{ Vanha blogi } Eilisestä on ikuisuus

Ollaan nyt siis kissavahteilemassa mun kotikotona, karvakerät vaikuttavat olevan jo hieman sekaisin keväästä. Vajaan vuorokauden aikana on nähty niin hellyydenkipeyttä kuin totaalista hyperaktiivisuuttakin, välillä katit sentään malttavat nukahtaa muuallekin kuin jonkun syliin. Äsken tosin Miska kömpi nukkumapaikastaan – tällä kertaa äipän ompeluhuoneessa oleva kankaita täynnä oleva kaappi – ja mussutettuaan hieman raksuja tuli tähän kerjäämään pallutusta. Yritti käpertyä syliin, mutta läppäri haittasi sen verran että kissa hyppäsi pöydälle ja lösähti lehtipinon viereen kehräämään.

Eilen illalla kulta dataili porukoiden koneella, kun Miskalle iski jälleen hellyyskohtaus. Sylissä ei ilmeisesti ollut hyvä paikka, joten loikoilemaan siirryttiin tietokonepöydälle. Oli pakko kaivaa kamera esille, kerrankin sai samaan kuvaan kissan ja hiiren. :) En kyllä edes tahdo tietää, miten paljon karvoja tietokonepöydällä ja näppäimistön välissä on…

Dharma taas sai tänään päivällä jonkun ihmeen adhd-kohtauksen ja päätti purkaa sen muhun. Datailin sohvalla läppäri sylissä, kun Dharma tuli viereen pötköttämään. Ei aikaakaan, kun alkoi taistelu hiiren kanssa – ja hiiri lensi lattialle. Sen jälkeen napattiin tassuihin hiirimatto, joka läpsähti pari kertaa omaan päähänkin ennen kuin päätyi lattialle. Kun ei muuta retuuttamisen kohdetta ollut, oltiin hetki nätisti ja sitten käytiin mun käteen kiinni. Välillä tietysti kierittiin ja pyörittiin ja kynsittiin sohvan selkänojaa. Ei taida kissaneidillä olla ihan kaikki murot kulhossa… Omistajaansa tullut, I guess.

Kaivoin tänään esille sekä sukset että luistimet, vanhat mutta vielä ihan toimivat sellaiset. Iltapäivällä tein hiihtolenkin pellon ympäri, aurinkokin oli päättänyt tulla esiin ja pakkasta oli mukavat kymmenen astetta. Oi sitä ihanaa rauhaa, kun oli yksin keskellä peltoa eikä mistään kuulunut minkäänlaisia ääniä! Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä kultsin kanssa luistelemaan, josko vain entisellä ala-asteellani on hyvä jää. Myöhemmin illalla sitten sauna, texmex-pata sekä Alkon mukavan myyjän suosittelema argentiinalainen punaviini.

Mulla on parhaillaan pieni kriisi blogin suhteen, siksi päivittäminen on hieman jäänyt. Kovasti tekisi mieli uudistaa tätä jollakin tavalla – joitain ideoitakin olisi, mutta se lopullinen inspiraatio on pysytellyt piilossa. Valokuvausinto on myös laskenut talven pimeyden mukana, nyt tammikuussa on koko ajan ollut pilvistä ja harmaata eikä auringonvalosta tietoakaan. Onneks kohta alkaa helmikuu, luulisi auringonkin ryömivän esiin pilvien takaa.

Viimeviikkoinen flunssa olikin lopulta aika helppo nakki, kuumetta ei ollut missään vaiheessa ja ainoat sairastumisen merkit olivat kurkkukipu sekä vetämätön olo. Tiistaina kurkkukipukin oli kaikonnut, joten keskiviikoksi uskalsin ottaa iltavuoron Salossa. Matkalla sinne soitettiin ja kysyttiin torstaiaamuksi Turkuun varastohommiin, sen kummemmin miettimättä vastasin myöntävästi. Olin keskiviikkoillalla vasta yhdentoista jälkeen kotona enkä tietystikään päässyt heti nukkumaan, yöunet jäivät kovin lyhyiksi ja torstaina väsytti töissä ihan järjettömästi. Töistä tullessa otin päiväunet ja loppuilta menikin sellaisessa päikkäreiden jälkeisessä pöhnässä, tulipahan mentyä suht ajoissa nukkumaan. Tänään aamulla herätyksen soidessa tasan kello viisi ei edes ärsyttänyt herätä, hyvät yöunet takana siis.

Tiistaina sain vihdoin joulun toivelistalla olleen työpöydän, alkuilta sujui rattoisasti kyseistä palapeliä kullan kanssa kootessa. Ihan mahtavaa kyllä datailla tässä uuden pöydän ääressä! Se tuoksuu vielä uudelta plus olohuone näyttää taas pikkasen kivemmalta ja yhtenäisemmältä. Vielä kun sohvan saisi vaihdettua siskolta tarpeettomaksi jääneeseen mustavoittoiseen vuodesohvaan… Tuholaistorjujaa odotellessa.

Viikonlopuksi olisi tarkoitus mennä kotikotiin kissavahdiksi, kun porukat lähtevät huomisaamuna Tampereelle ja tulevat vasta sunnuntaina takaisin. Matkalla voisi ehkä poiketa Myllyssä, paria alejuttua kaipaisin jos niitä vain löytyy vielä. Vanhatkin hankinnat ovat edelleen esittelemättä täällä, hups. Ehkä ensi viikolla.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]

Alkaa pikku hiljaa pinna todella olla katkeamispisteessä, mitä tulee meidän “ihanaan” ötökkäongelmaamme. Lude-esiintymä löytyi tosiaan jo joulukuun alussa ja asiasta informoitiin saman tien sekä huoltomiestä että isännöitsijää, mutta mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Vuodenvaihteen jälkeen isännöitsijä käänsi yhtäkkiä kelkkansa ja totesi ongelman olevan yksin meidän: koska kukaan muu ei ole vastaavaa valittanut, muilla ongelmaa ei siis ole.

Mä en halua pysyä hiljaa tästä asiasta, mieluummin jaan kokemukseni – ehkä siitä saattaa olla apua jollekin. Valitettavasti osa ihmisistä (erityisesti iäkkäämpi väestö) mieltää lutikat jotenkin häpeälliseksi aiheeksi, joka kielii epäsiististä huushollista. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, kuten aiemminkin totesin, vaan luteiden pesiytyminen asuntoon on enimmäkseen ehkä huonosta tuurista kiinni. Ei olisi mikään ongelma mennä rinkuttamaan naapurin ovikelloa ja kysyä suoraan onko ötököitä siellä, jos kysymykseen saisi todenmukaisen vastauksen. Olen yrittänyt miettiä keinoja, joilla ihmiset saisi ymmärtämään minkä tason ongelmasta oikeasti on kyse ja miten tärkeää kaikkien olisi olla rehellisiä asian suhteen.

Ollaan nyt oltu yhteydessä huoltomiehen ja isännöitsijän lisäksi taloyhtiön hallitukseen, kaupungin terveystarkastajaan sekä yhteen myrkytysfirmaan. Kaikki ovat sitä mieltä, että luteista tulisi päästä eroon, mutta ketään ei kiinnosta tehdä asian eteen mitään. Myrkytysfirman varmasti saisi hoitamaan ongelman sen omilla keinoilla, mutta valitettavasti meillä ei tässä kohtaa ole muutamaa satalappusta lyödä tiskiin vastineeksi kemiallisesta avusta. Ja mitä sitten jos örkit tulevatkin jostain toisesta asunnosta? Muutama kuukausi kalliin myrkytysrumban jälkeen luteet tulisivat todennäköisesti takaisin. Ymmärrän kyllä, että rahastahan tässä on kyse – niin kuin aina kaikessa on. Ihmettelen kuitenkin sitä, ettei kukaan tahdo selvittää onko ylimääräisiä kämppiksiä muissakin asunnoissa – kai se vaan on helpompi syyttää meitä, kun olemme kerran asian tuoneet esiin.

Tällä hetkellä en toivo mitään muuta yhtä paljon kuin sitä, että joskus vielä pystyisi elämään normaalia elämää. Sitä, että kotona olisi lattialla olevan patjan sijasta kunnon sänky, jossa nukkua. Sitä, ettei heräilisi öisin ja kuvittelisi näkevänsä luteita kipittämässä seinillä. Sitä, että kotiin tuleminen ja kotona oleminen olisi ihanaa.

Kurkku on edelleen hullun kipeä, muita flunssaoireita ei oikeastaan edes ole. Ärsyttävää kyllä, kun muuten olo on ihan jees, mutta kaktukselta tuntuva kurkku estää tekemästä mitään vähänkään raskaampaa. Töihinkin pääsisin maanantaiksi, tällaisena semikipeänä vaan ei oikein viitsisi mennä usemmaksi tunniksi pölyiseen varastoon – ettei ainakaan tulisi enää kipeämmäksi.

Tulin eilen kotikotiin lepäilemään, kulta tuli tänään perässä ja vietetään nyt lauantai-iltaa mun vanhempien sekä niiden tuttavapariskunnan seurassa. Ei kovin villiä, mutta ruoka (lasagnea & kreikkalaista salaattia) oli hyvää ja viinikin maistuu. Seuraavaksi tosin taidan ottaa kupillisen jotain lämmintä, jospa kurkkukipu edes vähän hellittäisi.

Kissat olivat jopa hetkisen pihalla, tulivat kyllä seuraavalla ovenavauksella takaisin sisälle. Dharma katosi jo johonkin yläkertaan vetämään sikeitä, ja Miska löysi paikkansa kultsin sylistä. Ensin se tosin yritti lösäyttää karvaisen olomuotonsa suoraan mun läppärin päälle, mutta sain onneksi karvatassun houkuteltua vieressä istuvan kullan hoiviin. Kivasti muuten tarttuu karvoja läppärin näyttöön tuollaisesta hieman pitempikarvaisemmasta kaverista.

Nyt iltateelle, jospa huomenna saisin aikaiseksi kirjoitella jotain järkevämpää tänne. Suunnitelmia olisi mielessä vaikka mitä, mutta toteuttaminen vielä hieman ontuu… Vi ska se.

Taisin sitten saada sen flunssan, kurkku alkoi eilen illalla tuntua karhealta ja tänään on vähän joka paikkaa särkenyt. Lämmönkin voisi ehkä mitata, vaikka kuumeiselta olo ei tunnu lainkaan. Töitä olen tällä viikolla tehnyt ainoastaan kaksi vuoroa, siinä mielessä ihan hyvä sauma sairastella kun ei hommiakaan ole pahemmin tarjolla. Joitain vireillä olevia nettisivujuttuja voin onneksi tehdä kipeänäkin, kun en niihin tarvitse muuta kuin tietokoneen ja nettiyhteyden.

Päivällä kävin Askelklinikalla alaraajatutkimuksessa, mullahan oli jaloissa ties mitä vaivaa silloin armeijasyksynä ja ne palaavat aina silloin tällöin, kun esimerkiksi enemmän teen varastohommia ja seison/kävelen paljon. Olin iloinen kuullessani, että askellusvirheeni on hyvin pieni, mutta vastapainoksi fysioterapeutti pudotti pommin toteamalla kengistäni niiden olevan vähän liian korkeakorkoiset pidempiaikaseen käyttöön. Eikä Muscateissa edes ole korkoa kuin muutama hassu sentti! Korkeita korkoja mun ei jatkossa kannata käyttää kuin joitakin lyhyitä aikoja silloin tällöin. Yhyy, kaikki mun lempikengät ovat korollisia! Ei taida auttaa muuta kuin ottaa maiharit tehokäyttöön.

Tutkimuksen jälkeen saatoin eksyä Felinen kanssa kaupungille ja siinä sivussa saatoin myös hurahtaa muutamaan alehankintaan… Tyllihameita löytyy kaapista nyt viidessä eri värissä, joista kaksi olen hankkinut tämän talven aleista. Vanhat olenkin kyllä käyttänyt lähes puhki, joten eiköhän uusillekin tulokkaille löydy käyttöä aivan tarpeeksi. Voisin joku päivä esitellä viime aikoina tehtyjä hankintoja täällä blogissa, kunhan vain saisin siedettävät kuvat napattua vaatteista. Turussa ei ole taas hetkeen näkynyt vilaustakaan auringosta, koko ajan vain on pimeää tai muuten vain hämärää.

Illalla oltiin koko perhe Linnateatterissa katsomassa Mieletön Turun lähihistoria. Hulvaton kolmen miehen esitys, jossa ei pystynyt olemaan nauramatta – ihan parasta! Jostain syystä mä aina menen tavallaan vähän vastahakoisena teatteriin, vaikka kuitenkin aina totean myöhemmin että onneksi menin. Kummallista.

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]