Kaikki koristevalot, joulujutut ynnä muut ovat edelleen kaapin kätköissä, vaikka erityisesti noita valoja olisi kyllä marraskuun pimeydessä ihan jo kaivannut… Täytyy viikonloppuna muistaa käydä hakemassa parit ulkokäyttöön sopivat ajastimet, jotta olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada ainakin ne ulos laitettavat valosarjat ripustettua. Tajusin myös että verhotankojen puute hieman rajoittaa ikkunoiden eteen laitettavia valoja ja koristeita, joten sekin homma pitäisi hoitaa vielä ennen kuin pääsee toisessa asiassa eteenpäin. Ja ehkä ne verhotkin voisivat olla ihan kivat näin melkein vuoden asumisen jälkeen. ;)

Viikkopäivyrit 2018 ja 2019

Mutta hei, yksi loppuvuoden asia on hanskassa – nimittäin kalenteri ensi vuodelle! NOSH-edustajuuden takia päivyrin hankinta ajoissa oli ihan must – tai no, mitä pikimiten heti kun tajusin vähän niinkuin tarvitsevani sitä jo nyt. Pohdinnat menivät aika lailla samaa rataa kuin vuosi sitten ja samoja vaihtoehtoja pallottelin jälleen. Tämän vuoden olen mennyt Saanan ja Ollin kalenterin kanssa, kun se tuli sopivasti jossain myyjäisissä vastaan ihan tekijöiden itsensä myymänä. Tulevalle vuodelle kaipasin jotain vähän uutta ja erilaista, joten valinta oli yllättävänkin nopsaan tehty: vuoteen 2019 siirryn turkulaisen Annika Välimäen kalenterin kera.

Olin jo aivan kallistumassa bullet journalin opettelemiseen – ihan vain koska Aura – mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että just nyt mun aika ei vain kerta kaikkiaan riitä siihen. Lisäksi tarvitsen koko kevään näkymän saman tien, jotta kohta käynnistyvä kutsubuukkaus sujuu mahdollisimman mutkattomaksi ja se ymmärtääkseni hieman sotii bujon idean kanssa. Annika Välimäen eleettömän kauniissa päivyrissä on kuitenkin myös bujomaisuutta, joten uskon sen olevan just eikä melkein nappiin tähän elämänvaiheeseen. Auran voin hankkia joka tapauksessa odottamaan sitä hetkeä, kun ehdin paneutua bullet journaleiden maailmaan tarkemmin.

Niin että 2019, tervetuloa vaan – valmiina ollaan!

7.11.2018
23:23

Vaate-edustajan kiireinen syksy

Se on marraskuu jo, voi apua! Joulua kohti mennään kovaa vauhtia, ei voi mitään. Tämä koko syksy on mennyt mulla aika pitkälti vaateasioista kohkatessa – mikä ei toki ole mikään ihme ottaen huomioon tämänhetkisen sivutyöni lastenhoidon ohella.

Terrakotta meets tumma havu
KIILA oversize pusero, TAITE jakku & PENGER collegeleggings.

Olen ollut varsin innoissani näistä uusista kuvioista ja siitä, että lasten kanssa olemisen vastapainona mulla on joku ihan omakin juttu. Ekat kuukaudet NOSH-edustajana ovat sujuneet mukavasti enkä oikeastaan miettinyt hetkeäkään, ettenkö jatkaisi edustajana myös kevätkaudella. Itse asiassa ilmoitin jo päivätöihini, että palaan työpöydän ääreen vasta ensi elokuussa aiemmin suunnitellun tammikuun sijaan… Haluan nyt katsoa mihin NOSH mua vie!

Pinkki rusettipusero
MOONA rusettipusero, TAITE jakku & OONA trikoohousut.

On ollut mahtavaa kohdata erilaisia ihmisiä, löytää heille passeleita lisäyksiä vaatekaappeihin, nähdä miten joku vaate saa sovittajansa hehkumaan. Vaatekutsut ja kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat vain yksi osa työstä ja kaikki se ns. taustatyön määrä on ehkä hieman jopa yllättänyt. Aikaa nimittäin kuluu ihan älyttömästi paitsi asiakashankintaan ja kutsukalenterin täyteen saattamiseen, myös tietokoneella istumiseen mm. Fb-ryhmän sisällöntuotannon, rekin suunnittelun, myyntien seurannan sekä kirjanpidon parissa. Toisaalta nautin kaikista näistä osa-alueista ja esimerkiksi esittelyrekkiäni täydentävien mallikappalehankintojen pohdiskeleminen on osoittautunut lähes koukuttavaksi iltapuhteeksi! Tämä on työ, joka ei läheskään aina tunnu työltä. ♥

Pehmoista collegea
PENGER collegetunika & OLO II trikooleggings.

Alkusyksystä olin hieman hämilläni kaikesta, olihan about kaikki mulle aivan uutta. Ensimmäisen kuukauden jälkeen alkujännitys haihtui ja aloin pikku hiljaa löytää omaa tyyliäni tehdä Noshia. Juuri tämä syyskausi 2018 on kyllä ollut erinomainen ajankohta aloittaa, sillä mallistot ovat olleet ihan mielettömiä – käsittämätöntä, että joku pystyy luomaan uutta kiinnostavaa vaatetta kerta toisensa jälkeen. Ja vaikka ensin joku vaate/väri/tyyli tuntuisi kaikkea muuta kuin omalta, ei yleensä mene kauaa kun se jo iskee täysillä. Onko paha, jos itse myy itselleen tuotteita..? Sellainen olo meinaan on monesti ollut, sitä tahtoisi vaan kaiken omaan vaatekaappiinsa. :D

Yllättäjätunika
RUUTU jakarditunika & SUHASU leggings.

Yllä oleva musta RUUTU-tunika on ollut oman syksyni ehkä suurin yllättäjä. Ruudullinen materiaali oli tuttua jo sieltä elokuulta, pussimaiset raglanhihat ihastuttivat MOONA-rusettipuseroissa syyskuussa. Ekat kuvat RUUTU-tunikasta lähinnä ihmetyttivät, en oikein saanut kiinni mielikuvaa paksumman matskun yhdistämisestä pussihihoihin ja kapeaan tunikamittaan. Noh, sitten tulivat muiden edustajien sovituskuvat someen ja päätin klikata tunikan mukaan yhteen lisätilaukseeni. Paketti saapui supernopeasti ja kun heitin tunikan päälleni, olin aivan myyty – ihana, siis niin ihana! Omalle vartalotyypilleni siinä natsaa jotenkin kaikki: mittasuhteet, kaula-aukko, helman pituus. Just se fiilis, jota toivon asiakkaideni kokevan löytäessään sen itselle täydellisen vaatteen.

Musta on uusi musta
CLEO pusero, MOTO jakku & BRAVE collegehousut.

Tuota noin, mun piti oikeasti kirjoittaa postaus liittyen sisustukseen… Lähti näköjään vähän toisille raiteille jutut, sen siitä saa kun ei ole blogin pariin ehtinyt moneen viikkoon. :P Kuvamateriaali vaikuttaa varmasti myös, sillä yritin etsiä jotain sopivaa sisustusaiheista kuvaa, mutta ainuttakaan sellaista en lähikuukausien arkistoista löytänyt. Sen sijaan jumahdin näihin viime viikonloppuna otettuihin sovituskuviin ja niin, tässä lopputulos. Ehkä seuraavalla kerralla sitten niitä sisustusjuttuja.

(Kiitos Mialle kameran takana.)

3.11.2018
17:25

Hei hei vanha rouva

Eilen sanoimme hyvästit Dharmalle. Kissarouva olisi täyttänyt vuoden lopussa 18 vuotta, takana siis varsin pitkä elämä. Miska-velihän katosi reilu kuusi vuotta sitten eikä sitä koskaan löytynyt, mutta Dharma senkun jaksoi porskuttaa. Selkeitä vanhuuden oireita alkoi huomata oikeastaan vasta tänä vuonna, kun karvakaveri alkoi vaikuttaa siltä ettei enää kuullut kunnolla ja myös liikkuminen muuttui kömpelömmäksi. Toisaalta rouva mm. hypähti pihalla saavin reunalle juomaan vettä ihan vielä viimeisinä viikkoinaan, mutta noin yleisesti ikä alkoi painaa vähän kaikessa.

Dharma saunan terassilla

Vanhus sai nukahtaa viimeisen kerran tutussa paikassa kotikotona, omiensa ympäröimänä. Näin sen pitikin mennä, ilman automatkustamista tai muuta härdelliä ympärillä. Kiitos Dharma näistä melkein kahdesta vuosikymmenestä ja kerro Miskalle terkkuja, kun jälleen kohtaatte. ♥♥

30.9.2018
23:02

12 kuukautta – vauvavuosi on ohi

Poika 12 kk
T-paita – Mini Sibling, rusetti – For Minis and Mommies, henkselihousut –Gray Label.

Vauva 12 kk

Luonteeltaan iloinen, utelias, päättäväinen, toisinaan itsepäinen. Villi viikari, joka on sekunnin sadasosassa tekemässä jotain kiellettyä. Sopeutuu suht helposti erilaisiin tilanteisiin ja muutokset tuntuvat enemmänkin kiinnostavan kuin järkyttävän. Leikkeihin on viimeisen kuukauden aikana tullut syvyyttä ja osaa leikkiä hienosti niin itsekseen kuin siskon kanssa.

Syö puuroa aamupalaksi ja usein myös illalla, paitsi välillä iltaisin korvataan esim. jugurtilla tai vastaavalla. Lämpimän ruuan kanssa harjoittelee kovasti syömistä lusikalla, joskus se jopa onnistuu mutta usein myös tekee niin, että ottaa ruuan lusikkaan ja sitten syö siitä sormin. On alkanut ilmoittaa vaativalla ääntelyllä mikäli ruokailussa on joku epäkohta eikä hänelle ole annettu samaa mitä muilla ja saatuaan pienen palan esim. leipää alkaa natustaa sitä tyytyväisenä.

Nukkuu vaihtelevasti; nyt on taas useampi viikko mennyt todella surkeilla yöunilla, kun pikkumies heräilee 1-3 h välein. Syynä lienee alaposkihampaat kulmurien vieressä, toinen tuli 1-vuotispäivänä läpi ja toinen pullottaa ikenessä – ymmärtäähän sen, että varmasti tekee kipeää. Heräämiset eivät tosiaan ole olleet mitään pientä käninää, vaan useimmiten sellaista suoraa huutoa… Päiväunet sujuvat paremmin, harvoin menee pipariksi vaikka oltaisiin jossain liikenteessäkin. Yleensä päikkäreitä on yhdet, mutta jos ekat ovat kovin aikaiset niin poika on alkuillasta niin väsy että puolen tunnin-tunnin tirsat ovat paikallaan.

Liikkuu vauhdikkaasti ja innolla paikasta toiseen, niin kotona kuin muuallakin. Viikko 11 kk -päivän jälkeen alkoi eräänä iltana nukkumaan mennessä harjoitella seisomista ilman tukea, ensin niin että irroitti otteensa yrittäen sitten pysyä pystyssä ja myöhemmin nousten suoraan lattialta ylös. Myös kävelykärryn kanssa eteneminen on alkanut sujua, minkä lisäksi työntää edellään kaikkea mikä sopivasti liikkuu (jakkarat, tuolit jne.) mutta ilman tukea ei ole askeleita vielä ottanut.

Osaa kävellä tuen varassa, nousta lattialta seisomaan tuetta, kiivetä lastenhuoneen pöydälle tuolin kautta (kääks!) ja sohvalle, laskeutua korkeammista paikoista peppu edellä (huh!), lukea kirjaa nätisti, halia pehmoleluja sekä antaa pusuja suu ammollaan.

Tykkää perheestä, lähisuvusta ja ystävistä, kissoista, sylissä olemisesta, lukemisesta, kylpemisestä, tavaroiden siirtämisestä ja laatikoiden tyhjentämisestä.

Inhoaa yksin sänkyyn jäämistä, hoitopöydällä olemista, kylpyajan loppumista, sitä jos ei pyytäessään heti pääse syliin, sähkövatkaimen ja imurin kovaa ääntä, jumppapalloa sekä isoja koiria.

Vaipat ovat enimmäkseen kertsejä, Muumien 5 sekä Liberolta päivisin 5 (myös housuvaipoissa) ja öisin 6. Reisien pyöristymistä jemmoissa oleviin kestovaippoihin odotellaan edelleen.

Vaunut ovat edelleen 2x Bugaboo eli täysmusta Cameleon3 + harmaa Buffalo Classic, joista kumpikin on jo hetken ollut myynnissä. Vaunuhullun elo vuonna 2018 ei ole kovin auvoista, kun myyminen on varsin takkuista ja kaikesta pitäisi luopua puoli-ilmaiseksi… Toisaalta en oikein vieläkään tiedä mitä tahtoisin tilalle, joten siinä mielessä ei haittaa myymisen hitaus. Paras kombo taitaisi olla hyvät lenkkirattaat + näppärät autorattaat, mutta se istuimen käännettävyys “hieman” pienentää valikoimaa.

Mitat 1 v -neuvolassa: pituus 73,4 cm (53 cm), paino 8360 g (3610 g). Kasvu junnaa siis edelleen, painoa sentään oli tullut jonkun verran paremmin aiempaan verrattuna. Atopiaa vai allergiaa -selvittelyt jatkuvat ja vaikka iho välillä oli jo parempi, on nyt taas ihottumaa ollut enemmän ja lisäksi poskissa on jatkuvasti kuivat läiskät. :/ Vaatteista on kuitenkin saanut 74-kokoiset laittaa pois, myös viimeiset 68/74 Mini Rodinilta. Seuraava tuplakoko on aika jätti vielä, joten muiden merkkien 74/80 ovat passeleita tällä hetkellä – minimiehen garderobissa on edustettuna mm. Nosh (luonnollisesti), Kaiko, Mainio ja Bobo Choses.

Jotain muuta? Toisestakin vauvavuodesta selvitty suurin piirtein järjissä, huh! Univaje on toki aikamoinen, mutta jotenkin tämän toisen kanssa se ei tunnu ihan niin raskaalta. Ylipäänsä fiilis toisen lapsen kanssa on aika erilainen kuin ensimmäisen, pinna on (ainakin jossain määrin) pidempi ja kuopus saa anteeksi asioita helpommin. Vauva-ajasta luopuminen on henkisesti ollut yllättävän rankkaa, vaikka tavallaan jo odottaa näkevänsä millainen tyyppi hänestä tuleekaan. ♥

Millainen isosisko oli yksivuotiaana? Se selviää täältä.

Scroll Up