{ Arkisto } 2019

13.6.2019
16:01

Neljä henkeä (ja kissa) 40 neliössä

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo yli vuosi sitten – onhan meidän maalle muutostakin pian 1,5 vuotta – mutta en näköjään ole saanut aikaiseksi viimeistellä julkaisukuntoon… Mutta nyt vihdoinkin on aika!

Keväällä 2017 laitoimme vähän ehkä hetken mielijohteesta kerrostalokolmiomme myyntiin ja se menikin kaupaksi ihan muutamassa viikossa, kiitos osaavan välitystoimiston. Kaupat tehtiin ennen juhannusta ja ostajan ehdoissa oli mahdollisimman pikainen vapautuminen. Koska meillä ei siinä kohtaa ollut tiedossa seuraavaa kotia, sovimme luovutusajankohdan heinä-elokuun vaihteeseen – ei siihenkään kovin kauaa ollut mutta paljoa pidemmälle ei uskaltanut siirtää, koska kuopuksen odotettu saapumisaika oli syyskuun puolivälissä. Alkoi ankara talojen myynti-ilmoitusten selailu, laajensimme hakualuetta ja vähensimme kriteereitä. Yhtä erittäin varteenotettavaa kävimme pari kertaa katsomassa ja pankin kanssakin neuvottelimme lainasta, mutta hometalossa asunut mieheni totesi lopuksi että joku torpassa mättää. Harmi sinänsä, se oli upea 70-luvun talo ja kivasti remontoitu vanhaa kunnioittaen, minkä lisäksi tontti oli ihana kallioinen metsätontti (sijainti ei tosin ollut ihan optimaalisin).

Onneksemme sattui niin sopivasti, että isovanhempieni kolme vuosikymmentä omistama pieni 40 m3 kaksio Turun itäisessä keskustassa vapautui kesäkuun lopussa. Asunnon pieni koko epäilytti, mutta koska pohjaratkaisu oli meidän tarpeisiin toimiva, heinäkuussa miehen kesälomalla aloimme tehdä muuttoa 26 neliötä edellistä pienempään asuntoon. Ja toki jottei asia olisi liian helpolla mennyt, mies tempaisi reilussa viikossa pikaisen pintaremontin lähes koko asuntoon. :P

Tutustutaanpa nyt tarkemmin tähän reilut viisi kuukautta kotinamme toimineeseen pikkukaksioon!

Tervetuloa!
Eteinen kaappeineen

Ensimmäiseksi ovesta sisään astuessa on L-kirjaimen muotoinen eteinen, jonka yksi seinä on kokonaan kaapistoa. Tuon enempää kiinteitä kaappeja ei asunnossa ollutkaan, vaan noihin mahdutimme niin vaatteemme (tosin lastenvaatteista suurin osa oli hoitopöydän laatikoissa), kenkämme, vaunuromppeet lämpöpusseista vaihtokuomuihin ja seisomalautaan kuin myös siivoustarvikkeet, varavessapaperit sekä ison kissanhiekkapussin. Jaa että mitenkö? No tietysti taittelemalla kaiken mahdollisen konmari-tyyliin pystyyn erilaisiin laatikoihin. Toki vaatteista oli karsittu käyttöön vain vuodenaikaan sopivimmat; loput olivat mun porukoilla parissa isossa pahvilaatikossa, joista oli helppo päivittää vaatevarastoa tarpeen mukaan kumpaankin suuntaan.

Eteisessä säilytimme myös rattaat, välillä jopa kahdet. Siivouskaapin edessä oli paikka Donkeylle monona, toinen istuin oli sen verran harvoin käytössä että se oli pois tieltä sänkymme alla olevassa säilytystilassa. Alkuun meillä oli Donkeyn lisäksi Moseyt, joiden runkoa säilytettiin kasassa ulko-oven vieressä naulakon alla, istuinta siivouskaapissa ja vaunukoppaa olohuoneessa sohvan alla. Näppärästi mahtuivat, mutta oli se kyllä ihan järkipäätös myydä Mosset pois, kun kuitenkin 90% ajasta oli Donkeyt käytössä. Joulukuussa homma menikin vähän hankalaksi, kun Donksujen rinnalle tuli Bugaboo Cameleonit yksikkörattaiksi, mutta siinä kohtaa tietysti jo tiesimme poismuuton odottavan heti vuoden alussa.

Ekassa kuvassa vasemmalla näkyy ovi kylpyhuoneeseen, kuvaa ei ole mutta sellainen pieni ja toimiva peruskylppäri: pönttö, lavuaari alakaapilla ja sen yllä peilikaappi, suihkunurkkaus. Suihkun vieressä paikka pyykinpesukoneelle, sen jouduimme ostamaan uuden kun vanha sivusta täytettävä koneemme ei olisi mahtunut edes ovesta sisään. Vanha kuitenkin säilöttiin mun porukoille ja muuton jälkeen otimme sen takaisin, uudempi päältä täytettävä taas päätyi porukoille kun heidän koneensa oli parhaat päivänsä nähnyt (paitsi että sinnittelevät kyllä edelleen sillä vanhalla masiinalla, ehh). Kylppäri oli remontoitu edelliskesän linjasaneerauksen yhteydessä harmaavalkoiseksi, ulkoasullisesti siis oikein kelpo. Suihkuverhotanko sieltä puuttui emmekä saaneet sellaista aikaiseksi kiinnittää koko sen viiden kuukauden aikana kun kämpässä asuimme, hups.

Makuuhuone
Lasten nukkumapaikat

Eteisen “perällä” on oikealla ovi makuuhuoneeseen, joka on kooltaan hieman olohuonetta pienempi. Lasiovi sinänsä on lapsiperheessä hieman turha, mutta eipä sitä montaa kertaa ollut tarvetta pitää kiinni. Oven vieressä oli turvakaukalon paikka, se kun ei oikein minnekään sopinut ja tuossa oli edes jotenkin pois tieltä.

160 cm leveä sänkymme oli tilaan aika möhkö, mutta säilytystilansa ansiosta emme edes harkinneet sen vaihtamista pienempään. Kyseessä on siis Ikean Malm-sänky, jossa on kaasujousella nouseva säleikkö ja sen alla säilytystilaa. Se veti ihan älyttömästi rompetta, erityisesti pikkukaksiossa aivan kullanarvoinen! Tuolla alla se tuplien toinen istuinkin säilytettiin – kuten myös mm. varapeitot ja -tyynyt, kummankin lapsen seuraavan koon vaatteet, käyttöä odottavat kestovaipat, ompelukone… Avausmekanismi on kätevä ja tavarat saa helpommin käyttöön kuin vaikkapa tavallisista sängynaluslaatikoista. Pölyä toki kertyy jonkun verran, mutta toisaalta siivotessa on helppo nostaa sälepohja ylös ja imaista väleistä suurimmat villakoirat veks.

Esikoisen käytettynä ostettu Muuramen Jolla-sänky oli heti ovesta tullessa oikealla ja sen alle löysin Ikeasta kooltaan täydellisen sängynaluslaatikon, johon sopi liinavaatteet sekä pyyhkeet. Montaa vaihtokertaa meillä ei niitä ollut käytössä, muutamat rakkaimmat ainoastaan. Yllättävän hyvin niinkin vähällä pärjäsi, kun kuitenkin pyykkikone pyöri useamman kerran viikossa. Sänkyjen väliin jäi tilaa aiemmalle String-työpisteelleni just eikä melkein, ja työtaso oli kuin tehty äitiyspakkauslaatikolle aka vauvan ensisängylle. Kuopus ei tosin montaa kertaa kopassa nukkunut, kun pidin hänet mieluummin kainalossa nukkumassa… Ylemmillä hyllyillä oli kaikki mukaan otetut kirjat, joista taisin sen vajaan puolen vuoden aikana käyttää ainoastaan kaikkien meidän neljän vauvakirjoja. Lattialla olevat Ikean säilytyslaatikot sisälsivät toinen kynttilöitä ja toinen random tavaraa, jolle ei järkevämpää paikkaa löytynyt.

Olohuoneen ovella

Makuuhuoneen oven vierestä on kulku olohuoneeseen, yllä näkymä olkkarin ovelta. Keittokomero jää vasemmalle, sen viereen mahtui sopivasti Artekin ruokapöytä tuoleineen ja sen viereen sohva. Muuton yhteydessä kannoimme sisään vanhan divaanisohvamme ja vaikka olin mukamas mitannut sen sopivan, niin aivan liian isohan se tuohon tilaan oli. Onneksi apu löytyi kotikotoa ja möhkälesohva vaihtui huomattavasti kevyempään laverisohvaan, jonka alle sai jopa tyrkättyä tavaraa säilöön! Valkoisiin säilytyslaatikoihin (samaa sarjaa kuin liinavaatelaatikko tyttären sängyn alla) mahtui kätevästi Duplot toiseen ja Brio-junaradan palaset toiseen. Niiden vieressä olevaan punaiseen Muuton huopakoriin sujahti niin ikään läjä leluja, minkä lisäksi sohvan alle mahtui vielä se aiemmin mainittu vaunukoppakin kasassa. Kuvassa näkyvä pahvilaatikko taitaa kylläkin olla jotain Cameihin liittyvää, koska Moseyt oli siinä kohtaa jo lähteneet pois meiltä.

Suhteellisen hyvin siis mahtui kaikki tarpeellinen, mutta vähän löytyy huomautettavaakin. Ensinnäkin, kierrätys! Haluan kierrättää kaiken mahdollisen, joten kotona on oltava normaalin polttojätteen lisäksi astiat biojätteelle, paperille, kartongille, metallille, lasille ja muoville. Muuten kierrätys luonnistui varsin mutkattomasti näinkin vähissä neliöissä, mutta paperinkeräyskassi (tuo harmaa huopakassi) sekä kartonkikeräys (yleensä jostain meille päätynyt paperikassi) pyörivät useimmiten jaloissa joko pöydän alla tai sitten tuolin alla, jos ei tuolia tarvittu istumiseen. Toinen probleema olivat vauvakamat eli leikkimatto ja syöttötuolin vauvakaukalo, joiden säilytyspaikaksi muodostui tuo pieni kolo sohvan ja parvekkeen oven välissä. Parveke on tosiaan vain ranskalainen, joten ovesta ei kuljettu eikä sitä muutenkaan kauhean usein tarvinnut avata.

Keittiö ja ruokapöytä
Keittokomero

Keittokomero on pieni, mutta käytännöllisyydessään yllättävän tilava. Edellisessä kodissa olin tottunut vetolaatikoihin ja onneksi täälläkin oli pari laatikostoa, joihin sai sijoitettua ruokailuvälineiden lisäksi lautaset, pannut, kattilat yms. ja kuiva-aineillekin riitti yksi laatikko. Kulmakaappiin mahtui sopivasti leivontavälineistöä, jääkaapin vieressä olevaan isoon alakaappiin taas mm. kahvin-, teen- ja vedenkeittimet, jotka oli sieltä helppo ottaa esiin tarvittaessa. Laskutilaa tämän kokoluokan köökissä ei kuitenkaan ole liikaa, joten esillä niitä ei viitsinyt pitää ihan muuten vaan. Vanha mikromme sopi tarkoitettuun koloon täydellisesti, samoin leivänpaahdin jääkaapin päällä olevalle hyllylle ja siihen paahtimen viereen jäi vielä passeli tila kasalle leikkuulautoja sekä Barbin ruokakupille, jottei kissa päässyt nappaamaan sulamassa olevia lihoja ennen ruoka-aikaa.

Muuttaessamme asunnossa oli pieni, alle metrin korkuinen jääkaappi, joka vieläpä sijaitsi lattiatasossa – ihanaa kumartelua viimeisillään raskaana ollessa. Sovin mummin kanssa, että etsimme sinne jonkun sopivan täyskorkean jääkaappipakastimen, kun kerran remontissa sellaiselle oli paikka tehty. Paitsi ettei ollutkaan! Remppafirma oli ryssinyt rungon asennuksen niin, että ylhäällä leveyttä oli tarvittava 60 cm mutta alhaalla vain 58 cm – ja suunnilleen kaikki yhdistelmäkaapit ovat 59 cm leveitä. Kapeammat kaapit ovat yleensä jenkkikaappeja, mutta lopulta löytyi tuo yksi ainoa Whirlpool, jossa oli jääkaappi ylhäällä ja pakastin alhaalla mutta leveyttä vain reilu 55 cm. Vaan eihän sekään sitten mennyt kerralla maaliin: pakastimen oven tiivisteissä oli vikaa ja kaapin oltua vuorokauden päällä oli pakastin jo aivan täynnä jäätä. Pakastimen ovi meni kokonaan uusiksi ja parisen viikkoa jouduttiin sinnittelemään pikkukaapilla (joka muuten oli sen aikaa eteisessä kun ei muualle mahtunut), mutta nätisti virhe hoidettiin takuun piikkiin.

Keittiön seinät olivat aiemmin beiget ja niihin mies suti omasta keittiöremontistamme jääneen Tikkurilan kosteutta kestävän Luja-maalin sävyssä Kinos. Freesiytyi aika tavalla keittokomeron koko ilme! Betonia jäljittelevä laminaattitaso on armollinen roiskeille ja muruille, tykkäsin sen sävystä kun ei taittanut liikaa mihinkään. Valkoisen peruslaatan olisin itse ehkä latonut eri tavalla ja mahdollisesti laittanut saumat tummalla, mutta ihan kiva kyllä noinkin. Kaksiosaisen altaan koin hankalaksi, mielestäni yksi iso pesuallas olisi tuossa tilassa toimivampi – nyt kummassakaan altaassa ei mahtunut tekemään kunnolla mitään. Naulakko on H&M Homesta, ostin noita kaksi tarkoituksena laittaa toinen makkariin mutta se jäi lopulta laittamatta kokonaan.

Työ- ja vauvanhoitopisteet
Näkymä sohvalta

Olohuoneessa myös toinen pitkä sivu oli tiiviisti täytetty. Ovensuussa heti oli Ikean Stuva-hoitopöytä (vanhalla etusarjalla), tason alla Orthexin muoviboxeissa vaippoja yms. sekä vetolaatikoissa vaatteita (yksi laatikko tytölle, toinen pojalle ja isoin pyyhkeille, harsoille ym. tarvikkeille). Koloissa olevat House Doctorin säilytyspussit vetivät sisäänsä niin vauvalelut kuin taaperon ruoka- ja ravintolaleikkien tarpeistonkin. Leluja oli jonkun verran myös Ikean mäntyisessä Ivar-kaapissa, alin hylly oli varattu tyttären kirjoille. Ivar oli pienen syvyytensä ansiosta erinomainen tuohon kohtaan, ei ollut mitenkään tiellä mutta veti yllättävän paljon tavaraa. Kaapin alle tosin oli pakko laittaa muutama palikka, jotta ovet sai kunnolla auki ilman että ne laahasivat lattiaan.

Hoitopöydän ja oviaukon väliin mahtui just sopivasti kissanvessa, toisella puolella taas oli paikka Barbin pömpelille. Parimetrinen Ikea-työpöytä päätyi meille miehen työkaverilta edullisesti ja oli yllättävän toimiva ratkaisu, kun keskellä oli laatikoston verran säilytystilaakin jaettavaksi. Ikkunan viereen saimme mahdutettua joskus Fb-vaihtopalstalta löytämäni Ikean pukkijalan, joka toimi kapeana sivutasona muutamalle viherkasville ja lisäksi hyllyille mahtui rompetta Hayn säilytyslaatikoissa. Pöydän yläpuolelle saimme kuin saimmekin syksyn aikana laitettua pöydän kanssa saman levyisen hyllyn, joka koostui House Doctorin Apart-kannattimista ja sopivaan mittaan sahatusta liimapuulevystä. Niin kauniit kuin nuo kannattimet ovatkin, kovin käytännölliset ne eivät noin pitkän levyn kanssa olleet ja hylly toimikin lähinnä vain kasvien ym. kevyiden juttujen (ei siis esim. kirjojen) säilytykseen.

Sohvatyynyt Laverisohvan selkänojan virkaa toimitti sekalainen seurakunta tyynyjä.

Keittokomero, olohuone ja makuuhuone kokivat ennen muuttoamme raikastuskäsittelyn, kun seinät ja patterit saivat pintaansa puhtaan valkoisen maalin. Makkarista rapsuteltiin pois useampi kerros tapettia, olohuoneessa taas oli päätyseinä ollut jo vuosia räikeän oranssi patteria myöten ja muut seinät samaa beigeä keittokomeron kanssa. Olkkarin isoimpaan seinään sudin rv30+ raskausmahani kanssa pari kerrosta Kalklitir-kalkkimaalia, sävy oli muistaakseni Emma – oikein kaunis harmaa, joka ei taita mihinkään liikaa. Ruokapöydän läheisyydessä kalkkimaali ei ollut kaikista paras vaihtoehto (pyyhkimisestä jää jälki), mutta noin muuten on sanottava, että tuota kyseistä seinää olen kyllä monesti ikävöinyt jälkeen.

Tällainen siis oli väliaikaiskotimme vajaan puolen vuoden ajan! Vaikka välillä oli pinna kireällä, kun tavaraa joka paikassa ja pölyä tuntui kertyvän järkyttävästi ihan hetkessä, niin kivasti me siellä pärjättiin. Ja olihan se tosiaan poikamme synnyinkoti, sinä syksynä perheestämme tuli täydellinen. ♥

6.6.2019
23:17

Puolitoistavuotias minimies

Tyylikkäästi näin 2,5 kuukautta myöhässä on hyvä ottaa käsittelyyn kuopuksen puolivuotiskatsaus, hups ja oho. On kyllä ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika menee, kun just vasta poika täytti yksi ja nyt siitä on jo kohta yhdeksän kuukautta! Jos ekan lapsen kohdalla viisarit lähti juoksemaan vauhdikkaammin, toisen lapsen kanssa ne kiitävät jo raketin lailla… Joka päivä sitä ihmettelee, miten tyyppi on jo niin iso mutta tavallaan kuitenkin vielä ihan pieni. Kuopus varmaan tuntuu äidin vauvalta hamaan tulevaisuuteen, hihi.

1,5-vuotias poika
Collegepaita – Mini Rodini, ribbileggarit – Jamie Kay.

Poika 1,5 v.

Luonteeltaan iloinen veijari, joka kiitää tuulispäänä asiasta ja paikasta toiseen keksien kaikenlaisia jekkuja – ja monesti vain nauraa mennessään. Ei pahemmin jännitä tai pelkää mitään (paitsi koiria vähän), mutta uusissa tilanteissa katselee yleensä hetken aikaa ennen kuin hyppää mukaan. Epämukavuusalueella tulee helposti itku silmään ja pitäisi päästä syliin; tällainen hetki oli mm. kun isä ekaa kertaa parturoi pojan hiukset puolitoistavuotispäivän tienoilla. Sitä ei tosin tiedä oliko syynä suriseva kone vai putoilevat hiukset, sen verran kauhistuneena kaveri hoki lällä, lällä (eli roska) hiusten varistessa lattialle… Muutenkin minimies on hippasen pakkomielteinen roskien, avonaisten kaapinovien ym. suhteen – mistä lie tällaisen ominaisuuden perinyt. :P

Syö reippaasti itse ja kiukustuu, jos yrittää auttaa. Puuroa yms. kauhaisee lusikkaan niin paljon kuin kerralla saa ja sitten vain ääntä kohti. Hivenen sotkuista homma on vielä, yllätys… Käyttää lusikkaa ja haarukkaa onnistuneesti, samoin tavallisesta mukista juominen sujuu. Aamuisin vatsa tuntuu pohjattomalta, puuron jälkeen uppoaa vielä helposti ainakin yksi leipä ja ehkä jugurttiakin. On hieman nälkäkiukkutyyppiä, mutta myös nirsoilua esiintyy: melkein mikä tahansa ruoka uppoaa tuoreeltaan, uudelleen lämmitettynä ei kovinkaan hyvin. Ruokailun päätteeksi alkaa repiä ruokalappua pois ja toteaa kiiiissshhh.

Nukkuu suht hyvin – vihdoinkin! Jouluna (eli 1 v 3 kk iässä) alkoi yhtäkkiä nukkua kokonaisia öitä, mikä oli äidille niin ihmeellistä ettei äiti oikein vieläkään osaa nukkua läpi yön heräämättä. Toisinaan itkeskelee yöllä kerran-pari, mutta nukahtaa uusiksi kun näkee että äiti/isä on paikalla. Päiväunet (1,5-2,5 h) nukkuu sisällä omassa sängyssään ja unille mennään päivällä kun näyttää siltä, joskus hyvinkin pian aamuhommien jälkeen. Ymmärtää jo hienosti, kun pyytää hakemaan sadun että nyt mennään päikkäreille – käy hakemassa kirjan ja kiipeää nukkumahuoneen keinutuoliin lukemaan.

Liikkuu vauhdilla lokaatiosta toiseen, joko kävellä töpöttää taaperomaisen suloisesti tai juoksee hieman etukenossa kädet takaviistoon suunnattuna kuin mäkihyppääjällä. Lähti kävelemään 1 v 2 kk iässä – neljän polvesta puhkikulutetun housuparin jälkeen… Aika nopeasti siirtyikin sitten kulkemaan pystyasennossa, ainoastaan talvella ulkoillessa kävely ei hotsittanut ja eteni lumessa lähinnä nelinkontin (tai seistä nökötti huutaen keskellä pihaa). Kävelyn jälkeen kuvioihin tuli myös kiipeily, siis ihan joka paikkaan! Sen verran monta kertaa tyyppi löytyi ruokapöydältä istuskelemasta, että oli pakko kasata tuolit päällekkäin nurkkaan ja kaataa muutkin lasten tuoleista keittiöjakkaraan lattialle, jottei niitä työnnetä johonkin kiipeilyn avuksi. Puolapuita oppi kiipeämään ylös, tovia myöhemmin onneksi myös alas.

Leikkii niin siskon kanssa kuin itsekseen, jälkimmäiset ovat vielä suht lyhyitä hetkiä. Siskon kanssa leikit ovat luonnollisesti siskon keksimiä: kotileikki, retkellä käyminen jne. Toisinaan ne sujuvat erinomaisesti, toisinaan taas poika innostuu sohlaamaan ja siskolla menee hermot. Unikaverit ovat minille tärkeitä, erityisesti isosiskon aikoinaan lahjaksi saama tuossa kuvassakin pojan takaa pilkistävä kissapehmo, jonka perään taapero huutelee tättääääää! mennessään nukkumaan ellei kissa ole valmiiksi sängyssä.

Lukee mielellään ja yksi lempipuuhia onkin istua kirjahyllyn vieressä selaten kaikki kirjat järjestäen läpi; ei siis vain temmo niitä lattialle kasaan, vaan ihan oikeasti selaa jokaisen niistä ennen kuin siirtyy seuraavaan. On samanlainen lukutoukka kuin siskonsa ja luettavaksi kelpaa mikä tahansa kirja/lehti/mainos. Välillä juoksee innoissaan leikkihuoneesta kirja kädessä ja hihkuu tättä tättä tai pappa pappa.

Katsoo joskus siskon kanssa Pikku Kakkosta, mutta useimmiten ei jaksa kovin pitkään keskittyä vaan kipittää leikkeihinsä. Työhuoneeseen karkaa näppäilemään tietokoneita heti jos silmä välttää, tosin se taitaa olla enemmänkin vain hauska leikki.

Harrastaa samaa sirkusjumppaa kuin aiemminkin. 1-vuotispäivän jälkeen kävimme muutaman kuukauden vielä vauvasirkuksessa mutta jatkoimme sitten naperosirkukseen, jonne useampi kävelemään oppinut oli vauvaryhmästä siirtynyt. Keväällä ei ihan joka viikko ehditty sirkustelemaan lähinnä sairastelun tai äidin työkeikkojen takia.

Puhuu yksittäisiä sanoja, jotkut selkeämpiä kuin toiset. Sanoja alkoi tulla joulun tienoilla ja niiden oppimisjärjestys on ollut ehkä hieman hämmentävä. Ensin tuli pappa (tarkoittaen paitsi pappaa myös kaikkea moottoroitua, tämä oletettavasti siksi että pappa kävi syksyllä traktorilla tasoittamassa sorakasan meidän pihalla) ja mamma, sitten tättä (kaikki eläimet, yleensä kissa), vauva (babywipes-paketin kuvasta), nennä (nenä) ja huu (suu). Ruumiinosat osasi myös heti näyttää, mukaan lukien silmät ja korvat! Seuraavaksi keksi sanoa lällä, mikä tarkoittaa roskaa ja tietysti myös haluaa kiikuttaa jotain atomin kokoisia nukkapalloja roskikseen; vähän myöhemmin sana muuntui vielä monikkoon lälliä. :D Kakka tarkoittaa kaikkea mitä vaippaan tulee (tai tuli, yleensä sanoo tämän vasta jälkikäteen), jossain kohtaa alkoi kommentoida asioihin vauuuu ja kissaa silitti nääääin-lausahduksen kera.

Sairastelu on onneksi ollut suht vähäistä, vaikka joka kerta tuntuukin voi ei taas. Loppuvuodesta kuopuksella todettiin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa, kop kop) korvatulehdus, muuten on lähinnä ollut flunssaa, yskää tai pientä lämpöä.

Vaipat ovat pääasiassa kertsejä, päivisin Muumien 6 tai Liberon 6 ja öisin Liberon 7, joka sekin painaa aamuisin kilon ja välillä jopa falskaa (edestä, kuinkas muutenkaan pojalla). Reittä pieni mies on saanut sen verran, että välillä kotona on kestovaipatkin käytössä, mutta hieman on äiti ollut laiska siinä asiassa. Lähinnä koska on päiviä, jolloin kolmessa vaipassa on kakkaa ja sen kanssa toimiminen on muutenkin niin uhhhh että herkästi jää kestot laittamatta. Potalla istuu aika epäsäännöllisesti vielä, kun ei oikein malta pysyä siinä; joskus tosin onnistuu jotain sinne saamaan aikaiseksi.

Vaunut ovat nykyään aika vähän käytössä, kun poitsu pääasiassa nukkuu päiväunet sisällä sängyssä eikä äiti (muka) kerkeä koskaan vaunulenkille. Maaliskuussa talossa oli Bugaboo Cameleon3 ja lisäksi loppusyksystä matkarattaiksi hankitut harmaat Mutsy Nexot, jotka ovat osoittautuneet muuten oikein näppäriksi paitsi pitkäjalkainen harppojaäiti osuu usein jalalla taka-akseliin. Seuraavassa puolivuotiskatsauksessa onkin tilanne varmasti ihan eri, sillä vaunutango tulee pyörähtämään vauhdikkaasti…

Mitat 1,5 v -neuvolassa: pituus 80,7 cm (53 cm), paino 10300 g (3610 g). Kasvusuunta on siis vihdoin ylöspäin! Myös vaatteissa on siirrytty osittain seuraavaan kokoon, 74/80-kokoisia laitettu pois ja käytössä on 80/86 sekä pienimmät 86/92-kokoiset. Vaatekaapin sävyt ovat aika maanläheisiä ja merkkeinä mm. Nosh, Marimekko, Mini Rodini, Kaiko, Mainio, Bobo Choses, Jamie Kay sekä Tinycottons. Jonkun verran löytyy kirkkaampiakin värejä kuten pojan ehdoton suosikki, serkkupojalta peritty Lindexin traktoripaita vihreällä pohjalla ja punaisilla kanttauksilla – hauskasti täydellinen match Gugguun viime syksyn salsa-punaisten collegehousujen kanssa.

Jotain muuta? Ensin tuli kokonaiset yöunet, muutama päivä sen jälkeen loppui imetys. Päivän ainoa imetyskerta oli yleensä aamuyöstä, jos mini yritti herätä liian aikaisin, ja kun unet alkoivat kestää heräämiseen asti niin se aamun imetys jäi pois ihan itsekseen, kun oli kiire aamupalalle. Jokunen päivä päälle 1 v 3 kk siis kesti imetystaipaleemme kuopuksen kanssa. ♥

Kurkkaa millainen isosisko oli puolitoistavuotiaana.

3.6.2019
22:59

Jo joutui armas aika

Niin vaan hujahti jälleen yksi kuukausi ohitse raketin lailla! Kevät muuttui kesäksi; syreeni kukkii, kirsikan- ja omenankukat ehtivät näillä leveysasteilla jo lakastua, alppiruusuja pitäisi käydä ihastelemassa. Ulkona on aurinko vasta laskemassa, vaikka kello on ties mitä. Olen viime päivinä taas kerran pohtinut miten sitä osaisi elää hetkessä, olla miettimättä menneitä eikä pähkäillä liikaa tulevaa… Tämä on kuitenkin hyvin todennäköisesti mun viimeinen kesä kotona ja tuntuu, että siitä pitäisi nauttia ihan täysillä.

Kirsikka kukkii

Esikoinen aloitti lomansa, kaksi pitkää (lapsen mielestä ainakin) kuukautta kotona ilman päiväkotiarkea. Mulla on töiden osalta ohjelmassa vielä tälle viikolle kevään kutsujärjestäjien VIP-ilta sekä ensi viikolle kauden päätöstapahtuma Turussa sisältäen mm. NOSH-muotinäytöksen – Johannan NOSH-jengistä löytyy lisätietoa jos uteliaisuus heräsi. ;) Mallikappaleiden myyntiä lähinnä siis jäljellä, kovasti toivon mahdollisimman monen vaatekappaleen löytävän ostajansa, jotta voin hyvillä mielin pakata tyhjät rekit syrjään odottamaan syksyä.

Pörinää ja surinaa Leppäkerttu

Niin, syksy. Elokuussa koittaa paluu päivätöihin aika lailla tasan kahden vuoden poissaolon jälkeen. Kuopus sai paikan samasta päiväkodista kuin missä sisko on, mikä helpotus! Töihin paluusta en oikein tiedä mitä ajatella, toisaalta on kiva päästä taas ihmisten ilmoille säännöllisesti mutta hyppääminen väsyttävään ja kaiken ajan vievään oravanpyörään ahdistaa jo nyt. Oma ala ei enää kauheasti innosta tai kiinnosta, haluaisin tehdä jotain aivan muuta… Vaan mitä, kas siinä pieni pulma. Tykkään vaate-edustajan hommasta, mutta luulen tulevan syyskauden jälkeen siirtyväni takaisin asiakkaan rooliin. Ehkäpä syksyn aikana löytyy se uusi suuntakin, tai edes jotain ajatusta siihen.

Omenapuu kukkineen Omenankukat

Onneksi ensin on se kesä! Toivon sen olevan tänä vuonna erityisen pitkä sekä niin leppoisa ja rentouttava kuin se nyt kahden pienen lapsen kanssa on mahdollista. Tavoitteenani olkoon:

  • Yrittää olla vähemmän tiukkapipoinen kodin siisteystason suhteen.
  • Muistaa kastella kukat sekä sisällä että ulkona.
  • Levätä ja nukkua mahdollisimman paljon.
  • Hoitaa ylimääräiset romppeet pois nurkista pyörimästä.
  • Käydä ainakin Särkänniemessä ja asuntomessuilla.
  • Matkustaa koko perheen voimin Repovedelle mökkeilemään.
  • Ottaa rennosti, syödä jäätelöä ja nauttia kesästä.

Ja jos aikaa jää tai löytyy muuten sopiva väli, voisi tätä blogin ulkoasua pitkästä aikaa vähän päivittää. Tai ehkäpä keskittyä tyhjentämään luonnoksia julkaisukuntoon, niitä meinaan löytyy aikamoinen läjä. Ihanaa kesäkuuta!

1.5.2019
16:14

Kuulumisia keväältä

Jaahas, mitä tänne kuuluikaan kirjoittaa..? WordPressin kirjoitusosiokin on muuttunut aivan kummalliseksi, en osaa käyttää tätä! Alkaa vähän vaikuttaa siltä, että olen muksahtanut websuunnittelun kehityskärryiltä maahan – sen verran erikoisia juttuja tuli vastaan ennen kuin ylipäänsä pääsin kirjoittamaan tätä… Pakko myöntää että ammattiosaamisen kannalta taitaa olla ihan hyvä, että palaan syksyllä takaisin päivätyöni pariin.

Vajaa 10 viikkoa viime kirjoituksesta, aikamoista. Olisikohan suorastaan ennätyksellisen pitkä tauko omassa bloggaushistoriassani sitten vuoden 2001! Olen alkuvuoden aikana miettinyt nykyistä blogimaailmaa ja sitä, millaiseksi bloggaaminen on muuttunut. Ei kukaan enää taida tällaista diibadaaba-mitämullekuuluu-tyyppistä blogia edes pitää? Ne ovat siirtyneet Instagramin puolelle ja ne, jotka ovat vielä ns. vanhanajan blogeja, ovat pääosin huolella suunniteltuja, metatiedoiltaan optimoituja, monesti kaupallisiin postauksiin keskittyneitä. Onko päiväkirjatyyppiselle blogille enää tilaa? Sitä paitsi on sanottava, etten itsekään kovin usein ehdi lukea blogeja, en välttämättä moneen viikkoon – paha siis odottaa, että kukaan ehtisi lukea mun löpinöitä.

(Voi sanonko mikä, klikkasin jotain ja tämä pirun uusi kirjoituslaatikko KADOTTI kolme pitkää tekstikappaletta!!!! Eikä näköjään mitään automaattitallennuksia enää tapahdu taustalla, kun kaikki tehdään hienosti lennossa. Just nyt tekis mieli vaan sulkea koko ikkuna ja antaa olla…)

Olen ekaa kertaa lähes 20 vuoden (jaiks!) bloggaushistoriani aikana pohtinut blogin lopettamista. Kun aika ei vaan riitä niin se ei sitten riitä. Tiedän sinänsä sen olevan priorisointikysymys, mutta tyypillisenä kaksosena hairahdun aina tekemään jotain ihan muuta kuin mitä suunnittelen ja se viekin hups vaan koko mun vähäisen vapaa-aikani. Pääsisköhän tästä tavasta jotenkin eroon..?

GROOVE trikoohaalari, navy ja GROOVE trikoomekko, tulenpunainen GROOVE trikoohaalari ja GROOVE trikoomekko.

Useamman viikon jatkunutta alakuloisuuttani bloggaaminen voisi ehkä helpottaa, onhan mulle blogi ollut aina ennen kaikkea virtuaalinen päiväkirja. Kuopus oppi joulun aikoihin nukkumaan suunnilleen yönsä heräämättä ja nyt muutamaa kuukautta myöhemmin alan itsekin olla taas enemmän tässä maailmassa päivisin. Vielä kun oppisi nukkumaan tarpeeksi, suomeksi sanottuna siis menemään ajoissa pehkuihin… Lisästressiä on aiheuttanut työkuviot, kun kutsumäärät ovat olleet kovin vähäisiä vaikka mitä on yrittänyt tehdä. Tykkään vaate-edustajan työstä ja on ihanaa päästä kutsuille, mutta se että sinne asti pääsee on nyt viime aikoina vaatinut ihan älyttömästi työtä. Huhtikuun ollessa aika mahalasku itselleni on hivenen hankala saada tsempattua mieli uuteen kuukauteen, varsinkin kun kalenteri on edelleen turhan tyhjä.

Tulevaisuuden kuviot ovat siis olleet pohdiskelujen aiheena. Täytän ensi kuussa 35 ja edelleen on täysin kysymysmerkki mitä haluan tehdä isona. :P Useimmiten tuntuu, että yrittää mitä tahansa niin pieleen menee kuitenkin, kun en mä vaan ole hyvä yhtikäs missään (paitsi valittamisessa, kuten näkyy) enkä osaa mitään oikeasti hyvin. Toisaalta sellainen mä olen ollut aina – keskiverto kaikessa. Olen koittanut muodostaa ajatusta millaista elämää haluaisin elää; mitä siihen kuuluu ja mitä ei. On kovin helppoa sanoa asioita, joita EI ainakaan halua, mutta huomattavasti vaikeampi keksiä mitä haluaisi.

CHARM hupullinen tunika, musta ja orkidea; LUMO trikooleggings, musta-sitrus ja musta-orkidea CHARM hupullinen tunika & LUMO trikooleggings.

Olen myös tuntenut itseni yksinäiseksi, mikä on aika hullua kun kuitenkin kanssani elää kolme ihmistä ja yksi kissa. Eikä ole siitä kiinni etteikö ystäviä ja läheisiä olisi ympärillä, mutta kun kaikkia näkee nykyään niin harvoin! Ehkä arkiyksinäisyys voisi olla kuvaavampi termi. Ja siis nämä juhlapyhät kuten nyt vappu, voisiko ne enää edes masentavampia olla. Mun pitäisi kieltää itseltäni somen selaaminen tällaisina ajankohtina, ahdistun vaan siitä että me ollaan aina keskenämme kotona kuin minä tahansa vapaapäivänä ja muut skoolaavat porukalla suut hymyssä. Yksin en jaksa juhlia, kun loppuperhe ei siitä innostu… Lähipiiri taas ei selvästikään innostu meidän kanssa tekemisestä tai juhlimisesta. Muutenkin kaikki näkeminen ja muu ovat nykyään niin pirun vaikeita järjestää, kun kaikilla on kiire ja väsy ja muita kavereita, joita pitää nähdä, niin jossainhan se raja aina menee, kun vuorokaudessa on vain tietty määrä tunteja käytettävissä.

Vaan ei tässä oikeasti ole mitään hätää: mulla on perhe, ollaan terveitä, meillä on auto ja asuntolainaa. Tiedän että monella muulla asiat ovat paljon, paljon huonommin. Olipas tämä piristävä postaus, hah! Kuvat onneksi on pirteitä, kiitos vaan kuvaustoverilleni. ♥ Kevään ja kesän NOSH-vaatteita tietty, multa saa kysellä lisää ja kauttani toki tilattua jos heräsi kiinnostus. ;)

23.2.2019
15:44

4-vuotiaan intoa ja iloa

Luulin pitkään tyttären 3,5-vuotiskatsauksen jääneet kirjoittamatta viime loppukesän hässäkässä, kunnes nyt yhtäkkiä löysinkin postauksen tyngän luonnoksista. Kuvastaa hyvin tätä nykyistä bloggausmeininkiäni, kun luonnoksissa on niin paljon tavaraa ettei sieltä enää löydä etsimäänsä ja koskaan ei kerkeä kirjoittamaan postauksia valmiiksi. Eikä varmaan tarvitse edes mainita kuopuksen vauvakirjaa, siihen ei näköjään maailman ihanin vauvakirjakaan auta… No mutta, koska edellinen katsaus jäi tulematta, otetaan alkuun 3,5-vuotisjutuista se mitä olin ehtinyt kirjata ylös ja muiden kohtien osalta 4-vuotisosuudessa tarkastellaan ajanjaksoa sitten 3-vuotiskatsauksen (joka muuten sekin on julkaistu monta kuukautta jälkikäteen, eh heh).

3,5-vuotias tytär

Tytär 3,5 v.
  • Alkuvuoden muuton jälkeen näytti siltä, että täällä maalla on kaikki päiväkodit aivan piukassa, mutta sitten yks kaks yllättäen tuli soitto että seuraavalla viikolla kuun vaihtuessa tyttärellä olisikin hoitopaikka. Tyttö oli siinä kohtaa ollut 2,5 kk kotona ja palaaminen päiväkotiarkeen oli hämmentävän raskasta. Päiväkotitaipaleen alussa 1,5-vuotiaana tirautti kyyneleitä ehkä parina aamuna, nyt aamuitkua oli ekan päivän jälkeen monta viikkoa. Suurin syy taisi olla se, ettei hän päässytkään pienten ryhmään vaan siirtyi heti toisena aamuna isompien 3-6-vuotiaiden ryhmään ja oli siellä luonnollisesti nuorimmasta päästä. Kevään edetessä alkoi onneksi sujua ja useimmiten tarhapäivästä kertomiseen vastaus on jeeee!, minkä lisäksi edelleen toteaa välillä että tänään en itkenyt yhtään. Hoitopäiviä on ollut vuoroviikoin 2 tai 3 päivää viikossa, pituudeltaan noin 7 h.
  • On aikamoinen lukutoukka. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu iltasatu (mieluiten isin lukemana), minkä lisäksi tyttö nappaa välillä kirjan tai pari kainaloon ja istahtaa sängylle/sohvalle niitä selailemaan. Äidin huhuillessa mitä oikein teet (koska hiljaisuus), kuuluu tomera no luen! vastauksena. Suosikkeja ovat viime aikoina olleet oman lapsuuteni Mauri Kunnakset Robin Hood ja Hurjan hauska autokirja sekä kaverin syksyllä tuoma “Selma-satu” eli Vaukirjan Selma – sisukas pieni noitatyttö. Yhteistä näille on se, että ne kaikki sisältävät useita lyhyempiä tarinoita.
  • Rattaille on tarve enää joskus harvoin pidemmillä reissuilla, mutta vaunuhulluna tahtoo toisinaan istua niissä kotona sisällä ja lastentarvikeliikkeessä pitää päästä testaamaan aina muutamat kärryt ennen kuin voi lähteä pois. Lisäksi kiikuttaa pehmoleluja edelleen niin rattaiden kuin veljen turvakaukalon kyytiin nukkumaan.
  • Yritti alkuvuodesta käydä yksin omassa jumpassa (temppujumppa 3-4v), mutta muutaman kerran jälkeen luovutimme kun rimakauhu ei vain hellittänyt. Onneksi aiemmista jumpista tuttu ohjaaja vetää vauva- ja perhesirkusta myös täällä maalla, joten jatkoimme sirkustelua koko kevään. Kesäkuussakin tunteja olisi vielä ollut, vaan silloin oli muuten niin hektistä ettemme lopulta ehtineet kertaakaan jumppaan.
  • Puhua pälpättää paljon ja nopeasti, tyypillinen varsinaissuomalainen siis. Palaa selityksissään usein menneisiin tapahtumiin, joskus jopa hämmästyttävän kaukaisiin. Viittaa aiempiin asuinpaikkoihimme silloin pienessä kerrostalossa kun olin 2-vuotias (= viime syksyn väliaikaiskoti) sekä siellä isossa kerrostalossa kun olin pieni (= hänen synnyinkotinsa). Nyt uutena on tullut kuiskaaminen: toisinaan joku asia pitää tulla kuiskaamaan äidin korvaan.
  • Rakastaa musiikkia, laulua ja tanssia. Välillä haluaa musiikkia soimaan (ihan sama onko puhelimesta vai soivasta laulukirjasta vai mistä) ja tanssahtelee sitten ympäri olohuonetta. Tykkää myös katsoa tanssiesityksiä ja olikin aivan fiiliksissä päästessään alkukesästä mamman kanssa Gymnaestradan näytöksiä ihmettelemään.
  • Tottui pikkukaksiossa nukkumaan meidän kanssa, niin eihän siitä itsekseen nukkumisesta tullut muuton jälkeen mitään vaan parin ekan yön jälkeen alkoi heräillä vähän väliä painajaisiin ja kipitti meidän viereen nukkumaan. Kevät mentiinkin koko perheen yhteisellä makuuhuoneella ja monesti oli pahojen unien keskeltä pakko kivuta iskän viereen nukkumaan, vaikka se oma sänky oli puolen metrin päässä. Kesän alussa halusi yhtäkkiä nukkumaan patjalle toiseen huoneeseen, siispä juhannuksena veivattiin huonejärjestystä uusiksi ja nyt lapset nukkuvat keskenään omassa huoneessaan. Nukahtaminen on monesti aika hulabaloota, mutta varsin sikeäuninen tytär on sitten kun kunnolla nukahtaa.
  • Kevät meni yllättävän vähillä sairasteluilla, vaikka aloitti uudessa päiväkodissakin. Välillä maaliskuun alku-kesäkuun loppu oli yhden ainoan päivän tarhasta pois, kun vaikutti aamulla kuumeiselta mutta lopulta se ei ollutkaan mitään vaan seuraavana aamuna oli ihan jo kunnossa.
  • Vaatteissa on 98-kokoiset jäämässä pieneksi. Mini Rodinilta on otettu 104/110 kokoa käytttöön ja Papulta, Noshilta sekä Kaikolta on koko 98/104 passeli. Uutena vaatekaappiin on tullut mm. Jamie Kayn pehmoisia ribbivaatteita koossa 4y ja t-paitoina on useampi Name It kokoa 104. Gugguut ovat jääneet lähes kokonaan syrjään, kun tytär alkoi valittaa niiden kapeudesta etteivät tunnu kivalta päällä.
  • Pikkuveljen neuvolakäynnillä tuli mitattua tytärkin: pituutta on jo 99 cm! Paino lienee siinä 15 kg paikkeilla, vielä pääsee just ja just ostoskärryjen kyytiin istumaan.

4-vuotias tytär

Tytär 4 v.
  • On luonteeltaan iloinen, utelias, puhelias ja monessa asiassa varsin innokas. Uusissa tilanteissa saattaa iskeä ujous ja monesti tarkkailee ensin hetken ennen kuin uskaltautuu mukaan menoon. Vanhat tutut asiat ja ihmiset sen sijaan ilostuttavat entiseen tapaansa ja tyttö onkin aina innolla lähdössä niin kauppaan, erilaisiin tapahtumiin (messut on lemppareita!), kavereille kyläilemään kuin mammalle ja pappalle yöksi.
  • Lomaili kesällä pari kuukautta päiväkodista ja vaikka kevät oli aika rämpimistä, syksyn jälkeen ei suurempia ongelmia ole ollut. Aamuisin on välillä hankaluuksia nousta ylös kun “mua väsyttää!” ja eikä meinata edes ysiksi ehtiä paikalle… Jokin aika sitten vaihdoimme lyhyen viikon päivät alkamaan jo aamupalalla klo 8 ja yllättäen se on ollut jopa helpompaa, kun se muiden kanssa syöty aamupala on sellainen spesiaalijuttu. Turussa meillä oli aivan ihana päiväkoti ja onneksi tämä uusikin on osoittautunut todella kivaksi paikaksi.
  • Vaunut ja rattaat kiinnostavat edelleen, vaikkei enää itse niissä matkusta kuin satunnaisesti. Lastentarvikeliikkeissä haluaa aina koeistua parit ja ehdottaa sitten, voitaisiinko hankkia veljelle sellaiset. :) Messuille ja vastaaviin lähdettäessä on vielä otettu varuiksi mukaan istumapaikka tyttärellekin, jos kuopus on mukana niin penkillinen seisomalauta rattaisiin kiinni tai jos ei niin ihan matkarattaat – saahan niissä sitten kuskattua tavaroita, mikäli tyttö ei halua kyytiin.
  • Leikit ovat kehittyneet hurjasti! Mitä lähemmäs neljää ikävuotta tultiin, sitä mielikuvituksellisemmaksi ja keskittyneemmäksi leikit muuttuivat. Myös erilaiset hoivaamisleikit tulivat kuvioihin useammin ja nyt viimeisimpänä käsittelyssä on usein iät sekä perhesuhteet. Tyttö saattaa leikkiä pitkän tovin itsekseen esim. pikkulegoilla ja toisinaan myös vetäytyy hahmoleikkiensä kanssa vaatehuoneen lattialle, ettei pikkuveli vain pääse sotkemaan. Myös keittiö- ja kauppaleikit ovat varsin pop edelleen, 4-vuotislahjaksi saadusta piippaavasta kassasta kauppatarvikkeineen on oltu ihan pähkinöinä.
  • Kaikki lelut tuntuvat olevan supertärkeitä eikä mistään haluaisi koskaan luopua, ei vaikka kuinka selittäisi että hukutaan lelumäärään kohta, jos aina vaan tulee uusia eikä vanhoja laiteta eteenpäin. Pehmolelut tuntuvat olevan erityisen rakkaita ja toisinaan onkin sänky niitä täynnä. Eipä tosin voi tätä ihmetellä, äitikin on lapsena ollut suuri pehmolelufani… Myös muoviset Koiramäki-hahmot ovat yksiä lemppareita, ne kun sopivat mainiosti niin Fisher & Price -taloon kuin Brion hevostalliinkin.
  • On edelleen aikamoinen lukutoukka ja selailee kirjoja pitkin päivää, myös esim. äidin sisustuslehtiä. Just nyt suosikkeja ovat mm. Mauri Kunnaksen Koiramäki-tarinat.
  • Rakastaa värityskirjoja sekä piirtämistä ja myös kirjaimista on todella innostunut; tunnistaa useimmat aakkoset ja monet osaa kirjoittaakin jo paperille. On ollut hauska seurata miten viimeisen vuoden aikana typy on kirjain kerrallaan oppinut niitä lisää – ja toki viimeisimpänä kirjoittamaan oman nimensä.
  • Tykkää katsoa lastenohjelmia, mutta monista näkee painajaisia kun ovat kuulemma pelottavia. Toimiviksi on todettu Pipsa Possu, Teletapit, Ystävien kylä, Dinojuna sekä Puuha Pete. Ai niin ja uusimpana Anniina Ballerina, joka tosin aina aiheuttaa tyttärelle kevyen tanssi- ja esiintymisvimman.
  • Musiikki ja tanssi ovat edelleen lähellä sydäntä. Yksi suosikkiaktiviteetti kotona on laittaa musiikkia esim. jostain musiikkikirjasta ja tanssia sen tahtiin olohuoneen matolla, joka on esiintymislava. On käynyt isovanhempiensa kanssa niin konsertissa kuin teatterissa ja niistä on ollut aivan innoissaan.
  • Jatkoi syksyllä perhesirkusryhmässä, vaikka se vähän säätämistä olikin tunnin alkaessa heti pikkuveljen vauvasirkuksen perään. Loppuvuodesta kokeili tanhua, kun paikallisryhmässä huudeltiin sinne lisää osallistujia. Se on sujunut hieman vaihtelevasti, mutta paremmin kuitenkin kuin aiempi temppujumppakokeilu – ja siellä on mahdollisuus päästä esiintymään!
  • Puhe on muuttunut selkeämmäksi ja lauserakenteet monimutkaisemmaksi. Äännevirheitä on edelleen (mm. R ja J puuttuvat, L on toisinaan sellainen pehmeä IJ) mutta noin yleisesti pimun höpinöitä ymmärtää huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten. Ja kyllä sitä juttua riittääkin: milloin muistellaan menneitä tapahtumia (ihan käsittämätön muisti tällä meidän 4-vuotiaalla!), milloin pohditaan tulevaa, milloin selitetään suu vaahdossa kaikkea mahdollista muuta. Äitinsä sukuun tullut, heh heh.
  • Kertoo usein miten paljon tykkää kaikista: äidistä, isästä, pikkuveljestä, kissasta, mammasta, papasta, tädistä, serkusta, kaverista X ja Y, jostain tietystä lelusta tai tekemisestä. Usein kuuluu myös “jooko jooko jooooooooko?!”, jos kovasti innostuu jostain ja koittaa saada vanhemmat mukaan juttuun. Vastaavasti välillä taas ei tykkää kenestäkään ja kaikki on ihan tyhmää.
  • Nukkuu pääsääntöisesti sikeästi läpi yön eikä useinkaan havahtunut edes vauvan öisiin itkuihin (joita kyllä on ollut aivan tarpeeksi). Välillä juttelee unissaan ja joskus myös hätkähtää itkemään nähtyään pahaa unta, tiukan paikan tullen haluaa kömpiä viereen nukkumaan. Nukkumaanmenoon on ehkä (vihdoin!) tullut vähän jotain järkeä eikä nukuttamisessa mene enää tuntitolkulla aikaa. Keskenään lapset eivät nukahda vaan tarvitsevat jomman kumman vanhemmista samaan huoneeseen siksi aikaa.
  • Syömisten suhteen nirsous jatkuu, päiväkodissa kuulemma tulee välillä jopa itku kun ei tahtoisi maistaa jotain uutta ruokalajia (useimmiten erilaisia marja-asioita). On todella epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta toisinaan maistaminen sujuu niin hyvin että tykästyy ruokaan kuitenkin. Nyt on keksinyt, ettei pidä sipulista (koska tätikään ei tykkää…) ja myös siemenet ovat edelleen ehdoton ei. Suosikkiruoka on varmaankin se maailman simppelein: makaronia, raejuustoa, ketsuppia ja kurkkua/paprikaa. Ah mikä gourmetateria! Tortillat ja hodarit maistuvat myös aina, pitsakin useimmiten.
  • Ei ole muuton jälkeen ollut kipeänä kuin ihan pari kertaa ja nekin varsin kevyitä settejä. Reilu 2,5-vuotiaana todettu infektioastma on helpottanut eikä astmalääkkeitä ole tarvittu uudessa kodissa asuessa muistaakseni kertaakaan. Pari pientä flunssaa on kuluneen vuoden aikana ollut, mutta pääasiassa muut perheenjäsenet ovat napanneet tauteja vuorotellen ja tytär selvinnyt niistä terveenä.
  • Hiukset ovat kasvaneet vuodessa aika pitkiksi ja otsatukka on muisto vain. Puhui syksyllä haluavansa polkkatukan, mutta samaan aikaan toivoo usein Frozen Elsa -lettejä päähänsä niin ollaan vähän vielä himmailtu leikkaamisen kanssa. Hiuslaatu on tosiaan liukas ja pyörteitä on silleen jännästi, ettei hiukset aina asetu kuten äiti epätoivoisesti yrittää. Äidin mielestä kuontalo muistuttaa peikkoa, jos ei ole kiinni, mutta tytär itse tuumaa vain että “tänään haluan näyttää peikolta”.
  • Vaatteissa on loputkin 98/104 laitettu pois ja nyt käytössä on vaatteita 110 kummankin puolen. Mini Rodinin yläosista on 104/110 käytössä ja esim. Papulta, Noshilta, Kaikolta ja Mainiolta on jo 110/116 otettu käyttöön. Garderobi on muuttunut hieman eri tyyliseksi, kun mukaan on tullut mm. Bobo Choses, Monkind Berlin sekä Tinycottons ja sävymaailma on vaihtunut murretummaksi – toki kirkkaanpinkillä twistillä. ;) Toisinaan vaatteista joutuu vähän taistelemaan, kun mikään ei kelpaa, mutta onneksi niihinkin kriiseihin löytyy lopulta ratkaisu. Tytön suosikkeja ovat “helmat” (mitä hulmuavampi hame sen parempi) ja röyhelöpaidat, minkä lisäksi rakastaa pukeutua johonkin samaan kuin veljellä tai äidillä.
  • Oli syntymäpäivänään 4-vuotisneuvolassa tasan 102 cm pitkä ja painoa oli vajaa 16 kg eli hintsusti keskikäyrän alapuolella mennään edelleen.
Scroll Up