{ Arkisto } 2018

Taisin joskus täällä blogissakin sivuta kaipuutani Easywalker Moseyn suhteen ja niin siinä lopulta kävi, että noin vuoden haikailun jälkeen menin hankkimaan ne meille uudestaan. Tällä kertaa sain vieläpä rattaat ihan uutena, kun sattui löytymään kelpo tarjous eräästä verkkokaupasta. Sinänsä huvittavaa oli, että Moseyt numero kaksi olivat täsmälleen saman väriset kuin ne aikaisemmatkin – musta runko ja harmaat Berlin grey kankaat. Kyttäsin monta viikkoa täysmustia, mutta niitä ei sitten enää tullut lisää, kun kuitenkin oli poistuva malli uudemman version (Mosey+) alta. Onneksi silloin oli vielä mustia irtokuomuja varastossa, niin klikkailin tilaukseeni myös sellaisen mikäli istuimen harmaus kaipaisi pientä freesausta.

Tällä toisella kierroksella mukana oli jotain täysin uuttakin, nimittäin vaunukoppa! Edelliset Moseyt meillä oli pelkästään rattaana ja esikoinen jo vajaa vuoden, kun ne tulivat taloon. Blogin vaunuarvostelujen historiasta löytyy vertailupostaus Mosey vs. Emmaljunga Viking, joskin silloin tosiaan pelkästään istuinosan kanssa. Myös Viikkarit ovat olleet meillä vaunukoppa-aikaan, joten vähän jotain vertailevaa kommenttia pystyn mahdollisesti heittämään, vaikka Vikingin koppa-ajasta on jo vierähtänyt parisen vuotta.

Koko

Moseyt ovat yhdistelmävaunuiksi todella pienikokoiset, voisin kuvitella että varmasti yhdet markkinoiden pienimmistä. Leveyttähän niillä on vaivaiset 54,5 cm (vrt. monien yhdistelmien lähemmäs tai jopa yli 60 cm) ja koska teleskooppiaisa on ihan reilulla säätövaralla, ei pituuttakaan aisa lyhimmillään ole paljoa yli 80 cm. Teleskooppiaisan ansiosta Moseyt toimivat loistavasti monen pituisella työntäjällä, tosin kopan kanssa sanoisin kovin lyhyellä käyttäjällä työntömukavuuden hieman kärsivän, koska aisa lyhenee ikään kuin kopan “päälle”. Itse en varsin keskimittaisella 166 cm pituudellani kokenut tätä mitenkään ongelmaksi.

Vaunukoppa

Kokoluokaltaan Moseyn vaunukoppa on samoissa kuin muillakin merkeillä, mitoiksi löysin netistä 82×40 cm eli hivenen se on jopa reilumman kokoinen kuin Vikingin koppa (79×36 cm). Koppa on kuin pieni pehmoinen pesä, sillä reunakankaissa on kevyt toppaus. Tämä saakin Moseyn kopan tuntumaan lämpöisemmältä verrattuna Vikingin tai vaikkapa Bugaboo Donkeyn koppaan.

Tuulisuoja on kopassa kiinni reunaa pitkin kulkevalla vetoketjulla, se tuo viimeistellyn fiiliksen ja sinänsä on ihan näppärää, ettei tuulisuoja tuosta noin lähde vahingossa irti. Kuomun säätö on samanlainen kuin Viikkareissa: painetaan kummaltakin puolelta napeista eli vaatii kaksi kättä. Patja ei ole mikään ohut liru, mun kokemuksella pikemminkin muhkeimmasta päästä. Sisäkankaat ovat irroitettavat, joten ne saa pestyä tarvittaessa.

Vaunukoppaa ei Moseyssa saa suorilta kiinnitettyä runkoon, vaan väliin tarvitaan neliskanttinen välikappale. Se kliksautetaan runkoon kiinni samalla tavalla kuin istuin, sitten koppa naksahtaa nätisti siihen päälle. Näin koppa myös nousee hivenen ylöspäin, mikä on vain hyvä asia Moseyn ollessa keskimääräistä matalammat rattaat. Rungon saa taitettua kasaan kiinnityskappaleen ollessa kiinni, joten sinänsä mitään ylimääräistä kikkailua tämä ominaisuus ei aiheuta käytössä (paitsi toki jos tarvitsee vaihdella kopan ja istuimen välillä usein).

Kasaus

Moseyn koppa on siitä mukava, että sen saa litattua helposti kasaan. Peräpäässä on kaksi ovaalin muotoista namiskaa, joista toisesta vetämällä koppa menee kasaan ja toisesta avautuu. Niissä on siis kiinni naru, joka nämä temput tekee. Vetämissuunta on tarkka erityisesti koppaa avatessa, nappulaa pitää kiskoa suoraan vaakatasossa eikä yhtään ylä- tai alaviistoon. Lisäksi kädellä tarvitsee hieman avittaa kasatessa, mutta ihan näppärää kuitenkin.

Läjässä oleva vaunukoppa on niin matala että mahtui meillä väliaikaiskodissa laverisohvan alle – erittäin iso plussa 40 neliön asunnossa! Koppa kasassa vaunut myös saa kivasti heitettyä auton perään yhtenä pakettina eikä paketti edes ole kovin suuri, jos vertaa “normaaleihin” yhdistelmävaunuihin. Kuvassa vaunut ovat farkku-Civicin takakontissa, en kylläkään tajunnut työntää niitä ihan perälle asti. Epäilemättä menisivät pieneenkin luukkuun, kunhan vain mahtuvat leveydeltään (54,5 cm) makaamaan. Ainut hankaluus kasaamisessa on se, että runko pitää ensin taitaa kasaan ja sitten vasta voi laittaa työntöaisan alas asti – ainakin itselläni välillä tuntui, että käsiä olisi saanut ollut enemmän kuin kaksi.

Sadesuoja ym. asusteet

Ratasosasta poiketen vaunukopan mukana tulee omat sade- ja hyönteissuojat. Sadesuoja on kirkas läpinäkyvä mallia akvaario, asettuu nätisti kopan päälle, mutta vähän mua hämmentää miksei suoja peitä koppaa alas asti. Eikös tuossa nyt kankaiden alaosat kastu auttamatta, jos vähänkin sataa sivuttain..?! Eli öh, suunnilleen aina. :D Hyönteissuojan malli on sama, mutta siinä ajatus onkin tietysti ihan toimiva kun tarkoituksena on peittää kopan avoimet kohdat ötököiltä. Itse en noita Easywalkerin omia suojia käyttänyt sen enempää kuin mitä näitä kuvia varten sovitin niitä pikaisesti, hyönteissuojalle ei ollut tarvetta ja sadesuojana toimi mainiosti sama Tullsan pieni kuomurattaan suoja kuin ratasosassakin.

Vaunukopan muotoilu on saman tyylinen kuin Vikingeissä ja vaunuverhon kanssa tulikin eteen tuttu ongelma, kun kopassa on ihan kunnon paksu reuna. Verhorenkaat kyllä saa venytettyä yli, mutta sen verran ne taatusti venyvät, että jostain ohuesta kuomunreunasta kyllä putoavat saman tien pois. Meidän rinkulat oli toki venytetty jo silloin Viikkareiden aikaan, niin ei pahemmin kirpaissut. Renkaitahan saa ostettua erikseen, nuo AddBabyn renkaat maksavat paikasta riippuen vajaan euron kappale. Vaunuverho on mielestäni Moseyn kopan kanssa ihan tarpeellinen lisä, sillä kuomu ei aukea edes niin pitkälle kuin Vikingeissä.

Travel system

Kuopuksen kohdalla meille tuli kiinnityksen osalta yleispätevä Cybexin turvakaukalo*, joten päädyin hankkimaan lisävarusteena kaukaloadapterit (Maxi-Cosilla on sama kiinnitys kuin Cybexillä). Adapterit ovat siis tuollaiset kaukalon kantokahvan Cybex-logon alapuolella näkyvät muovikilkkeet, jotka naksautetaan kummallekin puolelle runkoputkiin kiinni ja kaukalo lasketaan niiden varaan niin että se on tukevasti eikä lähde irti ilman kaukalossa olevien vapautusnappien käyttämistä.

Ajatuksena Moseyt ovat loistavat tällaisessa travel system -käytössä: pieni ja kevyt runko, joka vie auton takakontissa suht vähän tilaa, sekä rattaiden ketterä ohjattavuus, tukeva aisa ja kelvollisen kokoinen tavarakori. Käytössä homma ei harmiksi toiminut ihan niin hienosti, lähinnä johtuen hankaluudesta saada kaukalo niin kiinni adaptereihin kuin myös irti niistä. Adaptereissa nimittäin on sen verran liikkumisvaraa, että kaukaloa kiinnittäessä täytyy käsillä auttaa adaptereita toisiaan kohti ja irroittaessa sama homma. Eikä kyse kuitenkaan ole kuin ihan ehkä milleistä… Lisäksi kaukalon paikka on rungossa aika ylhäällä ja ainakin tuon noin kilon normaalia painavamman Cloud Q:n nostaminen vauva kyydissä kovin ylös (tällaisena keskimittaisena siis) on kaikkea muuta kuin mukavaa ja näppärää.

Loppusanat

Loppukaneettina voisin todeta, että Moseyt ovat ihanat kärryt niin kopalla kuin istuimellakin. Meillä ei lopulta kopalle tullut montaa käyttökertaa, koska useimmiten olin liikkeellä molempien lasten kanssa ja silloin Donkeyt seisomalaudalla olivat varmempi valinta. Totesin myös, että Moseyt ovat ennen kaikkea cityrattaat – pienestä koosta on etua julkisilla liikkuessa sekä säilytyksen kannalta, mikäli kotona ei ole neliöitä hukattavaksi. Kun talokaupat loppusyksystä varmistuivat, jatkoivat Moseyt matkaansa uuteen kotiin Turun sisällä.

Bonus: Näissä toisissa, oletettavasti vähän uudemmissa Moseyssa oli istuimen valjaat yllättäen samanlaiset kuin vanhemmissa Mineissä. Meidän aiemmissa Moseyssa valjaat olivat siitä ärsyttävät, ettei olka- ja lantiovöitä saanut erilleen ja siitä syystä pehmusteen/lämpöpussin vaihtamisen kanssa ei jaksanut kovinkaan usein kikkailla. Nyt valjaissa oli siis ikään kuin yhdistetty vanhojen Minien ja Moseyn parhaat puolet, vähänkö siistiä!

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

Body – Molo Kids, housut – Papu, sukat – Converse.

Vauva 9 kk

Luonteeltaan samanlainen iloinen ja sosiaalinen hurmuri kuin ennenkin. Nyt alkaa selvästi tulla esiin luonnetta, välillä poika yrittää oikein komentaa muita perheenjäseniä tai leluja. Aikamoinen viikari, joka vanhempiensa kielloille lähinnä vain hymyilee.

Syö pääsääntöisesti oikein hyvin, välillä saattaa esim. puuro vähän tökkiä. Pitäisi ehkä vaihtaa jompi kumpi päivän puuroista johonkin muuhun tai tehdä puuroa vain miniannos ja siihen kylkeen sitten muuta. Pinsettiote on vihdoin löytynyt, harjoitus Talkmuruilla selkeästi tuotti tulosta. :D

Nukkuu välillä paremmin, välillä huonommin. Herää aamulla 8-9 maissa, yleensä oikein hymyileväisenä ja innokkaana uuteen päivään. Päiväunivalmis hän on viimeistään puoliltapäivin, jolloin nukkuu 1-2,5 h rattaissa ulkona – tosin tunnin unien jälkeen on varsin kärttyinen tapaus. Alkuillasta ottaa monesti vielä noin tunnin tirsat ja yöunille nukahtaa viimeistään kymmeneltä. Toisinaan heräilee alkuyöstä useamman kertaa, yöllä herää kerran-pari ja usein siinä kahden maissa ei nukahda ilman maitoa. Välillä poitsu nukkuu meidän välissä ja silloin jos syötän makuulteen, niin hän ilmaisee olevansa valmis irroittamalla otteen ja kääntymällä selkä muhun päin, mikä hihityttää mua joka kerta.

Liikkuu ryömien kuin sodassa haavoittunut, vauhti on yllättävänkin kova. Konttausasennossa käy monta kertaa päivässä, mutta ei ole siitä vielä lähtenyt etenemään.

Osaa vihdoinkin mennä itse istumaan, tosin vielä asento on usein jotain muuta kuin ns. puhdas istuma-asento: jalat sivuilla polvet koukussa tai “aitajuoksija” toinen jalka eteenpäin ja toinen koukussa. On myös oppinut nousemaan polvilleen, siitä on sitten kyllä välillä muksahdettukin selälleen. Muutaman kerran on jopa noussut seisomaan tukea vasten, mutta se ei toistaiseksi ole mikään jokapäiväinen juttu.

Tykkää perheestä ja muista tutuista ihmisistä, kissoista, syömisestä, kukkuu-leikeistä sekä pyykkikoneen katselusta, kun siellä on pyykki pyörimässä. Hekottaa nykyään lähes aina pyllypesulla niin että pesijääkin alkaa naurattaa.

Inhoaa kylmää vettä sekä sitä kun ei saa osallistua isosiskon leikkeihin tai jos ei saa huomiota silloin kun haluaa. Lisäksi on tullut kehiin pientä angstia hoitopöytää kohtaan, huutaa ja meuhkaa siinä maatessaan niin että olemme alkaneet harkita koko pöydästä luopumista. Vähän eri meininki siis kuin esikoisella, joka istui nätisti hoitopöydällä puettavana vielä reilusti yli 2-vuotiaana…

Vaipat ovat edelleen kokoa 5, Liberot istuvat kaikista parhaiten ja teippivaippojen ohella on alettu nyt käyttää myös housuvaippoja välillä. Sain vihdoin käytyä läpi kestovaippavarastot ja otin pinon testattavaksi; jotkut ovat osoittautuneet vielä turhan väljäksi reisistä ja parit piti kaivaa kirppiskasasta takaisin, mutta ihan kivasti ollaan päästy kestojen käyttöön päivisin kotioloissa (unilla on toistaiseksi ollut aina kertsi). Kyllä huomaa miten erilaista on käyttää kestovaippoja pojalla, kun pissaa tulee niin etupainotteisesti! Onneksi muistin kirjanmerkeissäni olevan kravattitaittelun ohjeen ja siihen pohjautuen olenkin noita isoja taittoimuja laittanut vaippoihin.

Vaunut ovat pysyneet samoina, monenlaiseen käyttöön taipuva Bugaboo Cameleon³ toimii niin päiväunilla, kävelylenkeillä kuin autoillessakin. Vielä on pystynyt käyttämään runkoa kaukalon kanssa, sehän se helpoin kombo kauppareissulle on kun ei tarvitse mukaan kuin rungon ja adapterit. Lähikuukausina on kuitenkin edessä vaihto kaukalosta istuimeen, joten veikkaan rattaiden menevän viimeistään siinä kohtaa vaihtoon. Ihan vaan kun olisi vielä paljon muutakin testilistalla… ;)

Mitat ovat varsin mutua, kun tässä kohtaa ei ole mitään virallista neuvolamittausta. Ehkä paino nyt on viimein ylittänyt sen 8 kg, pituuttakin varmaan tullut jokunen sentti lisää. Koon 74 ja tuplakoon 68/74 vaatteet meinaan alkavat olla nafteja niin niska-haaralta kuin hihan ja lahkeen pituudesta; toisaalta esim. Noshin 74/80-koon housuja ei ole vielä voinut edes ottaa käyttöön. Kävin läpi esikoiselta jääneet jemmavaatteet (86-koosta ylöspäin) ja päädyin laittamaan lähes kaikki eteenpäin, kun jotenkin on alkanut vähän erilainen tyyli miellyttää. Vähensin myös vaatemäärää radikaalisti, päälle kuitenkin eksyy useimmiten aina ne samat vaatteet ja koko vaatevalikoiman yhdisteltävyys saisi olla huomattavasti toimivampi.

Jotain muuta? Koko kevään vaivanneet iho-ongelmat ovat hieman helpottaneet, mutta se vaati mm. käynnin allergialääkärillä sekä vahvempaa kortisonivoidetta. Edelleen seuraillaan tuleeko ihottuma takaisin vai ei, se voi toki olla ihan vain atooppistakin. Itseäni epäilyttää että taustalla saattaisi olla jotain ruoka-aineyliherkkyyttä, mutta katsotaan katsotaan.

Istuiko isosiskokin 9-kuisena aitajuoksija-asennossa? Sen voit tarkistaa täältä.

Täällä on taas vähän kriiseilty – ja nukuttu huonosti, oltu todella väsyneitä. Vauva on heräillyt huutamaan pitkin yötä ja sitten kun hän vihdoin on sikeässä unessa, saa normaalisti hyvin läpi yön nukkuva isosisko jonkun ihmeen slaagin. Lisäksi mulla on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan, jos olen päässyt ns. liian hereille, niin ei ehkä ihme, ettei meinaa paletti pysyä kasassa. Kuopuksella on nyt ollut päivisinkin unet karkuteillä eikä alkuillasta enää välttämättä nukahda ollenkaan, joten se rauhallisempi aika päivästä on jäänyt varsin minimiin ja vaikuttaa myös omaan olotilaani. Usein käy mielessä, että mua ei todellakaan ole tarkoitettu äidiksi; miksi ihmeessä halusin edes tähän leikkiin lähteä. Ja kun juuri jaksaa rämpiä päivän läpi, alitajunnassa pyörii vain jossain kuultu sun arkesi on jonkun toisen lapsuus. Vähemmästäkin ahdistaa.

Äitiyslomakin vetelee jo viimeisiään, viikko enää jäljellä. Käsittämättömän nopeasti tämä aika kyllä taas hujahti! Jään loppuvuodeksi hoitovapaalle, ei vaan pysty tuollaista pientä 9-kuista laittamaan vielä hoitoon. Olen yrittänyt laatia meille jonkunlaista budjettia syksyksi, mutta kyllä tulee olemaan tiukkaa. Aivan naurettavaahan se on, miten vähällä pitäisi pärjätä lasten kanssa kotona, vaikka elinkustannukset ovat ihan hulluja nykyään. Mutta joo, valintoja ne tietysti missä asuu ja mitä syö eikä monessa valtiossa saa edes sitä vähää rahaa mitä täällä. Kunpa edes yöt paranisivat, niin olisi yksi kuormittava asia vähemmän… Jatkuva väsymys aiheuttaa ainakin mulla sen, että käyn koko ajan puoliteholla ja yritän tehdä kaikkea saamatta varsinaisesti mitään tehtyä.

Alkuvuoden kriisiaiheet ovat siis edelleen varsin voimissaan, toisina päivinä onneksi vähemmän kuin toisina. Tajusin yhtenä päivänä ongelmani olevan mahdollisesti siinä, että haluaisin saada kaiken kuntoon kerralla sen sijaan, että keskittyisin yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Mun nyt vaan pitää sietää epäkäytännöllistä keittiötä ja rumaa laminaattilattiaa vielä hyvä tovi, joten turha käyttää aikaa niistä angstaamiseen vaan keskittyä siihen mitä oikeasti tällä about nollabudjetilla voi tehdä. Ensin vaikkapa lastenhuone kuntoon, sen jälkeen makuuhuone – eikä edes mitään maalaamista tai tapetoimista tai muuta suurta ajallista panostusta vaativaa, kunhan nyt edes kalusteet, tavaroiden säilytys jne. niin mallilleen kuin mahdollista.

Kodin keskeneräisyys vaivaa takaraivossa koko ajan, joten innostuin viimein lukemaan KonMarin kakkososan ja sainkin lisäpotkua kodin järjestelemiseen. Vielä kun saisi toteutettua raivausprojektin ihan kunnolla, aina sieltä vaatekaapeista ja astioista kuiva-aineisiin, siivousvälineisiin sekä työhuoneen lippulappusiin ja muihin pöydillä pyöriviin asioihin. Varmasti tähän kiireiseen perhearkeen löytyisi helpotusta siitä, että tavaroilla ihan oikeasti olisi jokaisella oma paikkansa? Mutta niin, mähän olen horoskoopiltani kaksoset – erittäin nopea innostumaan ja inspiroitumaan, mutta useimmiten puhti loppuu ennen kuin olen päässyt edes kunnolla alkuun… :D

Kuvat toukokuulta ihan tästä omasta pihapiiristä. Syreenit, ah!

Keväällä tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun paikallisuuteen vahvasti nojaava blogiyhteisömme näki päivänvalon. Bloggaamisen suhteen kulunut reilu vuosi on ollut mulle erittäin antoisa ja on ollut mahtava treffata epäsäännöllisen säännöllisesti muita blogikollegoita. Kaikkeen en harmikseni ole päässyt mukaan, mutta paljon kivoja juttuja olen Varpujengin kanssa onnekseni ehtinyt tehdä.

Viime lauantaina oli aika yksivuotisjuhlien!

Juhla nimettiin vaatimattomasti Varpugaalaksi ja tapahtumista vastaava tehotiimi olikin järjestänyt kerrassaan hienon juhlan. Juhlapaikkana meillä oli aivan Turun ytimessä sijaitseva Pimiö Lounge, jonka tyylikkään kahvilatilan koristelimme porukalla Juhlahumuan säihkyvillä koristeilla. Muutama kultahippuja sisältävä ilmapallo päätyi illan päätteeksi mukanani kotiin ja voi että, miten ne ovatkaan ilahduttaneet perheen pikkuväkeä. :) Kamerat meidän oli käsketty jättää kotiin ja paikalla olikin kameran kanssa pyörimässä Ronja Siitonen, jonka ottamia kaikki nämä postauksen kuvat ovat. Kerrankin näin, itselläni kun tuppaa kuvien läpikäyminen ja käsittely monesti “vähän” kestämään…

Gaalajuomat meille tarjosi Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, jonka Skumpalla skoolasimme heti juhlan alkajaisiksi. Raparperinen synttärikakku oli Deligo Cateringilta ja rapsakoista siemennaposteltavista oli kiittäminen Leipomo Rostenia. Tykkään että tuo Siemenrapeat on varsin tervetullut tuoteperhe ruissipsien ym. rinnalle, olin juuri kekkereitä edeltävänä iltana nautiskellut ekaa kertaa rosmariini & merisuola -siemenlastuja juuston kera. Niiiiin hyvää!

Varpujen hallitus oli antanut jokaiselle bloggaajalle arvonimen ja kukin kutsuttiin vuorollaan hakemaan diplomi, blogin henkeen passeli palkinto sekä Arteflosin upea kukkakimppu. Juhlan alkupuolella kimppujen täyttämät hyllyt olivat epäilemättä se kaikista kuvatuin kohde someen, tsek vaikka #varpublogit1v Instasta jos et usko. Vuoden Varpu oli luonnollisesti koko yhteisöajatuksen kasaan saattanut Hiekkaleikkejä-Jenni ja muita tunnustuksia olivat mm. Vuoden tehopakkaus, Vuoden arjen sankari, Vuoden vauvakupla sekä Vuoden miespääosa (heh heh, Marko kun on toistaiseksi yhteisömme ainoa miespuolinen bloggaaja). Itse sain kauniiden, arkisten ja vauvantuoksuisten hetkien jakamisesta sellaisen tittelin kuin Vuoden kotitaituri ja palkintona lahjakortin Pikkunorsun verkkokauppaan. Loputkin palkitsemiset voit kurkata helpoiten Varpujen gaalapostauksesta.

Kotiinviemisiksi saimme yhteistyökumppaneiden kanssa kootun repullisen vaikka mitä kivaa, sen sisältöön koitan ehtiä palaamaan vielä paremmalla ajalla tarkemmin. Kiitos kanssa-Varput mukavasta illasta ja ennen kaikkea ihanasta blogiyhteisöstä! Meininki on meillä jotain niin parasta, etten olisi sellaista osannut edes parhaissa mielikuvissani kuvitella. ♥

Seuraa Varpublogeja:
Instagram | Facebook | Twitter

Kuvat: Ronja Siitonen

Hrrr, ihan hullun kylmältä tuntuu nämä viime päivien tuuliset max. +15°C kelit, kun ehti jo vähän tottua niihin reilusti yli kahdenkympin lämpimiin säihin. Täällä mä taas hengaan paksua collegea päällä ja villasukat jalassa… Mikäpä siis sopivampi hetki palata muutaman kuvan kera toukokuun puoliväliin, jolloin lyhythihaisella tarkeni ja kirsikkapuut hurmasivat valkeilla kukillaan.

Ikuistin kirsikankukat tuttuun tapaan kotikotona eräänä kevätiltana, kun olin lasten kanssa siellä käymässä. Kirsikkapuiden on annettu kasvaa varsin rauhassa, joten ne ovat levittäytyneet aika laajalle alalle jo – tuntui kuin joka puolella olisi ollut pientä ja vähän isompaa kukkivaa oksaa. Äiti mietti jospa kokeilisi jokusen nuoren puun siirtää meille, mutta vielä ei olla ehditty asian suhteen tehdä mitään. Haaveilen kyllä ainakin kirsikasta omassa puutarhassa ja olen kuljeskellut pihalla katsellen tonttia sillä silmällä, mihin kohtaan kirsikkapuun tai pari (ja ehkä omenapuunkin) voisi mahdollisesti laittaa.

Myös kukkapenkkipohdinnat ovat käynnissä, alkuun nyt lähinnä minkälaista penkkiä ylipäänsä laittaisi ja mihin kohtaan. Haaveilen penkeistä, joissa kukkisi jotain suunnilleen läpi kesän ja jotka olisivat sellaisia näpsäköitä kokonaisuuksia eivätkä ns. liian tyhjiä. Kaisa kirjoitti taannoin blogissaan hyvän vinkkipostauksen liittyen pihanhoitoon, voi kunpa itsekin saisin jossain kohtaa ihailla omaa puutarhaamme yhtä kauniina! Hieman intoa latistaa tuo ikuinen ongelma eli raha; pihaan kun kuulemani mukaan saa helposti hassattua kasapäin euroja eikä mun tässä kuussa alkava hoitovapaa ole mikään paras tulonlähde… Liikkeelle pääsen varmasti niin äidin kuin kaverini S:n puutarhasta liikenevillä kukka-aluilla, mutta pohjatyöt toki maksavat nekin. Noh, onneksi tässä ei ole mikään kiire – ensi kesänä sitten voi jatkaa siitä mihin tänä vuonna jää.