3-vuotias tahtova papupata

Voi apua, mullahan jäi alkuvuoden häslingissä kokonaan kirjoittamatta tämä postaus! Aika menee niin hullua tahtia, että on vaikeaa käsittää esikoisen saapumisesta olevan todella jo kolme vuotta (ja ylikin) aikaa. Edellisen katsauksen jälkeen tyttären maailma on mullistunut eniten varmasti siinä, että hänen ainoan lapsen statuksensa tuli päätökseen pikkuveljen synnyttyä viime syksynä. Myös jos vertaa vuoden takaiseen, on tyyppi kasvanut henkisellä tasolla ihan valtavasti. Nyt kun aikaa hurahti vähän turhan paljon, käsittelen listauksessa aikaa vain tammikuuhun asti, jolloin tuo kolme vuotta tuli täyteen. Melkein heti perään saakin sitten jo aloitella seuraavaa…

Tytär 3 v.

• Hei vaan hei, kolmeveen tahto- ja uhmakausi! Toisinaan asiat sujuvat mukavasti eikä tarvita sen kummempaa tappelua minkään suhteen, mutta vastapainoksi on kausia, jolloin pitää vääntää aivan kaikesta. Arkeen tuovat maustetta myös järkyttävät kilarikohtaukset, jolloin pimu vain rääkyy hulluna eikä meinaa ollenkaan pystyä rauhoittumaan. Tämä alkoi aika lailla pikkuveljen syntymän jälkeen, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää – kenen maailma ei järkkyisi siitä, että yhtäkkiä joutuu jakamaan tärkeimmän ihmissuhteensa.
• Syksyn jatkoi tutussa päiväkodissa aiempaa pienemmällä 27,5 h viikkotuntimäärällä. Tuntien jakautumista kokeilimme varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, joista toimivimmaksi nousi keskipitkät n. 6,5 h päivät 3-4 kertaa viikossa. Ensin yritimme ehtiä paikalle aamupalaksi, mutta matka toiselta puolen keskustaa (koska emme halunneet vaihtaa päiväkotia väliaikaisesti) aamuruuhkassa vei aikaa sen verran paljon, että myöhäistimme suosiolla aamun aloitusta. Joulun alla sanoimme sitten hyvästit ihanalle Turun päiväkodille, kun vuodenvaihteen jälkeen oli edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
• Suosikkileikkejä ovat koti-, kauppa- ja ravintolaleikit. Sai hieman ennen pikkuveljen syntymää oman pienen vauvanuken ja 3-vuotislahjaksi tuli sukulaisilta takaisin myös äidin vanha nukke vaatekasan kera. Muuton jälkeen meille kiikutettiin omasta lapsuudestani jemmassa ollut nukensänky, mutta sen lisäksi nuket löytyvät nukkumasta milloin mistäkin.
• Kirjat ovat tytölle tärkeitä ja iltarutiineissa parasta on luonnollisesti iltasatu, mieluiten isän lukemana. Nyt huomaa selvästi enemmän sitä että sama kirja pitää lukea useampana iltana peräkkäin, sitten taas se unohdetaan ja otetaan joku muu tilalle ns. teholukuun. Vaun aakkoskirjat ovat edelleen suosikkeja – myös siinä että ne pinotaan kaikki kaapista ulos pinoon ja harvemmin takaisin…
• Vaunuhulluus senkun jatkuu. Kotona ei koskaan tiedä mikä tyyppi veljen vaunukopasta milloinkin löytyy, yleensä pehmoleluista joko pupu tai pitkäraajainen yksisarvinen. Kuomu tietysti myös niin auki kuin vaan saa ja jos yrität mennä sen alle kurkkaamaan, kuuluu salamana “shhh, xxx nukkuu” -komento. Vaikka odotti niin kovasti tuplarattaissa istumista vauvan vieressä, valitsee silti useimmiten penkillä varustetun seisomalaudan mieluummin. Varsin näppärää kaupungissa ja julkisilla liikkuminen onkin kapeampien rattaiden ja laudan kanssa kuin tuplina.
• Lajittelee ja järjestelee mielellään kaikenlaista: sain esimerkiksi sairaalaan kuvaviestin tytön lattialle riviin järjestelemistä “sienistä”, jotka siis olivat hoitopöydän laatikosta löydetyt vauvan sukkamytty + mun kestoliivinsuoja -komboja. ;’D Tähän tarkkuuteen liittynee myös innostus palapelien tekemiseen, tyyppi meinaan osaa monimutkaisempiakin palapelejä niin hyvin että luo itselleen pientä lisähaastetta kokoamalla niitä ylösalaisin.
• Katsoo piirrettyjä (mm. Kaapo, Kaupungin sankarit) säännöllisen epäsäännöllisesti, joskin uhmakohtauksia on sen verran paljon että ruutuaika on pidetty varsin minimissä. Televisiota meillä ei väliaikaiskodissa edes ollut, joten ohjelmia on katsottu vain silloin tällöin tabletilta.
• Syksyllä jatkoimme harrastamista perhesirkuksen muodossa eikä lopulta synnytyksen ympärillä jäänyt kuin vissiin kerta vai pari väliin. Vauvan synnyttyä pyrin aina järjestämään jonkun vaunuttelemaan sirkuksen ajaksi, jotta pystyisin keskittymään täysillä tyttäreen, mutta loppusyksystä oli välillä pakko ottaa pikkuveli mukaan tunnille (toki usein hän vain nukkui).
• Puhuu hereillä ollessaan lähes taukoamatta. Jos ei ole mitään ajankohtaista juteltavaa, muistelee mielellään menneitä asioita ja tapahtumia. Lisäksi aika ajoin on ah niin ihania miksi-kausia. Puhe on pääsääntöisesti ihan ymmärrettävää, vaikka äänteissä riittää vielä opeteltavaa. R-kirjainta ei osaa sanoa ja jotkut kirjaimet ovat tietyssä kohtaa sanaa hankalia lausua, mutta vauhdilla kehittyy koko ajan. Yksi hauskimmista oli viime syksynä “vauvalla tuli kahta aivusti” eli vauva aivasti kaksi kertaa, se piti ihan kirjata muistiin vauvakirjaankin.
• Rakastaa musiikkia ja laulua. Soivat laulukirjat ovat parhautta, samoin se kun mamma laulaa iltaisin nukkumaanmenon alla (käymme usein lauantaisaunassa heillä). Lauleskelee itsekin paljon, joulun ympärillä esimerkiksi lurautettiin Tuiki, tuiki tähtönen monta kertaa päivässä.
• Vauvan syntymän jälkeen on saanut väsyneet vanhemmat hermostumaan välillä turhankin helposti ja huutamiseen reagoi yleensä itkemällä sen toisen, ei-huutavan vanhemman perään – ja joskus mammankin. Onneksi mamma ja pappa ovat olleet paljon läsnä ja tytär on toisinaan päässyt heille yksikseen, jolloin saa isovanhempiensa täyden huomion. ♥
• Juuri kun oli alkanut taas nukkua omassa huoneessa, tuli muutto pikkukaksioon ja koko perheelle yhteinen makuuhuone. Iltasatu luetaan yleensä vanhempien sängyssä ja monesti haluaa nukahtaa sinne, tosin itsekseen nukahtaminen on valitettavan harvinaista ja nukuttajan pitää pysyä vieressä uneen saakka. Yllättävän sikeä nukkuja tytöstä kuitenkin on tullut eikä herää edes itkuun, vaikka minimies karjuisi suoraa huutoa vieressä. Tarha-aamuina herättelyyn saa käyttää useamman hetken, melkein kuin jotain teini-ikäistä koittaisi saada ylös sängystä. :P
• Päiväunet jäivät pois loppusyksystä, kun tuntui turhalta päivällä taistella tunnin verran likkaa unille – ja sitten vielä yöunille menokin helposti venyi reilusti yli kymmeneen. Päiväkodissa toki nukkuu kuten muutkin ja tiettyyn aikaan iltapäivästä jos ajetaan johonkin saattaa simahtaa autoon, mutta pääsääntöisesti kotioloissa ei päikkäreitä enää nuku. Välillä tosin väsy iskee ihan puskista…
• On useimmiten aika nirso, joskin nirsous tuntuu olevan aika valikoivaa ja riippuu kuun asennosta tai jostain mikä milloinkin maistuu. Rakastaa makaronia, ruisleipää ja tortilloja; ei pidä siemenistä, tomaatista eikä mistään mikä näyttää jotenkin epäilyttävältä. Karkit ovat selvästi alkaneet kiinnostaa, mutta rusinat ym. kuivatut hedelmät kelpaavat vielä herkuksi.
• Siinä missä alkukevät oli sairastelua, niin kyllä oli syksykin. Tytär sai flunssan heti vauvan syntymän jälkeisenä päivänä, tulimme siis laitokselta suoraan sairastupaan. Vauvan ollessa 5-viikkoinen esikoinen oli jo kolmatta kertaa räkätaudissa, minkä seurauksena lääkäri diagnosoi infektioastman ja lääkitykseksi tuli kuukauden verran kortisonin hengittelyä avaavan lääkkeen lisäksi. Sen jälkeen sairastelut helpottivat, onneksi!
• Kävi alkusyksystä kampaajalla, mutta ei taaskaan oikein siitä digannut. Otsatukka lyhennettiin silloin reilusti, mutta syksyn myötä päätimme yhdessä kasvattaa sen pidemmäksi ja pois silmiltä. Noin muuten hiukset alkavat olla siinä mitassa, että saa tehtyä pienet letit! Hiuslaatu on kuitenkin todella liukas eikä kampaukset kovin kauaa pysy kuosissa.
• Vaatteiden osalta syksy meni helposti vielä tuplakoossa 86/92 (esim. Papu ja Nosh), yksöiskoossa sen sijaan piti jo siirtyä 98:iin. Housumerkeissä suosiossa ovat edelleen Vimma ja Gugguu, joiden pökät ovat tarpeeksi kapeita ja pysyvät ylhäällä. Mini Rodinin yläosista 92/98 on passeli, mutta pian voinee ekat 104/110 ottaa käyttöön. Kengät ovat pääsääntöisesti kokoa 25-26.
• Pituutta 3-vuotisneuvolassa mitattiin 94,9 cm ja painoa oli 14,1 kg. Edelliseen puolivuotiskauteen verrattuna painoa oli tullut enemmän, mutta varsin sopusuhtainen tyttö edelleen.