Väsyttävän arjen pyörityksen keskeltä päivää! Elämä on hivenen sumuista tällä hetkellä, kun yöt ovat muuttuneet taas niin kovin katkonaisiksi. Vuoden eka räkätauti saavutti vihdoin meidätkin, alkuviikosta alkoi köhiä esikoinen ja pari päivää myöhemmin kuopus seurasi perässä. Kolmeveellä oli onneksi pikainen setti, mutta vauva on ollut tukkoinen nyt useamman päivän ja vähän on lämpöäkin. Samaan syssyyn on tietenkin pykättävä parit hampaat lisää, viime viikonloppuna tuli läpi toinen yläetuhammas ja päivänä minä hyvänsä putkahtaa toinenkin läpi.

Tammikuun pakkasella

Omakotitaloasumista on takana kuukausi, monta uutta asiaa selätetty ja paljon varmasti vielä odottaa edessä. Tammikuussa satoi vihdoin tännekin päin Suomea lunta vähän enemmän, mikä tarkoittaa luonnollisesti myös lumitöitä – oli aika hassu fiilis ekaa kertaa kolata omaa pihaa. Esikoinen sai synttärilahjaksi oman kirkkaanpinkin lumikolan, jolla hän innoissaan avustaa lumihommissa. :) Saatiin myös “mukava” laskeutuminen asumismuodon muutokseen sähkölaskun puolesta, tammikuun lukemat olivat enemmän mitä meillä aiemmin on ollut koko vuotena… Hivenen olisi vielä opeteltavaa lämmityksen optimoinnissa; tosin lattialämmityksen osalta meidän täytyy etsiä käsiimme joku, jolla olisi oikeasti osaamista auttaa sen säätämisessä.

Kuu taivaalla

Noin muuten koti on edelleen aivan kesken, tavaroita on hujan hajan eikä oikein huonejärjestyskään ole löytänyt muotoaan. Nyt kun täällä on hetken asunut niin on tullut fiilis, että oikeastaan kaiken saisi remontoida, vaikkei mitään akuuttia remonttitarvetta pitänyt olla. En vain oikein osaa päättää minkä tyylisenä tämä voisi toimia meillä, jotenkin kaikki omat suosikki-ideani ovat enemmän selvästi vanhempaan tai sitten ihan uuteen sopivia. Netistäkin on hankala löytää inspiraatiota tavalliseen ja tylsään 2000-luvun taloon, kun kaikilla on vain ihania 50- ja 60-luvun koteja tai uudehkoja taloja iiiisoilla ikkunoilla.

Jäiset oksat

Eipä sillä, parempi se on miettiä ajan kanssa eikä sellaisia rahojakaan ole taskussa, että voisi kaiken saada heti kuntoon. Taidan yrittää ehtiä listata ihan paperille mikä mättää missäkin ja sen mukaan suunnitella mahdollisia ratkaisuja sekä myös sitä, missä järjestyksessä asioita ehkä voisi saada eteenpäin. Netistä olisi kiva koittaa kaivaa ideoita, mutta sellaista aikaa mulla ei kerta kaikkiaan ole, kun ei nuo ipanat nuku kunnolla. En tajua miten muut kotiäidit ehtivät blogata monta kertaa viikossa sen lisäksi, että tekevät hyvää ja terveellistä ruokaa joka päivä, ulkoilevat pari-kolme kertaa päivässä, pitävät kodin siistinä, vaihtavat jotain hyllyasetelmia viikottain (ja ehtivät toki blogata siitä), siinä sivussa vähän remontoivat jotakin JA varmaan opiskelevat uutta ammattiakin…

Auringonlaskun värit

Mä olen kirjoittanut tätä lyhyttä ja mukamas pikaista kuulumispostausta nyt 2(!) tuntia. Välissä on pitänyt käydä hytkyttämässä vaunuja kolmesti, ottaa ne sisälle kun vauva heräsikin hikipäissään, ihmetellä kaverille Whatsappissa miten kummassa tuota pientä hikipalleroa pitäisi pukea ulkounille, kuunnella esikoisen itkemistä kun päivän ruutuaika alkoi riittää, pestä yksi kakkapeppu jne. Kulutin siis kaksi tuntia elämästäni typerään blogipostaukseen, joka sai mut vaan entistä huonommalle tuulelle ja tuntemaan itseni maailman surkeimmaksi ihmiseksi ja äidiksi. Ärh, pitäisi vissiin lopettaa koko bloggaaminen. :(

Parempaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolen!