{ Arkisto } Toukokuu 2018

Body – Lindex, housut – Me & MiniMii, sukat – Marimekko.

Vauva 8 kk

Luonteeltaan iloinen hymypoika, joka rakastaa ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Erityisesti muut vauvat – ah, ihan parasta! Varsinaista vierastamista ei ole (paitsi joskus iltaväsyn aikaan), mutta välillä selvästi on sellaisia ns. äiti-hetkiä, jolloin kaikki muu paitsi äidin syli on ihan plääh. Esikoiselta en tällaista vaihetta muista, onkohan joku kuopusten juttu..?

Syö aika lailla kaikkea mitä tarjotaan. Aamu- ja iltapuuro annetaan lusikalla, muuten ruokailee itse omin käsin. Useimmiten sotku on aikamoista, toisinaan jopa yllättävän vähäistä – riippuu vissiin kuinka nälkä on ollut (nälkäisenä kaavitaan kaikki murut suuhun). Pinsettiote on harjoittelun alla, vaikka suht pienikokoista ruokaa onnistuu kyllä nyrkissäkin suuhunsa viemään. Lisäksi saa tietysti maitoa vauvantahtisesti, imetyskertoja vuorokaudessa tulee ehkä jotain 6-9.

Nukkuu vaihteeksi vähän paremmin. Yleensä uni tulee 21-22 maissa ja aamulla herää noin klo 8-9, tosin nyt valoisuuden lisäännyttyä roimasti on aamuhöpötys alkanut toisinaan jo kuuden (apua!) jälkeen. Toisaalta välillä nukkuu iloisesti kymppiin asti, tai saattaa puolen tunnin kähjäämisen jälkeen nukahtaa vielä uudestaan. Yöllisten herätysten määrä vaihtelee, alkuyöstä saattaa itkeä useaan otteeseen tai sitten herää vain kerran-pari syömään. Äidillä sen sijaan kuukausien pätkittäiset yöt alkavat jo tuntua… Päiväunia poika nukkuu 2-3 riippuen yöunilta heräämisen ajankohdasta, joskus pidempiä ja joskus vähän lyhyempiä.

Liikkuu vauhdikkaasti ryömien ja ehtii hetkessä edetä jonnekin kiellettyyn paikkaan – kodinhoitohuoneeseen, vessaharjan kimppuun, työhuoneeseen tietokoneen johtoihin yms. Ryömimistyyli on vähän toispuoleinen eikä siis vedä itseään tasaisesti molemmilla käsillä eteenpäin, vaan toisella vetää ja toisella ikään kuin työntää vauhtia. Ollaan naureskeltu, että näyttää siltä kuin etenisi haavoittuneena sotatantereella. :D Halutessaan syliin ryömii (yleensä äidin) jalkoihin ja nostaa kaikki raajat ilmaan. Konttausasentoakin tapailee, mutta sen hyödyntäminen on vielä vaiheessa.

Osaa liikkua paikasta toiseen, istua jonkun aikaa jos hänet laittaa istumaan, nousta konttausasentoon sekä syödä hienosti itse. Yrittää kovasti pysyä siskon leikeissä mukana, mm. rakentaa duploilla (ja toki maistella palikoita välissä) sekä pimputtaa xylofonia millä tahansa kapulaksi kelpaavalla. Höpöttää ja mölisee omiaan lähes taukoamatta: maito on mmmööö, kissan ollessa lähettyvillä suhisee ssssshha ja ä-itii kuuluu “sanavarastoon” myös.

Tykkää olla sosiaalinen, jopa heti unilta herättyään. Kotona jos päikkäreiden aikana on tullut vieraita kylään, niin heräämisen jälkeen katsoo hetken unenpöpperöisenä tuttuja kasvoja ja alkaa sitten hymyillä leveästi. Myös kissasta tuntuu tykkäävän kovasti: Barbi on näin hellekeleillä usein saunassa unilla ja aina jos poika huomaa kodinhoitohuoneen oven olevan auki, hän suuntaa päättäväisesti sinne ja suorinta reittiä saunan ovelle Barbia moikkaamaan. Tahtoisi selvästi tehdä lähempää tuttavuutta sen kanssa ja välillä aamuisin sängyssä pääseekin kokeilemaan pehmoista turkkia, kun Barbi on yön jäljiltä peitonmutkassa kerällä. Kerran yritti jopa laittaa hännän suuhunsa. :D Ehkä hämmentävintä on se, että Barbs katselee tyynesti minin touhuja eikä lähde saman tien lätkimään – taitaa meidän kuningattaresta olla tullut ihan lapsiperheen kissa. ♥

Inhoaa ruuan odottelemista, liian viileää vettä ja sitä kun vessan/kodarin/jääkaapin/pakastimen tai muun mielenkiintoisen paikan ovi laitetaan nenän edestä kiinni.

Vaipat on vaihdettu kokoon 5, käytössä Liberon tai Muumin teippivaipat kuten aiemminkin. Kestovaippojen suhteen tilanne ei ole muuttunut eli muuttolaatikossa ovat edelleen, jotenkin muka niin härdelliä koko ajan ettei sitäkään hommaa ole saanut aikaiseksi hoitaa.

Vaunut ovat aktiivisessa käytössä sekä unilla, kaupoilla että muuten vaan ulkosalla. Nyt on ollut oikeastaan vain Bugaboo Cameleon³ käytössä, kaikki muut koitan saada myytyä pois nurkista. Hetkittäin tulee sellainen hulluttelufiilis, mutta onneksi se menee ohi ihan jo sillä, etten osaa edes päättää mitä muka tahtoisin seuraavaksi kokeilla (no, paitsi ne uudet Bugaboon Foxit). Hoitovapaan alku kuitenkin jo kolkuttelee ovella ja muita rahareikiä on riittämiin.

Mitat 8 kk -neuvolassa: pituus 70,5 cm (53 cm), paino 7750 g (3610 g). Pituutta ja painoa on muutaman kuukauden aikana tullut hintelämmin, joten saimme varuiksi ajan kasvukontrolliin 10 kk paikkeilla. Paljon varmasti vaikuttaa liikkeelle lähteminen, tyyppihän painelee nykyään ihan hullua vauhtia ympäriinsä. Myös koko alkuvuoden vaivanneet ihottumat räjähtivät aivan käsiin tässä keväällä ja lääkärireissulta kotiuduimme hirvittävän rasvaläjän kanssa. Kortisonivoiteilla on pahimmat nyt saatu taltutettua, mutta tulevat viikot näyttävät riittääkö se vai pitääkö lähteä tutkimaan allergioiden mahdollisuutta. Käytössä oleva vaatekoko on 74-80 ja keväthelteiden tultua oli kiva kaivaa kätköistä “uutta”, hieman kevyempää vaatetusta. Kuvan vaatekerta on muuten kokonaisuudessaan isosiskon peruja, mitä nyt siskolla olivat pari kuukautta vanhempana käytössä. :)

Jotain muuta? Hampaita on tullut yksi lisää, nyt on nätti rivistö neljä ylhäällä ja neljä alhaalla. Vähän kyllä vaikuttaa meininki siltä, että lisää olisi jo tulossa, vaikka olisihan tässä saanut joku pieni taukokin olla… Poika on yhtäkkiä innostunut kiskomaan hiuksista niin äitiä kuin siskoakin, toivottavasti se kiinnostus menisi äkkiä ohitse.

Kurkkaa mikä oli isosiskon vauhti tässä kohtaa.

Nyt kun vihdoin meillä on oma talo ja tietysti myös oma piha, merkkasin hyvissä ajoin kalenteriin huhtikuulle Piha & Puutarha -messujen ajankohdan. Messupäiväksi valikoitui perjantai ja seurana mulla oli jälkikasvuni sekä äiti, tuo henkilökohtainen vihertukihenkilöni. Aikamoista säätöä on kyllä olla liikenteessä kahden pienen lapsen kanssa, mutta mitään traumoja ei toivottavasti kellekään jäänyt. :D

Oman pihamme suhteen tilanne on sellainen, että saamme aloittaa varsin from scratch – edelliset asukkaat eivät tainneet olla puutarhaihmisiä. Pihalla on jokunen syreenipuska, muutama pieni kataja sekä jotain villiviiniä kiipeilemässä takaterassin kaiteilla. Talon sivusta taakse kulkeva nurmialue on varsin epätasaista ja etupihan hiekkaosuus viimeistelemätön, mitään hyötypuutarhaa tai marjapensaita tms. ei ole. Ei sillä että tontti edes olisi mikään jättikokoinen, reilu 1000 neliötä ja siitäkin tietysti talo terasseineen + autotallikatos lohkaisevat ison osan. Suhteessa nurmikkoa ja hiekkaa on ehkä jotakuinkin 60-40.

En voi itsekään sanoa olevani kovin kummoinen hortonomi, joten opeteltavaa kyllä riittää. Haaveilen sellaisesta monipuolisesta ja suht helppohoitoisesta pihasta, jota katselisi ja ylläpitäisi mielellään. Näin ensialkuun olen ajatellut ihan yksinkertaista perussettiä: yrttejä terassille (tuollainen ruukkuseinä olisi hieno!) ja joitakin kukkia irtoruukkuihin, jotta sopivaa paikkaa voi hakea rauhassa. Myöhemmässä vaiheessa sitten kunnon kukkapenkki johonkin (ehkä terassin viereen), pari kirsikka- ja/tai omenapuuta sekä viinimarjapensaita jokunen. Pioneja on ehdottomasti jossain kohtaa saatava, viime vuodelta mulla onkin liljoja (jotka eivät muuten koskaan päätyneet kerrostalokolmiomme parvekkeelle kun tuli muutto) pari kappaletta ruukussa, selvisivät näköjään talven yli. Lisäksi suosikkeihini lukeutuu mm. juhannusruusu, verenpisara ja särkynytsydän. Niin ja hei tulppaanit, niitä pitää myös saada!

Puolisko taas haaveilee lähinnä hiekka-alueen siistimisestä kiveyksellä ja asfaltilla; harmi vain että ovat aikamoisen hintavia operaatioita kumpikin. Kiveys olisi aivan ihana, erityisesti tuollainen messuilla bongaamaani kaksivärinen eri kokoista kiveä oleva. Lottovoittoa odotellessa… Jotain pihan hiekkaosiollekin on tänä kesänä tehtävä, mutta epäilemättä mahdollisimman pienellä budjetilla koitetaan siitä selvitä.

Miehen äiti myi alkukeväästä talonsa ja sen tyhjennyksen myötä meille päätyi jos jonkinlaista ulkovälineistöä ruoholeikkurista terassikalustoon. Ruskean ja vihreän sävyissä komeileva kalusto ei ehkä meidän tyyliin ole se kaikista omin väritys, mutta kiva päästä kuitenkin istuskelemaan terassille ja mikä parasta, nyt ei ole mikään kiire tehdä päätöstä millaiseksi terassin “sisustuksen” ehkä haluaisi muotoutuvan. Tulevalle kesälle tiedossa on ainakin sokkelin rappaus (se oli jostain syystä jätetty rakentamisen yhteydessä tekemättä) sekä terassilautojen öljyäminen, mä haikailen terassin ruskeiden sävyjen vaihtamista johonkin toiseen mutta saa nähdä onnistuuko se ja miten. Talon nykyisen värityksen vaihtaminen todennäköisesti harmaaksi on suunnitteilla lähivuosina, joten sekin täytyy muistaa ottaa huomioon.

Esikoinen on messukävijänä aika tehopakkaus: ei muuta kuin kengät veks ja kalusteita koeistumaan. Vähän kaikkeen piti tottakai kommentoida tyyliin haluaa tällaisen tai äiti ostetaanko tämä, mutta tällä kertaa ostokset rajoittuivat puutarhahanskoihin (esikoiselle myös omat) ym. pikkujuttuihin.

Palataanpa vielä hetkeksi messutunnelmiin. Kukkainspiraatiota pöytään ja kattauksiin tarjoili Kukkakauppiaiden messuosaston kukkakakut, joista sai äänestää suosikkiaan. Huikean herkullisia olivat kyllä kaikki! Viereisellä osastolla taas oli käytetty kukkia osana juhlapukeutumista, upeita kokonaisuuksia nekin. Olisi kiva joskus opetella vähän jotain monipuolisempaa käyttöä leikkokukille kuin pelkästään pöydälle maljakkoon laittaminen, ehkä sekin aika vielä koittaa usean muun mielenkiintoisen opiskelukohteen ohella. :)

Helmikuun Rakenna & Sisusta -messuilla ihastelin turkulaisen Flörin tummanpuhuvaa osastoa ja on sanottava, että puutarhamessuilla heillä oli – ei varmasti mitenkään yllättäen – vieläkin hienompi setti. Osaston harmonisen kaunis värimaailma ja sopivan rempseä asettelu olivat just eikä melkein omaan makuuni; sieltähän olisi tehnyt mieli ostaa ihan kaikki! Ruukkujen suhteen en osannut tehdä päätöksiä, mutta messupäivän viimeisillä minuuteilla piti äkkiä kipaista hakemaan mukaan aiemmin pohdiskelemani bloombux. Rhodoihin kuuluva uutuuskasvi sopii myös ruukkuun, jollaisessa se meillä ulkona nyt majaileekin. Vähän mua epäilyttää alkaako se kukkia lainkaan, kun jotenkin nuput näyttävät niin kuivilta… Toukokuun hellekelit hippasen yllättivät, vaikka siis olen kyllä ahkerasti sitä kastellut. Alppiruusuja muuten myös havittelen puutarhaamme, ainakin jossain muodossa – bloombuxin lisäksi siis.

Kerrassaan mielettömän kokonaisuuden oli rakentanut myös Kukkakauppa Bronco oman myyntiosastonsa kylkeen, nimekseen tuo korkeuksiin kohoava kokonaisuus oli saanut Urbaani puumaja. Oli baaria ja virvokkeita, sitruspuita ja hortensiapalloja, lepopaikka vihreän syleilyssä ja riippumatto aurinkovarjoineen niin korkealla että sen juuri pystyi näkemään. Aivan uskomaton visuaalinen kokemus!

Puumajan kanssa samassa hallissa oli toinenkin kiinnostava ns. sisustuskohde: messujen bloggaajayhteistyönä toteutetut parvekesomistukset, joista kuvissa ovat Sohvilan ja Villa Puomin versiot. Meillä ei enää parvekejutut ole ajankohtaisia, mutta inspiraatiota voi toki hyödyntää myös vaikkapa terassilla. Nuo somistuksissa käytetyt Kekkilän mustat kalusteuutuudet pitää ehdottomasti tsekata tarkemmin läpi, jospa niistä vaikka löytyisi meillekin jotain sopivaa.

Ei muuta kuin ylös, ulos ja pihalle siis!

Onpas jälleen pitänyt haipakkaa ja blogikin jäänyt hieman taka-alalle. Kevät kun vihdoin pukkasi kunnolla päälle, on aikaa mennyt normi kodinhoidollisten hommien lisäksi myös ulkosalla – nyt on pihamaan pensaat siistitty seuraavaan kasvukauteen ja edellisiltä syksyllä maahan jääneet lehdet haravoitu pois. Tähän päälle toki vähän sairastelua sekä kuopuksen tahdittamia hyvin katkonaisia öitä, niin eipä ihme että päivät vain katoavat johonkin. Välillä pohdin miksen oikein tunnu ehtivät tehdä yhtään mitään, mutta taitaa edelleen olla se some, joka vie yllättävän paljon aikaa päivästä… Viime aikoina ehkä eniten sisustustamiseen liittyvä inspiroituminen, jota voi niin mukavasti esimerkiksi Instagramissa harrastaa. Siihen liittyen mun pitäisikin tehdä ihan oma postauksensa, kun olisi aiheesta jos jonkinlaista mietettä ja muistiinpanoa kirjoitettavana.

Huhtikuu tuntui älyttömän lyhyeltä tänä vuonna! Vaikka pääsiäinenkin oli jo maalis-huhtikuun vaihteessa ja kuukausi sinänsä yllättävän “vähäpyhäinen”, pääsi vappu silti yllättämään jostain takavasemmalta. Karautimme pitkästä aikaa koko perhe pariksi päiväksi Tampereelle ystäväperheen luokse, heti vain kun mies sunnuntaina selviytyi ylityöviikonlopun päätteeksi kotiin. Mitään sen kummoisempaa emme tehneet, kunhan vain olimme. Vappuaattona oli mitä mainioin sää ja alkuillasta vietimmekin hyvän tovin ulkona mm. metsäkävelyn merkeissä. Sitä ennen olimme miehen ja vauvan kanssa käyneet katsastamassa Ratinan uuden kauppakeskuksen, kun puolisko oli onnistunut hajottamaan puhelimensa töissä ja piti käydä hakemassa uusi. Esikoinen ei malttanut lähteä mukaan, vaan jäi mieluummin leikkimään kummityttömme kanssa. Oli muuten sellaista Frozen-meininkiä koko vierailun ajan että oksat pois – villitys on näköjään nyt rantautumassa meidänkin huusholliin, oh my.

Ruokaa ja herkkuja ei vapustamme todellakaan puuttunut, kiitos perheen kokki-isän. Maittavien grillipöperöiden lisäksi tuli testattua mm. vegaaniset munkit, joiden resepti löi perusmunkit laudalta ihan 6-0. Uskaltaisinkohan ensi vappuna itse kokeilemaan munkkien paistoa..? Siman kanssa olen jo varsin sinut, vaikkakin tämän vuoden eka satsi jäi maultaan hieman tylsäksi. Vappupallot päädyimme hankkimaan kummallekin lapselle omat, kun eivät marketeissa kovin montaa euroa maksaneet. Esikoinen valitsi itselleen Frozenia, kuinkas muutenkaan, ja pari päivää katseltuamme meininkiä kotona totesimme kuopuksen olevan niin hurmioitunut leijuvasta foliopallosta, että hän sai vielä oman keltaisen ampiaispallon.

Oli ihanaa olla reissussa (huolimatta vauvan umpisurkeista yöunista), mutta niin oli myös ihanaa tulla kotiin. Tämä oli nyt eka kerta, kun olimme koko poppoo pari päivää poissa, ja se fiilis kun kurvasimme omaan pihaamme – oi että! Vaikka meillä on edelleen vähän kaikki kesken ja välillä masentaa yksi jos toinenkin asia, osaan ja muistan ainakin hetkittäin olla hurjan onnellinen siitä, että meillä vihdoin on tämä oma koti. ♥ Ehtiihän niitä remppoja tehdä sitten myöhemmin, kun on enemmän valmiita suunnitelmia ja ennen kaikkea rahaa (terveisin alle 2 kk hoitovapaan alkuun).