{ Arkisto } Kesäkuu 2019

13.6.2019
16:01

Neljä henkeä (ja kissa) 40 neliössä

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo yli vuosi sitten – onhan meidän maalle muutostakin pian 1,5 vuotta – mutta en näköjään ole saanut aikaiseksi viimeistellä julkaisukuntoon… Mutta nyt vihdoinkin on aika!

Keväällä 2017 laitoimme vähän ehkä hetken mielijohteesta kerrostalokolmiomme myyntiin ja se menikin kaupaksi ihan muutamassa viikossa, kiitos osaavan välitystoimiston. Kaupat tehtiin ennen juhannusta ja ostajan ehdoissa oli mahdollisimman pikainen vapautuminen. Koska meillä ei siinä kohtaa ollut tiedossa seuraavaa kotia, sovimme luovutusajankohdan heinä-elokuun vaihteeseen – ei siihenkään kovin kauaa ollut mutta paljoa pidemmälle ei uskaltanut siirtää, koska kuopuksen odotettu saapumisaika oli syyskuun puolivälissä. Alkoi ankara talojen myynti-ilmoitusten selailu, laajensimme hakualuetta ja vähensimme kriteereitä. Yhtä erittäin varteenotettavaa kävimme pari kertaa katsomassa ja pankin kanssakin neuvottelimme lainasta, mutta hometalossa asunut mieheni totesi lopuksi että joku torpassa mättää. Harmi sinänsä, se oli upea 70-luvun talo ja kivasti remontoitu vanhaa kunnioittaen, minkä lisäksi tontti oli ihana kallioinen metsätontti (sijainti ei tosin ollut ihan optimaalisin).

Onneksemme sattui niin sopivasti, että isovanhempieni kolme vuosikymmentä omistama pieni 40 m3 kaksio Turun itäisessä keskustassa vapautui kesäkuun lopussa. Asunnon pieni koko epäilytti, mutta koska pohjaratkaisu oli meidän tarpeisiin toimiva, heinäkuussa miehen kesälomalla aloimme tehdä muuttoa 26 neliötä edellistä pienempään asuntoon. Ja toki jottei asia olisi liian helpolla mennyt, mies tempaisi reilussa viikossa pikaisen pintaremontin lähes koko asuntoon. :P

Tutustutaanpa nyt tarkemmin tähän reilut viisi kuukautta kotinamme toimineeseen pikkukaksioon!

Tervetuloa!
Eteinen kaappeineen

Ensimmäiseksi ovesta sisään astuessa on L-kirjaimen muotoinen eteinen, jonka yksi seinä on kokonaan kaapistoa. Tuon enempää kiinteitä kaappeja ei asunnossa ollutkaan, vaan noihin mahdutimme niin vaatteemme (tosin lastenvaatteista suurin osa oli hoitopöydän laatikoissa), kenkämme, vaunuromppeet lämpöpusseista vaihtokuomuihin ja seisomalautaan kuin myös siivoustarvikkeet, varavessapaperit sekä ison kissanhiekkapussin. Jaa että mitenkö? No tietysti taittelemalla kaiken mahdollisen konmari-tyyliin pystyyn erilaisiin laatikoihin. Toki vaatteista oli karsittu käyttöön vain vuodenaikaan sopivimmat; loput olivat mun porukoilla parissa isossa pahvilaatikossa, joista oli helppo päivittää vaatevarastoa tarpeen mukaan kumpaankin suuntaan.

Eteisessä säilytimme myös rattaat, välillä jopa kahdet. Siivouskaapin edessä oli paikka Donkeylle monona, toinen istuin oli sen verran harvoin käytössä että se oli pois tieltä sänkymme alla olevassa säilytystilassa. Alkuun meillä oli Donkeyn lisäksi Moseyt, joiden runkoa säilytettiin kasassa ulko-oven vieressä naulakon alla, istuinta siivouskaapissa ja vaunukoppaa olohuoneessa sohvan alla. Näppärästi mahtuivat, mutta oli se kyllä ihan järkipäätös myydä Mosset pois, kun kuitenkin 90% ajasta oli Donkeyt käytössä. Joulukuussa homma menikin vähän hankalaksi, kun Donksujen rinnalle tuli Bugaboo Cameleonit yksikkörattaiksi, mutta siinä kohtaa tietysti jo tiesimme poismuuton odottavan heti vuoden alussa.

Ekassa kuvassa vasemmalla näkyy ovi kylpyhuoneeseen, kuvaa ei ole mutta sellainen pieni ja toimiva peruskylppäri: pönttö, lavuaari alakaapilla ja sen yllä peilikaappi, suihkunurkkaus. Suihkun vieressä paikka pyykinpesukoneelle, sen jouduimme ostamaan uuden kun vanha sivusta täytettävä koneemme ei olisi mahtunut edes ovesta sisään. Vanha kuitenkin säilöttiin mun porukoille ja muuton jälkeen otimme sen takaisin, uudempi päältä täytettävä taas päätyi porukoille kun heidän koneensa oli parhaat päivänsä nähnyt (paitsi että sinnittelevät kyllä edelleen sillä vanhalla masiinalla, ehh). Kylppäri oli remontoitu edelliskesän linjasaneerauksen yhteydessä harmaavalkoiseksi, ulkoasullisesti siis oikein kelpo. Suihkuverhotanko sieltä puuttui emmekä saaneet sellaista aikaiseksi kiinnittää koko sen viiden kuukauden aikana kun kämpässä asuimme, hups.

Makuuhuone
Lasten nukkumapaikat

Eteisen “perällä” on oikealla ovi makuuhuoneeseen, joka on kooltaan hieman olohuonetta pienempi. Lasiovi sinänsä on lapsiperheessä hieman turha, mutta eipä sitä montaa kertaa ollut tarvetta pitää kiinni. Oven vieressä oli turvakaukalon paikka, se kun ei oikein minnekään sopinut ja tuossa oli edes jotenkin pois tieltä.

160 cm leveä sänkymme oli tilaan aika möhkö, mutta säilytystilansa ansiosta emme edes harkinneet sen vaihtamista pienempään. Kyseessä on siis Ikean Malm-sänky, jossa on kaasujousella nouseva säleikkö ja sen alla säilytystilaa. Se veti ihan älyttömästi rompetta, erityisesti pikkukaksiossa aivan kullanarvoinen! Tuolla alla se tuplien toinen istuinkin säilytettiin – kuten myös mm. varapeitot ja -tyynyt, kummankin lapsen seuraavan koon vaatteet, käyttöä odottavat kestovaipat, ompelukone… Avausmekanismi on kätevä ja tavarat saa helpommin käyttöön kuin vaikkapa tavallisista sängynaluslaatikoista. Pölyä toki kertyy jonkun verran, mutta toisaalta siivotessa on helppo nostaa sälepohja ylös ja imaista väleistä suurimmat villakoirat veks.

Esikoisen käytettynä ostettu Muuramen Jolla-sänky oli heti ovesta tullessa oikealla ja sen alle löysin Ikeasta kooltaan täydellisen sängynaluslaatikon, johon sopi liinavaatteet sekä pyyhkeet. Montaa vaihtokertaa meillä ei niitä ollut käytössä, muutamat rakkaimmat ainoastaan. Yllättävän hyvin niinkin vähällä pärjäsi, kun kuitenkin pyykkikone pyöri useamman kerran viikossa. Sänkyjen väliin jäi tilaa aiemmalle String-työpisteelleni just eikä melkein, ja työtaso oli kuin tehty äitiyspakkauslaatikolle aka vauvan ensisängylle. Kuopus ei tosin montaa kertaa kopassa nukkunut, kun pidin hänet mieluummin kainalossa nukkumassa… Ylemmillä hyllyillä oli kaikki mukaan otetut kirjat, joista taisin sen vajaan puolen vuoden aikana käyttää ainoastaan kaikkien meidän neljän vauvakirjoja. Lattialla olevat Ikean säilytyslaatikot sisälsivät toinen kynttilöitä ja toinen random tavaraa, jolle ei järkevämpää paikkaa löytynyt.

Olohuoneen ovella

Makuuhuoneen oven vierestä on kulku olohuoneeseen, yllä näkymä olkkarin ovelta. Keittokomero jää vasemmalle, sen viereen mahtui sopivasti Artekin ruokapöytä tuoleineen ja sen viereen sohva. Muuton yhteydessä kannoimme sisään vanhan divaanisohvamme ja vaikka olin mukamas mitannut sen sopivan, niin aivan liian isohan se tuohon tilaan oli. Onneksi apu löytyi kotikotoa ja möhkälesohva vaihtui huomattavasti kevyempään laverisohvaan, jonka alle sai jopa tyrkättyä tavaraa säilöön! Valkoisiin säilytyslaatikoihin (samaa sarjaa kuin liinavaatelaatikko tyttären sängyn alla) mahtui kätevästi Duplot toiseen ja Brio-junaradan palaset toiseen. Niiden vieressä olevaan punaiseen Muuton huopakoriin sujahti niin ikään läjä leluja, minkä lisäksi sohvan alle mahtui vielä se aiemmin mainittu vaunukoppakin kasassa. Kuvassa näkyvä pahvilaatikko taitaa kylläkin olla jotain Cameihin liittyvää, koska Moseyt oli siinä kohtaa jo lähteneet pois meiltä.

Suhteellisen hyvin siis mahtui kaikki tarpeellinen, mutta vähän löytyy huomautettavaakin. Ensinnäkin, kierrätys! Haluan kierrättää kaiken mahdollisen, joten kotona on oltava normaalin polttojätteen lisäksi astiat biojätteelle, paperille, kartongille, metallille, lasille ja muoville. Muuten kierrätys luonnistui varsin mutkattomasti näinkin vähissä neliöissä, mutta paperinkeräyskassi (tuo harmaa huopakassi) sekä kartonkikeräys (yleensä jostain meille päätynyt paperikassi) pyörivät useimmiten jaloissa joko pöydän alla tai sitten tuolin alla, jos ei tuolia tarvittu istumiseen. Toinen probleema olivat vauvakamat eli leikkimatto ja syöttötuolin vauvakaukalo, joiden säilytyspaikaksi muodostui tuo pieni kolo sohvan ja parvekkeen oven välissä. Parveke on tosiaan vain ranskalainen, joten ovesta ei kuljettu eikä sitä muutenkaan kauhean usein tarvinnut avata.

Keittiö ja ruokapöytä
Keittokomero

Keittokomero on pieni, mutta käytännöllisyydessään yllättävän tilava. Edellisessä kodissa olin tottunut vetolaatikoihin ja onneksi täälläkin oli pari laatikostoa, joihin sai sijoitettua ruokailuvälineiden lisäksi lautaset, pannut, kattilat yms. ja kuiva-aineillekin riitti yksi laatikko. Kulmakaappiin mahtui sopivasti leivontavälineistöä, jääkaapin vieressä olevaan isoon alakaappiin taas mm. kahvin-, teen- ja vedenkeittimet, jotka oli sieltä helppo ottaa esiin tarvittaessa. Laskutilaa tämän kokoluokan köökissä ei kuitenkaan ole liikaa, joten esillä niitä ei viitsinyt pitää ihan muuten vaan. Vanha mikromme sopi tarkoitettuun koloon täydellisesti, samoin leivänpaahdin jääkaapin päällä olevalle hyllylle ja siihen paahtimen viereen jäi vielä passeli tila kasalle leikkuulautoja sekä Barbin ruokakupille, jottei kissa päässyt nappaamaan sulamassa olevia lihoja ennen ruoka-aikaa.

Muuttaessamme asunnossa oli pieni, alle metrin korkuinen jääkaappi, joka vieläpä sijaitsi lattiatasossa – ihanaa kumartelua viimeisillään raskaana ollessa. Sovin mummin kanssa, että etsimme sinne jonkun sopivan täyskorkean jääkaappipakastimen, kun kerran remontissa sellaiselle oli paikka tehty. Paitsi ettei ollutkaan! Remppafirma oli ryssinyt rungon asennuksen niin, että ylhäällä leveyttä oli tarvittava 60 cm mutta alhaalla vain 58 cm – ja suunnilleen kaikki yhdistelmäkaapit ovat 59 cm leveitä. Kapeammat kaapit ovat yleensä jenkkikaappeja, mutta lopulta löytyi tuo yksi ainoa Whirlpool, jossa oli jääkaappi ylhäällä ja pakastin alhaalla mutta leveyttä vain reilu 55 cm. Vaan eihän sekään sitten mennyt kerralla maaliin: pakastimen oven tiivisteissä oli vikaa ja kaapin oltua vuorokauden päällä oli pakastin jo aivan täynnä jäätä. Pakastimen ovi meni kokonaan uusiksi ja parisen viikkoa jouduttiin sinnittelemään pikkukaapilla (joka muuten oli sen aikaa eteisessä kun ei muualle mahtunut), mutta nätisti virhe hoidettiin takuun piikkiin.

Keittiön seinät olivat aiemmin beiget ja niihin mies suti omasta keittiöremontistamme jääneen Tikkurilan kosteutta kestävän Luja-maalin sävyssä Kinos. Freesiytyi aika tavalla keittokomeron koko ilme! Betonia jäljittelevä laminaattitaso on armollinen roiskeille ja muruille, tykkäsin sen sävystä kun ei taittanut liikaa mihinkään. Valkoisen peruslaatan olisin itse ehkä latonut eri tavalla ja mahdollisesti laittanut saumat tummalla, mutta ihan kiva kyllä noinkin. Kaksiosaisen altaan koin hankalaksi, mielestäni yksi iso pesuallas olisi tuossa tilassa toimivampi – nyt kummassakaan altaassa ei mahtunut tekemään kunnolla mitään. Naulakko on H&M Homesta, ostin noita kaksi tarkoituksena laittaa toinen makkariin mutta se jäi lopulta laittamatta kokonaan.

Työ- ja vauvanhoitopisteet
Näkymä sohvalta

Olohuoneessa myös toinen pitkä sivu oli tiiviisti täytetty. Ovensuussa heti oli Ikean Stuva-hoitopöytä (vanhalla etusarjalla), tason alla Orthexin muoviboxeissa vaippoja yms. sekä vetolaatikoissa vaatteita (yksi laatikko tytölle, toinen pojalle ja isoin pyyhkeille, harsoille ym. tarvikkeille). Koloissa olevat House Doctorin säilytyspussit vetivät sisäänsä niin vauvalelut kuin taaperon ruoka- ja ravintolaleikkien tarpeistonkin. Leluja oli jonkun verran myös Ikean mäntyisessä Ivar-kaapissa, alin hylly oli varattu tyttären kirjoille. Ivar oli pienen syvyytensä ansiosta erinomainen tuohon kohtaan, ei ollut mitenkään tiellä mutta veti yllättävän paljon tavaraa. Kaapin alle tosin oli pakko laittaa muutama palikka, jotta ovet sai kunnolla auki ilman että ne laahasivat lattiaan.

Hoitopöydän ja oviaukon väliin mahtui just sopivasti kissanvessa, toisella puolella taas oli paikka Barbin pömpelille. Parimetrinen Ikea-työpöytä päätyi meille miehen työkaverilta edullisesti ja oli yllättävän toimiva ratkaisu, kun keskellä oli laatikoston verran säilytystilaakin jaettavaksi. Ikkunan viereen saimme mahdutettua joskus Fb-vaihtopalstalta löytämäni Ikean pukkijalan, joka toimi kapeana sivutasona muutamalle viherkasville ja lisäksi hyllyille mahtui rompetta Hayn säilytyslaatikoissa. Pöydän yläpuolelle saimme kuin saimmekin syksyn aikana laitettua pöydän kanssa saman levyisen hyllyn, joka koostui House Doctorin Apart-kannattimista ja sopivaan mittaan sahatusta liimapuulevystä. Niin kauniit kuin nuo kannattimet ovatkin, kovin käytännölliset ne eivät noin pitkän levyn kanssa olleet ja hylly toimikin lähinnä vain kasvien ym. kevyiden juttujen (ei siis esim. kirjojen) säilytykseen.

Sohvatyynyt Laverisohvan selkänojan virkaa toimitti sekalainen seurakunta tyynyjä.

Keittokomero, olohuone ja makuuhuone kokivat ennen muuttoamme raikastuskäsittelyn, kun seinät ja patterit saivat pintaansa puhtaan valkoisen maalin. Makkarista rapsuteltiin pois useampi kerros tapettia, olohuoneessa taas oli päätyseinä ollut jo vuosia räikeän oranssi patteria myöten ja muut seinät samaa beigeä keittokomeron kanssa. Olkkarin isoimpaan seinään sudin rv30+ raskausmahani kanssa pari kerrosta Kalklitir-kalkkimaalia, sävy oli muistaakseni Emma – oikein kaunis harmaa, joka ei taita mihinkään liikaa. Ruokapöydän läheisyydessä kalkkimaali ei ollut kaikista paras vaihtoehto (pyyhkimisestä jää jälki), mutta noin muuten on sanottava, että tuota kyseistä seinää olen kyllä monesti ikävöinyt jälkeen.

Tällainen siis oli väliaikaiskotimme vajaan puolen vuoden ajan! Vaikka välillä oli pinna kireällä, kun tavaraa joka paikassa ja pölyä tuntui kertyvän järkyttävästi ihan hetkessä, niin kivasti me siellä pärjättiin. Ja olihan se tosiaan poikamme synnyinkoti, sinä syksynä perheestämme tuli täydellinen. ♥

6.6.2019
23:17

Puolitoistavuotias minimies

Tyylikkäästi näin 2,5 kuukautta myöhässä on hyvä ottaa käsittelyyn kuopuksen puolivuotiskatsaus, hups ja oho. On kyllä ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika menee, kun just vasta poika täytti yksi ja nyt siitä on jo kohta yhdeksän kuukautta! Jos ekan lapsen kohdalla viisarit lähti juoksemaan vauhdikkaammin, toisen lapsen kanssa ne kiitävät jo raketin lailla… Joka päivä sitä ihmettelee, miten tyyppi on jo niin iso mutta tavallaan kuitenkin vielä ihan pieni. Kuopus varmaan tuntuu äidin vauvalta hamaan tulevaisuuteen, hihi.

1,5-vuotias poika
Collegepaita – Mini Rodini, ribbileggarit – Jamie Kay.

Poika 1,5 v.

Luonteeltaan iloinen veijari, joka kiitää tuulispäänä asiasta ja paikasta toiseen keksien kaikenlaisia jekkuja – ja monesti vain nauraa mennessään. Ei pahemmin jännitä tai pelkää mitään (paitsi koiria vähän), mutta uusissa tilanteissa katselee yleensä hetken aikaa ennen kuin hyppää mukaan. Epämukavuusalueella tulee helposti itku silmään ja pitäisi päästä syliin; tällainen hetki oli mm. kun isä ekaa kertaa parturoi pojan hiukset puolitoistavuotispäivän tienoilla. Sitä ei tosin tiedä oliko syynä suriseva kone vai putoilevat hiukset, sen verran kauhistuneena kaveri hoki lällä, lällä (eli roska) hiusten varistessa lattialle… Muutenkin minimies on hippasen pakkomielteinen roskien, avonaisten kaapinovien ym. suhteen – mistä lie tällaisen ominaisuuden perinyt. :P

Syö reippaasti itse ja kiukustuu, jos yrittää auttaa. Puuroa yms. kauhaisee lusikkaan niin paljon kuin kerralla saa ja sitten vain ääntä kohti. Hivenen sotkuista homma on vielä, yllätys… Käyttää lusikkaa ja haarukkaa onnistuneesti, samoin tavallisesta mukista juominen sujuu. Aamuisin vatsa tuntuu pohjattomalta, puuron jälkeen uppoaa vielä helposti ainakin yksi leipä ja ehkä jugurttiakin. On hieman nälkäkiukkutyyppiä, mutta myös nirsoilua esiintyy: melkein mikä tahansa ruoka uppoaa tuoreeltaan, uudelleen lämmitettynä ei kovinkaan hyvin. Ruokailun päätteeksi alkaa repiä ruokalappua pois ja toteaa kiiiissshhh.

Nukkuu suht hyvin – vihdoinkin! Jouluna (eli 1 v 3 kk iässä) alkoi yhtäkkiä nukkua kokonaisia öitä, mikä oli äidille niin ihmeellistä ettei äiti oikein vieläkään osaa nukkua läpi yön heräämättä. Toisinaan itkeskelee yöllä kerran-pari, mutta nukahtaa uusiksi kun näkee että äiti/isä on paikalla. Päiväunet (1,5-2,5 h) nukkuu sisällä omassa sängyssään ja unille mennään päivällä kun näyttää siltä, joskus hyvinkin pian aamuhommien jälkeen. Ymmärtää jo hienosti, kun pyytää hakemaan sadun että nyt mennään päikkäreille – käy hakemassa kirjan ja kiipeää nukkumahuoneen keinutuoliin lukemaan.

Liikkuu vauhdilla lokaatiosta toiseen, joko kävellä töpöttää taaperomaisen suloisesti tai juoksee hieman etukenossa kädet takaviistoon suunnattuna kuin mäkihyppääjällä. Lähti kävelemään 1 v 2 kk iässä – neljän polvesta puhkikulutetun housuparin jälkeen… Aika nopeasti siirtyikin sitten kulkemaan pystyasennossa, ainoastaan talvella ulkoillessa kävely ei hotsittanut ja eteni lumessa lähinnä nelinkontin (tai seistä nökötti huutaen keskellä pihaa). Kävelyn jälkeen kuvioihin tuli myös kiipeily, siis ihan joka paikkaan! Sen verran monta kertaa tyyppi löytyi ruokapöydältä istuskelemasta, että oli pakko kasata tuolit päällekkäin nurkkaan ja kaataa muutkin lasten tuoleista keittiöjakkaraan lattialle, jottei niitä työnnetä johonkin kiipeilyn avuksi. Puolapuita oppi kiipeämään ylös, tovia myöhemmin onneksi myös alas.

Leikkii niin siskon kanssa kuin itsekseen, jälkimmäiset ovat vielä suht lyhyitä hetkiä. Siskon kanssa leikit ovat luonnollisesti siskon keksimiä: kotileikki, retkellä käyminen jne. Toisinaan ne sujuvat erinomaisesti, toisinaan taas poika innostuu sohlaamaan ja siskolla menee hermot. Unikaverit ovat minille tärkeitä, erityisesti isosiskon aikoinaan lahjaksi saama tuossa kuvassakin pojan takaa pilkistävä kissapehmo, jonka perään taapero huutelee tättääääää! mennessään nukkumaan ellei kissa ole valmiiksi sängyssä.

Lukee mielellään ja yksi lempipuuhia onkin istua kirjahyllyn vieressä selaten kaikki kirjat järjestäen läpi; ei siis vain temmo niitä lattialle kasaan, vaan ihan oikeasti selaa jokaisen niistä ennen kuin siirtyy seuraavaan. On samanlainen lukutoukka kuin siskonsa ja luettavaksi kelpaa mikä tahansa kirja/lehti/mainos. Välillä juoksee innoissaan leikkihuoneesta kirja kädessä ja hihkuu tättä tättä tai pappa pappa.

Katsoo joskus siskon kanssa Pikku Kakkosta, mutta useimmiten ei jaksa kovin pitkään keskittyä vaan kipittää leikkeihinsä. Työhuoneeseen karkaa näppäilemään tietokoneita heti jos silmä välttää, tosin se taitaa olla enemmänkin vain hauska leikki.

Harrastaa samaa sirkusjumppaa kuin aiemminkin. 1-vuotispäivän jälkeen kävimme muutaman kuukauden vielä vauvasirkuksessa mutta jatkoimme sitten naperosirkukseen, jonne useampi kävelemään oppinut oli vauvaryhmästä siirtynyt. Keväällä ei ihan joka viikko ehditty sirkustelemaan lähinnä sairastelun tai äidin työkeikkojen takia.

Puhuu yksittäisiä sanoja, jotkut selkeämpiä kuin toiset. Sanoja alkoi tulla joulun tienoilla ja niiden oppimisjärjestys on ollut ehkä hieman hämmentävä. Ensin tuli pappa (tarkoittaen paitsi pappaa myös kaikkea moottoroitua, tämä oletettavasti siksi että pappa kävi syksyllä traktorilla tasoittamassa sorakasan meidän pihalla) ja mamma, sitten tättä (kaikki eläimet, yleensä kissa), vauva (babywipes-paketin kuvasta), nennä (nenä) ja huu (suu). Ruumiinosat osasi myös heti näyttää, mukaan lukien silmät ja korvat! Seuraavaksi keksi sanoa lällä, mikä tarkoittaa roskaa ja tietysti myös haluaa kiikuttaa jotain atomin kokoisia nukkapalloja roskikseen; vähän myöhemmin sana muuntui vielä monikkoon lälliä. :D Kakka tarkoittaa kaikkea mitä vaippaan tulee (tai tuli, yleensä sanoo tämän vasta jälkikäteen), jossain kohtaa alkoi kommentoida asioihin vauuuu ja kissaa silitti nääääin-lausahduksen kera.

Sairastelu on onneksi ollut suht vähäistä, vaikka joka kerta tuntuukin voi ei taas. Loppuvuodesta kuopuksella todettiin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa, kop kop) korvatulehdus, muuten on lähinnä ollut flunssaa, yskää tai pientä lämpöä.

Vaipat ovat pääasiassa kertsejä, päivisin Muumien 6 tai Liberon 6 ja öisin Liberon 7, joka sekin painaa aamuisin kilon ja välillä jopa falskaa (edestä, kuinkas muutenkaan pojalla). Reittä pieni mies on saanut sen verran, että välillä kotona on kestovaipatkin käytössä, mutta hieman on äiti ollut laiska siinä asiassa. Lähinnä koska on päiviä, jolloin kolmessa vaipassa on kakkaa ja sen kanssa toimiminen on muutenkin niin uhhhh että herkästi jää kestot laittamatta. Potalla istuu aika epäsäännöllisesti vielä, kun ei oikein malta pysyä siinä; joskus tosin onnistuu jotain sinne saamaan aikaiseksi.

Vaunut ovat nykyään aika vähän käytössä, kun poitsu pääasiassa nukkuu päiväunet sisällä sängyssä eikä äiti (muka) kerkeä koskaan vaunulenkille. Maaliskuussa talossa oli Bugaboo Cameleon3 ja lisäksi loppusyksystä matkarattaiksi hankitut harmaat Mutsy Nexot, jotka ovat osoittautuneet muuten oikein näppäriksi paitsi pitkäjalkainen harppojaäiti osuu usein jalalla taka-akseliin. Seuraavassa puolivuotiskatsauksessa onkin tilanne varmasti ihan eri, sillä vaunutango tulee pyörähtämään vauhdikkaasti…

Mitat 1,5 v -neuvolassa: pituus 80,7 cm (53 cm), paino 10300 g (3610 g). Kasvusuunta on siis vihdoin ylöspäin! Myös vaatteissa on siirrytty osittain seuraavaan kokoon, 74/80-kokoisia laitettu pois ja käytössä on 80/86 sekä pienimmät 86/92-kokoiset. Vaatekaapin sävyt ovat aika maanläheisiä ja merkkeinä mm. Nosh, Marimekko, Mini Rodini, Kaiko, Mainio, Bobo Choses, Jamie Kay sekä Tinycottons. Jonkun verran löytyy kirkkaampiakin värejä kuten pojan ehdoton suosikki, serkkupojalta peritty Lindexin traktoripaita vihreällä pohjalla ja punaisilla kanttauksilla – hauskasti täydellinen match Gugguun viime syksyn salsa-punaisten collegehousujen kanssa.

Jotain muuta? Ensin tuli kokonaiset yöunet, muutama päivä sen jälkeen loppui imetys. Päivän ainoa imetyskerta oli yleensä aamuyöstä, jos mini yritti herätä liian aikaisin, ja kun unet alkoivat kestää heräämiseen asti niin se aamun imetys jäi pois ihan itsekseen, kun oli kiire aamupalalle. Jokunen päivä päälle 1 v 3 kk siis kesti imetystaipaleemme kuopuksen kanssa. ♥

Kurkkaa millainen isosisko oli puolitoistavuotiaana.

3.6.2019
22:59

Jo joutui armas aika

Niin vaan hujahti jälleen yksi kuukausi ohitse raketin lailla! Kevät muuttui kesäksi; syreeni kukkii, kirsikan- ja omenankukat ehtivät näillä leveysasteilla jo lakastua, alppiruusuja pitäisi käydä ihastelemassa. Ulkona on aurinko vasta laskemassa, vaikka kello on ties mitä. Olen viime päivinä taas kerran pohtinut miten sitä osaisi elää hetkessä, olla miettimättä menneitä eikä pähkäillä liikaa tulevaa… Tämä on kuitenkin hyvin todennäköisesti mun viimeinen kesä kotona ja tuntuu, että siitä pitäisi nauttia ihan täysillä.

Kirsikka kukkii

Esikoinen aloitti lomansa, kaksi pitkää (lapsen mielestä ainakin) kuukautta kotona ilman päiväkotiarkea. Mulla on töiden osalta ohjelmassa vielä tälle viikolle kevään kutsujärjestäjien VIP-ilta sekä ensi viikolle kauden päätöstapahtuma Turussa sisältäen mm. NOSH-muotinäytöksen – Johannan NOSH-jengistä löytyy lisätietoa jos uteliaisuus heräsi. ;) Mallikappaleiden myyntiä lähinnä siis jäljellä, kovasti toivon mahdollisimman monen vaatekappaleen löytävän ostajansa, jotta voin hyvillä mielin pakata tyhjät rekit syrjään odottamaan syksyä.

Pörinää ja surinaa Leppäkerttu

Niin, syksy. Elokuussa koittaa paluu päivätöihin aika lailla tasan kahden vuoden poissaolon jälkeen. Kuopus sai paikan samasta päiväkodista kuin missä sisko on, mikä helpotus! Töihin paluusta en oikein tiedä mitä ajatella, toisaalta on kiva päästä taas ihmisten ilmoille säännöllisesti mutta hyppääminen väsyttävään ja kaiken ajan vievään oravanpyörään ahdistaa jo nyt. Oma ala ei enää kauheasti innosta tai kiinnosta, haluaisin tehdä jotain aivan muuta… Vaan mitä, kas siinä pieni pulma. Tykkään vaate-edustajan hommasta, mutta luulen tulevan syyskauden jälkeen siirtyväni takaisin asiakkaan rooliin. Ehkäpä syksyn aikana löytyy se uusi suuntakin, tai edes jotain ajatusta siihen.

Omenapuu kukkineen Omenankukat

Onneksi ensin on se kesä! Toivon sen olevan tänä vuonna erityisen pitkä sekä niin leppoisa ja rentouttava kuin se nyt kahden pienen lapsen kanssa on mahdollista. Tavoitteenani olkoon:

  • Yrittää olla vähemmän tiukkapipoinen kodin siisteystason suhteen.
  • Muistaa kastella kukat sekä sisällä että ulkona.
  • Levätä ja nukkua mahdollisimman paljon.
  • Hoitaa ylimääräiset romppeet pois nurkista pyörimästä.
  • Käydä ainakin Särkänniemessä ja asuntomessuilla.
  • Matkustaa koko perheen voimin Repovedelle mökkeilemään.
  • Ottaa rennosti, syödä jäätelöä ja nauttia kesästä.

Ja jos aikaa jää tai löytyy muuten sopiva väli, voisi tätä blogin ulkoasua pitkästä aikaa vähän päivittää. Tai ehkäpä keskittyä tyhjentämään luonnoksia julkaisukuntoon, niitä meinaan löytyy aikamoinen läjä. Ihanaa kesäkuuta!

Scroll Up